Oli tarkkaan luetut ravintolaoppaat, merkinnät kännykässä, haaveet mahtipontisesta ja totaalisen överistä jenkkijoulusta, oli toiveita kävelysäistä ja luistinradoista, oli haavetta täydellisistä hiuksista ja Cyber Mondaysta.
Well, New York delivered poorly!
Käytiin tosiaan äidin kanssa New Yorkissa itsenäisyyspäiväviikolla. Jouluinen New York on ollut meidän molempien haave vuosia. Meillä on synttärit joulukuussa ja äiti on aina halunnut käydä New Yorkissa, minä toisen kerran. Viimeksi matkustettiin näin vähän pidemmälle kahdestaan 10 vuotta sitten niinikään synttärimatkalle.
Meillä oli tärkeää ja ihanaa aikaa yhdessä, kuten aina. Ja ihana oli olla taas Yhdysvalloissa, mun lempipaikka. (Korppoon ja Helsingin ja Suomen jälkeen ja ripirinnan Italian kanssa tietty.) Mutta en tiedä mitä kävi. New York ei sytyttänyt tällä kertaa jotenkin ollenkaan. Olen vähän järkyttynyt.
Mulla oli kyllä mielen päällä asioita, jotka painoivat, ja olin hiukan kipeäkin. Myös sää oli parina ensimmäisenä päivänä onnettoman surkea. Tekijöitä, jotka painavat parin päivän reissussa yllättävän paljon.
Mutta ajattelin, että kaikki korjaantuu. Ensimmäisenä aamuna varhain herättiin onneksi upeaan auringonnousuun, joka nähtiin meidän yläkerroksissa sijainneesta huoneesta täydellisesti. Olin varannut heti aamusta meille läheisestä paljon hehkutetusta Drybarista hiusten pesun ja kampauksen, äidille yllätyksenä. Haaveilin tästä ennen reissua. Upealla tukalla upeaan kaupunkiin. Tuli littana tukka ja räntäinen kaupunki. Hiusten pesu oli onneton (vannon, että sitä shampoota on vieläkin päänahassani) ja kampaus tosiaankin pelkkä föönaus. Ilman mitään aineita tai tukea. Ei mun hiukset pysy sillä tavalla mitenkään. Pysyykö kenenkään? Astuin ovesta kadulle ja puf – littanat. Myös sähköiset ja liukkaat ja shampoiset. Ei jatkoon.
Jatkettiin toiseen must -kohteeseen, 9/11 -museoon. Se ei kyllä ollut pettymys. Yllättävän tyylikkäästi ja hillitysti toteutettu kokonaisuus, tornien juurella, nykyisten vesialtaiden alla. Kannattaa ottaa opastettu kierros. Museossa ei ole varsinaisesti paljon tavaraa ja esineitä ja hyvä niin. Tärkeämpiä ovat tarinat ja merkitykset, joita on helpompi ajatella oppaan kanssa. Tuntui tärkeältä käydä siellä jälleen, viimeksi paikka oli pelkkä työmaa. Tapahtuma sinänsä on ollut yksi tärkeimmistä tähän opiskelusuuntaan minua johdattaneista asioista.
Entäs nämä ravintolat. Niitä ei löytynyt tai ne olivat huonoja. Listaltani ruksiutui jotain joka päivä, kunnes heitin listan menemään ja mentiin vain ex tempore mihin sattuu. Yksi huonoista oli yläkuvan Ruby’s, jossa ruoka oli kyllä hyvää, mutta paikka oli pieni, kämäinen ja haisi viemäriltä. Oikeasti, miksi sitä suositellaan niin kamalasti? Yksi söpö kuva sieltä tarttui mukaan, jossa ei onneksi ole haju mukana.
