Tänä keväänä, kun kaikki painoi niskaan, päätin Thaimaan palmun alla lopettaa blogin. Ennen kuin jatkan, lisään heti, että olen pyörtänyt päätöstäni. Blogin tulevaisuus on kuitenkin edelleen tosi vahvasti mielessä.
Ensisijainen syy on, että koen olevani pisteessä, jossa blogiin pitäisi panostaa joko huomattavasti enemmän, tai jättää homma sikseen. Kaikki peliin -vaihtoehto tarkoittaa sekä konkreettisia, että henkisiä asioita.
Helpoin asia on se, että minä päivänä tahansa koneistoni kosahtaa. Kuvaan samalla ensimmäisellä järkkärilläni, jonka olen saanut lahjaksi kohta kuusi vuotta sitten. Läppärini olen hankkinut samaan aikaan. Ne toimii vielä ihan hyvin, mutta odotan päivää, jona ne mustenevat tyystin. Elektroniikan elinikä ei sinänsä ole yllätys. Tekniset vempaimet vain kuuluvat aina ostoslistojeni hännille (yhdessä sukkahousujen kanssa). Olen aika fiilisostaja, eikä uusi tekninen laite herätä mitään innostuksia. Läppäri ja sukkahousut on vain pakollisia, ei ah ihania.
Itse runkojen lisäksi olisi todellakin aika päivittää myös objektiiveja parempiin. Viime aikoina olen tyytynyt kuvaamaan kaiken kameran mukana tulleella kittilinssillä. Lähikuviin tarkoitettua linssiä en koskaan ole osannut käyttää esimerkiksi asukuviin, ja laajakulmalinssini on vähän turhan heikkolaatuinen loistaakseen missään muussa kuin kirkkaassa auringossa maisemakuvauksessa.
Lisäksi pitäisi päivittää kuvankäsittelytaitoja. Yhtä inhottavaa kuin se elektroniikan ostaminen! Suhtaudun kumpaankin näin: haluan laitteen ja taidon, mutta vihaan siihen pakollisesti käytettävää aikaa ja rahaa. Sama asia kuin siivous: rakastan puhtautta, inhoan siivoamista. Hermo menee kaiken uuden teknologian ja esimerkiksi kuvankäsittelyn opettelussa. Edessä olisi siis iso rahallinen investointi, joka ei tässä sohvien ja mattojen ja mökin huuruissa houkuta.
Mutta kyllähän minä rakastan kuvaamista, kuvien käsittelyä ja kirjoittamista, vaikka blogia ei olisikaan. Siispä vaikka blogi päättyisi nyt, ja kamerani sanoisi kaputt samalla hetkellä, hommaisin silti uuden kameran varmaankin aika heti. Tietenkin myös läppäri pitää hankkia, jos vanha hajoaa, on blogia tai ei.
Olen kuitenkin entistä useammin niin turhautunut ja raivoissani (itselleni) siitä, etten tällä välineistöllä ja taitotasolla saa sellaista jälkeä, jota tänne blogiin haluaisin. Vaikka asiaan pitäisi osata suhtautua rennommin, syö se välillä oikeasti intoani avata kameraa ja konetta ja yrittää taas.
Silti blogin tulevaisuus on enemmän henkisellä vaakalaudalla. Saanko tästä (enää) sitä, mitä haluan?
Mitä sitten haluan tältä blogilta?
Kuusi vuotta sitten olin lopettanut opintoni. Olin siirtynyt kunnolla oman alani työelämään. Olin juuri hetkeä ennen hullaantunut kuvaamisesta. Se oli uusi ilmenemismuoto sille estetiikanjanolle, jonka kanssa olen syntynyt. Jatkoa piirtämiselle, sisustamiselle, muodista kiinnostumiselle. Kaikelle sille, jota päivätyöni ei ole, ja jota halusin jollakin tavalla toteuttaa. Olen aina rakastanut kirjoittamista. Pakko myöntää, ettei esilläolossakaan ole koskaan ollut minulle mitään epäluontaista. Blogi oli vastaus kaikkeen tähän.
Olen aina ilmaissut itseäni kirjoittamalla. Osaan kai puhuakin tunteitani ja mielipiteitäni aika hyvin, mutta kirjoittaminen on jotakin muuta. Kirjoitin joskus päiväkirjaakin, kunnes tajusin, ettei kukaan vastaa siihen. Ihan turhaa hommaa siis. En saa mitään irti siitä, että kirjoitan asiat johonkin, ja annan niiden sitten olla siellä. Saman asian ajaisi pelkkä ajatteleminen.
Asiat on saatava ulos vuorovaikutteisesti. Se on jollakin lailla blogissa vähentynyt. Olen aina häkeltyneen iloinen ja onnellinen, kun saan jonkin upean kommentin tai viestin, älkää luulko toisin. Kommunikointi on kuitenkin vähentynyt. Voin vain arvailla siihen syitä.
Kännyköillä on vaikea näppäillä.
Blogeja ei lueta.
Sisältö, jota tuotan, ei herätä kommentoitavaa.
Lohdutan itseäni sillä, että ei sen aina tarvitsekaan herättää kommentoitavaa, vaikka se olisikin lukijalleen tuottanut iloa tai edes jonkun mukavan hetken. Kommentoin itsekin varmasti liian harvoin blogeihin, joita luen, vaikka postauksista jokainen olisi mestariteos. Tuntuisi tyhmältä hönkiä ihanaa joka postauksen perään.
Sitten se kipein. Sisältöni ei olekaan kiinnostavaa.
Siihen olen yksin syypää. Mutta miksi välitän siitä, onko se kiinnostavaa? Eikö bloggaajan pitäisi pitää blogiaan omasta ilostaan, vaikka sitä ei seuraisi kukaan? Tuskinpa kukaan tekee niin. Sitä pohtiessa mennäänkin sitten mennäänkin syvempiin vesiin. Niistä vesistä löytyy kaikenlaista inhottavaa. Kuten tämä: kyllä minä pidän siitä, jos joku tykkää minun jutuistani tai kuvistani tai blogistani. Se tuntuu hyvältä. Ihanalta. Kuka vaikkapa Instagramissa oleva voi käsi sydämellä vannoa, ettei koskaan ole vilkaissut seuraajamääräänsä?
Onko tämä epämiellyttävä totuus (itsekeskeisyys) vai fakta ihmisyydestä (kaikki kaipaavat hyväksyntää)?
En tietenkään jaa somessa ja blogissa asioita yksinomaan tykkäyksien tai kommenttien vuoksi. Helpommin sen voisi sanoa näin: en aloittanut blogia saadakseni tykkäyksiä tai mahdollisimman paljon seuraajia. En edes tarvitse suuria kävijätilastoja pitääkseni yllä talouttani, johon blogi ei vaikuta millään tavalla. En tienaa blogilla lainkaan. Perustin blogin jakaakseni minua polttelevia ihania asioita kuvien ja tekstin muodossa.
Ja tässä se on, oivallus:
Koska blogini on kovin pieni, ja teitä (monia ihania, pus) siellä ruudun takana kuitenkin on varsin vähän, kaipaamani vuorovaikutteisuus on melko vähäistä.
Siihen olen itsekin syyllinen. Tästä syystä: en ole pitkään aikaan jakanut täällä paljonkaan mitään tosi tärkeää. Muistan erään parhaista keskusteluista kanssanne olleen pohdintani lapsen hankintaan liittyen parin vuoden takaa (täällä). Se oli niin mahtavaa. Kiitos edelleen jokaiselle. Ja monia muitakin keskusteluja olemme käyneet, täällä tai privaatisti, tuttujen tai tuntemattomien, tai ennen blogia tuntemattomien kanssa. Eräät ihanimmista ystävistänikin olen löytänyt blogin kautta.
Haluaisin kirjoittaa pitkät pätkät vaikka työelämästä, parisuhteesta, peloista, elämästä ylipäätään. Niistä tunteista, joita sinäkin koet, joita me kaupungilla vastatusten kävellessämme hartioillamme kannamme, emmekä tiedä toisen tuntemattoman ajatuksia. En kuitenkaan uskalla. Viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut asioita, joita en ole blogissa jakanut. Asioita, jotka ovat saaneet uskoni ihmisiin ja oikeudenmukaisuuteen koetukselle, ja jotka koskettavat läheisiäni. Olen halunnut käpertyä siihen. En ole jakanut edes pieniä paloja todellisista ajatuksista, ettei kukaan ainakaan satuta. Pitää seisoa vahvalla kalliolla, että voi ottaa mahdollisia myrskyjä vastaan. Siihen en ole nyt pystynyt. Toisaalta nyt niiden asioiden jäädessä taakse, huomaan niiden kasvattaneen jotain. Ehkä paksua kuorta, en enää horjahtele yhtä keveistä tuulista. Seison sanojeni takana tietäen koko ajan varmemmin, kuka olen ja mitä olen.
Toisaalta en ole uskaltanut jakaa raskaista asioista edes palasia, koska olen halunnut pitää blogin kuitenkin aika iloisten asioiden paikkana. Kuka semmoista blogia haluaisi lukea, jossa kirjoittaja koko ajan määkii elämän olevan epäreilua?
Tällaista haalean heppoista blogia en kuitenkaan enää halua pitää. Lopettamista tuki keväinen stressi monesta suunnasta. Olin väsynyt, ja arjen ja elämän vaatimukset venyttivät raajojani joka suuntaan, eikä blogikaan tuntunut enää kevyeltä. Kesä rentoutti mieltä, ja vapautti tilaa ajatella näitä juuri kertomiani asioita kirkkaammin. Olen silti edelleen samaa mieltä. Joko lopetan blogin kokonaan, pidän kunnon tauon tai laitan all in. Viimeinen vaihtoehto houkuttelisi, koska syyt pitää blogia on niin rakkaat. Ne samat syyt, joiden vuoksi tämän aloitin. All in tarkoittaisi myös sitä, että alan välittää vähemmän siitä, onko sisältö pelkkää kevyttä ja kivaa. Jos rupean määkimään, kestättekö te sen?
Luulen kuitenkin, että voisin tarvita ensimmäisen pitkän tauon tähän blogiin. Jotta pääsisin jälleen paremmin perille siitä, kuka olen ilman sitä. Jotta tietäisin, onko kaikki ylläoleva sittenkin puppua, ja teenkö tätä sittenkin enää vain tottumuksesta. Jotta muotoilisin uudelleen sen, millaisena jatkan.
Ajatus kuplii koko ajan lähempänä pintaa. Aivan heti en kuitenkaan sitä tee. On aivan liikaa sisustusinspiraatiota tulossa ja asukuvia varastossa. Palan innosta jakaa niitä jonkun kanssa.
& Other Stories dress
Zara jacket
Gucci bag
H&M earring
Tony Bianco shoes
Törmäsin blogiisi ensimmäisen kerran (mikä ei joudu blogistasi vaan siitä, että törmäilen blogeihin ylipäätään aika vähän) ja pakko jättää kommentti, että ihanan avointa ja rohkeaa pohdintaa lemppariteemastani elämän ihanasta epätäydellisyydestä, johon törmään jo toistamiseen tänään. Koska en itse osaa sanoa, niin onko sulla tai kellä tahansa näkemystä siitä, mikä tekee hyvän blogin? Sanotaan usein, että aitous ja samaistuttavuus, mutta kun mielestäni suurin osa niistä blogeista, jotka pohtii suuntaansa, ovat juuri aitoja ja samaistuttavia, mutta harvempi kuitenkaan menestyy niin hyvin, kuin tavoittelisi. En tiedä, oliko kysymyksessä pointtiakaan, mutta oli joka tapauksessa mukava lukea postauksesi 🙂
Hei kiitos kovasti tästä viestistä! Mun mielestä blogi ei voi olla hyvä ilman juurikin samaistuttavuutta ja aitoutta. Kuitenkin blogeissa, joista mä pidän, tämän lisäksi täytyy olla hyvää ja vaihtelevaa visuaalista ja tekstillistä sisältöä sekä vahvaa visiota omasta tekemisestä. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja säännöllisyyttä, eli paljon aikaa ja työtä! Mikään näistä elementeistä ei yksin tee hyvää blogia, mutta mikään näistä palasista ei voi hyvästä blogista puuttua. Koen, että itseltäni on puuttunut viime aikoina ainakin visiota, vaihtelevaa sisältöä ja hyvää visuaalista toteutusta.. Eli juurikin kaikkea 😀 Tätä nyt pohdinkin, mihin suuntaan edetä.
Täällä yksi laiska kommentoija, joka kuitenkin ilahtuu suuresti aina kun uusi postauksesi ilmestyy eetteriin. Blogisi on yksi suosikeistani ja sinun innoittamana olen muun muassa eksynyt antiikkimarkkinoille jne ja pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa 🙂 Omalta kantiltani olisi kovin iso menetys jos lopettaisit blogin pitämisen, joten kannatan all in vaihtoehtoa!
Voi vitsi miten kiva kuulla, Annamari! Kiitos sanoistasi 🙂 Onpa erityisen hauskaa kuulla, mihin kaikkeen olette täältä inspiraatiota löytäneet – sinä antiikkimarkkinoille esimerkiksi! Voi vau, ihanaa! Kiitos paljon viestistäsi <3
Täysin samaa mieltä!
Olen kommentoinut ennenkin, mutta aivan liian harvoin. Toivon tietenkin, itsekkäästi, että jatkat. Ja kun nyt rehellisiksi heittäydytään niin onhan se ihanaa mutta, pakko myöntää, myös uteliaisuuttani tyydyttävää seurata sisustus ja mökkiasioita. Ja haaveilla, että jospa mullakin. Sisustusta, mökkiä, asujakin kiitos mutta mielestäni olet parhaimmillasi juuri pohdiskelevissa kirjoituksissasi. Sisustuskuvien lisäksi niitä jäisi ikävä, ja on jäänytkin nyt kun ne ovat olleet vähemmällä. Mutta, ymmärrän myös uupumisen, kuormittuneisuuden ja väsymisen, kamppailenhan niiden kanssa itsekin ilman blogia. Rajan vetäminen on varmasti hankalaa mutta määkiä saa, anna tulla vaan. Kaikki me täällä kuitenkin ollaan omien haasteidemme kanssa ja koskaan ei voi tietää mitä huominen meille tarjoilee. Toivon siis, että jaksat jatkaa. ❤️
Johanna, kiitos hirveästi <3 Ja siis ilman muuta! Noinhan minäkin teen jatkuvasti kaikissa blogeissa: olen utelias! Ehdottomasti saakin olla 🙂 Onpa ihana, että mainitset sisustuskuvat ja pohdiskelevat tekstit - kaksi lemppariani. Kiitos sanoistasi, merkitsevät paljon.
Eveliina, Ninnumaaria, ei!
Mä olen sun lukija jo useamman vuoden takaa. En tiedä muistatko lain, mutta muutama vuosi takaperin laitoin sulle myös sähköpostia kun halusit tutustua lukijoihisi paremmin, ja sain sulta takaisinpäin tuliaisia teidän Jenkkireissulta. Täällä ollaan vieläkin, ja jokaista sun postausta odotan aina innolla. Edelleen, oot mun ehdoton suosikki. Täytyy myöntää, että blogimaailman muuttuessa yhä harvemmin löytää blogeista mieleistään sisältöä, mutta mulle kaikki sun aiheet nappaa täysin: kuvaat asuja, joista saa inspiraatiota työelämään, kuvaat arkea, jota työssäkäyvät ihmiset elää, harrastuksia, sisustusta, Helsinkiä, reissuja, haaveita.
Toivottavasti en säikäytä sua liikaa kun paljastan miten kovasti oot inspiroinut minua monilla elämän alueilla, ja miten hyviä oivalluksia olen sinulta saanut. Aloitin esim. ranskan opiskelun uusiksi sitten opiskeluaikojen, löysin &Other Storiesilta hyvät aurinkolasit pari viikkoa sitten, samoin kun Swedish Hasbeensit kesällä. Ihan vain jotain mainitakseni, pieniä ja isoja iloja 😀 Ja se musta onkin parasta: kuvaat hyvin elämää johon kuuluu isoja asioita, vaativaa työtä, kiirettä ja päätöksiä, mutta silti arjesta halutaan nauttia ja tehdä siitä kaunista ja kivaa ja onnellista.
