Urapukeutuja

urapukeutuja.fi

“Pukeutuminen on aina viestintää”

Sain viime tiistaina ison ilon ja kunnian olla mukana ystäväni Ullan työpukeutumiseen keskittyvän Urapukeutuja -konseptin ennakkokoulutuksessa. Ulla on se tyylikäs tyyppi, josta olen ennenkin puhunut, ja jonka kanssa olen nyt pari kertaa uppoutunut juttuihin työpukeutumisen tiimoilta. Miksi työpukeutumiseen panostamista edelleen pidetään koreiluna? Miksi kukaan ei kerro, miten töihin pitäisi pukeutua? Miksi se on niin saamarin vaikeaa! Mistä naisille miesten puvun kaltainen joka tilanteen ratkaisu?

Ulla on kehittänyt sen ratkaisun, Urapukeutuja -metodin. Se syntyi juuri hänen omasta tuskastumisestaan noihin edellä mainittuihin kysymyksiin. Hän palasi töihin lapsen kanssa kotona vietetyn ajan jälkeen, ja oli siinä välissä kasvanut omien sanojensa mukaan ikäänkuin aikuiseksi. Ei voinutkaan olla enää se toimiston nuorin tyyppi, jolle vähän hassut vaatteet annettiin anteeksi. Oma tyyli oli hukassa, eikä rahaa tai varsinkaan aikaa asian miettimiseen joka aamu ollut yhtään.

Innostus asian perehtymiseen lähti kuulemma lapasista. Syntyi ajatus siitä, että muutkin hyötyisivät siitä, mitä hän on tajunnut. Oikeastaan pitää vain pysähtyä tekemään työ, jossa asia käydään perusteellisesti läpi, ja sen jälkeen asia rullaa itsestään. Työaamuisin ajan ja hermot voi säästää muuhun.

“Työvaatteet eivät ole kaikki mitä tarvitaan, mutta myös ne tarvitaan”

Ensinnäkin on tajuttava, että työpukeutuminen on tärkeää. On totta kai selvää, että ammattitaito on ykkösasia. Mikään ei korvaa osaamista. On kuitenkin hullua, että suomalaiset naiset ovat maailman koulutetuimpia, kovia ammattilaisia, urallaan etenijöitä – mutta eivät sitten kehtaa näyttää sitä. Selvä tosiasia kun kuitenkin on se, että ihminen arvioi asioita ensinäkemältä. Jos ensivaikutelma ulkomuodosta kertoo jotakin muuta kuin sen, mitä todella olet, myös osaamisesi voidaan arvioida alakanttiin.

Pukeutumiskulttuurimme on Suomessa loppujen lopuksi niin vaatimaton, että ali menee melkein aina, ja yrittäessä ylilyönnit ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Siksi sitä helposti luovuttaa.

Osaamisen ja ulkomuodon on vastattava toisiaan. Jo kauan ennen kuin tarvitsee ajatella itse vaatteita, Urapukeutujan metodissa onkin mietittävä sitä, mitkä ovat tavoitteesi urallasi. Mihin olet menossa? Mikä on unelmatyösi? Oletko koskaan tunnustanut sitä edes itsellesi, ihan oikeasti? Unelma on unelma, ja sen kuuluukin olla taivaissa. Entä minkä työn haluat seuraavaksi? Tavoitteet määrittelevät sitä, minkä viestin haluat itsestäsi kertoa. Tavoitteiden kirkastaminen helpottaa siis myös sen keksimistä, minkä viestin haluat pukeutumisellasi antaa.

“Työpukeutuminen kertoo muille, kuka uskot olevasi”

Kyse ei myöskään ole kauneudesta. Kyse on siitä, että ulkomuoto kohtaa sen, mitä haluat viestiä. Paketoinnilla on aina väliä.