Parasta olikin hotellin oma ravintola (Nomo Kitchen), jossa käytiin sekä aamiaisella että illallisella, ja kerran tilattiin ruokaa huoneeseenkin. Toinen hyvä paikka oli ihan vaan kadulta bongattu paikka nimeltä Farmacy. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Joulun metsästys osoittautui vitsiksi. Vähän naurattaa, mutta enemmän itkettää esimerkiksi Sara Ticklen hiljattainen postaus ihanasta jouluisesta New Yorkista Rockefellerin kuusineen ja Central Parkin luisteluratoineen. Meidän käynnillä luistelurata oli tyhjä ja hylätyn näköinen, sen kojut rikki ja tyhjiä kahvimukeja täynnä, jää oli vettä ja Rockefellerin kuusi sytytettiin vasta meidän lähtöpäivänä.
Joulufiilistelyä varten kehotetaan idylliseen kävelyyn pitkin Fifth Avenueta, jossa voi ihastella runsaan jouluisia kauppojen ja hotellien ikkunoita. Me käveltiin se pirun katu melkein Central Parkilta Flatiron Buildingille raskaassa räntäsateessa eikä nähty joulupallon puolikastakaan. Okei valehtelen – kahdessa paikassa oli joulu. Public Libraryssa ja Trump Towerissa. Missään muualla ei. Mitä ihmettä, Amerikka?! Tulin katsomaan sekopäisiä vilkkuvia poroja katoilla ja väärennettyjä joulupukkeja joka kadunkulmassa. Sain vain loskaa naamaan ja yhden vale-Trumpin kuminaamarissa. Joulumaa my ass, vaadin rahat takaisin.
En tosiaankaan tiedä, mitä tapahtui, oltiinko me tosiaan itsenäisyyspäiväviikolla liian aikaisessa? Onneksi oli Public Libraryn kuusi, se oli kaunein näkemäni kuusi. Siinä oli isoja käpyjä, lunta, punaista ja paljon lintuja. Kaikki muovia, mutta silti.
No mentiin shoppailemaan, kun jäähileitä tuli maasta ja taivaasta. Viikonloppuna oli vielä hyvin alennuksia, ja iloittiin, että sama jatkuu Cyber Mondaylla. Hoiperreltiin Uniqlosta ulos viimeisillä voimillamme sunnuntai-iltana, ja jätettiin sinne vielä osa hankinnoista. No maanantaina hinnat olikin taas normaalit, ja ostettiin jutut normihinnalla. Agh! Onneksi tehtiin loistavia löytöjä mm. Club Monacolla, Timberlandilla ja Century 21:ssa vielä Cyber Mondayn alennuksilla. Club Monaco, ah, pliis tule Suomeen!
En oikein tiedä, mitä muutenkaan tapahtui. New York ei rakastuttanut. Lähinnä ahdisti roskapussit kaduilla, ihmeellinen rähjäisyys ja hmm… jonkinlainen halpuus? En tiedä mitä muistin ja kuvittelin, mutta olin ajatellut muuta.
Onneksi oli äiti, ja onneksi äiti tykkäsi. Reissu oli oikeastaan enemmän hänen synttärimatkansa, ja oli ihana antaa hänelle matkasta huoleton kokemus. Kaikki nimittäin sujui kyllä mainiosti ja meillä oli ihanaa. Matkan tärkein anti minulle oli varmaan hetki taukoa kaikesta kotona ja saada ajatuksia kasaan äidin kanssa. Kirjoittelen New Yorkista vielä vähän lisää myöhemmin, kuvia kun onneksi piisaa!
Hei!
Kiitos postauksesta. Todella mukava ja mielenkiintoinen lukea tämmöinen todentuntuinen kuvaus. Aito!
Mielikuvat ja todellisuus ei aina kohtaa toisiaan. Se on harmi.
Kiitos <3 Joskus näinkin, such is life! 🙂
Ihana New York!
Onneksi sentään äitisi tykkäsi!