Myönnän, mä oon täysin sellainen lukija, joka lukee ja seuraa tosi tunnollisesti ja mielenkiinnolla, mutta kovin harvoin kommentoin, melkein en ikinä. Mutta koska tarkoitus on toki että bloggaamisesta myös sinä koet paljon saavasi, niin jos vaan mitenkään sitä voin edistää, niin mä mielellään ryhdyn kommenttitalkoisiin. Koska sun tekstit on just hyviä, ja monesti keskustelua syntyisi varmasti helposti. Itse en ole jättänyt kommentoimatta lainkaan sen vuoksi että tekstit ei herätä ajatuksia, vaan ehkä summana siitä että puhelimella tosiaan se on vähän vaikeaa musta, tai en siihen vain ole tottunut.
Mutta tottakai, jos susta tuntuu että haluat pitää taukoa, niin ihan miltä susta vaan tuntuu. Halusin vain ilmaista, että missään nimessä sun tekstit ei ole sellaisia, etteikö ihmisiä kiinnosta, sillä musta sun sisällöt on parhaita. Mun mielestä voisit hyvin jatkaa tähän malliin, ja menisi loistavasti. Mutta jos haluat avata enemmän pintaa syvemmälle ja kertoa lisää ajatuksistasi, niin sekin olisi mahtavaa.
Mun selvästi täytyy opetella vähän lyhyempien kommenttien kirjoittamista, kun aion aktivoitua vuorovaikutuksessa 😀
Hanna
Voi Hanna, muistan! <3 Miten ihanaa, että nyt jätit kommentin! Koskettipa sanasi syvältä, tuli ihan kyyneleet silmiin.. Siis oikeastiko olen inspiroinut sua opiskelemaan ranskaa...!? Swedish Hasbeens, parin vuoden takaa? Ei voi olla totta! Miten mieletöntä! Ja voi miten ihana, että blogi herättää sussa samaistuttavuutta ja inspiraatiota vaikka (tai juuri siksi), että teen muita asioita työkseni, ja tämä kuvaa mielestäsi tavallisen työssäkäyvän naisen ajatuksia, joita voi jakaa. Miten upeaa. Pieniä ja suuria iloja - niitä on tarkoituksenikin ollut jakaa.
Olisi aivan mieletöntä, jos välillä kommentoit, vaikka tämä postaus ei tietenkään ollut velvoite tai pyyntö sellaiseen <3 Mutta ei sitä voi kieltää, kyllä se merkitsee paljon. Minkä pituiset kommentit tahansa 😀
Kiitos vielä, kun otit aikaasi tämän kommentin jättämiselle <3
Joo, kyllä, kun sä kerroit että alat lukea ranskaa pari vuotta sitten, niin mä aattelin että oispa taas kiva, ja menin Työväenopistolle kursseille. Ja oli tosi kivaa! Ja ne Swedish Hasbeensit on ihan parhaat, hyvät jalassa ja kaikki kehuu niitä 🙂 Muutenkin tykkään kun sun asukuvista saa inspiraatiota että miten toimistotyössä voisi oikeasti pukeutua, kun useissa muotiblogeissa meno on perinteisempään työelämään liian villiä.
Onpa ihana kuulla, että muistat vielä 🙂 Mä aion ehdottomasti aktivoitua nyt tässä kommentoinnissa, koska kivaahan tää keskustelu on.
Siis niin huikeaa…! 🙂 Olen tästä tosi yllättynyt ja iloinen, muutkin täällä siitä kertoo! Hasbeensit on NIIN nätit! Mä vain hankalan mallin valkkasin, kun ovat kärjestä jotenkin tosi kapeat. Kärsivällisesti niitä kuitenkin vieläkin venytän, joku päivä ne antautuu 😀 Ja tosi kiva kuulla: olen samaa mieltä työpukeutumisesta! Nyt muuten lokakuussa ilmestyy viimein se mun kaverin työpukeutumisen kirja! Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, ja kerron taatusti lisää 🙂
Lisää määkimistä, muotia, sisustusta. Sitähän se elämä on. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan suunnan, niin täällä ollaan kyllä lukemassa 🙂
Mahtava kuulla! 😀 Kiitos!
Voi ei… Itsekkäänä ihmisenä tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun avasin postauksesi! Kommentoin blogeihin varsin harvoin, mutta nyt tuli tunne, että täytyy antaa palaa. Törmäsin aikoinaan blogiisi jonkin laukkukommentin perässä ystävämme Googlen suosiollisella avustuksella ja ajattelin, että kiva blogi, mutta ei kuvaa mun elämää. Jokin tyylissäsi sai kuitenkin jatkamaan seuraamista. Onneksi, sillä emme yhäkään elä samanlaista elämää, mutta ajatteleva ja jollain tapaa ajaton otteesi elämään, sisustukseen ja tyyliin on minulle inspiraatio. Et ole myynyt itseäsi yhteistyökuvioiden ajoittain latistavaan maailmaan, vaan blogissasi on vielä aitoutta ja rosoisuutta. Kiitos tästä – toivottavasti saamme seurata aivoituksiasi vielä jossakin muodossa, mihin ratkaisuun päädytkin!
Ihana, kun annoit palaa!! Merkitsee paljon! Kiitos siis suuresti <3 Ja vau mikä kehu tämä onkaan - että vaikka et ehkä samaistu täällä moniin asioihin, silti inspiroidut jutuistani. Ihanaa!
Täällä yksi seuraaja! Älä lopeta blogia, se on juuri hyvä sellaisenaan. Kuvasi ovat ainakin minusta hyviä ja aiheet mielenkiinoisia. Tykkään tyylistäsi ja sisustusinspiraatioistasi! Blogisi on laadukas ja juuri hyvä ja erotut positiivisesti kiiltokuvia ja yhteistöitä pursuavien blogien joukosta.
Kiitos todella paljon kaikesta mitä sanot <3 Onpa erityisen ihana kuulla, että blogi ei näytä aivan tekeleeltä niiden upeimpien joukossa 🙂
Voi toivottavasti et lopeta! Blogisi on yksi harvoista, joita jaksan enää säännöllisesti lukea. Yksi päivä vielä jotain postaustasi lukiessani mietin, että tämä saattaa kyllä olla mun lemppariblogi! En osaa aivan osoittaa sormella sitä, mikä blogistasi tekee niin hyvin, ehkä se on tietynlainen aitous, joka monilta tuntuu nykyään puuttuvan. Olen siis ehdottomasti all in-vaihtoehdon kannalla!:) Ja mielelläni luen sinun tekstejäsi myös niistä ei-niin-positiivistakin asioista, joita elämään kuuluu.
Voisin myös yrittää kommentoida useammin (en tiedä kyllä olenko koskaan sinulle edes kommenttia ennen tätä jättänyt, auts!), uskon nimittäin ihan täysin, että vuorovaikutus on iso asia blogin kirjoittajallekin. Mutta vaikka edelleen jatkaisin laiskana kommentoijana, niin täällä pysyn ja luen edelleen innolla!:) Kiitos siis blogistasi!
Riikka, ihanaa kun ajattelet näin, ja kävit sen täällä sanomassa! Arvostan suuresti ja tuntuu hirveän hyvältä! <3 Olenhan sen tiennytkin, että monia harvemmin kommentoivia teitä siellä on, mutta välillä herää tällaisia ajatuksia... Ihana siis kuulla, että olet <3
Voi ei, oli ensimmäinen ajatus, tää blogi ja sinä olet ihana. 🙂 En edes tiedä kuinka kauan olen tätä lukenut, vuosia. Mutta tunnustan minäkin että kommentointi on jäänyt, luulen että suurin syy on siihen vaan tottumattomuus, vaikka asiaa välillä voisikin olla.
Musta on ihanaa että olet aito ja samaistuttava, vaikka meillä ei mökkiprojektia olekaan, on oikeastaan kaikesta kiva lukea ja inspiroitua. Täältä sain inspiraation uudelleen kielen opiskeluun ja nykyisin kun ei enää Helsingissä asuta, on ihana nähdä vanhoja kulmia. Ja tietysti monta muuta asiaa ja ajattelun aihetta joita vuosien aikana olet antanut. ❤
Kiitos ihan hirveän paljon Maaria! <3 Voi että miten ihanaa, että olet ollut täällä niin kauan! Ja kivaa, että löydät täältä inspistä sellaisistakin asioista, joita ei omaan elämään kuulukaan 🙂
Ennen kaikkea olet AITO ja sitä nykyisessä blogimaailmassa saa kyllä hakea. Oikeastaan ihan toivon, että ala vaan kunnolla määkiä. Olet niin älykäs ja sanavalmis tyyppi, että sitäkin mielelläni lukisin. Mutta ihan näin samalla tyylilläkin jos jatkat, seuraan ja luen ja olen uskollinen fanisi.
– Elma –
Haha, ihana Elma 😀 Todella kiva, ja tärkeä muuten kuulla tuokin, että itse asiassa ei ihan välttämättä kaivatakaan niitä syvällisempiä postauksia, ja että kevyemmistäkin tykätään! Kiitos sanoistasi suuresti <3
Ainoa blogi, jossa luen tekstit. Ainoa. Koskaan en kommentoi, mutta aina luen ja nautin kympillä ☺️ Mitään painetta kuvien laadun tai sisällön inspiroivuuden (onko sana?) kanssa en sinuna kokisi, tämä on hyvä juuri näin. Mutta perfektionistina ymmärrän kyllä, että oman riman voi asettaa aika korkealle. Väsymisen, kuormittumisen ja yleisen uupumisen ymmärrän myös, että antaa tulla vaan, kyllä me kestämme, se on elämää. P.s. Puhelimella on ärsyttävä kommentoida. Mutta kun työt ja lapset ja koti ja kaikki eikä oikein aikaa millekään, niin tää puhelimen näpeltäminen ja tämän blogin lukeminen on just hyvä.
Voi Anna ei voi olla totta! Siis niin ihana kuulla, että tykkäät nimenomaan teksteistä, se on tosi tärkeä osa-alue mulle <3 Ja kiitos, miten kiva kuulla, että "laatukin" ulkoasussa on oikeastaan ihan ok 🙂 Ja ymmärrän todellakin hyvin tuon kommentoimisen ongelman! Olen lopulta itse ihan samanlainen! Kiitos <3
Täälläkin yksi laiska kommentoija! Blogisi on juuri sellaisenaan kiinnostava ja aito. Toivottavasti et lopeta blogia, sillä odotan innolla postauksiasi. Tapasi kirjoittaa on inspiroiva enkä kaipaa yhteistyöpostauksia tms.
Kiitos Kati todella kovasti kommentistasi ja sanoistasi <3
Rakas ystävä!! Koskaan en kommentoi, mutta tiedät, että jokaisessa käänteessä sua tuen <3
Murunen! En meinannut tunnistaa sua tuon nimimerkin takaa 😀 Kiitos, niin tiedän <3 Olet niin tärkeä.
Täällä kans yksi joka ei koskaan kommentoi. Mä tykkään juuri siitä, että on sitä ihan tavallista arkea, sitä mitä me kaikki eletään eikä pelkkää hypetystä kekkereistä toisensa perään. Että on sitä väsymistä arjesta, mutta myös pohdintaa miten siitä tekee parempaa itselleen. Monessa asiassa ollaan hyvin erilaisia,mutta sun tekstien kautta usein peilaa omaa elämää ja sitä miten haluan siinä asioiden olevan. Harvoja blogeja enää seuraan paitsi sinun, suurimpana varmasti se, että on niin päiväkirjamainen eikä täynnä yhteistyöjuttuja. Ja onhan sinulla nyt silmää sisustukseen 🙂 täällä ehdoton jatkoon ääni, vaikka sitten harvemmassa tahdissa!
Kiitos Petra, niin tärkeä huomio! Itsekin toisinaan väsyn siihen juhlaan, mitä monet blogit ovat täynnä. Vaikka sitä onkin usein kiva katsoa ja haaveilla! En kuitenkaan elä sellaista elämää, joten tänne ei sitä paljon päädykään. Mutta! Juuri noin! Elämästä tekee juuri niin ihanan kuin haluaa, ilman alituisia kekkereitäkin 🙂 Kiitos todella paljon <3
Vaikka olen 50 vuotias nainen eli eri ikäluokkaa kuin sinä, niin olet yksi kauiten seuraamistani blogin kirjoittajista! Sinulla on sopiva määrä oikeaa elämää koskettavia juttuja eikä turhia yhteistyöpostauksia. Matkusteluun olen saanut vinkkejä( tammikuu -18 Singaporessa) asukuvistasi inspiraatiota pukeutumiseen ja mökinrakennus sekä vakikodin remppapotaukset suosikkejani! Harvoin kommentoin, mutta pitääpä ryhdistäytyä! Jos aina et jaksa kirjoitella tai päivittelet harvemmin, niin ei se lukijoita haittaa, meillä jokaisella on erilaisia kausia elämässä! Nautin kirjoituksistasi ja tiedän, eettä 23 vuotiss tyttäreni seuraa kiinnostuneena myös blogiasi! Ihanas syksyn alkua ja tsemppiä sulle, arvostan blogiasi suuresti! Terkuin Päivi
Kiitos Päivi jälleen, olet yksi vakituisimmista kommentoijistanikin! Niin kiva, että sinä ja tyttösi olette matkassani mukana <3 Kiitos, kun sinäkin kerroit, mikä on inspiroinut! Antaa aina käsitystä siitä, mistä tykätään. Kiitos kovasti <3
Kommenttien kirjoittaminen on kyllä nykyään jäänyt täysin, vaikka kuinka ois tykännyt postauksesta tai samaa mieltä jostain. Instastoorien dm:t on musta helpompia, mut välillä tuntuu, että onko ne bloggaajista jotenki liian henkilökohtaisia jos siellä kommentoi. No pari kertaa oon sullekin laittanut ja kivasti oot vastannutkin 🙂
Oot mun suosikkibloggaaja juurikin ton arjen kuvaamisen vuoksi, oon itsekin virkamies ja tosi vaikea samaistua pressimatkoija ja tiistaiaamuisilta joogabrunsseja esitteleviin kirjoittajiin, vaikka hienoja ammattilaisia hekin omalla sarallaan ovat.
Sun jutuista kiinnostaa kyllä kaikki ja tosi harmillista oisi, jos lopettaisit. Toivottavasti ainakin jatkaisit instagramissa ajatuksia ja kuvia 🙂
Kiitos Hanna tosi paljon kommentistasi! <3 Tunnistan aivan hyvin tuon kommentoinnin ongelman itsekin! Instan dm on aivan todellakin yhtä kiva väylä vaihtaa ajatuksia! En todellakaan pidä sitä liian henkilökohtaisena 🙂 Tunnistan myös tuon, miten on joskus vaikea samaistua työkseen bloggaavien maailmaan, siinä kun arki näyttää (ja oikeasti onkin!) ihan erilaiselta kuin omani. Todella kiva kuulla, että pidät mun jutuista ja eri aiheista täällä blogissa <3 Kiitos!
Munkin pitää kantaa korteni kekoon, vaikka edelliset kommentoijat ovat jo hyvin summanneet omia ajatuksiani.
Olet myös minulle ollut inspiroija, ranskaa sentään en ole aloittanut, mutta palasin viime keväänä saksan opintojen pariin ja olen nauttinut niistä.
Lisäksi inspiroidun valtavasti sisustustyylistäsi, osaat hienosti sekoittaa vanhaa ja uutta. Meidän uuteen töölön asuntoon on keittiörempan yhteydessä tulossa teidän töölön asunnon laattaa, jota en ilman postauksiasi olisi koskaan tajunnut ajatellakaan. Samoin inspiroidun monista asuistasi, niissä on usein sopivasti jujua (esim. kirkas väri), mutta ne sopivat toimistotyöhön.
Toivon siis yhtä itsekkäästi kuin muutkin, ettet lopettaisi blogiasi. Instagram ei yksin riitä, sillä jäisin kaipaamaan tekstejäsi. Osaat kirjoittaa elämänmakuisesti ja sujuvasti ja palaan ilolla aina blogisi pariin.
