Toscana on täynnä tuhat vuotta vanhoja satumaisia kyliä ja kaupunkeja kukkuloillaan. Läkähdyttävää pittoreskiutta ei edes pääsisi pakoon, vaikka yrittäisi. Parasta on vuokrata auto ja ajaa – no, ihan minne vain. Minikylät, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, voi olla parhaita. Meidän hääkylä San Casciano dei Bagni ja sen viereinen, hipihiljainen ja uskomattoman upea Celle sul Rigo on tällaisia. Toisaalta nimeä niittäneet kaupungit on usein maineensa syystä ansainneet, kuten Cortona.
Aiemmilla matkoilla ei oltu käyty täällä, mutta tällä kertaa vuokrattiin talo aivan Cortonan vuorikaupungin kupeesta. Se on ollut mahtava juttu! Cortona on nimittäin ihana. Kaikki nämä satoja vuosia vanhat linnoituskaupungit Toscanassa on satumaisia, mutta Cortona on jostakin syystä erityisen lumoava.
Koko kaupunki kukkulalla on vanha, eikä minkään uuden lähiön reunoilta ahdistelema, niinkuin meillä pohjoisemman Euroopan vanhoissa kaupungeissa helposti on. Se on kooltaan riittävän pieni, että kävelee ihan helposti, mutta riittävän iso, että ravintoloita, kahviloita ja putiikkeja on pilvin pimein. Näköalat jyrkästi aaltoilevia katuja joko toisille kaduille tai kaupungin reunoilta alas vuorenrinnettä on sanoinkuvaamattomat.
Paikalliset varmaankin leimaisivat turisturysäksi, mutta ei se sitä kyllä minusta häiritsevästi ole. Esimerkiksi Rooma on niin moninverroin pahempi, etten oikein enää sinne kaipaa matkustaakaan. Täällä mikään turismiin viittaava ei häiritse vähääkään. Ei mitään sisäänhuutelijoita, ei turhia krääsäkauppoja. Ihanaa käsityötä, taidetta, ruokia (ah, ruokia!) ja vanhaa arkkitehtuuria (ah, niitä taloja, kujia!). Italialaisia lomalaisia enimmäkseen. Tyyliä all the way.
Meidän kokemuksen mukaan kaikki toscanalaiset vanhatkaupungit vilisee kesäisin vaikka mitä festivaaleja, karnevaaleja ja bakkanaaleja. Cortonassa me ollaan nyt alle viikossa osuttu jo Cortona Jazz Nightiin ja Sacra della Bisteccaan, eli kuuluisaa toscanalaista pihviä juhlistavaan nelipäiväiseen juhlaan. Paikalle muurataan Italian isoin grilli, neljän sentin paksuisia pihvejä paistaa armeija miehiä, muutaman lappaessa lumikolan kokoisella lapiolla hiiliä grilliin ja yhden viilentäessä liiaksi palavaa hiillosta suoraan isolla letkulla vettä.
38 euron lipulla saa 1,2 kilon pihvin, pullon tätä varten tehtyä punaviiniä, litran vettä, kokonaisen leivän ja purkilliset tomaattia ja papuja. Isäni ja Mr:n euforiaa on vaikea kuvailla. Etenkin jälkimmäinen oli haaveillut tästä firenzeläisestä Toscanan nimikkopihvistä bistecca fiorentinasta taas kaksi vuotta. Ja nyt osuttiin ihan vain sitä juhlistavaan festariin.
Yksi iso lakana kertoo, että juuri kun me lähdetään, paikalle siirtyy Cortonan antiikkijuhlat. Ei voi olla totta! On siis harkittava loman ajoittamista seuraavaksi sen ajankohtaan. Cortona on henkeäsalpaava, kotoisa, upea. Tällaisen italian kadulla, maidonlämpimässä illassa, vuosisataisen etruskikaupungin keskellä, kädessä aperol spritz, ei voi olla muuta kuin onnellinen.