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Ajatukset New Yorkista on nimenomaan ihania, mullakin, vieläkin! Siksi onkin ihan hämmentynyt olo, miksi se jätti niin kylmäksi. Ehkä odotukset oli NIIIIN ruusuiset. Ja muisto kesäisestä New Yorkista 10 vuoden takaa terveenä ja hyvissä voimissa parempi 😀 Ja niinpä!
Hei mä kävin viime syksynä kanssa toista kertaa, edellinen oli 2010. Ekalla kerralla rakastuin, tokalla järkytyin. Meidän päälle syljettiin metrossa, kaikki oli aivan sairaan kallista ja just hehkutettujen ravintoloiden annokset enintään keskinkertaisia. Kaduilla ja metrossa oli likaista.
Aattelin, että olipa todella kummallista ja oonko muistanut väärin, mutta voi olla, että täytyy jatkossa ottaa kohteeksi joku muu kaupunki.
Hei kiitos tästä, en siis ole ainoa! Aina vaikuttaa toki kaikki olosuhteet ja muut fiilikset, mutta olin kyllä vähän pettynyt. Mutta joskus näin, ei se mitään 🙂 Huh, aika kurjia kokemuksia sulla :/
Minä haaveilin New Yorkista koko lapsuuden ja nuoruuden ja olin 38-vuotias ,kun ensimmäisen kerran pääsin tuohon unelmieni kaupunkiin. Oli kesä ja koko kaupunki haisi virtsalle ja viemärille,oli kuuma ja ihmisiä joka paikassa niin paljon ,että oli vaikea hengittää. Kaikki oli kallista ja ihmiset epäystävällisiä. Olin niin pettynyt ,että itkin itseni uneen joka ilta siellä ollessa. Olen käynyt sen jälkeen kaupungissa 5 kertaa eikä sen taika vain minulle avaudu. Asuessa Amerikassa löysin sitten monia ihania pikku kaupunkeja ,joiden taika vetää palaamaan aina uudelleen,mutta niistä ei paljon blogeissa tai muisssakaan matkajutuissa paljon huudella. Ehkä parempi niin,niin säilyttävät ihanuutensa.
Ihanaa ja rentouttavaa joulua sinulle ja läheisilesi.
-kirsi-
Outs mikä kokemus! Sitkeästi olet matkannut uudelleen! Nämä on vähän selittämättömiäkin juttuja, miksi toiset tykkää ja toiset ei…! Tai kuten minulle kävi, ekalla kerralla tykkäsin ja nyt jäi vaisuksi. Mutta ei se mitään, oli kuitenkin kiva reissu 🙂
Olen käynyt nyt neljästi ja tykkään edelleen.
Mutta tämä oli sinun mielipiteesi.
Ymmärrän hyvin, niin monet tykkää ja minäkin ekalla kerralla. Tällä kertaa näin 🙂
Mulle jäi vähän huono maku suuhun tästä postauksesta. Itse ulkomailla kasvaneena ja asuvana oon toki tottunut siihen että vaikka roskien säilytys on eri luokkaa kuin Suomessa ja toki se omassa asuinkauoungissa ärsyttää. Silti musta olisi vähän karua jos turistit tänne tullessa keskittyisi vaan roskiin ja likaan eikä siihen erilaisuuteen ja kulttuuriin mitä täällä on niiden postikorttien sijaan. New Yorkista on tehty uusi Disneyland josta ootetaan jotain GossipGirl/joululeffaelämystä/instakuvaa unohtaen että kyseessä on miljoonakaupunki missä ei ole Suomen tason systeemeitä kaiken suhteen, paljon köyhyyttä ja pikkubusineksia jotka yrittää vain selviytyä näiden Instagramravintoloiden ja avokadoleipien vierellä. Tuntuu että moni New Yorkiin menevä näkee mieluummin jonkun Saudin asunnon 5th Avenuella joulupalloineen missä se käy kerran vuodessa kuin että menisi Queensiin tai Harlemiin näkemään niiden kaupunkia tai joulupalloja. Mun mielestä pitää myös vähän kritisoida meidän uutta tapaa matkustaa: 10 vuotta sitten mentiin New Yorkiin kahdeksi viikoksi jotta näkisi kaiken kaupingista, ja pari huonoa päivää ei pilannut koko lomaa, nyt mennään neljäksi päiväksi toiselle puolelle maapalloa ja kun epäonni kohtaa niin lomasta jää huono fiilis. Järki käreen, eiköhän Jo se että meillä on varaa lennellä pariksi päiväksi eri maihin shoppailemaan pitäisi olla tarperksi tekemään lomasta ihan täydellisen.
