Toscanalainen leipäsalaatti Panzanella

Kävi niin, että lähikaupassa oli uskomattoman halpaa kotimaista tomaattia, ja kaapissa koskematon merisuolalla leivottu maalaisleipä, jonka olin jonain kannatuksen eleenä poliittisesta kojusta ostanut. Olin melkein unohtanut panzanellan, toscanalaisen leipäsalaatin, jota on syöty Toscanassa hulluna aina lomilla. Olen tehnyt sitä kerran ennen, ja se ei ollut succeé.
Tein uudestaan, tällä kertaa ilman reseptiä. Toimii aina. Kai sitä joku vainu kertyy siihen, miten paljon lorautella mitäkin ainesosaa. Se paha puoli siinä on, että siitä on kovin vaikea kertoa sitten jälkeenpäinkään reseptiä. Onneksi tämä on tosi helppo ruoka muutoin, joten yritän!

Isoon kulhoon:

• Noin 10-12 hyvin kypsää (jopa hiukan liian pehmeää) hyvää tomaattia. Hauskinta on, jos ne on erivärisiä. Leikkele kivoiksi paloiksi. Ravintolassa syötiin melkein hakkelusta, itse teen tällaisia isompia paloja
• Puolikas punasipuli hienoksi siivutettuna
• Pari kevätsipulia varsineen siivutettuna
• Pieni tölkki (tai puolikas, jos et niin paljon tykkää) kapriksia – pilko veitsellä vähän tai laita sekaan sellaisenaan
• Kaksi isoa mozzarellapalaa, semmoisina paloina kuin haluat
• Ainakin yksi kokonainen ruukku basilikaa, minä laitoin 1,5
• Yksi valkosipulinkynsi raastettuna tai puristettuna (tai mahdollisimman pieneksi hienonnettuna)
• Mausta edelliset suolalla (sormisuola on parasta!) ja pippurilla (vastarouhittu mustapippuri toimii!)
• Lisää noin 1-2 ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja triplamäärä oliivöljyä

Sekoita.

Leikkaa kuivahtaneesta maalaisleivästä samankokoisia kuutioita kuin tomaateista ja mozzarellasta. Heitä kulhoon. Ellei leipä ole kuivahtanutta, leikkaa se kuutioiksi jo vaikka tuntia aiemmin, ja jätä kuivumaan.

Lisää leipäpalat kulhoon ja sekoita varovaisemmin.

Maistuu varsinkin juustoversiona sellaisenaan. Toimii hyvin myös lihojen kanssa mozzarellalla tai ilman. Etikka, kapris, valkosipuli ja basilika korostavat kypsän tomaatin makua täydellisesti. Toisaalta mozzarella ja leipä taittavat voimakkaita makuja. Pointtina on se, että leipä imee itseensä kaikki maut, ja on kohta ihan vettynyttä. Se saa siis alun perin olla oikeasti niin kuivaa, ettei veitsellä melkein läpi pysty.