Urapukeutuminen on myös ymmärrettävä nimenomaan uraksi. Se ei tarkoita bisnespukeutumista, ellet sitten työskentele bisnesmaailmassa. Ura on mikä tahansa työura. Sinun työurasi. Urapukeutuja -metodi määrittelee viisi karkeaa kategoriaa, joiden sisälle suuri osa työnkuvista mahtuu. (Sanomattakin on selvää, että niissä töissä, joissa työnantaja määrittelee tarkoin, tai jopa antaa työasun, tätä pohdintaa ei juuri tarvitse käydä.) Oman työn kategoria on tunnistettava, jotta voi ymmärtää millainen on se koodisto, jota sinun töissäsi sanattomasti noudatetaan. Harvemmin kun sellaisissa töissä, joissa työnantaja ei työvaatteita tarjoa, kukaan edes kertoo pukukoodia tai mitään viestiä käyttäytymisestä!

Kun tunnistaa oman työnkuvan kategorian, on määriteltävä pukeutumisen rajat sen sisällä. Mikä on minimi, mikä maksimi, ja mitä sillä välillä voi pukea päälleen.

“Ylipukeutuminenkin on huonoa pukeutumista”

Esimerkiksi omassa työssäni minimin määrittelee kokoukseton ja palaveriton toimistotyöpäivä, jolloin voin pukea vaikkapa siistit farkut. Maksimi taas on miesten pukua vastaava siisti mekko tai housupuku, ei kuitenkaan mustaa pukua vastaava. Jos ylittäisin maksimin ja tulisin cocktail-mekossa tai juhlapuvussa töihin, tai alittaisin maksimin kiskaistessani lenkkarit ja verkkarit jalkaan, kummassakin tapauksessa olisin väärin pukeutunut. Nämä rajat ovat joka työpaikalla erilaiset. Metodin viisi kategoriaa auttavat kuitenkin tunnistamaan ne oman ympäristön rajat.

Näitä kategorioita ei myöskään kannata pelätä. Ne eivät ole mitään kastiluokkia, vaan yksinkertaisesti sen ympäristön normistoja, joiden mukaan mennään.

Urapukeutuja -metodi ei kerro hihojen mittoja, eikä lahkeiden leveyksiä. Se ei kerro sinulle mitä sinun pitäisi pukea päällesi. Se auttaa sinua keksimään sen itse. Se auttaa sinua luomaan miesten puvun kaltaisen univormuston, joka ei petä minään aamuna. Itse metodi käskee ensin miettimään mikä on se sinun univormusi. Jos se ei ole selvää, tai muoti ja vaatteet eivät vaikka kiinnosta alunperinkään, ota käyttöön idoleita ja esikuvia. Tärkeää on, että heidän ruumiinrakenteensa, ja värityksensä vastaavat omaasi edes suurin piirtein. Julkkiksia pukevat usein ammattilaiset, joten heidän pukeutumisestaan on hyvä lähteä testaamaan samankaltaisia vaatteita ja mittasuhteita itsellesi. Vielä parempi, jos idolisi on joku tuttusi, kaverisi tai vaikka uutisankkuri. Näet häntä joka päivä ja saat ideoita.

Ulla ei sanonut tätä, mutta minä sanon: kopioi törkeästi. Jos siis joku ihminen näyttää jokseenkin samalta kuin sinä, mutta sairaan paljon tyylikkäämmältä, testaa vaikka ihan samaa mekkoa, samanlaisia kenkiä, ja katso sopivatko ne sinulle. Siitä pääset jyvälle, ja jalostamaan omaa tyyliäsi.

Sitten – istu hetkeksi alas ja määrittele univormusi. Kaksi tai kolme asukokonaisuutta, joista sinä tykkäät, joissa viihdyt, ja jotka sopivat sinulle ja työsi kategoriaan. Univormu ei tarkoita tiettyä yhtä vaatetta, vaan tyyliä ja selkeästi määriteltyjä ominaisuuksia asussa. Teen tämän työn jossain lähitulevaisuudessa omassa vaatekaapissani, ja olenkin jo miettinyt univormujani. Päivänselvää on, että yksi univormuistani on vajaamittaiset, hieman korkeavyötäröiset mustat suorat housut, ja sileä, kapeahko business-tyylinen yksivärinen neule sekä rouheat kengät.