Okei, ymmärrän pointtisi, vastaan paremmalla ajalla kunnolla 🙂
Noniin, nyt pääsin koneen äärelle paremmin. Tosiaan, ymmärrän pointtisi. Kirjoitustyylini on aika lennokas, ja pelkästään tämän postauksen lukemalla ymmärrän hyvin saamasi näkemyksen ajatuksistani 😉 Kirjoitan aika kärjekkäästi ja minua tuntematta voi luulla, että tämä olisi ainoa mielipiteeni. Olen kuitenkin myös sydämestäni onnellinen saatuani tehdä tällaisen matkan äitini kanssa, ja tietenkin se oli täydellinen sellaisenaan. Käsitän täysin olevani suuresti etuoikeutettu.
Tässä postauksessa sanon itse asiassa vain, että tällä kertaa en ihastunut New Yorkiin. Eikä siinä sen kummempaa. Toiset tykkää toisista asioista, toiset toisista. Semmoista on elämä. Ensimmäisellä kerralla ihastuin, tällä kertaa en. Mieltä matkan aikana matalaksi vetivät myös henkilökohtaiset asiat, joista mainitsinkin – en osaa sanoa paljonko ne vaikuttivat fiilikseeni.
Se sanottakoon, että Yhdysvalloista minä pidän, sen kaikenlaisista kulttuurin kolkista. Jonkun aikaa Keskilännessa asuneena ja opiskelleena sekä kolmasosassa osavaltioista vierailleena rakastan maan erilaisia kulttuurin vivahteita. Olen opiskellut Yhdysvaltain historiaa ja politiikkaa ja minua itse asiassa kiinnostaa sen ja kaikkien muidenkin maiden kulttuurien kirjo laajalti. Ne pikkubusinekset, köyhyys ja roskapussit ovat ajatuksia herättävä osa yhteiskunnan kokonaisuutta, mutta ehkä tällä kertaa en jaksanut ajatella sitä kaikkea niin syvällisesti, ja New York ei päässyt tekemään minuun sitä vaikutusta, jonka hyvät kohteet tekevät. Jokainen myös hakee matkoiltaan eri asioita, eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Me ollaan oltu myös Nykissä kaksi kertaa, tosin molemmat kerrat talvella, ja itselle on jäänyt kaupungista ahdistava ja kolkko kuva. Helpottavaa, että kaikki muutkaan ei pidä siitä. Yleensä sitä vain hehkutetaan – meille ei kaupungin hienous auennut.
Tämä – toiset tykkää ja toiset ei, juuri niin. Eikä se mitään, semmoista on elämä 🙂 Niin kovasti kaupunkia tosiaan kehutaan, ja tuntuu, että useimmat siihen rakastuvat. Vähemmän kuulee näitä mielipiteitä. Kiitos kommentistasi!
Ihanan rehellinen kirjoitus. Minä petyin, kun kävin New Yorkissa ensimmäisen kerran. Monet olivat sitä hehkuttaneet ihan hirveästi, mutta itse en saanut lopulta paljoa irti. Mielestäni se ei niin ihmeellisesti ja erilaisesta eronnut muista miljoonakaupungeista ja maailmalta löytää kyllä paljon mielenkiintoisempia miljoonakaupunkeja myös 🙂 hauska siis, että viitsit julkisesti tuoda myös tämän mielipiteen esille, sillä itse tunnun aina saavan kummaksuvia katseita jos porukka kysyy mielipidettä New Yorkista ja kerron, etten siitä pitänyt. Kaksi kertaa nyt käynyt ja ei auennut toisellakaan!