Toivon myös, että me lukijat (itseni mukaanlukien) pystyisimme tsemppaamaan ja lisäämään vuorovaikutusta. Ethän tosiaan koskaan saa tietää, mitä pidämme jutuistasi, jos emme sitä kommenttien muodossa kerro
Pauliina kiitos! Kieliä sinäkin olet jatkanut, voi pojat…! Tästä olen nyt eniten häkeltynyt tämän kommenttiboksin suhteen :O Ja niin iloinen! Ja erityisen kiva kuulla näkemyksesi instan ja blogin suhteesta. Olen itsekin miettinyt sitä, että miten ihmiset mahtavat nähdä asian. Jotenkin olen olettanut, että kaikki seuraavat enää vain instaa, ja blogit on kuolemassa. Itse en kuitenkaan tätä toivo, seuraan nimenomaan blogeja ihan samaan malliin! Kaipaan isoja kuvia, tarinaa ja tekstiä sinne väliin. Insta on ihan liian nopeatempoinen ja kuvat liian pieniä 😀 Kiitos todella paljon sanoistasi <3
Kiitos Pauliina tosi kovasti! <3 (Miten musta tuntuu, että jo julkaisin vastauksen sinulle, mutta katosiko se... :O) Onpa ihana kuulla, että uuden ja vanhan sekoittaminen inspiroi! Usein luulen, että antiikki on ihan last season, mutta mulle se on aina ollut niin tärkeää, että haluan sitä ympärilleni. Ja asuista, vau! Tosi kiva tietää 🙂
En ole koskaan aiemmin kommentoinut, vaikka blogiasi olen lukenut monta vuotta. Nykyään luen enään harvoja blogeja, mutta sinun blogi kiinnostaa edelleen yhtä paljon, kuin aina aiemminkin. Harva blogi antaa inspiraatiota yhtä paljon kuin tämä sinun, joten ehdotan vaihtoehdoista all in
Todella ihanaa kuulla, Jenni! Miten suuri kunnia, että vaikka blogien lukeminen harvenee, minun blogini listallasi on pysynyt <3 Merkitsee paljon. Kiitos.
Mä olenkin jo sanonut sulle, ettet saa lopettaa tai saat mutta mielummin ei. <3
Haha 😀 Niin olet! Sä saat vaan kuulla kaikki jutut sitten tuplana – täällä ja livenä aina puolen vuoden välein 😀 Pus!
Voi harmi oli minunkin ensimmäinen ajatus. En ole koskaan kommentoinut vaikka lähes alusta lähtien lukenut, mutta nyt oli pakko. Olet varmaankin yksi taitavimmista kirjoittajista joita olen täällä blogimaailmassa seurannut, Sinulla olisi lahjoja kirjoittaa paljon muutakin kun blogia, mutta kiitos että olet jaksanut tehdä tätä meille lukijoille näin monta vuotta. Tietenkin kaikki muotijutut, sisustusinspiraatio ja mökkikuulumiset kiinnostaa myös. Minulle on ihan sama millä kameralla kuvaat, koska asukuvia täynnä olevia blogeja kyllä löytyy, mutta harva osaa ja jaksaa kirjoittaa kuten sinä. Tunnut ihan kuin ystävältä vaikka oletkin vain pienen pintariipaisun elämästä täällä jakanut, mutta olen näiden vuosien aikana kertonut miehelleni niin monet kerrat teidän mökkiprojektista yms että hänkin jo tietää kenestä puhun. Jos joskus törmään sinuun kaupungilla tulen moikkaamaan. Kiitos paljon blogivuosista!
Laura IHANAA, että kommentoit nyt ekankin kerran! <3 Kiitos siitä todella paljon! Ja kiitos ihanista sanoistasi, jotka merkitsee tosi paljon <3 Kiva myös kuulla, millaiset aiheet kiinnostavat! Ja totta tuokin, että kameralla ei ole väliä, kunhan tulisi edes suhteellisen hyviä kuvia... 🙂 Tuntuu tosi lämpimältä kuulla, että tuntuisin ihan ystävältä <3 Toivon, että törmätään, ja tulet moikkaamaan! 🙂
Ei, älä lopeta. Pidä vaikka tauko, jospa se siitä sitten alkaisi taas sujua sutjakammin. Olen jo muutaman vuoden blogiasi seurannut ja joskus harvoin jotain kommentoinutkin. Blogisi kautta löysin iki-ihanan Cos:n cashmere myssyn, jonka onnistuin tosin viime talven jälkeen kutistamaan pesussa. Täällä kuitenkin ollaan valmiina kaikenlaisiin postauksiin, iloisiin ja surullisiin, kepeisiin ja raskaisiin.
Ihana Laura kiitos 🙂 Niin mahtavaa, että sinäkin ja moni muu on intoutunut nyt kommenteissa jakamaan asioita, joita on tätä kautta löytänyt <3 Se on ihan mieletöntä! Kiva kun olet matkassa mukana <3
Tykkään kyllä niin kaikesta, mitä tässä blogissa on. Ruoka, sisustus, matkat, vaatteet ja ylipäätänsä elämä – saaristossa ja kaupungissa. Luen kaiken huolella joka kerta. Ihan yhtä kiinnostuneena lukisin myös muista mietteistä, vaikka ne olisivatkin syvällisempiä pohdintoja. Mielestäni blogisi on myös visuaalisesti (teknisistä seikoista en osaa sanoa mitään..) viehättävä!
Kiitos ihan hirmu paljon Anna! Tosi kiva kuulla, että kaikenlaiset aiheet kiinnostaa! Olen paljon miettinyt sitä, että pitäisikö tätä lokeroida joksikin, ja pitäytyä siinä. Vahvistat sitä, että ei 😀 Ja erityisen mukavaa, että ilmeen laatukin on ihan mukiinmenevää! Sitä murehdin joskus liikaa!
Sinä olet ihan blogeista parhainta laatua. Aloin lukemaan joskus viime keväänä ja pidin kirjoitustyylistäsi heti, sen jotenkin aikuinen olematta tylsästi aikuinen. Tai ehkä se on sitä, että olet niin verrattomasti parempi kirjoittaja kuin muut, joita aika ajoin seurailen. Toivoisin, että et lopettaisi, olen jo ihan koukussa siihen uuteen asuntoonne ja kaikkiin kauniisiin esineisiin siellä.
Voi Sari kiitos! Ihana kuulla! 😀 Itsekin kaipaan blogeihin ihan hirveän paljon enemmän sisustusjuttuja, ja tykkään lukea sellaisia pieniäkin. Olen siis yrittänyt jakaa täällä keskeneräistäkin etenemistä kodin suhteen, vaikka välillä luulen, että pitäisi kuvata vain valmista.. Kiitos siis, että kerroit, että tykkäät! 🙂
Sun blogi on myös yksi mun lempiblogeista :). Ilahdun joka kerta, kun huomaan uuden postauksen, ja ahmin sen samantien. Sulla on todellakin kirjoittamisen lahja! Osaat kirjoittaa niin kauniisti ja kuvailla asioita uskomattoman elävästi. Kaikki matkapostaukset oon lukenut tekstiin uppoutuneena – ihan kuin olisin ollut itsekin mukana. Ihan parasta nojatuolimatkailua nyt, kun ei enää itse tuu reissattua niin usein. Kannatan siis ehdottomasti myös all in -vaihtoehtoa ja lupaan tsempata kommentoinnin suhteen, jos päätät jatkaa blogia.
Sandra mä muistan sut hyvin! Ihana, että olet täällä mukana! Ja kiitos todella paljon sanoistasi <3 Ja että matkapostauksetkin kiinnostaa! Usein sitä miettii, kykeneekö niillä antamaan kenellekään mitään, koska itse ne kokee jotenkin niin subjektiivisesti. Toisaalta, niinhän se on kaikkien muidenkin aiheiden kanssa. Kiitos siis todella kovasti <3
Kiva kuulla, että muistat vielä mut <3. Hektisen arjen (ja vauvavuoden univelkojen) takia on mun kommentointi jäänyt viime aikoina tosi vähälle, mutta jokaisen postauksen oon kyllä ajatuksella lukenut :).
Oon myös samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa kuvien laadusta ja visuaalisuudesta: mun mielestä ne toimii tosi hyvin nytkin :). En toki oo alan ammattilainen, mutta ei varmaan moni muunkaan sun lukija. Vaikka et saa bloggaamisesta rahaa, oot panostanut blogiisi upeesti. Mun mielestä sun blogi voittaa laadullaan monet blogit, joiden kirjoittaja saa postauksistaan palkkaa. Postaustahti on tietty eri, mutta tekstin laatu ja postauksiin panostaminen vaikuttaa sulla olevan ihan eri luokkaa. Mieluummin luen itse harvenmin harkittuja ja ajatuksella kirjoitettuja tekstejä kuin joka päivä keksimällä keksittyjä juttuja, joista puuttuu sielu.
Voi uskon! Ja tosiaan, kommentointi ON jotenkin yllättävän vaivalloista! Tiedän sen ihan hyvin, kun itsekin olen samassa tilanteessa 🙂 Tosi tosi kiva kuulla, että tosiaan se visuaalisuus ja laatu on sun mielestä aivan hyvää. Stressaan sitä han liikaa. Ihan huippua, että koet noin: että postaukseni olisi enemmän mietittyjä kuin jopa ammattilaisten. Vau..! Kiitos 🙂
Kannampa minäkin korteni kekoon. Olen lukenut parisen vuotta blogiasi, erityisesti kaikki rakentaminen ja sisustelu kiinnostaa, mutta kaikki aiheet tulee luettua. Oma elämäni on aikalailla erilaista kuin sinun, mutta siltikin palaan tänne lähes päivittäin ja ilahdun uudesta tekstistä. Voisin yhtyä väitteeseen parhaimmasta blogista! Joten tietenkin annan ääneni jatkolle! Pahoittelut, että kommentointi on ollut olematonta!! Täällä kuitenkin ollaan!! 🙂
Kiitos Vivi ihan hirmu paljon! Ihana kuulla, että olet mukana, ja että aiheet kiinnostaa laidasta laitaan <3 Ja se erityisesti, että vaikka et välttämättä löydä samaistumista, silti ilahdut teksteistäni. Huisia! <3
Olen löytänyt blogisi aivan hiljattain. Löysin blogisi silloin, kun itse aloin rakentamaan mökkiäni mieheni kanssa ja etsin blogeja,, joissa käsiteltiin mökkirakentamiseen liittyviä juttuja – niitä juuri löytämättä. Sitten löysin blogisi ja kiinnostuin. Olen niin mielelläni ja innoissani uppoutunut kuulemaan teidän projektistanne. Osaat kuvin ja kirjoituksin tuoda niin hyvin tunnelmia ja hetkiä esille!
En ensin lukenut muuta kuin mökistänne, mutta kun mökkiprojekti eli hiljaista vaihtettaan, kiinnostuin muustakin blogisi sisällöstä. Minulla ja sinulla ei ole sama maku, mutta tuot minulle aivan uusia ideoita ja näkökulmia – samalla huomaan, kuin vahingossa, kuinka juttusi vaikuttavat – oma makuni muuttuu. Siis kiitos sinulle, ja anteeksi etten ole kommentoinut. Toivon, ettet pidä taukoa blogissasi – mitä sitten luen?
Eikä! Mökkirakentamisen postauksista tänne löysit, onpa ihanaa! 😀 Välillä olen miettinyt, kiinnostaako mökkivaiheet ketään, mutta ihana kuulla, että kiinnostaa 🙂 Mökki on nyt tosiaankin hiljaiselolla, mutta koko ajan nakuttaa mielessämme, että sitä pitää päästä jatkamaan, kun täällä Helsingissä vihdoin tulisi valmista! Hih, ihana <3 En usko, että nyt olen ainakaan ihan heti lopettamassa 🙂
Eveliina – kiitos blogistasi! Blogisi on yksi lähes ainoista blogeista nykyään, jonka uusia postauksia odotan niin kovin ja luen jokaisen postauksen ajatuksella alusta loppuun. Ihania elämänmakuisia tekstejä ja juuri sopivasti hömppää, vinkkejä ja sitä oikeaa elämää. Estetiikassa et häviä lainkaan muille blogeille – tykkään aina valtavasti kuvistasi.
Olen saanut blogistasi valtavasti inspiraatiota ja kaikenlaisia ideoita (päähänpinttymiä) ties mistä sisustusihanuuksista. Tulipa tämän blogin kautta melkein muutettua teille uskomattoman ihanaan Töölöönkin. Kiitos vielä – käteen jäi mitä mukavin asuntonäyttö ja kohtaaminen. 🙂
Minusta blogit saavat (ja niiden pitäisikin) olla sen näköisiä, kuin kirjoittajansa elämä milloinkin on. Kun tuntuu siltä, että elämässä on harmaampaa ja sitä haluaisi raottaa myös blogissa, ei suinkaan tarvitse ajatella etteikö semmoisiakin hetkiä voisi lukijoille jakaa. Onhan tämä blogi eräänlainen kohtaamispaikka samanmielisten kesken, vaikka ymmärrän, että vuorovaikutuksen puute aina välillä varmasti mietityttää (enkä itsekään ole tässä tai muissa blogeissa lainkaan aktiivinen kommentoija..). Kerrottakoon kuitenkin, että moniin teksteihisi olen samaistunut ja myötäelänyt aatteissasi toivoen hyvää.
Toivottavasti jatkat – ja juuri omalla tyylilläsi! <3
Kiitos Emmi tosi paljon kommentistasi! Miten valtavan ihana kuulla, että olet löytänyt moneen asiaan innostusta ja inspiraatiota täältä <3 Ja että odotat uusia postauksiani, ihanaa 🙂 Ja voi että, olisi ollutkin kiva saada sut meille Töölöön, oli ihana tavata 🙂 Ja kiitos tästä: tärkeää tietää, että lukijat ei tosiaankaan odota aina jotakin pintakiiltävää, vaan että blogi saa kulkea mukanani sellaisena kuin se on. Tätä mietin joskus aivan liikaa. Tuli tosi hyvä mieli tästä, kiitos kovasti 🙂
En ole aikaisemmin vielä kommentoinut mitään vaikka vuosia blogiasi olenkin seurannut. Sinun kirjoitukset ovat aina niin mukaansa tempaavia, oli aihe mikä tahansa ja on ainoita blogeja jonka uudet postaukset tulee AINA luettua. Ei ole yhtäkään jäänyt välistä sen jälkeen kun koukkuun jäin
Joten toivon että jatkat ja murheiden jakaminen vaan luo lisää syvyyttä eikä ainakaan saa minua ”vaihtamaan kanavaa”!
Miten kivaa, Emmi, että kommentoit! Merkitsee paljon <3 Onpa ihanaa, että olet ollut täällä jo niin pitkään mukana! Todella ihana kuulla, että tykkäät kirjoittamisestani, se on ollut mulle aina tosi tärkeää. Kiitos, että otit ajan kertoa ajatuksiasi.
Voi älä lopeta bloggaamista! Sinun blogisi on ainut mitä seuraan säännöllisesti, jo useamman vuoden! Pohdinnat elämästä niin syvistä kuin vaikka liikunnastakin ovat luoneet itselle armeliaisuutta itseäni kohtaan. Toisaalta taas kirjoituksesi ovat tuoneet opiskeluintoa, tahtoa luoda ihana koti ja pitää huolta parisuhteesta myös kaikkein kiireisimpinäkin aikoina. Tai innostaneet kaivamaan taas lenkkarit kaapin pohjalta ja lähtemään juoksemaan. Toivon, että jatkat ja kirjoitat myös niitä ei-niin kivoja ajatuksiasi – nehän tekevät elämän ja osaat niin upeasti kirjoittaa, että ne veisivät varmasti mennessään niin kuin muutkin tekstisi. Blogit ja niiden tekstit – kevyistä kirjoituksista elämän kipeihinkin pohdintoihin – luovat olon, että en taaperra täällä yksin vaan voin saada vertaistukea myös muilta ihmisiltä. Ja kuulla miten elämä kantaa kuitenkin eteenpäin ja välillä on sallittua nauttia ihanasta uudesta huivista tai juuri oikeasta lampusta.