Ei siis mitkään tietyt housut tai tietty neule, vaan näitä ominaisuuksia sisältävien vaatteiden yhdistelmä. Monenlaiset housut voivat täyttää esimerkiksi omat kriteerini housuille. Kaapissani olevat leveät culottesit, kapeat housut ja porkkanamalliset housut kaikki ovat vajaamittaisia, korkeavyötäröisiä, mustia ja suoria. Neuleita ja muita sileitä paitoja omistan myös jo muutamia perusvärejä, ja rouheita kenkiä on herrainkengistä traktoripohjaisiin korkonilkkureihin. Juju on siinä, että niitä yhdistävät samat ominaisuudet, joita univormussani on. Kun tunnistan ne ominaisuudet, osaan etsiä sellaisia asioita kaupassa, ja kieltäytyä muista.

“Elegance is refusal” (Coco Chanel)

Työvaatteisto toimii, kun sen kanssa ei rönsyile. Se tarkoittaakin kausittaisten muotijuttujen ohi kävelemistä. Vapaa-ajan pukeutumisessa voi sitten ottaa rennommin. Työpukeutuminen useimmiten kuitenkin toimii paremmin, kun tiivistät pakettia. Värit tulee määritellä myös. Kun olet määritellyt univormusi ja värisi, on aika tehdä inventaario ja ostoslista. Siinä myös pitäydytään. Osta sesonkia vastaan, vaikka kuinka mieli tekisi muuta: syystakkeja kevätaleista, kesähameita syksyllä.

“Hyväksy se, että työvaatteiden ostaminen ei ole aina nopeasti palkitsevaa, mutta palkinto koittaa jokaisena arkiaamuna”

Työvaatteiden shoppailusta ei ehkä saa sitä iloa, että jotain kivaa tänään, mutta se palkitsee myöhemmin, jatkuvasti, ja pidempään. Muista ja sisäistä myös vanha klisee: panosta laatuun. Myy kaikki harvoin käytetyt hippailuvaatteesi, lainaile kaverin kanssa juhlamekkoja, äläkä panttaa kaapissasi mitään muutakaan harvoin tarvittavia vaatteita. Panosta kaikki kunnon arkivaatteisiin. Muista myös, että netissä jossain on aina ale.

En malta odottaa, että pääsen oman vaatekaappini kimppuun ja inventoimaan sitä näillä opeilla! Huomaan, että olen ollut näillä suunnilla jo pitkään, mutta nyt oikeasti jotakin loksahti paikalleen. Nyt tajuan, mitä pitää tehdä, ja missä on mennyt vikaan. Ja että tämä on oikeasti aika helppoa!

Ulla on avannut tänä syksynä urapukeutuja.fi -blogin, jossa hän jakaa näitä tässäkin sitaatteina olevia napakoita palasia ajatuksistaan, ja muun muassa esittelee mestaripukeutujanaisia. Koulutuksiakin on luvassa, ja myöhemmin aika jännää jotain muutakin! Kerron näistä varmasti lisää täälläkin – koska nämä ratkaisut ansaitsee tietoonsa jokainen!

Ps. Katsokaa muuten mikä paikka koulutuksella oli! Perhejuristit Kokko & Kuusiluoman toimisto Kruununhaassa Liisankadulla. Sitä vuokrataan juhlatilaksi, minkä pidän taatusti mielessäni seuraaviin kemuihin! En saanut leukaa irti rinnastani koko iltana. Aion toteuttaa tuota omaa metodiani myös sisustuksessa: kopioin törkeästi täältä kaiken seuraaviin koteihin ja suuren osan mökille! Pah, että unohdin ison kameran tuona iltana kotiin!