New Yorkia tosiaan hehkutetaan poikkeuksellisen paljon. Se tuntuu olevan niin monelle se kaikkein paras paikka ja kohde. Eikä siinä mitään, minullakin on sellaisia paikkoja sydämessäni, enkä voi ymmärtää miten joku voi olla toista mieltä 😀 Mutta ei se mitään, semmoista se on. Kaikki tykkää eri asioista 🙂 Kiitos paljon kommentistasi!
Hei, tunnen tunteen. Monen ihanan suur-kaupungin kanssa on käynyt samoin. Eka kerralla ihastun ja kun menen tavoittelemaan samaa taikaa, se on kadonnut. Näenkin kaikki epäkohdat ja likaisuuden sekä rähjäisyyden. Joten mitä tästä opimme, kerta riittää, useimmiten. No, ei tietysti Pariisiin eikä Roomaan. Eikä ehkä Lontooseen.
Hyvää Joulua Sinulle ja Upeaa Uutta Vuotta!
Joskus se vain on muuten näin! Ensi-ihastus vie jalat alta, eikä sitä oikeastaan voikaan kokea koskaan uudelleen. Vaatii syvempää syventymistä, että löytyy uudenlaista syvyyttä. Aikalailla kaikesta elämässä, eikö? 🙂 Kiitos paljon ja samoin sinulle!
Minä tykkäsin tästä postauksesta. Moni juttu oli reissussa mennyt “pieleen” ja semmoinen ei tietystikään ole mukavaa tai välttämättä sitä hauskinta luettavaakaan, mutta se on myös todellista.
Minulle on käynyt vähän vastaavaa Islannin kanssa – kierrettiin maata lähes kaksi viikkoa miehen kanssa, mutta luonnon upeudesta huolimatta en rakastunut päätä pahkaa kuten niin moni. Reissu oli hyvä eikä sinällään valittamista, mutta ei jäänyt paloa mennä takaisin. Samoihinkin paikkoihin matkustettaessa ei koskaan ole itsekään sama ihminen ja kuten tekstissä mainittiin, niin mieliala ja tilanteet vaikuttavat myös. Itse en ole nyt juurikaan matkustanut yli vuoteen. Toisaalta on se krooninen matkakuume, mutta kun sitä tasapainottaa kotiasiat ja vahva kaipuu rauhoittumiseen, niin koti vie voiton myös ajatuksissa. Voi olla, että tämä kaipuu oli osasyynä siihen, miksi Islanti ei avautunut aikoinaan: ajatukset olivat jo kotona eivätkä maailmalla uuden ihmettelyssä (:
No joo, mutta haluaisin kyllä käydä New Yorkissa!
Hei kiitos pitkästä pohdinnastasi! Itse asiassa loistava huomio – ajatukset on kotona ja rauhoittumisen kaipuussa, eikä osaa ehkä ottaa vastaankaan sitä kaikkea kuten toisenlaisessa mielentilassa. Joskus niin vain on, eikä se mitään. Jokainen matka on kuitenkin siinä mielessä varmaan onnistunut matka, että niiltä aina tarttuu jotakin mukaan. Jos ei muuta niin ajatuksia itsestään ja omasta elämästään, kun arjesta pääsee hetkeksi pois. Kiitos vielä ajatuksistasi 🙂 Kyllä New Yorkiin kannattaa mennä (ainakin kerran :D)!
Mahtava postaus! Vaikka itse olen haaveillut NY:sta teinistä asti, olen ehkä juuri pettymyksen pelossa pantannut matkaa nelikymppiseksi. Hullua, tiedän.