Kata, kiitos todella paljon sanoistasi! Armeliaisuutta itseään kohtaan.. vau! Se on nimittäin itselläni ehkä se kaikkein vaikein osa-alue. Hurjaa siis, jos olen sellaiseen inspiroinut! Olen joskus siinä niin huono, että se se vasta menisi määkimiseksi, jos siitä kirjoittaisin useammin 😀 Haluaisin kyllä, joten nyt kyllä innostuin! Ja vau, nuo kaikki muutkin asiat… Ne on valtavan tärkeitä! Ja multa olet saanut ajatuksia! Miten mieletöntä <3 <3
Moikka! En ole koskaan aiemmin tainnut jättää tänne kommenttia – Instagrammiisi kyllä – koska juurikin tämä puhelimella näpyttelyn hitaus ja vaikeus. Mutta nyt halusin, koska mielestäni blogisi on kaikessa tavallisuudessaan yksi parhaista. Se on elämänmakuinen ja aito, mielenkiintoinen, samaistuttava, ajatuksia herättävä, älykäs ja niin kaunis. Mutta siis ennen kaikkea a i t o. Ja se ettei kuvasi ole viimeisimmällä tekniikalla otettuja tai loppuun asti hiottuja on vain suuri plussa. Koska valitettavasti niin moni blogi on mielestäni nykyään pelkkää pintaa ja kaupallista yhteistyötä, että on virkistävää lukea ja katsoa myös toisenlaista sisältöä – viihdyn blogisi parissa hyvin! Eikä kiinnostusta vähennä yhtään se, että rakennatte unelmieni mökkiä. Sitä projektia on ollut ihana seurata ja iloita teidän tuntemattomien ihmisten puolesta kuinka mahtavan paikan siitä vielä itsellenne saatte. Toivon, ettet lopeta – blogisi on just hyvä! ☺️
Niinkö! Suuri plussa! Voi vau miten hienoa! En ole jotenkin osannut ajatella tältä kantilta, vaan pyrkinyt samaan, mihin ne huiputkin (pääsemättä sinne koskaan, koska aikaa ei ole yhtä paljon käyttää tähän). Voi miten ihana kuulla, kiitos todella paljon. Kertoo sinusta paljon, että jaksat iloita meidän tuntemattomien puolesta <3 Tuntuu tosi hyvältä. Kiitos todella paljon <3
Voi vitsi, enpä ole näiden vuosien aikana kovin montaa kertaa kommentoinut. Pitkään olen kyllä seurannut. Instassa varsinkin ja tykkäänkin siitä, että vinkkaat uudesta postauksesta sinne. Parasta sinun blogissa on kauniit kuvat, aitous ja elämä, eikä ole täynnä yhteistyötä ja mainosta. Toivon, että jatkat samaan tapaan!
Hei Emmi miten kiva kuulla! Pitkään aikaan en tehnyt sitä, että olisin vinkannut postauksesta instaan. Ajattelin sitä jonkinlaisena tuputtamisena ja mainostamisena. Kunnes joku vinkkasi, että hei pölö, mikset sä sellaista tee! Joten kiva, että se ei olekaan herättänyt ärsytystä 🙂 Ja voi vitsi, kauniit kuvat! Miten ihana kuulla <3
“Hei, älä mee”—alkoi heti soida päässäni kun luin tätä. Olen aina pitänyt blogistasi, enkä ole koskaan ajatellut etteikö tekstisi tai kuvasi olisi laadukkaita. Täytyy sanoa. että ihana kun tällaisia blogeja on vielä olemassa. Parhaat blogit ovat mielestäni juuri ne, joissa lukija saa elää bloggaajan iloja ja suruja. Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, määkiä, sisustaa ja pukeutua, joten anna palaa täällä ollaan!
Amelie, ihanaa! Niin kivaa kuulla! Jes jes jes, tekisi mieli todellakin antaa palaa kaikenlaista tänne! Nythän mä todellakin innostun 😀 Todella kivaa kuulla, että visuaalinen ilmekään ei sinusta näytä jääneen liikaa jälkeen niistä huipuista <3
Ei ei ei saa lopettaa 🙂
Harvoin tulee kommentoitua vaikka jokainen postaus tulee kyllä luettua.
Monesti oon meinannut kommentoida kuinka löysin joskus vuosia sitten blogisi ja mietin, että näytätpä tutulta ja tajusin, että käytiin niihin aikoihin samalla combat tunnilla. Blogiasi hetken luettuani huomasin, että asuimme aika lähekkäin toisiamme ja kuinka hauskaa oli, kun viime syksynä muutettiin Töölöön ja pian tekin ostitte Töölön asunnon. Taas asuttiin melko lähekkäin. No me ollaan edelleen täällä 😀
Blogissasi pidän kaikista aihealueista ja kirjoitustavastasi. Kirjoitat myös kepeistä ja arkisista aiheista kiinnostavasti . Henkilökohtaiset ja syvemmät kirjoitukset ovat tietysti tervetulleita, mutta tämäkin linja toimii. Tekstissä mainitsemasi paineet blogiin panostamisesta vielä enemmän, tulevat kyllä ihan omasta päästäsi koska minulle lukijana tämä on juuri hyvä näin 🙂
Välillä tietty pienet tauot on paikallaan, mutta älä hyvä nainen lopeta! 🙂 Kiitos tästä blogista.
Anna IHANA kuulla! Voi vitsi, tule joskus moikkaamaan! Niin harvoin kukaan tulee moikkaamaan, tykkäisin siitä kovasti! Eikä, niin ne polut on ristennyt…! Combatit olen skipannut viime aikoina, paluuta tosin tekemässä 🙂 Helsingin keskustassa me edelleen…! Todella kiva kuulla, että aihealueet laidasta laitaan kiinnostaa <3 Ja tosi tärkeää kuulla, että paineet on vain omassa mielessäni! Kiitos tästä muistutuksesta! KIITOS, että olet <3
En ole varmaan koskaan kommentoinut, mut tää on silti mun lempiblogi! Ihana lukea Eveliina sun ajatuksia ja katsella nättejä kuvia. R-a-k-a-s-t-a-n tyyliäsi ja inspiraatiota mitä tarjoat! Mielelläni lukisin myös tiukempaa tekstiä välillä 🙂 Ja kuvista – katso länsinaapurin blogeja -useimmat siellä on ihan kännykkäräpsyillä täytetty, eikä se edes haittaa yhtään!
Tildis kiitos ihanasta kommentistasi! Vau millaisia kehuja, kiitos todella paljon <3 Ja tosiaan haluaisinkin kirjoittaa syvempiä ajatuksia ja aiheita! Kyllä mä sitä nyt rohkaistun tekemään, jos blogia jatkan! 🙂 Koska näin ei voi jatkua, se tunne on jotenkin tosi vahvana. En ole oma itseni pelkässä hötössä, ja silloin kun ei ole oma itsensä, ei tule hyvää. Ahaa! En itse asiassa seuraa mitään ulkomaisia blogeja, pitääpä kurkkia 😀
Taitaa olla jo vuosia! hurahtanut tässä kun viimeksi olen kommentoinut. Alusta asti oon kulkenut matkassa mukana ja sun blogi on voittanut kaikki muut ja luen enää muutamaa muuta satunnaisesti tämän lisäksi. Ihanaa rehellistä tekstiä ja todella taitavasti kirjoitettua, kauniita kuvia ja jokainen aihe mistä kirjoitat syvemmin tai kevyemmin on jostain syystä ihan yhtä kiinnostavaa ja inspiroivaa! Blogin pitäminen varmasti vaatii myös paljon työtä, mutta ainakin siitä on välittynyt jotain hienoa tänne lukijalle myös.
Kiitos Kaisa hirveän paljon! Miten kiva kuulla, että mun blogini on jäänyt lukulistallesi <3 Onpa superhienoa, jos tosiaankin lukijalle on välittynyt täältä jotain hienoa... vau!
Muistelen että aloin seurata blogiasi ehkä joskus keväällä tai kesällä 2014. Silloin minua innosti eniten kaksi asiaa: ihanan ajaton, klassinen ja raikas tyylisi (farkkua, valkoisia yläosia, upeita korkkareita ja laukkuja sekä ihanan lämpimiä huiveja!) sekä matkailuun liittyvät jutut. Nämä asiat minua kiinnostavat kyllä edelleen, mutta luulenpa, että olemme molemmat, niin sinä kuin minä täällä ruudun toisella puolellakin, muuttuneet vuosien saatossa (:
Sisustukseen esimerkiksi suhtaudun huomattavasti vähemmällä intohimolla kuin sinä, mistä syystä esim. mattoa tai huonekaluja käsittelevät postaukset tulee luettua hyppien jos ollenkaan. Olen varsinkin muutaman vuoden sisään alkanut arvostaa enenevissä määrin ei-materiaalisia asioita, minkä uskon vaikuttaneen myös blogien lukemiseeni tai niihin samaistumiseen. Matkailussa, kuten muutenkin elämässä, minusta parasta on tutkiminen, uuden löytäminen, oppiminen ja toivottavasti joskus viisastuminen.
Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa rehellisesti itselle tärkeistä asioista, olivat ne mitä vaan. Raskaistakaan asioista kirjoittaminen ei välttämättä ole synkkää tai liikaa. Tauko tai lopettaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja, jos siltä tuntuu. Tämä yksityisyys ja avoimuus on minulle netissä aina vähän hassu juttu – toisaalta kannustaisin kaikkia olemaan avoimia ja sellaisia kuin ovat, toisaalta toivon kuitenkin jokaiselle sitä omaa tilaa ja rajoja, joihin meillä kaikilla on oikeus. No, tähän aikaan en enää osaa ehkä muotoilla mitään järkevää ajatusta, mutta toivotan kumminkin kaikkea hyvää, mihin ikinä ryhdytkin! Jäät kyllä mieleen, kävi mitä kävi (:
Kiitos tosi paljon ajatuksistasi! Muistan sut hyvin monen vuoden takaa 🙂 Ollaan varmasti muututtu! Kuulostaa siltä, että olet minua pidemmällä sillä materialismin vähentämisen tiellä, mutta perässä tullaan… 🙂 Nimittäin nämä ajatukset on heränneet minussa paljonkin viime vuosina. Etenkin harkitsemattomien hankintojen ja minkään hukkaan heittämisen suhteen näen nykyään punaista. Ja olet oikeassa! Ei raskaammista asioista kirjoittamisen tarvitse sinänsä tuottaa raskasta tekstiä. Ajatuksia niistä haluaisin jakaa. Tunnistan myös hyvin oloasi avoimuuden suhteen. Monesti ajattelen, miten outoa tämä kaikki onkaan lopulta.
Moi Eveliina! Minäkin avaan sanaisen arkkuni ja kannustan sinua jatkamaan. Joko all in -meiningillä tai miten vain itsellesi sopivammaksi koet. Blogisi on ehdoton suosikkini, nimenomaan kirjoituksesi ovat parhautta enkä kuvissakaan näe mitään vikaa. Henkilökohtaisesti en juurikaan arvosta superaseteltuja ja käsiteltyjä kuvia – niitä jos haluan katsella voin ostaa muoti- tai sisustuslehtiä tai uppoutua Instagramiin/Pinterestiin yms.. Blogissasi yhdistyy mun mielestä juuri parhaalla tavalla kirjoitukset ja kuvat – kaunista, tyylikästä, elämänmakuista! Haluan myös osaltani kertoa että blogisi on toiminut paitsi ”terapiana” (naurattanut, pohdituttanut, kadehdittanut, surettanut, ilostuttanut, herättänyt ajatuksia ja haaveita!) myös antanut vinkin jos toisenkin. Viimeksi nyt palasin postauksiisi Australian matkastanne sillä muistin sieltä löytyvän pari kivaa vinkkiä omaan reissusuunnitelmaamme. Ja hei, sun sisustuskuviasi ilman olisi moni kiva inspis jäänyt syntymättä! Kiitos siis, olet tuonut elämääni paljon hyvää ja onnellisia lukuhetkiä! <3
Kristiina, miten voin tarpeeksi kiittää! En voi uskoa todeksi näitä monia kommentteja, en tätä sinunkaan – että tuommoisia hetkiä ja oloja olen sinun elämääsi tuonut! Voiko olla mitään upeampaa kohteliaisuutta <3 Kiitos aivan mielettömän paljon. Kiitos, kun kerroit, kiitos kun olet.
Hei!
Ihan erilaista elämää eletään. Olen seurannut blogiasi jo vuosia, ja kuinka mukavaa on ollut seurata kaupunkilaiselämääsi, reissuja, muotia ym. Kertaakaan en ole kiinnittänyt huomiota, että onpa kuvanlaadut huonoja tai että aiheet olisi jotenkin sisällöttömiä. Olet inspiroinut niin monessa asiassa, vaikka tyylisi on erilainen kuin omani. Erilaisuus on rikkautta ja saa pohtimaan asioita eri näkökulmista vaikka näkökulma ei olisi omaa lähelläkään. Mutta mitä ennenkaikkea ihailen blogissasi on kieli, sanavalinnat, rytmitys… ihan kaikki, oudot sanajärjestyksetkin. Kieli on elävää, vivahteikasta ja mukaansa tempaavaa. Lukisin blogiasi ilman kuviakin! Muistatko, oliko se nyt, että 70 prosenttisestikin on hyvä suorittaa asioita. Älä ota paineita vaikkei aina keskustelua syntyisikään. Täällä ollaan!!! Mukana kuin peräpukama:) Ja kyllä, vaikeista asioista puhuminen voi tietenkin olla julkisesti arveluttavaa, kun väärinymmärtäjiä on joka junaan. Mutta, se, otatko eri näkökulman sisältöön vaatii rohkeutta. Mutta kelpaat hyvin näinkin. Toivottavasti et lopeta. Kaunis kiitos, on nyt paikallaan. Terveisin, M
Ps. En muuten ole koskaan kommentoinut mihinkään blogeihin paitsi juurikin nyt:) aiheesta!
Kiitos Marita kommentistasi ja kauniista sanoistasi todella paljon! Selvästi stressaan aivan liikaa sitä, onko blogini riittävän laadukas. Ja että pidät kielestä noin paljon! 🙂 Todella todella ihana kuulla <3 Ja eikä! Ettet ole koskaan kommentoinut mihinkään blogiin! Ihanaa, että teit sen nyt - tuntuu tosi tosi mukavalta 🙂 KIITOS!
Pakko tulla vielä jatkamaan, että hei no AIVAN! 😀 😀 😀 Heti unohtui oma oppini siitä, mikä on riittävää! Tämä oli TODELLA hyvä muistutus! Kiitos!
Sun blogi on yksi harvoista, jotka ovat jääneet luettavien listalle monen vuoden ajaksi. Joskus Helsinkiin muuton aikoihin kommentoin useammin ja blogit olivat muutenkin enemmän osa arkea. Nykyään niitä tulee luettua harvemmin (mulla ainakin syy taitaa olla Instagramin koukuttavaksi tehty koodi ja sen loputon lärääminen), mutta sulta en oo skipannu vielä yhtään postausta. Vaikka et suoranaisesti ole raskaista ajoista avautunutkaan, on asia ollut ainakin mulle jotenkin aika selvä. Aina ei vaan tarvitse jaksaa. Sisältö on kuitenkin aina ollut mielestäni yhtä hyvää.
Jännää on se, että en esim. osaa itse sisustaa, mutta sun sisustusarkkitehti postaukset tulee luettua, vaikka muuten ohitan sellaiset suosiolla. Sun kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa, rikasta, värikästä ja elämänmakuista. Se on yks sun vahvuus, kuin lukisi hyvin kirjoitettua kirjaa, jota ei halua laittaa pois, ei sellaista, jota ei pääse koskaan loppuun.
