Byron Bay

Nyt on se olo, jonka arvasi löytyvän tällaisella matkalla – me ollaan oltu lomalla jo vaikka kuinka kauan ja vielä on vaikka kuinka kauan jäljellä. Aika kummallinen tunne. Normaalisti loma loppuu aina liian lyhyeen, mutta tällaisina hetkinä tuntuu, että sitä on juuri sopivasti. Kolme viikkoa huomaan olevan sellainen aika omalla kohdallani, matkalla ollessa. Ei ehkä mökillä – luulen, että siellä viihtyisin vain aina. 

Tämän viikon ajelulla pysähdyttiin tosiaan yöksi kahdessa paikassa ennen Surfers Paradiseen paluuta. Yöt vietettiin Byron Bayssa ja Port Macquariessa. Kaikki, joilta etukäteen kyselin, ja ne muutamat nettisivut, joita laiskasti selailin edellisenä iltana, suositteli stopiksi Byron Bayta. Olisi kuulemma rento hippisurffikylä, jonka tunnelma vain pitää kokea. Totta puhuivat. En osaa edes oikein nimetä niitä asioita, jotka siitä teki ihanan, mutta se jokin tunnelma siellä tosiaankin veti puoleensa.

Kaupunki (kylä? pikkukaupunki?) oli siisti ja tyylikäs, vaikka olin kuvitellut hippipaikaksi mainostetulle erilaista leimaa. Pieni ja kompakti keskusta, turistimainen joo, mutta ei ollenkaan pahasti, ihania ruokapaikkoja täynnä. Me käytiin hotellin suosittelemissa meksikolaisessa Miss Margaritassa illallisella ja aamiaisella Bayleaf -kahvilassa. Superkivoja molemmat. Kallista siellä on härregyyd, mutta kerrankos. Vastineeksi ruoka, palvelu ja fasiliteetit oli kyllä puutteita vailla.

Byron Bayn majakka on mainittava yhdeksi upeimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Tyyni valtameri on täällä Australian itärannikolla läsnä tietysti kaikkialla. Sitä ei voi välttää, se määrittelee kaikkea. Kaikki on, kasvaa ja rakentuu meren äärellä, rakennukset, ihmiset, elämäntapa. Meidän tuhannen kilometrin ajossa se oli tietysti myös vieressä koko ajan, jatkuvasti tarjoten toinen toistaan upeampia näkyjä. Byron Bayn majakka saattoi kuitenkin olla paras kaikista.

Byron Bay on Australian itäisin kohta, ja siltä majakan alla, korkean mäen laella myös tuntui. Maapallon kaarevuuden voi Tyynenmeren horisontissa vähintäänkin nähdä, mutta suorastaan tuntea nahoissaan. Pohjoiseen vaeltavat bussin kokoiset valaat, siinä majakan alla hyppiessään ei varsinaisesti vähentäneet kyyneliä silmäkulmasta. Kaikki mittasuhteet vääristyi, kaikki muu tuntui turhalta. Majakalla on miljoona muutakin turistia, mutta se ei haitannut. Paikkoja on paljon, ja oman spottinsa kyllä löytää. Low-season nyt kyllä vielä on, joten ruuhka ei kyllä ollut mikään mahdoton.

Rentoa, rentoa, rentoa. Kaikki Byron Bayssa oli kiireetöntä, rauhallista, jotenkin sielukasta. Ei ehkä autenttisen aussimaista, väkeä oli kaikkialta, mutta se se olikin juju. Meidän aika oli tosi lyhyt, tuskin vuorokauden, mutta silti se tunne jäi. Majoitus oli kertakaikkisen ihana, yksi kivoimmista majoituskokemuksista ikinä. Silläkin oli iso merkitys sille, että Byron Bay jäi mieleen todella spesiaalina paikkana. Siitä tulossa juttua myöhemmin!