Sen sijaan Lontoo ei petä koskaan! Siellä käyn muutaman kerran vuosittain, asumme aina Hyde Parkin reunalla joten sijainti vaikuttanee siihen että kaupunki on mielestäni aina kaunis ja kun kävelee kaikkialle puiston läpi, ei yhtään tunnu miljoonakaupungilta.
Kiitos loistavista postauksistasi, tosi vaihtelevat aiheet ja avoin kaunistelemattomuus ensivaikutelmassa luksukselta näyttävässä blogissa. Täydellinen kombo.
Ihanaa joulua!❤
Kiitos tosi paljon, miten kiva kuulla! Ja ei muuten ole yhtään hullua käydä aina uudelleen lempipaikoissa – aina tietää, mitä saa ja on ”turvallinen” olo. Meille ehkä Italia on sellainen paikka ja tietysti hassua kyllä oma mökki sitten joskus. Reissu sekin, mutta irrottaa jalat maasta ja arjesta 🙂
Ohoh, onpa kurja lukea, ettei matka ollut sitä mitä toivoit. Jäin minäkin vähän sanattomaksi tätä lukiessani vaikka uskonkin, että ”rakkauteni” voi jättää kylmäksi, jos sattuu huonoa tuuria matkaan ja oma mieli on jo valmiiksi muutenkin maassa. New York antaa paljon energiaa, mutta myös vie sitä valtavasti. New York on mielestäni enemmän paikka, jossa TEHDÄÄN asioita ja haetaan uutta inspiraatiota tai syvennetään jotain omaa juttua (treenaaminen, teatterit, musa, museot, opiskelu, uusien asioiden kokeilu, shoppailu, bilettäminen mitä kenellekin..) ja EI niinkään paikka, jonne mennään katsomaan nähtävyyksiä ( ellet ole kuvataiteen fani ) tai vaan hengailemaan ( ellei sinulla ole ystäviä tai tuttuja siellä). Muut paikat ovat paljon viehkompia flaneeraamiseen. ) Kaupungin ympäristö on lopulta aika tyly. Itse rakastan kaupunkia yli kaiken juuri tekemisen takia ja loputtoman inspiraation ja vapauden tunteen takia. Ja niin taitavia katuesiintyjiä harvassa paikassa näkee ( saavat mut aina ihan tunnetiloihin). Jostain syystä esim. pissanhaju, likaisuus New Yorkissa eivät haittaa vaikka lähes kaikkialla muualla haittaavat. Kai sitä on rakkaudessaan ”sokea”. Ja rakastan niitä alueita ja katuja, joista annoinkin sulle ne vinkit. Uskon, että aika ja paikka eivät nyt kohdanneet teillä, mutta haluan sanoa, että anna vielä mahdollisuus ja lähde misterin kanssa sinne vielä joskus uudestaan. Tai voihan toki olla niinkin, että New York ei vaan ole sinun juttu ( mutta anna sille vielä mahdollisuus ilman murheita ja paremmassa säässä ❤️)
Kiitos Suvi sulle kaikista vinkeistä ja fiilistelystä! 🙂 New York on ehdottomasti upea kaupunki, jossa on varmuudella tuhansia eri puolia. Teen aina kaikki matkat sillä asenteella, etten yritäkään kokea kaikkea, tai suunnitella liikaa. Se toimii oikeastaan aina, enkä halua liikaa stressata. Toki sitä oli kiva käydä näkemässä muutama kuuluisa paikka, etenkin kun äiti oli ensimmäistä kertaa ja mullakin kymmenen vuotta edellisestä visiitistä. Viime kerralla haahuiltiin samalla tavalla ja muistot on tosi hyviä 🙂 tällä kertaa näin, eikä siinä mitään. Ja niinhän se on, että toiset tykkää, toiset ei, mistä tahansa asiasta. Ja joskus on tähdet toisessa asennossa kuin seuraavalla kerralla 🙂
Itse en New Yorkiin asti lähtisi vain muutamaksi päiväksi. Pari ensimmäistä päivää pitkän lennon ja aikaeron takia jetlag painaa ja se saattaa saada jaksamattomaksi. Kaupungissa on nin paljon nähtävää, että muutamassa päivässä yrittää ahnehtia kaiken kerralla. Akkaa kannattaisi varata nin, että Manhattanin lisäksi ehtisi vaika Brooklynin Carrols Gardeniin ja Broklyn Heightsìin, joissa tunmelma onmihan erilainen kuin vaikkapa 5th Avenuella.