Elämä on valintoja. Sulla se valinta blogin kanssa taitaa tulla nyt. Mielelläni jatkaisin sun postausten lukemista, myös niiden synkempien, koska sitäkin elämä on. Toisaalta ymmärrän senkin, jos tuntuu, että on aika jollekin muulle. Kiitos siis niistä mukavista hetkistä, joita sinä olet blogillasi luonut tähän hektiseen menoon. Toivottavasti kuitenkin päätät vielä jatkaa vaikka sitten sellaisen luovan tauon jälkeen.
Mahtavaa syksyä! 🙂
Hei moikka, onkin ollut jo ikävä! 🙂 Muistan sut hyvin, ja monet kommenttisi! Kiitos todella paljon, että nyt kerroit vieläkin olevasi täällä mukana! Tuntuu todella hyvältä kuulla, että tykkäät mun kirjoituksista noin paljon <3 Mikä mieletön vertaus tuohon kirjaan...! Olen sanaton! Oikein hyvää syksyä myös sulle <3
Voi ei! Älä vain missään tapauksessa lopeta blogiasi. Se on Modernisti kodikkaan ja Oma koti valkoisen lisäksi ainut, jonka joka ikinen kerta klikkaan auki Bloglovin-listaltani. Eksyin blogiisi joskus silloin, kun olit Amerikan roadtripillä, ja siitä lähtien olen ollut uskollinen lukija. Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa, koska se on tietyllä tavalla ilmaisuvoimaista ja persoonallista, ei mitään tusinablogitavaraa. Olen ammatiltani äidnkielen opettaja ja kohtalaisen tarkka siitä, millaista tekstiä jaksan lukea, ja sinun elävää ja elämänmakuista tekstiäsi jaksan lukea aina.
Kuvia ei minun puolestani tarvitse olla ollenkaan niin paljon kuin nyt. Varsinkin asukuvista riittää minulle yksi tai kaksi. Sen sijaan ihanista kodeistanne sekä mökkiprojektista otetuista kuvista nautin kovasti. Olisi kurjaa, jos en saisi seurata uutta sisustusprojektiasi ja mökin rakentamista. Matkoillekin on mukavaa päästä henkisesti mukaan. Syvällisemmät pohdinnat ja ei-niin-hohtava-arki kiinnostavat minua erityisen paljon, joten ilahdun kovasti, jos päätät täydentää jo lähes täydellistä blogiasi hiukan syvemmälle ulottuvalla sisällöllä, Ole rohkea!
Sari
Kiitos ihan hirmu paljon! Tuntuu mahtavalta kuulla, että olen jäänyt moiseen kunniajoukkoon tiiviillä lukulistallasi! Vau! Ja aivan mieletöntä kuulla, että äidinkielen opettajakin tykkää kielestäni! Kiitos aivan tuhannesti! Olet muuten pitkäaikaisessa haaveammatissani… 🙂 Kiitos myös, kun kerroit mistä täällä tykkäät. Tosi tärkeää kuulla – usein kun en tiedä sitä oikeastaan ollenkaan. Ihana, kun olet mukana, ihana, kun kannustit rohkeuteen, ihana kun jätit tämän kommentin <3
Moi, olen vuosia seurannut blogiasi ja se on yksi kolmesta blogista jota tulee nykyisin enää aktiivisesti seurattua. Mutta se on juuri se aitous ja tapasi kirjoittaa elämänmakuisesti aiheista, jotka blogiisi koukuttaa 🙂 toisin kuin monet “naistenlehtimäiset” ammattilaisblogit. Luulen, että ihmisten kommentointi on vähentynyt juurikin somen “kertakäyttöisyyden” takia, on niin helppoa vain vilkaista ja swaipata seuraavaan. Tämä on tietysti harmi kirjoittajan kannalta. Toisaalta, ehkä juuri ne elämän kipupisteet ja niistä kirjoittaminen onkin niitä jotka kirvoittavat ihmiset kommentoimaan vrt. mainitsemasi lapsi-keskustelu.
Hauska lukea muiden lukijoiden kommentteja ja huomata, kuinka samankaltaisia ajatuksia meillä monella lukijalla on blogisi suhteen 🙂 Meitä ei ehkä määrällisesti ole paljoa, mutta tuntuu, että olemme monet sitäkin sydämellisemmin blogissasi mukana. Toivottavasti jaksat kaikesta huolimatta jatkaa!
Olen ihan häkeltynyt, miten moni on sanonut, että tämä minun pieni blogini on jäänyt lukulistalle monen muun jo karsiuduttua! Ihan huikeaa, kiitos hirveän paljon <3 Ja niinpä! Miten samanlaisia ajatuksia niin monella onkin! Kiitos sinulle näistä sanoistasi, ja että olet täällä mukana 🙂
Hei, täällä myös mukana monta vuotta sinua seurannut, kommentoin nyt ensi kertaa. Olen vuosien varrella lukenut monia blogeja, vain muutama on jäänyt. Sinun postauksen jätän aina viimeiseksi, koska haluan nautiskella siitä rauhassa. Kova kiire on lukea muut ensin
Monien ihannoimat ns. täydelliset kuvat ja postaukset kierrän kaukaa, ei se ole todellisuutta. Sinusta huokuu aitous ja rohkeus, osaat käsitellä niin iloisia kuin vaikeitakin asioita! Itse en jaksa lukea postauksia, joissa on tehty juttu vaan kaupallisen yhteistyön ympärille tai yhdestä illasta saa lukea 3 postauksen verran!
Sinä olet ihana, täydellinen just tuollaisena ja kuvista tavallinen tallaaja ei huomaa mitään huonoa.
Tsemppiä tulevaan, kyllä asiat selkiytyy, me odotamme kyllä täällä!
Vautsi Jaana, ihana kuulla! Että mun blogi on jäänyt lukulistallesi! 🙂 Ja miten ihana kuulla, että täällä on sun mielestä aito olo – koska niin minustakin, kaikki on ihan aitoa. Ja voi että, että olisin ihana <3 Menee ihan kylmät väreet, kun joku sanoo näin 🙂 Kiitos, kiitos ja kiitos! <3
Täälläkin yksi joka seurannut blogiasi jo vuosia. Olet hyvin taitava kirjoittaja. Olen tekstiesi kautta päässyt vuosien aikana jos jonkinmoiselle matkalle: mm. haaveillut, innostunut, jännittänyt, nauranut, pohtinut, ja tuntenut myötätuntoa ja samaistumista kanssasi niin monet kerrat! Sinulla on kirjoittamisen lahja, jonka moni muukin on täällä todennut, ja uskon sen olevan suuri syy sille miksi blogistasi pidetään. Toinen syy on aitous. Kerrot ja kuvaat elämää sellaisena kuin se on. Välillä on raskaampaa, välillä askel on höyhenenkevyt. Ja sitähän elämä on – ylä- ja alamäkeä, ei kenenkään täydellistä. Tämä on blogi, jonne lukijakin saa tulla omana itsenään vierailulle ilman pelkoa siitä, että jatkuvat skumppa-, kekkeri-, ja elämä on hattaraa -aiheiset postaukset aiheuttaisivat ähkyn ja ”en kuulu joukkoon” -olon itselle. 🙂 Toki meitä on monenlaisia, ja jokaiselle blogimaailmassa löytyy jotakin (ja hyvä niin!), mutta uskon että moni meistä hakee samaistuvuutta, ja sinun blogisi on sellainen.
Toivoisin kovasti, että et lopeta kirjoittamista, mutta toki täytyy tehdä miltä itsestä tuntuu. Jos blogi aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyvää mieltä, on syytä harkita. Mikäli päätät jatkaa voit kuitenkin olla varma, että meitä on täällä monia, jotka saavat blogistasi paljon. Monia, jotka haluaisivat jollain tavalla kulkea matkassasi blogistasi nauttien vielä vuosia lisää. 🙂
Amanda, olen aivan älyttömän iloinen, kiitollinen ja otettu tästä kommentistasi. Luin sen tosi huolella moneen kertaan. Miten kauniisti sanotkaan: että tänne saa lukijakin tulla omana itsenään. Varmuudella yksi upeimmista asioista, joita blogiin liittyen olen kuullut <3 Tuhat kertaa kiitos! Ihana, kun olet täällä, ja ihana kun jätit kommentin <3
Eveliina, sinun blogisi on ainoa, josta luen jokaisen postauksen. Paras blogi, toivon ettet lopeta <3 myös määkiminen kiinnostaa, kirjoitat niin taitavasti. Meitä on ihan älytön määrä, jotka näin ajattelee, vaikka ei koskaan kommentoidakaan. Oma jaksaminen kumminkin tärkein <3
Siis aivan mieletöntä kuulla, Tuula! Että ainoa…! Hih, sitä voi olla tulossa sitä määkimistä 😀 😀 Olen kyllä todellakin häkeltynyt miten teitä tosiaan onkin täällä näin paljon! Huippua! Kiitos kovasti <3
Miten upeita kommentteja! <3 Vastaan jokaiselle illalla kotoa <3
Moi!
Täällä myös tyyppi, joka seuraa sun blogin päivittymistä aktiivisesti, oon seurannut monia vuosia. Tykkään kuvista, mut ennenkaikkea tavasta ajatella ja kirjoittaa. Lukisin vaikkei sulla ois yhtään kuvaa. Nolon harvoin kommentoin mitään, joskus sentään. Joihinkin hankintoihin oot tosiaan myös innoittanut, ja antanut valtavasti ideoita sisusteluun ja muuhunkin.
Toivon kovasti että jatkat, ja että rohkenet avata niitä varjoja valojen lisäksi. Mutta ymmärrän hyvin senkin, jos et halua. Laitat itsesi etusijalle ja teet siitä tulokulmasta ratkaisusi. Kiitos kaikesta tähän saakka ja kaikkea hyvää!
Anna
Miten ihana kuulla, Anna! Aivan huippua, että olet ollut mukana monta vuotta! Huh mikä kohteliaisuus kirjoituksilleni – etteivät ne kaipaisi edes kuvia kylkeensä. Vau…! Kiitos sulle todella kovasti sanoistasi, ja että otit aikaasi jättää tämän kommentin <3
Ensin tärkein., älä vaan lopeta. Kirjoituksesi ovat huiketa,Ja niin monipuolisia kun aiheena asut, mökit, asunnot ja matkat sekä ihana arki.Syntyperäisenä helsinkiläisenä ,nyt muualla pikkukaupungissä asuvana on ihan fiilistellä Helsingin menoa sekä ihanaa saaristoa. Ja olen saanut niin ihanasti vinkkejä ja ideoita oman kodin sisustamiseen sekä remointointiin .Sekä myös mökkirakentajana jonka puoliso on myös kätevä ja aikaansaava. ( Innolla odotan aikanaan mökin sisustusta ). Kiitos, kun pääsen aina Etelä-Suomen fiiliksiin ja saa vinkkejä myös pääkaupungin asu tarjontaan sekä ravintola suosituksiin ym.
Olen saaanut vain nauttia lukiessani, ja tunnustan en ole kommentoinut, vaikka mielessä monasti ollut. Nyt myös itseni saan toivottavasti tässä asiassa parantamaan tapani, Vuorovaikutus parasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Marjukka kiitos! Kiitos, kun jätit kommentin ja kerroit itsestäsi ja mistä täällä tykkäät! Tuntuu niin kivalta kuulla, että olet viihtynyt täällä, ja tykkäät seurata Helsinkiä ja meidän rakasta saaristoakin <3 Ja oi, niin odotan minäkin mökin sisustusta 😀 Olen otettu, että kommentoit nyt <3 Toivottavasti kuulen sinusta uudelleenkin! Kiitos suuresti, samoin sinulle.
Täällä myös joka postausta odottava, harvoin kommentoiva lukija.
Täysin itsekkäistä syistä johtuen toivon että et lopeta blogiasi. On ollut ihana lukea rakennus/putkiremppa/muutto -juttuja, samoin kuin hää/asukuvat/antiikin jahtaaminen -postauksia ja ehdottomasti niitä hellepäivän/sadekelin/laiturinnokan -pohdintoja. Todella tykkään tavastasi asetella sanoja peräkkäin, enkä näe mitään vikaa kuvissakaan. Päinvastoin.
Olet ollut lounasseuralaiseni jo useamman vuoden. Kahvimuki, salaatti ja sinun blogisi. Ihan parasta 🙂
Toivottavasti löydät sisäisen palon blogin jatkamiseen.
Heii sinutkin muistan hyvin pitkältä ajalta, vaikka harvoin olisitkin kommentoinut 🙂 Kiitos, kun kerroit millaisista postauksista tykkäät. Tosi tosi kiva kuulla! Etenkin tuo, että niitä laiturinnokankin pohdintoja tykkäät lukea. Usein pelkään, että ne on liian tavallisia ja tylsiä lukijan mielestä. Ihana siis tietää tämä! Ne on sitä päiväkirjamaista puolta täällä ehkä. Ja voi vau, lounasseuranakin!! Miten IHANAA! <3 <3
En juurikaan enä lue mitään blogeja, koska ne ovat täynnä päivästä toiseen yhteistyöpostauksia ja mainoksia. Tuntuu, että kaikki mitä tehdään, on lavastettua, jotta voidaan kirjoittaa tuotteesta/tapahtumasta/tekemisestä jonka tarjoaa mainostaja X. Kiitos ei.
Sinä olet poikkeus, odotan postauksiasi. Sitä tarttumapintaa, rosoutta, aitoutta, syvyyttä, kirjoitustaitoa. Sitä, että elämä ei ole kiiltokuvia, happyhappyä päivästä toiseen. Haluan kuulla määkimistä, koska sellaista elämä on.
Kiitos Karoliina tosi tosi paljon! Merkitsee ihan valtavasti sanasi. Että täällä on jotakin oikeaa tarttumapintaa elämään. Mieletön kohtelisuus <3
Hei,
Minäkin haluan sanoa ainakin (katsotaan minkälainen maratonkommentti tästä syntyy) sen, että luen joka ikisen postauksesi ja odotan aina uuden ilmestymistä! Luen enää vain muutamia blogeja, koska arvostan omaa aikaani niin paljon, että en vain tottumuksista lue mitään sellaista, mikä ei itseasiassa anna minulle mitään. Olen kommentoinut vain muutamia kertoja, olisi ehdottomasti pitänyt useammin. Blogisi sisältö on laadukasta, kuvat ainakin minun silmääni ja ennen kaikkea teksti ja kirjoittamisen taitosi. Ymmärrän tunteesi siitä että tulisi kehittyä, sinulla on silti suurena etuna se, että osaat kirjoittaa. Minua ei henk koht jaksa kiinnostaa sellaiset blogit joissa on kauniit kuvat mutta kirjoittajalla ei ole jakaa yhtään ajatusta, tai jos on, ne ovat aivan ristiriitaisia omieni kanssa.
Tosi usein on ollut sellainen tilanne, että olen lukenut jonkun tekstisi, ja jos olisin kommentoinut, olisi kommentti mennyt suurin piirtein näin: “En käsitä miten osaat pukea MINUN ajatukseni sanoiksi.” Koen että minulla on kanssasi yhteneviä ajatuksia, mutta en “osaa” ajatella niitä läpi, saati pukea sanoiksi/tekstiksi. Sitten vielä sellainen erikoinen juttu samaistuttavuudesta, koen että minulla on kanssasi paljon “yhtestä”: Olen syntynyt vuonna -84, opiskelin yliopistossa ja muutin pikkupaikalta Helsinkiin, olen ollut mieheni kanssa 14 vuotta, olemme reissanneet paljon yhdessä ja erikseen emmekä koe että meidän olisi pakko olla kokoajan yhdessä, olin nuorena heppatyttö, olen hyvä piirtäjä ja laillasi koen tarvetta kauniiseen ympäristöön, olipa se sisustusta, maalausta, taidetta, valokuvia, mitä vaan. Koen hurjaa “etuoikeutusta” siitä millainen elämästäni muodostui, olin alkanut opiskella ranskaa juuri ennen sinua, tiedän että olen hyvä asiantuntijatyössäni mutta koen huijarisyndroomaa. Ja vaikka mitä muuta
Toivon että löydät itsellesi sopivan tavan pitää blogia ja saat siitä paljon irti, minä ainakin saan ja haluan myös tässä samalla kiittää siitä.
