Meille tarjoutui viime vuoden viimeisinä päivinä mahdollisuus upgreidata mikä tahansa Finnairin lento kahdelle tämän vuoden aikana bisnesluokkaan. Ollaan usein keväisin tehty reissu lämpimään, ja tänäkin vuonna oltiin mietitty sitä jo ennen tätä tilaisuutta. Etenkin, kun Mr:llä on keväällä isommat synttärit tulossa.
Ei olla koskaan lennetty kaukolentoa bisneksessä, ja tuskin aika pian lennetäänkään. Ei ole semmoisia rahoja tai pisteitä, mutta se olisi varmasti mieletön kokemus. Pohdittiin asiaa siis senkin vuoksi tosi pitkään. Googlailtiin mökillä rakennuspäivien jälkeen vimmaisesti minne mentäisiin, liput kun piti ostaa ennen vuoden vaihdetta.
Uuden vuoden aattona saaristossa nousi taas mieletön aurinko, jonka värejä menin yöpaidassa ja toppatakissa kuvaamaan rantaan. Oli ihan hiljaista ja niin kamalan kaunista. Tuli selkeä ja kummallinen, uusi ajatus.
Me ollaan nähty hirveän paljon maailmaa. Me ollaan käyty niin monissa paikoissa.
Eikä tämän parempaa ole missään.
En kaipaa minnekään.
Palasin sisälle, rakennettiin vielä aamupäivä ja lounaalla termoskaakaon ja pizzanpalojen (termoksessa nekin, hyh) äärellä juteltiin asiasta vielä. Katseltiin siinä myös työmaata ympärillämme, ja tämä on kirkkaan selvää: palo on siirtynyt sinne. Tuntuu, että kaikki voima ja into. Se energia ja tahto, jonka on ennen käyttänyt moniin muihin asioihin, on nyt siellä. Me halutaan se nyt tänä vuonna valmiiksi, voihan kettulainen että halutaan.
Viimeiset metrit tulee viemään tietysti myös mielettömästi rahaa, ja sisustaakin se pitäisi. Enkä puhu edes viimeisistä sisustuksen hieromisista kuten kotona, vaan sängyistä, sohvista ja suihkuista. Kaikesta pakollisesta, jota ilman on hankala olla.
Ei me lähdetä mihinkään, tänä vuonna ehkä ollenkaan. Siitä päätöksestä tuli hyvä, rauhallinen olo. Ihanaa, ei lähdetä! Ei stressiä siitä, että se aika käytettäisiin poissa työmaalta, eikä siitä, että rahaa kuluu siihen. Viikon loman rahalla saan esimerkiksi sen sohvan, Mr:n osuudella yhden sängynkin vielä.
Ja tosiaan se eriskummallinen olo: ei tarvita sitä nyt, ei haluta sitä samalla tavalla kuin ennen. Niin monet vuodet matkustaminen on ollut parasta mitä tiedän. Ei enää. Tai ei ainakaan juuri nyt.
Viime vuoden matkoihin kuului kaksi Atlantin ylitystä – huhtikuussa Kalifornia ja Nevada, Los Angeles, San Diego, Palm Springs ja Las Vegas. Huikea, huikea matka, yksi parhaimmista. Samalla ESTA:lla pääsin nyt joulun alla äidin kanssa talviseen New Yorkiin ja siinä välissä tein kolme lyhyttä työmatkaa Eurooppaan: Rotterdamiin, Roomaan ja Brysseliin. Oli ihana reissuvuosi, mutta nyt on uuden aika.