Ymmärrän silti, että eri reissuila sama paikka saattaa tuntua erilaiselta. New Yorkin liepeillä yli parikymentä vuotta siten asuessani en ihastunut kaupunkin, mutta mieheni kanssa olen aina nauttinut matkoista New Yorkiin paljon. Aika on toinen ja seura tietysti vaikuttaa. Olemme aina varanneet reilusti aikaa ja käyneet Bronxissa, Queensissa ja Brooklynin eri alueilla Manhattanin lisäksi.
Oltiin varauduttu ohjelmattomalla ohjelmalla ja nimenomaan vältettiin sitä, että oltaisiin nähty kaikki kerralla. Haluttiin vain katsella ja olla, ei muuta 🙂 sama tehtiin viimeksi ja aikaa oli yhtä vähän. Tällä kertaa tuntui tältä, eikä siinä sen kummempaa 🙂
Mulla on tapana niin lehtiä kuin blogeja lukiessa selata se ensin läpi ja lukea vasta toisella kierroksella. Katsoin siis tämän postauksen läpi aiemmin (ihania kuvia taas kerran muuten, sä onnistut ottamaan hyviä kuvia jopa räntäsateella!!), mutta palasin lukemaan vasta nyt.
Voi että, harmi että reissu ei mennyt niin nappiin kuin suunnittelit. Mä olen huomannut juuri sen, että kun odottaa paljon, usein pettyy (mulla sellainen kohde esim. Pariisi). Mutta pakko myös ihmetellä tuota joulukoristeiden puutetta? Mä kun selailin puhelinkuvia juuri postausta tehdessäni, niin niissä kyllä näkyi joulukoristeet vahvasti jo heti marraskuun alussa! Tietenkään suuria joulukuusia ei tuossa vaiheessa vielä Nykissä ollut (San Franciscossa kylläkin) mutta muuten Fift Avenuelle oli jo laitettu se suuri joulutähti kadun päähän, kadun Banana Republicin myymälässä oli hulppeat koristelut, monissa ovissa jo kransseja, Radio City music Halilla se iso valokuusi ym ym 🙂 Mutta ehkä nuo koristelut pistivät vain enemmän silmään kun oli vasta marraskuu 😀 Sen olen kyllä huomannut, että huono sää on melkoinen lomanpilaaja yleensä samoin kuin flunssa, Meillä oli vähän sama juttu, huonoa säätä ja flunssaa (buranan voimalla mentiin ja mä en edes koskaan ole kipeä yleensä!) mutta ihme kyllä ne ei onnistuneet lannistamaan tällä kertaa 😀
Mutta ymmärrän fiiliksesi, mulla oli sama juttu Losin kanssa, jotenkin odotoin niin paljon siltä ja sitten petyin. Tosin olen päättänyt matkustaa Los Angelesiin vielä uudemman kerran, jospa mieleni muuttuu 😀
Onnellista alkavaa uutta vuotta sinne! <3
Kiitos Anne pitkästä kommentista! 🙂 joo juuri näin, moni asia juuri kuten sanot! Odotukset korkealla ja räntä ja kipeys – äh! Ja voi olla, että sen sakean rännän läpi ei koristuksetkaan näkyneet kovin hyvin 😀 Losista taas muuten mulla oli odotukset tosi alhaalla, mutta tykkäsin ihan hirveästi! Nämä on myös ihan tähtien asennoista ja ties mistä magiikasta kiinni milloin mikäkin fiilis 🙂 ihanaa uutta vuotta myös sinne!