Tänä kesänä

Tänä kesänä me ei lähdetä minnekään reissuun. Aikaisempina kesinä meidän häistä asti ollaan matkattu joka vuosi mun vanhempien kanssa jonnekin. Kolmesti Italiaan ja kerran Australiaan. Ihania matkoja. Tänä vuonna he tulevat mökille meidän kanssa joksikin aikaa.

Tänä kesänä mökillä ollaan siis paljon. Rakentamisen viemä aika alkaa tuskastuttaa, on tuskastuttanut jo pitkään. Kaipaan sinne valmiiseen taloon jo niin kipeästi. Tänä vuonna on siis rakennettava mahdollisimman paljon. Nyt on vuoden pisin mahdollinen hetki olla siellä ja edistää työtä. Tämän loman ja ensi kesän välissä on vain viikonloppuja aikaa.

Tänä kesänä vietän kuitenkin paljon aikaa laiturillani. Haaveillen, vielä yhden kesän, ennen kuin ensi kesänä, voi jos ensi kesänä, päästäisiin ylös taloon. Nukkumaan öitä, heräämään aamuja.

Tänä kesänä myös rakennan taas, niin paljon kuin voin ja osaan.

Tänä kesänä ajattelin vähän, että liikkuisin, treenaisin, jotakin edes tunnin joka päivä. Se on kamalan paljon entiselle loma-minulle loma-mökillä. Haluan kuitenkin pitää kiinni siitä, mikä toi hyvää mieltä ja oloa kevätpuolikkaan tätä vuotta, vaikka se vaatisi pikkuisen pakottamista heinäkuun oloissa.

Tänä kesänä me käydään joka ilta rantasaunassa. Kuten aina ennenkin.

Tänä kesänä aloitan loman viikkoa ennen Mr:ä. Helsingissä, Hernesaaren rannan keikalla, toivottavasti auringossa ja lämmössä, sitä ennen meidän kattoterassilla, jos säät sallii. Viime kesänä sain Helsingin kesästä jonkin uuden, maagisen otteen, jota en jostain syystä aiempina Helsinki-kesinä ole tavoittanut. Sillä on varmuudella paljonkin tekemistä meidän tämän ja viime vuoden uusien kotien kanssa. En olisi uskonut, kuinka paljon. Sama fiilis on siis tänäkin kesänä, ja nautin siitä ihan täysillä.

Tänä kesänä aion olla joka päivä meren rannassa. Helsingissä tai saaristossa. (Vau, olen muuten niin onnekas, että olen sitä arjessani muutenkin!)

Tänä kesänä aloitan lomani arkipäivät olemalla kotona. Yksinkin, paljonkin. Kaipaan sitä. Olen jopa kamalan innoissani siitä, että pääsen siivoamaan kaappeja ja varastoja. Sotkuiset kaapit on niiden luksusta, joilla on paljon säilytystilaa. Kun tilaa on vähän (tai todella vähän), kaappien pitäisi aina olla järjestyksessä.

Viime kesänä muuton jälkeen homma ei todellakaan tullut kuntoon. Ojensin meille mitalin jo siksi, että edes selvittiin siitä remontti- ja muuttopainajaisesta ja saatiin uusi koti edes jotenkin asuttavaan kuntoon. Osaan kaapeista vain tungin kamat ajattelematta asiaa yhtään sen tarkemmin, ja se on kostautunut vuoden mittaan. Tänä kesänä, ensimmäisellä lomaviikollani siis herään rauhassa, syön aamupalaa meidän pihalla, kastelen kukkia, häädän ampiaisia sisältä, laitan podcasteja päälle, siivoilen rauhassani, käyn treenaamassa ja vietän illat töistä palaavan Mr:n kanssa. En malta odottaa.

Tänä kesänä, ensimmäisen lomaviikon perjantaina lähden Ruisrockiin. Ystäväni, kaasoni, kummipoikani äiti ehdotti sitä tekstarilla yksi päivä vasta ihan hetki sitten. Innostuin ajatuksesta noin puolessatoista sekunnissa, koska ymmärsin, että tähän ei voi olla tarttumatta: meidän molempien kalenteriin sopii tehdä jotain (vieläpä jotain näin hauskaa) ihan kahdestaan!  Ei voi käsittää miten vaikeaa yhteistä tekemistä on sopia näinä vuosina.

Viimeksi oltiin Ruisrockissa, kun opiskeluvuosia oli takana vasta yksi tai kaksi, eikä lapsista, oikeista töistä ja rakennusprojekteista ollut tietoakaan. Facebookia ei ollut keksitty, Mr. oli Kiinassa ja me kaksin meidän Turussa. Onnelliset vuodet, joita ajattelen usein. Mallaanikin kaipaan. Tänä kesänä kirmataan siis taas Ruissaloon, mietitään, mitä kolmekymppisen kirmailijan kuuluu pukea päälleen festareille (!), toivotaan aurinkoa, mutta vietetään hauska ilta vaikka ilmankin.