KIITOS M tuhannesti näistä sanoistasi! Miten mieletöntä kuulla, että olen jäänyt lukulistallesi! Ja ihana kuulla, että sisältö on susta laadukasta! Huh, jos olen osannut sanoittaa asioita, joihin olet voinut samaistua, aika huikeaa. Ja eikä! Miten VOI ollakin noin monta ihan yhteistä asiaa! 😀 Aikamoista! Minä olen kyllä eilen ja tänään ollut niin isosti saamapuolella täällä blogissa, että se olen kyllä minä, joka on kiitoksen velkaa <3
Hiljainen lukija täälläkin! Blogiasi olen seurannut jo vuosia ja kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Ja jos en nyt ihan väärin muista niin taisin alunperin meidän nykyisen olohuoneen seinän värinkin sun blogista aikoinaan bongata. 😉
Pidän sinun tyylistä kovasti, eli jatka ihmeessä kirjoittamista, jos suinkin se tuntuu susta oikealta ratkaisulta! Mä ainakin käyn jokaisen tekstin lukemassa!
Voi Paula, miten kiva kuulla! Tämä on ollut niin huippua, kun moni on jakanut asioita, jotka on bongannut täältä oikeasti käyttöönsä! Ihan mahtavaa! 🙂 Ihana, kun olet mukana <3
Komppaan muita kommentoijia! Tykkään blogistasi ja tuot iloa postauksillasi. Toivottavasti jatkat 🙂
Kiitos Anna, kun jätit kommentin! Todella kiva kuulla! 🙂
Voi toivottavasti et lopeta! Sun blogi on niin hyvä just tällaisena, ja mielellään aina niitä pohdiskelevimpia juttujani luen. <3
Voi kiitos Laura! Ihana kuulla 🙂
*juttujasi
(Kännykällä kommentointi hohhoijaa 😀 …. )
😀 en edes huomannut! T. Kännykällä vastaileva 😀
Toivottavasti jatkat! Olen jo 50v,mutta seuraan blogiasi säännöllisesti. Olet aidon oloinen nainen! Tykkään tyylistäsi ja varsinkin matkoja koskevista jutuista. Ensi kesänä Toscanaan,inspiraatio sinulta! Hyvää syksyn jatkoa vai tarvisiko sanoa vielä kesän.
Kiitos Mirkku todella paljon kommentistasi! Onpa huikeaa, että olet täällä mukana! Ja MIELETÖNTÄ, että valitsitte Toscanan lomakohteeksenne MINUN inspiroimanani! Ihanaa, ihanaa! <3 Oikein kivaa syksyn alkua sinullekin.
Toivottavasti jatkat blogiasi! Kuten muutkin ovat todenneet, tekstisi ovat erittäin taitavasti kirjoitettuja. Sisältö on monipuolista ja elämänmakuista. Itse olen pitänyt erityisesti työpukeutumiseen, uraan, talouteen ja elämän syvempiin kerroksiin pureutuvista pohdiskelevista teksteistäsi. Mielestäni tekstisi ovat tärkein osa blogiasi sekä syy, jolla tämä blogi erottuu yli muiden. Kuvat toki ovat kiva lisä ja väylä päästä kurkistamaan kauniiseen kotiinne sekä tyylikästä pukeutumistasi. Mitään liian siloiteltuja kuvia en kuitenkaan kaipaa.
Mitä ikinä päätätkään tehdä blogisi suhteen, haluan joka tapauksessa kiittää sinua laadukkaasta blogistasi. Tämä on inspiroinut monipuolisella, helposti lähestyttävällä otteellaan ja kannustanut olemaan oma itsensä elämän kirjavine vaiheineen.
Kiitos Maria todella paljon kauniista sanoistasi <3 Olen tosi otettu! Ja ihana kun sinäkin kerroit, mistä täällä tykkäät! Huomaan, että aika moni tykkää kaikenlaisista postauksista, eikä tule tänne vain yhden aiheen vuoksi. Se on tosi kivaa! Koska vuosia kipuilin sen kanssa, pitäisikö tätä lokeroida johonkin tiettyyn aiheeseen. Olen kyllä vähän lakannut murehtimasta sitä, mutta tämä kyllä vahvistaa sitä. Joten kiitos! Ja siitäkin, että kuvien laatu on sinusta ihan ok - jätän sitä huolta nyt oikeasti pienemmälle päässäni! Kiitos, kun jätit tämän kommentin!
Niinkuin muutkin ovat jo sanoneet, on tämä yksi mielenkiintoisimmista blogeista Itse jäin koukkuun 2013(?) kun muutin omilleni ja etsin sisustukseen liittyviä blogeja. Sillä tiellä ollaan vieläkin! Blogien lukeminen on itselläni vähentynyt hurjasti, edelle menevät monet muut asiat. Silti käyn tasaisin väliajoin tarkistamassa sen, että oletko julkaissut uutta tekstiä ☺️
Teksteistäsi parhaiten ovat jääneet mieleen eri sisustus/matkailuaiheet. Ja kun kerroit häistäsi, niin taitavasti kirjoitettua.
Joten, mikäli lopetat – jään kaipaamaan! Onneksi on tuo instagram mitä seurata ☺️ Mutta toivottavasti jatkat
Oi miten kauan olet ollut mukana! Huisia! Onpa myös hauska kuulla, millaisessa elämänvaiheessa olet tänne löytänyt – ja vielä jäänytkin, vaikka tilanteet muuttuu! Ihanaa! Kiitos, kun kerroit mistä täällä tykkäät <3
Kuten moni muu on jo sanonut sinun blogissasi on jotain omaa taikaa joka kutsuu aina uudestaan. Pitkiä ja pohdiskelevia tekstejäsi on ilahduttavaa lukea ja tänne uppoutuu helposti pidemmäksi ajaksi. Täällä ollaan oltu matkassa mukana jo pitkään – onneksi ystäväni aikoinaan vinkkasi tästä blogistasi minulle.
Sinulla on sisustamisen taito – osaat yhdistellä uutta ja vanhaa mutkattomasti ja kauniisti. Näkisin sinut luovalla alalla helposti. 🙂 Sinun ja miehesi asuntoremontteja ja mökkiprojektia on tullut seurattua innolla – teidän saari vaikuttaa niin idylliseltä paikalta – oikea rauhan tyyssija. Teidän häät on yksi asia joka on jäänyt mieleen näiden vuosien aikana. Matkapostaukset ovat yksi lemppareistani täällä blogissa. Turha ostaa matkalehtiä, kun saan niin paljon enemmän inspiraatiota sinun eläväisistä teksteistä ja upeista kuvista.
Täältä aidosta ja elämänmakuiselta blogista saa usein inspiraatiota elämän eri alueisiin niin matkustamiseen, sisustamiseen, pukeutumiseen kuin syvällisimpiin asioihin. Erottaudut hyvin blogien valtavirrasta ja kuljet omaa blogipolkuasi. Tosin olen usein ihmetellyt miksei Marimekko ole bongannut sinua mukaan yhteistyökampanjaan jossain muodossa – sinä jos kuka sopisit täydellisesti siihen. <3 🙂
Tärkeintä on kuitenkin, että saat itsekin tästä iloa joten kuuntele sydäntäsi ratkaisusi kanssa. Ehkäpä pieni irtiotto blogista tekisi hyvää niin näkisit iskeekö kaipuu takaisin. Pohdiskelevat tekstisi tuovat sinua lähemmäksi lukijaa ja ajatuksiisi on helppo samaistua – samoja mietelmiä joita olet tuonut täällä esille ovat toisinaan pyörineet oman mielen sopukoissa. Täältä saa vertaistukea niihin omiin ajatuksiin. 🙂
Voi hyvin – tunnelmallisia syyspäiviä!
Kiitos Lora ihan mielettömän paljon pitkästä kommentistasi! Onpa kiva tietää, mistä olet täällä tykännyt – ja että noin moni asia on jäänyt mieleen ja tuottanut iloa! <3 Ihan mieletöntä! Haha, minäkin haluaisin tehdä Marimekon kanssa jotain! Olisi unelma! 😀 Kiitos joka sanastasi, luin ne moneen kertaan <3 Samoin sinulle!
Häkellyin, kun luin instasta blogiuutiset. Heti menin ahmimaan blogitekstin niinkuin jokaisen tähänkin asti. Tuntuu vähän samalta kuin jokin lempi tv-sarja loppuisi. Toivon kovasti että löydät sen tunteen tai tilan minkä koet nyt puuttuvan että voisit jatkaa. Tekstisi ovat ihania, kuvat täydentävät niitä tai niitä on muuten vaan kiva selata, olethan kaunis, hymyilevä ja tyylikäs. Mutta aina kun luen tekstejäsi, jää ne mieleen, pistää miettimään, saa tuntemaan ja liikuttumaan. Olen täysin samaa mieltä kuin lähes kaikki yllä kirjoittaneet. Minäkin olen seurannut useita blogeja, mutta enää sinun lisäksi kahta muuta. Olet aito, rehellinen ja juuri siksi erotut joukosta ja olet mielenkiintoinen bloggaaja. Minusta on kiva kun aiheet vaihtelee, innolla jään aina odottamaan, että mitä seuraavaksi tulee ja voi sitä turhautumista kun odottaa uutta päivitystä, että en kyllä tykkäisi lopettamisesta ollenkaan. Tottakai itseään pitää kuunnella tarkasti ja tunnustella sitä, mikä tuntuu oikealta. Pääasia että voit hyvin ja saat itsellesi hyvää mieltä siitä mitä teet. Meille monille lukijoille olet antanut jo paljon hyvää. Blogisi on ihana. Vaikka tunnemme blogin ulkopuolellakin, tajusin itsekin vasta nyt, että enemmän pitäisi kommentoida myös blogiisi, aina kun syntyy ajatuksia sillä onhan se kurjaa jos ei keskustelussakaan olisi vuoropuhelua. Usein bloggaaja jää antavaan osaan ja ilman kommentteja jää ilman vastakaikua. ❤ yritetään muistaa kommentoida! Mutta eikö ole ihanaa huomata kuinka paljon meitä täällä ruudun takana on❤ hyvää syksyä Eveliina.
Voi Satu-ihana, kiitos tosi paljon tästä kommentistasi! Ihana kuulla, ihana tietää! Jotenkin tosi häkellyttävää, kun niin moni sanoo, että ei enää lue montaakaan blogia, mutta tätä minun lukee. Ihan huimaa. Tosi kivaa, kun kommentoit. Ja todellakin on uskomatonta huomata, miten moni on jättänyt viestin, ja ehkä vielä joku muukin siellä on, joka ei ole jättänyt viestiä! Uskomatonta! Kiitos tosi paljon, samoin teille <3
Voi Eveliina, toivon kaikesta sydämestäni, ettet lopeta kirjoittamista! Muut kommentoijat ovat pukeneet sanoiksi kaiken, mitä minäkin ajattelen: blogisi on ihana, inspiroiva, kaunis, rehellinen, monipuolinen ja aito. En ole kommentoinut kuin pari kertaa näiden vuosien aikana ja omatuntoni sai kunnon kolauksen lukiessani postaustasi. Itselläni on pieni (siis todella PIENI) blogi ja tiedän hyvin, kuinka kurjaa on, jos kommentteja ei tule. Ja toisaalta se tunne, kun huomaa jonkun kommentoineen, on aivan ihana. Minä ainakin lupaan kunnostautua ja tulla kommentoimaan useammin kirjoituksiasi.
Minulle kuvat eivät ole niin tärkeitä, kuin teksti. Sun blogin kuvat OVAT tosi kauniita (ja ihan riittävän hyvälaatuisia, älä sitä mieti), mutta varsinkin tapa, jolla kirjoitat, viehättää ja kiehtoo mua tosi paljon. Rakastan itse kirjoittamista yli kaiken ja mielestäni se sama rakkaus tihkuu sun teksteistä rivien välistä. Kieli on huoliteltua, rikasta ja kaunista, mutta se ei kuitenkaan ole “liian päsmäröityä”, vaan helposti luettavaa, rentouttavaa ja ajatuksia herättävää. Oli aihe sitten mikä tahansa.
Olemme ihan täysin eri elämäntilanteessa ja eri ikäisiä, mutta olen aina tuntenut voimakasta hengenheimolaisuutta sinuun. En ollut nuorempana samanlainen kuin sinä, mutta jollain hassulla tavalla mulla on tunne, että jos nykyisestä minästäni (49 v.) tehtäisiin nuorempi versio, se olisi paljon kuten sinä. En tiedä saatko tuosta ajatuksesta kiinni…
Teet tietenkin päätöksen sen mukaan, mitä sydän sanoo, mutta uskon, että olet tämän valtavan kommenttivyöryn myötä ainakin ymmärtänyt, että blogiasi rakastetaan, sitä luetaan ja se merkitsee monelle lukijalle todella paljon. Ihanaa viikonloppua sinulle Eveliina <3 Toivon, että kuulemme sinusta taas pian!
Emma, miten upea, upea kommentti! <3 Ihan mielettömän ihanaa, että sen nyt jätit, vaikket aiemmin olisikaan sen useammin. KIITOS! Merkitsee todella paljon. Ihana kuulla, että kuvat on riittävät. Ja vielä ihanampi kuulla, että tykkäät kirjoittamisestani 🙂 Upeasti sanottu siitä... Vau...! Jotenkin erityisen kiva, että olet löytänyt täältä jotakin, vaikka elämämme erilaisia ovatkin. Ja huh, TODELLA! Miten ihmeessä täällä onkin näin paljon NÄIN ihania ihmisiä mukanani, en ole todellakaan tiennyt! <3 Kiitos kovasti, samoin sinulle. Kyllä kuulette!
Moi Eveliina! Edelliset kommentoijat ovatkin tuoneet varmaan minunkin kaikki ajatukseni esille, mutta ajattelin myös jättää jälkeni tänne kommenttiboksiin. En ole varmaan montaa kertaa kommentoinut blogiisi mutta säännöllisesti käyn täällä katsomassa, onko uusia postauksia tullut! Minäkin olen seurannut blogiasi pitkään ja muistan jopa kaukaiset postauksesi mm. vaihtoaikasi muistelusta! Nykyään sisustuspostaukset ja mökin rakennus & uuden kämpän remppaa koskevat jutut ovat olleet mieluisimpia postauksia. Tykkään sisustustyylistäsi, jossa on uutta ja vanhaa. Erityisesti tumma puu vanhoissa huonekaluissa viehättää, vaikka itse olenkin aika valkoinen/musta sisustaja. Vielä se muuten tuli mieleen, kuinka yllättynyt olin teidän naimisiinmenosta ja jouduin lukemaan sinun ihanan hääpostauksesi useamman kerran ennen kuin ymmärsin mitä oli tapahtunut ja olit salaa puuhaillut. Teidän häät kuulosti niin ihanalta päivältä! <3
Kaikkea hyvää ja toivottavasti jatkat blogin kanssa omalla tyylilläsi ja tahdillasi! Se on juuri täydellinen tällaisenaan 🙂 <3
Moikka Kiia, ihana kun jätit kommentin! Kiitos todella paljon, huippua, että olet ollut noin kauan mukana! Kiva, että olet saanut uutta inspiraatiota täältä! Olipa hauska, kun kerroit tuosta hääjutusta 😀 Moni taisi yllättyä! Meidän häät oli parasta ikinä <3 Kiitos ihan hirmu paljon <3
Hei Eveliina!
Ensinnäkin kiitos ihanasta blogistasi. En ole kommentoinut teksteihisi kuin kerran joka liittyi pohdintaasi lasten hankintaan. Mutta olen kyllä lukenut joka ikisen postauksesi ja odottanut niitä kovasti, käyn välillä tarkastamassa olisiko uusi postaus jo tullut. En itse kirjoita blogia, joten en ole ajatellut kommenttien merkitystä bloggaajalle aiemmin, ymmärrän kyllä nyt mitä kirjoitat edellä.