Niinhän se on että välillä täytyy miettiä mikä on tärkeintä! Jos me oltais päästy 10 vuotta sitten rakentamaan vielä kerran omakotitalo, niin ei oltais näinä vuosina varmastikaan matkusteltu, vaan rahat olis menny silloin sinne. Toisaalta kun vihoissaan ja pettyneenä ostettiin äkkiä rivari kun hallinto-oikeudesta tuli meille negatiivinen tulos valituksesta, niin ei oltais koskaan ostettu appivanhempien kotipaikkaa meille vapaa-ajankodiksi! En olis voinu kuvitellakaan, että viihtyisin. metsän keskellä hiljaisuudessa enkä kaipais ketään vieraita! Kaikella on aikansa ja paikkansa! Tasan 2 vuotta sitten oltiin koko perheen kera viettämässä mun viiskymppisiä Singaporessa ja Mauritiuksella, sen jälkeen kerran Berliinissä ja kerran Tallinnassa. Ens syksynä haluaisin kyllä mennä juhlistamaan meidän 30 vuotista yhdessäoloa, mutta saa nähdä! Te saatte energiaa tuosta teille rakkaasta paikasta ja silloin se on teille oikea paikka viettää tätä vuotta saattaen sen valmiiksi, tsemppiä teille!!
Juuri näin, olotilat ja tilanteet muuttuu, ja sen mukaan 🙂 Oli itselleni vain kovin uusi ajatus, matkustaminen kun on ollut niin pitkään parasta, mitä tiedän. Nyt tämä tuntuu hyvältä! Oikein hyvää tätä vuotta sinulle! 🙂
Ymmärrän tunteesi täysin. Me investoimme viime vuonna veneeseen ja mokkitontiin ja ajatus on,että tänä vuonna ei matkusteta.Taloudellisesti se ei meille olisi edes mahdollista,sillä keväällä tyttären yo-juhlatkin painavat päälle ja rakennustyöt alkavat tontilla.
Olen muutenkin miettinyt tuota matkustamista,ihan ilmastosyistäkin.Että pitää harkita tarkenpaa..
Olen niin ilahtunut kun sinä ja blogisi jotenkin kasvatte, ja olett jo kasvaneet, niin vastuullisiksi ja erityisesti ,kun kerrot täällä hyvin tehellisesti ja osaat kuvata ne ajatukset ja mietteet,joita itsekin mietiin,mutta ei saa sanoiksi asti.
En enää lue miniakaan blogeja,kun tuntuu,että niissä on vain kehoituksia alennusmyynteihin ja esitellään koko ajan uusia vaatteita.
Kyllä minäkin vielä ostelen,en todellakaan ole synnitön tässäkään asiassa,mutta sitä harkintaa peräänkuulutan.
OIkein ihanaa vuotta 2020 teille kumpaisellekin.
P.S. Sinun äitisi ( oletan ,että on kuvissa) näyttää kaunille ja nuorekkaalle.Olet saanut hyvät geenit.
Kiitos tosi paljon sanoistasi! Miten kiva kuulla. Bloginkin kanssa tein jokin aika sitten tein hienosäätöä, ja mietin paljon vähemmän mistä ja milloin kirjoitan – ehkä se näkyy niinä aidompina ajatuksina. Ja juuri näin – moni asia ajaa muutokseen. Tässäkään asiassa en valitettavasti tehnyt päätöstä ihan vielä puhtaasti vastuullisista syistä, sekin painoi. Ja päätös tuntuu hyvältä myös siitä syystä.
Ja oi kyllä, äiti on! <3 Kiitos paljon ja samoin sinulle hyvää tätä vuotta!
Voi taas, puit ajatukseni sanoiksi. Siis, voiko ihminen kyllästyä/saada tarpeekseen matkustelusta? Voi ilmeisesti, koska täällä podettiin menneinä pyhinä samoja kysymyksiä, mihin mennään? Se ei todellakaan ennen ollut ongelma.
No, niin “alas” on jo vaivuttu, että Kanariallakin on käyty. Ei auta muu kuin pysyä Suomessa ja mökillä, ainakin kesä. Ehkä se matkakuume sieltä nostaa päätään.
Vielä kun minulla on näitä rajoitteita, en lähde maihin, joissa naisten oikeuksia kohtuuttomasti poljetaan, en lennä 13 tuntia, enkä mene töllistelemään kenenkään kurjuutta, en loju rannalla ja ota aurinkoa jne. Siispä suosimme lähitulevaisuudessa kotimaan matkailua.
Niin ne tilanteet muuttuu 🙂 Nyt näin, ehkä seuraavaksi taas toisin!