Tänä kesänä aion lukea paljon kirjoja. Jos huvittaa.

Koska tänä kesänä aion myös tehdä paljon asioita, joista en vielä tiedä mitään. Ja olla tekemättä hyvin paljon asioita, jotka ei huvita.

Tänä kesänä käydään äidin ja isän kanssa jälleen Fiskarsin antiikkimarkkinoilla. Tämän täytyy olla ehkä viidestoista Fiskarsin kesäreissumme. Isot hallit täynnä antiikkia. Löydöt ei ole taaskaan tärkeimpiä, kiireetön kesäpäivä yhdessä on.

Tänä kesänä aion myös laittaa Korppoon Lions Clubin huutokaupan ajankohdan etsintään, ja piipahtaa taas siellä. Edelliskerralla löysin sieltä ison tammipiirongin satasella. Tänä kesänä koluan myös muita Korppoon kesäihanuuksia. Pyöräilen tai ajan veneellä läheiseen vierasvenesatamaan, jonka laiturilla meidän mökkinaapuri pitää joogatunnin joka heinäkuun aamu, käyn kurkkimassa uusissa kaupoissa ja piipahdetaan ravintoloissa.

Viime kesänä löydettiin aivan huikea pieni ravintola Back Pocket super nätistä maalaishotelli Nestorista. Tänä kesänä myös tuttujen paikkojen mukaan nimettyjä pellava- ja villavaatteita valmistava Niin Mun Design on avannut pop up storen keskustaan (meidän saaren mukaan nimetyt housut tai anoppilan mökkikylän mukaan nimetty pellavatunika, count me in!) Keskustan aina ihana sisustus- ja vaatekaupan sekä kahvilan yhdistelmä Amalias Hem on varmaan listalla monta kertaa. Tsekkaan myös, onko itämaisia mattoja Korppoossa maahan tuovan Nomad Homen mattoja jossain esillä nyt kesällä.

Tänä kesänä saadaan vanhempieni lisäksi ainakin yksi ystäväpariskunta kylään mökille. Heitä, meitä, joilla nämä vuodet ovat niin täynnä, että yhteistä aikaa löytyy kerran vuodessa.

Tänä kesänä pidän viisi viikkoa lomaa. Aikaisempina vuosina olen aloittanut loman myöhemmin, ja palannut töihin vasta myöhään elokuussa, jopa syyskuun puolivälissä. Se on mahdollistanut ihanat lomat ulkomailla vielä myöhään, mutta muuten se ei enää houkuttele. Heinäkuun puolivälissä olen ollut jo aivan loppu, loman tarpeessa ihan liian kuluneella tavalla. Mutta elokuun lopussa sitä on ollut jo jotenkin luonnostaan valmis töihin, muutkin menee, maailma heräilee. Silloin on vähän hölmistynyt olo vielä lomailla. Mutta nyt. Nyt en lähde Porin Suomi Areenaan, ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Aloitan loman silloin, kun se tuntuu tasan oikealta. Pidän pidemmän loman kuin koskaan ennen. Aloitan jo elokuun alussa työt.

Tänä kesänä veljeni menee naimisiin. Se tuntuu jännältä. Olen mahdottoman onnellinen hänen onnensa vuoksi. Ei ihan helppoja aikoja takana, mutta hän on idolini. Aina positiivinen ja eteenpäin pyrkivä, hyvällä tavalla huoleton. Minä olen tainnut periä kaikki stressaamisen taidot, joita maailmassa on, hän ei yhtään. Vietetään hääviikonloppua, jatketaan porukalla vielä seuraavanakin, Turussa, Tuomiokirkossa, joen rannassa, myöhemmin mökillä.

Tänä kesänä vietettiin jo tämä huisi juhannus. Jollakin tavalla paras ikinä. Keli oli täydellinen koko viikonlopun, fiilis rento ja iloinen. Lautta matkasi miesten mukana saaren ympäri viiden tunnin kalareissulla, me hengailtiin laiturilla koko sama päivä, pitkät aamut, pitkät illat, rauhalliset rantasaunat, paljon hyvää ruokaa, kylmää GT:tä, ysärimusiikkia ja me kasarin lapset, kourallinen ihania ystäviä <3 Kotiin palasi olemattomien lossijonojen kautta iloinen jengi.

Tästä kesästä tulee hyvä. Se on sitä jo.

Loma tj 1!