Blogisi on tällä hetkellä ainoa jota seuraan ja luen. Tykkään tavastasi kirjoittaa sekä käsitellä asioita blogissasi. Aiheet on mielenkiintoisia ja kertoo oikeasta elämästä, mutta niissä on myös sitä jotakin joka saa ihastelemaan ja haaveilemaan asioista, kuten matkakohteista, ihanista kodin hankinnoista ym. Blogistasi välittyy aitous ja positiivinen elämänasenne. Unohtamatta kuitenkaan niitäkin puolia elämästä, jolloin kaikki ei aina mene kuin toivoisi tai jokin mietityttää,, ne tuovat nimen omaan sen elämän maun blogiisi. Elämääsi jota jaat täällä, on helppo samaistua ja samanlaisia pohdintoja ja elämänvaihetta elän itsekin.
Sinulla on silmää kauneudelle ja visuaaliselle ilmeelle, joten blogin ulkoasu on seesteinen ja kaunis. Mielestäni myös valokuvasi ovat oikeasti todella kauniita, ei liian sliipattuja vaan niissä näkyy se oikea elämä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Olet myös itse aivan upea 🙂
Teet sen päätöksen blogisi jatkon suhteen, mikä sinusta tuntuu parhaalta. Toki toivon että jatkat mutta jään muiden kanssa odottamaan uutisia jatkon suhteen 🙂
Hyvää syksyä ja rauhallista oloa upeassa kodissanne!
Kiitos Jaana tosi paljon, että kommentoit ja kerroit, että olet ollut täällä mukana jo pitkään! Ja vielä huikeampaa kuulla, että blogini on AINOA, jota luet! Ihan mieletöntä… Kiitos tuhannesti joka sanasta <3 Tuntuu tosi hyvältä. Ja huh, että blogini lisäksi minä olisin upea... Ei todellakaan aina siltä tunnu, joten KIITOS <3 <3
Heippa!
Luin kaikki aiemmat kommentit läpi, eikä minulla ole juurikaan mitään lisättävää. Minäkin (niinkuin kymmenet muutkin kommentoineet + ne kaikki jotka eivät ole kommentoineet mutta lukevat silti!) toivon, että jatkaisit, mutta tottakai päätös on yksin sinun. Pidän paljon teksteistäsi, niistä yleensä saa ajattelemisen aihetta, eikä kuvien laadussa ole mitään vikaa. Kuitenkin ehkä suurin syy miksi olen vuosia jo blogiasi lukenut on se, että osaat tällä kokonaisuudella luoda semmoisen todella harmonisen tunnelman, jossa viihdyn hyvin. Suuri kiitos siitä!
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi, toivottavasti sinusta kuullaan täällä vielä ainakin jotain <3
-Leena
Kiitos Leena tosi paljon! Ihana, että jätit viestin, ja että olet ollut täällä mukana <3 Vau, onpa hienoa, että olen onnistunut tuollaisen tunnelman luomaan! En ole sitä edes ajatellut! Ihan mieletöntä 🙂 Kiitos tosi kovasti!
Voin vain yhtyä edellisiin ja todeta, että kirjoitustapasi on todella ainutlaatuinen – ihanan sympaattinen, kekseliäs ja aito ja se luo tänne ihanan tunnelman. On ollut ihanaa seurata teidän kahden aikuisen elämää muuttoineen ja remppoineen, reissuineen, häineen (olin niin liekeissä kun julkaisit silloin kuvan, että olette menneet naimisiin!) ja samalla olet puhunut avoimesti niin lapsista kuin työelämästä jne. Rakastan miehesi nimitystä Mr, se on ihan paras. Olet aina kuvannut ihanasti teidän parisuhdetta ja olen ollut siitä monesti jopa hyvin kateellinen. Puhut ylipäätään ihanalla tavalla arjesta ja tavallisesta elämästä. Saat sen tavallisen arjen kuulostamaan tavoittelemisen arvoiselta. Kuvien suhteen en osaa olla niin kranttu, että onko ne otettu millä kameralla ja objektiivilla. Ne maustavat tekstiä ja on kiva nähdä ylipäätään asukuvia ja kuvia kodista ja elämästä, mutta ymmärrän toki, että hyvillä välineillä on vaan niin paljon hauskempaa työskennellä ja tehdä ylipäätään yhtään mitään. Pätee niin urheiluun kuin opiskeluunkin. 🙂
Niin että ihana olet, eipä sitä oikein muuta voi sanoa. Toivottavasti jatkaisit vielä pitkään ja jos tauko tuntuu oikealta niin voit uskoa, että täällä odotellaan.
Kiitos Aleksia ihan hirmu paljon sanoistasi! <3 Tänne blogiin kirjoittaminen on sellaista rentokirjoittamista. Sitä, joka tulee suoraan sellaisenaan, ilman, että koskaan stilisoin sitä juuri mitenkään. Töissä pitää keskittyä kirjoittamiseen niin monelta eri kantilta, että on ihanaa, kun täällä ei tarvitse. Onpa hauska, että se tulee siis tänne läpi aitoutena. Sitä se juuri on!
Ja voi vitsit, Mr.! 😀 Olen poukkoillut sen nimityksen kanssa paljonkin... Ihan ensinhän hän oli Mr. Big, koska hänessä ja meidän jutussa on tosiaankin monella ihmeen tavalla monta yhtymäkohtaa Sinkkisten tarinaan. Ja ei toisaalta taas ollenkaan! 😀 Se alkoi kuitenkin tosi pian tuntua aivan typerältä, joten sitten vain Mr. Monet käyttää blogeissa vain sanaa "mies" tai "poikaystävä" - musta ne kuulostaa niin jotenkin sieluttomilta 😀 Sitten erillisessä mökkiblogissa puhuin vain nimellään, Antti, koska mökkiblogissa hän oli niin suuressa roolissa. Joten kun se tiedossa on, välillä hän on täälläkin Anttina. Kuitenkin sekin tuntuu jollain lailla liian henkilökohtaiselta, kun hän ei täällä kuitenkaan varsinaisesti ole. Muuta kuin minun puolisonani, tiedätkö, kuvana, hahmona, mutta ei sillä tavalla avoimen sellaisena kuin on, kuten minä. Joten Mr! Se on vastaus kaikkeen 😀 Tulipa pitkä selostus, mutta olen oikeasti miettinyt tätä moneen kertaan! 😀 Ja kiitos, meidän suhde onkin ainutlaatuinen... siinäkin on kuitenkin omat haasteensa, kuten varmasti kaikilla. Haluaisin muistuttaa siitäkin, ihan kaikkia <3 Ehkä vielä täälläkin teen sen.
Ja tosiaan! Hyvät välineet on <3. Huh. Kiitos sinulle ihan tosi tosi TOSI kovasti tästä viestistäsi <3
En halua luoda paineita sinulle, vaan kertoa, että olen kiitollinen blogistasi. Olen lukenut sitä yli neljä vuotta. Ymmärrän hyvin, jos päädyt lopettamaan bloggaamisen. Itse en ole koskaan uskaltanut edes aloittaa! Olen myös vähän aavistellut, että olet tienristeyksessä blogisi kanssa.
Olen aiemminkin kirjoittanut, että blogisi on visuaalisesti kaunis. En näe kuvissasi mitään vikaa. Pidän tavastasi valokuvata. Minusta on hauska lukea elämästäsi ja lukisin mielelläni henkilökohtaisempiakin juttuja. Ymmärrän kuitenkin, kuinka pelottavaa niitä on avata kaikelle kansalle.
Joka tapauksessa tämä blogi on ollut minulle kuin ystävä, jota minulla ei ole koskaan ollut. On ollut kiva huomata, että joku toinen on kiinnostunut samoista asioista kuin itse, on rohkea ja tavoitteellinen huolimatta vaikeuksista, joita kaikki kohtaamme. Se on tuonut iloa ja lohtua silloin, kun arki on tuntunut kovin harmaalta.
Kiitos mielettömistä matkoista, joihin olen kanssasi päässyt sekä inspiraatiosta paikkoihin, joihin olen itsekin matkustanut.
Miia, kiitos kommentistasi todella paljon. Onpa ihanaa, että olet lukenut jo noin pitkään! Ihan jotenkin uskomatonta! Ei sitä itse tätä kirjoittaessa oikeastaan välillä ajattele, keitä siellä on – kuvittelee vain jonkinlaisen hahmottoman joukon.. On siis niin ihanaa nyt tietää, millaisia ihmisiä tätä blogia lukee 🙂 Tosi kiva kuulla, että visuaalinenkin ilme on kiva! Ja kiitos rohkaisusta kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaakin.. Kyllä uskon, että sen nyt teenkin. Huh, miten hienoa, jos olen jopa tuonut iloa ja lohtua… <3 Suuria sanoja <3 Kiitos sinulle koko sydämestäni, että kirjoitit tämän.
Olen huono kommentoimaan, mutta pidän sun blogista, tyylistä, jutuista, persoonasta. Sun blogi on ollut inspiroiva ja vaikutat ihmisenä todella lämminhenkiseltä ja sydämelliseltä. Aurinkoisia syyspäiviä ja toivottavasti saadaan seurata sun elämää ja ajatuksia vielä!
Kiitos todella paljon, että kommentoit nyt! Nämä kommentit on olleet jotain ihan uskomatonta… Sinun sanasi mukaan lukien. Tuntuu todella hyvältä, ihanalta kuulla! Kiitos, ja samoin sulle <3
Voi Eve! <3 mun piti mennä nukkumaan, mutta jäinkin lukemaan näitä ihania kommentteja melkein itku silmässä :’) toivottavasti nyt uskot, että sun tekstit on tosi ainutlaatuisia ja kuvat hyviä just noin! Turha verrata ammattilaisiin, jotka tekevät blogia ihan eri motiiveista, ammattilaiskalustolla ja sen 8h päivässä, kun me istutaan toimistolla muiden juttujen parissa. Ja näköjään erottautuminen ammattilaisista on vaan hyvä juttu 🙂 tää antoi itsellekin lisämotivaatiota omaan pikkublogiin panostamiseen, sillä sydämellä tehty välittyy kyllä ruudun toiselle puolelle <3 taukoa saa ja kannattaa pitää – kaikkea ei tarvitse päättää just nyt 🙂 ihanaa viikonloppua <3
No älä! :O Olen niin hämilläni, onnessani ja iloinen tästä kommenttien määrästä…! En olisi IKINÄ uskonut mihinkään tämmöiseen, enkä varsinkaan kirjoittanut tätä postausta mikään tällainen mielessäni.. Ihan mieletöntä. Tuntuu kyllä hyvältä, ja erityisen ihanalta se, että kirjoituksista tykätään! On oikeasti näistä tullut niin innostunut olo taas kirjoittaa sitä, mitä oikeasti mielessä on. IHANAA! Onpa kiva, että tämä antoi sullekin intoa taas blogata! Ihanaa viikonloppua sullekin, nähdään taas pian! <3
Instan puolella jo kommentoinkin, että toivottavasti päätät jatkaa – vaikka toki sun on tehtävä niin kuin itsellesi parhaaksi näet. <3 Olin tulossa tänne vielä kommentoimaan ajatuksiani, mutta selailin tuossa juuri aiempia kommetteja, ja nyökyttelin ja nyökyttelin ja… noh, arvaat varmaan. Edellisissä kommenteissa on hyvin listattu niitä asioita, mitkä saavat meidät niin monet odottamaan postauksiasi. Ja se tosiaan on vahvuus, että kirjoitat monipuolisesti erilaisista asioista – aina kovin taitavasti oli aihe millainen tahansa. Ja hei, pakko sanoa, että tuolla erään sinun kommenttisi luettuani tajusin, mikä blogissasi on erityisen viehättävää ja virkistävää myös sisustuksen osalta: juuri se, että et odota kaiken olevan valmista, vaan otat meidät lukijat mukaan pohdintoihin jo matkan varrella ja otat myös ihania kuvia, vaikka jokainen ”nurkka” ei olisikaan vielä valmis. Monien blogien kanssa on erittäin pettymys, kun olisi mielenkiintoisia remonttiprojekteja, mutta postauksia aiheesta tulee vasta kun on täysin valmista, ja sittenkin hyvin niukasti ja harvoilla kuvilla. Ja kaikki on tietenkin super täydellistä, mitään ei tehtäisi toisin jne. Huoh! Ihanaa kun sun blogissa on oikeasti tarttumapintaa.
Ja hei, elämän varjopuolista kirjoittaminen ei todellakaan ole mitään narinaa – etenkin kun sen tekee niin taitaen kuin sinä teet. Joka tapauksessa tsemppiä niiden vaikeiden asioiden kanssa. Toivottavasti kaikki kääntyisi vielä parhain päin tai ainakin niin hyväksi kuin on niiden asioiden osalta mahdollista.
Kiitos tähänastisesta! <3 Toivottavasti ”tavataan” vielä moneen kertaan täällä kommenttiboksin puolella! 🙂
Ihana, kun kommentoit vielä täälläkin! Kiitos ihan tuhannesti sanoistasi! Olen niin häkeltynyt tosiaan tästä kommenttivyörystä, en olisi IKINÄ uskonut, että tätä lukee noin moni upea ihminen! Aivan mieletöntä. Ja kiva kuulla, että ne keskeneräisyydetkin kiinnostaa. Koska niin minuakin! Kurkkisin oikein mielelläni kaikkien keskeneräisiin koteihin ja elämiin 😀 Kiitos hurjasti kaikesta mitä sanot… <3 Kyllä me tavataan 🙂
Sun blogi on P-A-R-A-S, mitä seuraan. <3
Tykkään niin paljon asukuvista, muotijutuista, sisustus- ja mökkijutuista, ihan kaikesta mitä kirjoitat. Kirjoitat niin mukavan ja helpon luettavasti, oivaltavasti ja rehellisesti. En kaipaa kuvanlaadulta ainakaan enempää, mun mielestä aitous ja inspiraatio ovat tärkeimpiä, ja niitä täältä löytyy ihan joka kerta!
Aitouteen kuuluu se määkiminenkin, joten se ei karkota ainakaan minua, päinvastoin.
Toivottavasti et stressaisi liikaa teknisistä jutuista ja siitä, että pitäisi olla parempaa kuvauskalustoa ja kuvankäsittelyä. Tämä on juuri näin parasta.
Olen seurannut blogiasi todella pitkään, mutta en varmaan ole kommentoinut kuin yhteen tai kahteen postaukseen (ja se oli juuri se lapsien hankinta -juttu!) ja se on vääryys juuri sitä vuorovaikutteisuutta kohtaan, mitä haet blogilta. Täällä ollaan, mutta oma viitsiminen ei kanna kommentointiin saakka. Kyse ei todellakaan ole sisällöstä, etteikö se olisi kiinnostavaa, vaan ihan oma moka.
Saan niin paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseen ja tyyliin sekä estetiikan nautinnon tyydytystä, kun käyn täällä. Luen tosi mielelläni kaikki muutkin jutut, rakentamisesta, remontoinnista ja muusta. Myös kiinnostaa jutut työelämästä, urasta. Ihan arjesta.
Kiitos sinulle parhaasta blogista. Toivottavasti löydät sellaisen ratkaisun, josta saat itsekin iloa tekemiseen ja jaat sitä iloa ja tekemistä meille seuraajille! (Älä pliis vaan lopeta!!!)
Voi Maria, IHANA kommentti! Kiitos hirveän paljon! Miten hienoa kuulla.. Että tekstit on sun mielestä hyviä ja kuvatkin riittäviä! Ihanaa. Ja vau, että olet ollut niin pitkään mukana! 🙂 Ymmärrän oikein hyvin tuon kommentoinnin hankaluuden, itse teen sitä ihan samaa monien seuraamieni blogien kohdalla…! Musta tuntuu, että olen löytänyt iloa jatkaa näistä kommenteista jo niin paljon, etten olisi ikinä arvannutkaan…! Postausideoita vain satelee päähäni 😀 Kiitos vielä sinulle <3
Moi Eveliina!
Täällä ollaan, vaikka kommentointi onkin jäänyt vähille. Syynä sama kuin monilla muillakin, kännykän kautta tämä vaan on jotenkin hankalaa.
Pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Itse pikkublogini kanssa ajauduin samaan olotilaan. Päädyin ensin pitämään taukoa ja lopulta lopettamaan kokonaan. Silti aina välillä tulee ikävä blogin pariin. Olisi kiva jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan. Elämä kuitenkin on parhaillaan niin hektistä, että paluu tuntuu mahdottomalta. Ehkä vielä joskus…
Joskus sisäiset paineet sisällölle ovat kovemmat kuin ulkoiset. Edellisistä kommenteista huomaat, että kirjoituksesi ja kuvasi ovat hyviä juuri sellaisena kuin ne ovat. Liian hioituista kuvista ja teksteistä tulee kiiltokuvaa, joissa ei enää ole tarttumapintaa. Pohdiskelevat postaukset ovat suosikkejani, mutta ymmärrän hyvin että niiden edessä on haavoittuvainen. Joten ole oma itsesi ja tee oman näköinen ratkaisusi, on se sitten mikä tahansa. ❤
Moikka Pauliina, kiitos tosi paljon tästä kommentista! Huomasinkin, että sun bloggaaminen jäi, harmi! 🙁 Ihana kuulla, että täällä on monia asioita, joista säkin tykkäät, ihan mahtavaa…! 🙂 Kiitos <3
Älä vain missään nimessä lopeta! Olen kaamean laiska kommentoimaan mitään ja nyt soimaan siitä itseäni, sillä niin moniin kertomiisi asioihin olen blogiasi lukiessa nyökytellyt ja myötäelänyt. On kauhean rentouttavaa, kun puet sanoiksi ja kokemuksiksi juurikin niitä asioita, joita itsekin olen mielessäni pyöritellyt..niin sisustamisen tuskasta, elämän hektisyydestä, arjen härdellistä kuin suorittamisen pakoista! Joten ehdottomasti all in ja lupaan kommentoida enemmän
Ihana Tiina, kiitos! 😀 Tykkään suorasta puheesta (“älä missään nimessä lopeta”!) Älä sentään soimaa, vaikka kyllähän kommentit tosiaan lämmittävät hirmu paljon. Onpa erityisen hienoa kuulla, että olen osannut pukea sanoiksi jotakin, mitä niin moni muukin kohtaa. Kiitos, kun kerrot! <3
Moi!
Sun blogia on kiva lukea, erityisesti tykkää kombosta, mulavasti kaikkea, sulla on kiva tyyli ja mielenkiintoisia ajatuksia, joita mielellään luen, varsinkin sitä määkimistä! Luulen, että monet voivat samaistua toisiinsa niin monissa asioissa ja ajatuksissa, vaikka elämäntilanteet olisivat erilaisia ja sen takia ihan oikeita ajatuksia ja pohdintaa on mukava lukea. Mutta toki se vaatii siltä paljon jakaa ajatuksiaan kaikelle kansalle!
Mutta jatka, jos vaan jaksat! ❤️
Moikka Meri! Kiitos tosi paljon tästä kommentistasi! <3 Tosi tosi kiva kuulla 🙂 Ja etenkin, että tykkäät kaikenlaisista postauksista. Olen monesti miettinyt, että pitäisikö näitä aiheita jotenkin lokeroida paremmin... Olen nyt kuitenkin vakuuttunut, ettei 🙂 KIITOS <3
Olen monasti miettinyt, että kova on tahti. Remontteineen ja kaikkineen. Älä siis vaadi itseltäsi liikaa, tee kuitenkin sitä, mistä nautit! Kovasti mielellään aina välillä vilkaisen, mitä kaikkea on tapahtunut, niin remontti- ja rakennusrintamalla, kuin välillä vaatekaapissakin! elämä vaatii välillä inspiraatiota, minusta osaat jakaa myös sitä, monessakin asiassa. Eli sääli jos ”kuulumisia” ei pääse vakoilemaan jatkossa, mutta tee, kuten on sinulle paras. Ja pahoittelut myös, että kommentoitua tulee todella harvoin. Insta on siitä mainio, että voi edes vinkata nähneensä.
Kaikkea hyvää syksyyn!
Olet oikeassa ja olen samaa mieltä! Kaikkea oli liikaa. Joskaan mitään ei annettaisi nyt pois…! 🙂 Yritän nimenomaan nyt hillitä ja rauhoittua, ja miettiä millä tavalla blogi siihen elämään kuuluu. Kiitos sinulle tuhannesti, ihanaa kun olet täällä, ja ihanaa kun jätit kommentin 🙂
En ole minäkään aiemmin kommentoinut. Lukenut olen jo pitkään blogiasi. Sen löysin kun suunnittelin matkaa Balille ja löytyi postauksiasi sieltä. Miksi jäin lukijaksi? No siitä syystä, että sinun blogissasi on monia blogeja enemmän syvällisiä postauksia. Olet myös taitava ilmaisemaan itseäsi. En itse jaksa seurata moniakaan blogeja niiden kaupallisuuden ja pinnallisuuden takia. Tämän blogin käyn kurkkaamassa usein. Kiitos siis sinulle tähänastisesta ja ihanaa syksyä!
Kiitos Johanna tosi paljon, että nyt kommentoit! Tuntuu tosi mukavalta 🙂 Oletpa ollut pitkään mukana! Ihanaa! Kiitos kauniista sanoistasi, vahvistaa sitä, että haluan tehdä tätä edelleen. Erityisen kiva kuulla, että myös muunlaisille kuin ammattiblogeille on vielä paikkansa. Oikein kivaa syksyä sinullekin <3
Hei Eveliina
Aloin lukea edellisiä kommentteja postauksesi aiheuttaneen hämmennyksen vallassa ja huomasin, että minun lisäkseni monet ajattelevat blogistasi aivan samoin kuin minäkin. Tämä on minunkin lempiblogini. Yksi ainoita, joita enää luen ja jonne todella odotan uutta sisältöä. Ihania asujasi, sisustusideoitasi ja ajatuksiasi.
Rakastan tyyliäsi kirjoittaa. Kirjoitat niin kauniisti. Aina niin osuvasti. Kuitenkin välillä niin kaihoisasti. Tähtisadetta sielulle. Tekstisi jättävät jäljen ja lauseistasi on pysähdyttävä makustelemaan. Osaat luoda tunnelman, joka antaa lukijalle rauhan elämän keskeneräisyyden edessä. Koska kuitenkin, elämä on matka, jossa et koskaan pääse perille ja juuri elämän epätäydellisyys ja keskeneräisyys tekevät siitä niin samaistuttavaa.
Toivon, että teet päätöksesi siten, että olet uskollinen omalle itsellesi ja sille mitä haluat elämässäsi saavuttaa. Tottakai, olisin hyvin harmissani mikäli blogisi lopettaisit, mutta oma jaksaminen on aina laitettava etusijalle. Uskon, että löydät oikean ratkaisun – oli se mikä tahansa. Minulle tämä blogi on aina ollut pakopaikka arjesta. Paikka, josta olen aina löytänyt jotain hyvää.
– Maaria
Moikka Maaria, miten IHANA kuulla! <3 Suuri kiitos! Miten kauniisti sanotkaan, oi että <3 Että olet löytänyt täältä aina jotain hyvää, huh...! Vau! Todella ihanaa, kun olet ollut täällä niin pitkään, ja todella ihanaa, että jätit tämän kommentin. Suuren suuri kiitos siitä! 🙂
Heippa! Pakko minunkin kommentoida. Ensinnäkin, olen itse lukenut blogiasi vuosikaudet, mutta pienten lasten äitinä ja ajan ollessa rahallista lähinnä silmäilyt kuvat, joten instgramisi ahkera päivitys minulle riittää. 😉 Sinulla on niin kiva tyyli niin vaatteissa, kuin sisustuksessakin, että seuraan sinua mielellään!
Mutta sitten siihen blogin lopettamiseen. Itse bloggaaminen muutaman vuoden ajan lapsiperhearjesta ja sisustuksesta. Alkuun se oli kiva, kevyt harrastus, mutta lukijamäärien ja omien sisäisten vaatimusteni myötä aloin stressata sisällöstä, kuvista ja laadusta. En millään pystynyt ajan ja laitteiden (kuvat, kuvien käsittely…) tuottamaan sen tasoista sisältöä blogiini, mihin itse olisin ollut tyytyväinen. Olin valinnan edessä ja päätökseni oli lopettaa blogi.
Tuo päätös oli todella hyvä ja oikea. Olen nauttinut niin paljon kaikesta muusta elämästä! Instagram on riittänyt siihen, että jaan asioita, vaikkakin tällä hetkellä vain sisustusta ja toisella salaisella tililläni muotiin ja tyyliin liittyviä juttuja.
Tsemppiä päätöksen tekoon! Ja kaikkea hyvää muutenkin elämääsi!
Moikka Paula, kiitos paljon kommentistasi! Näin se juuri on, että pitää jokaisen omassa elämässään arvioida, mihin aikansa haluaa käyttää. Ihana kuulla, että olet viihtynyt täällä! 🙂 Samoin sinulle!
Hei Eveliina, minäkin luen blogiasi juuri siksi, että se kertoo oikeasta elämästä ja sopivasti kotikutoinen! En jaksa lukea kiiltokuvablogeja, paljon kiinnostavampaa on oikea elämä. Minua kiinnostaa erityisesti asuntoasiat, sekä sisustus että myös taloudellinen puoli ja ihan kaikki muukin mitä jaat blogissasi! Kiitos kun kerrot meille elämästäsi, ethän pliis lopeta blogia!
Kiitos, tosi kiva kuulla! Ihana, että viihdyt täällä 🙂 Ja kiva, kun kerroit millaiset jutut täällä kiinnostaa! <3
Kerran aiemmin olen tainnut kommentoida, vaikka monta kertaa viikossa käyn blogissa. Meillä on sama opiskelutausta, samanlaisia työajatuksia ja aika samanlainen maku – rehellisesti yhteenkään toiseen blogiin en samaistu yhtä lailla ja usein tuntuu, että luen kaverin ajatuksia. Me itseasiassa asuttiin pitkään myös samalla kadulla ja monesti meinasin kadulla kiittää blogista (okei, kuulostaa creepyltä ), mutta tehdään se nyt näin. Kiitos kun olet jaksanut kaikki vuodet kirjoittaa ja inspiroida!
Voi Maria, olisit pysäyttänyt! 🙂 Kampissa vai? Voi hitsi! Eikä mitään creepyä 😀 Onpa ihana kuulla, että löydät täältä aiheita, joihin voit samaistua. Ja tosi tosi kiva, että nyt kommentoit <3 Kiva, kun olet mukana 🙂 Tuu ehdottomasti seuraavan kerran moikkaamaan, vaikkei siellä enää asutakaan...!
Kiitos blogistasi! Moni on sanonut jo monia ajatuksiani, mutta harvoin tulee kommentoitua niin nyt on hyvä hetki kunnostautua! Blogisi on ainoita, joita seuraan enää. Ja se on paljon, sillä parhaillaan on yli 20 seurattu. Itselleni mielenkiintoisinta on monipuolisuus sisällössä. On vähän matkustelua, sisustusta ♥️, iloisia arjen hetkiä ja sitä arjen tavallista sekasortoa, jota itse kullakin meistä on. Ja helpottavaa on juuri se, että uskallat jakaa niitäkin asioita mitkä eivät ole kiiltokuvamaisia! Toivottavasti jatkat päivittämistä, jos se antaa sinulle yhtään samanlaista iloa kuin meille lukijoille
Kiitos Laura tosi paljon! Ihana kuulla, voi vautsi! Ja tosi kivaa, että tykkäät postauksistani laidasta laitaan 🙂 Kiitos suuresti <3
Hassua huomata, miten erilainen käsitys ihmisellä voi olla. Mielestäni blogisi visuaalinen ilme on tosi onnistunut, en kaipaa tähän mitään muutosta! Tykkään eniten sisustuspostauksista ja remonttipostauksista. Sun elämää, arkea ja juhlaa, on ihanan mielenkiintoista seurata vierestä. Saan täältä inspistä niin asuihin kuin kotiinkin.
Muutettiin kesällä uuteen asuntoon ja olen toisen makuuhuoneen kanssa vähän jumissa, siitä on tullut ns varastotila kun huoneella ei ole varsinaista käyttöä. Lisäksi en oikein pidä huoneen tapeteista ja lattiasta. Lattiaa ei nyt pysty vaihtamaan, mutta tapetit voisi vaihtaa tai maalata päälle. Ja tiedätkö, jo kesällä mietin että mitenhän Eveliina tämän huoneen sisustaisi ja millaisia muutoksia tekisi 🙂
No, toivon että mietit blogin jatkoa ja tarvittaessa pidät tauonkin jos siltä tuntuu 🙂 Ja jos lopetat, tosi moni jää kaipaamaan!
No niin kyllä onkin hassua, mutta IHANA tietää! 🙂 <3 Ja eikä, mikä KUNNIA, että olet noin ajatellut 😀 vau! Mä ajattelen usein ihan samoin monen muun bloggaajan tai muun ihailemani tyypin kautta, ja se usein auttaa! Ihana siis, jos olet löytänyt täältä inspiraatiota <3 kiitos kommentistasi!
Kiitos vastauksesta <3
Ja tottahan se on, että itse on yleensä kriittisin kaikelle. Eikä me lukijat tiedetä, minkälaisia visioita sulla on esim. Blogin ulkoasun suhteen. Me nähdään tämä nykyinen ja ainakin kommenttien perusteella suurin osa on siihen tyytyväisiä, kuten blogin kuvien laatuunkin. Mutta tunnistan kyllä tuon ajattelumaailman, jossa pyrkii parantamaan omaa suoritusta ja pohtii, onko tämä tarpeeksi hyvä. Sisäinen kriitikko on ankara!
Unohdin vielä mainita kommentissani, että pidä tosi paljon sun kirjoitustyylistä ja tavasta ilmaista asiat sanoilla. 🙂
Oikein hyvää syksyä <3
PS. Se makuuhuone on edelleen vaiheessa, mutta ehkäpä sun blogin ja pinterestin selailu auttaa 🙂
Mutta tämä oikeasti auttoi, että näin monen mielestä tämä laatu on hyvää! Koska mäkin olen kyllä usein ihan ok tyytyväinen, mutta aina mietin, että eihän tämä kumminkaan ammattilaisten tasoa ole. Nyt kuitenkin uskallan ajatella vähän toisin 🙂 Tosi ihana kuulla siis – ja sekin, että tykkäät mun teksteistä. Ihanaa syksyä sullekin! Joo! Ja selaile Pinterestiä! Siellä on huippuja ideoita 🙂 Kurkkaa vaikka mun keräämiin Pinterest -ideoihin, esimerkiksi kansiossa Interiors / Inspired.
Blogisi on niitä muutamia harvoja joita luen, koska siitä välittyy aitous ja fiksuus, käsitellen asioiita, joista itsekin nautin, esim. sisustus, muoti jne. Monien muiden blogien lukemisen olen lopettanut, koska niissä on liikaa kaupallista yhteistyötä ja sen seurauksena aitous ja se ihminen blogin takana kadonnut. -Jos itsestäsi tuntuu hyvältä tehdä blogia niin jatka! Sinulla on varmasti uskollinen lukijakunta.
Kiitos todella paljon tästä kommentista! Olen oikeasti yllättynyt, että niin taitaa ollakin, tosi upeita lukijoita, NÄIN paljon…! Vau. Tosi kiva kuulla, että pidät jutuistani, ja koet ne lähestyttäviksi. Kiitos <3
Sun blogi on kiva! ❤️ Tykkään sun vaatetyylistä ja kirjoitustyylistä. Älä pliis lopeta!
On ollu kiva lukea henkilökohtasempia tekstejä esim. lapsiajatuksiin ja terveyshuoliin liittyen.
Kaupalliset, samasta muotista-blogit ei kiinnosta – kaupallisuus on toki ok tietyissä määrin.
Ja muista että koskaan et voi miellyttää kaikkia. Oot paras just omana itsenäsi!
Kiitos tosi tosi paljon! Ihan super ihana kuulla 🙂 <3 Kiva, kun olet mukana, ja kiitos, kun jätit tämän kommentin <3
Harvoin tulee mitään kommentoitua, mutta aina tulee luettua. Blogisi on yksi ihan lemppareistani. <3
Voi vitsi miten ihana kuulla! Kiitos hirveästi, että nyt kerroit <3 🙂