Meanwhile in Down Under

Lähdettiin tänään Surfers Paradisen asunnoltamme ajamaan kohti etelää. Suunnitelma oli Sydney, mutta luovuttiin sitä jo pian. Ajateltiin käyttää tähän pari päivää, ja Sydneyn 900 kilometriä suunta olisi tarkoittanut moottoriteitä ja tukkaa putkella. Nyt oli kivempaa pysähdellä missä sattui huvittamaan, ilman kelloa tai pimeäntulon tarkkailua. Tarkoituksena matkanteko, ei kohde. Australiaa kun ei kumminkaan pysty näkemään näinä viikkoina kuin murusina, parempi ottaa ne edes kunnolla. Keltä vaan jo Suomessa kysyttiin tai googlailtiin muutoin, Byron Bay nousi kaikkien puheissa esiin. Vaikka se onkin vain alle sadan kilsan päässä Surfers Paradisesta, otettiin se ekan päivän kohteeksi.

Matka oli mieletön. Ei näitä rantoja pysty käsittämään. Päätä alkaa särkeä kaikista näistä hiekkakilometreistä ja välkehtivien aaltojen määrästä. Jos matkalehdet on täynnään vinkkejä siitä miten onnistut taistelemaan Thaimaasta palasen tyhjää rannanpalaa ennen kuin se ensi viikolla on täynnä, miksei tästä kirjoiteta koskaan?! Urbaanilla alueella kymmeniä kilometrejä tyhjää, järjenvievän upeaa hiekkarantaa. Kirmata, nakuilla, surffata, nukkua, uittaa hevosta, koiraa, kaimaa, mitä ikinä. Okei ei kokeiltu kaikkea, mutta saatte pointin. Siinä niin, autotien vieressä ihan. Rannalle pääsee mistä kolosta tien viertä vain, ja joka mutkan takana on jotain vielä upeampaa kuin äsken.

Kirjoitan miniroadtripistämme oman postauksen, ehkä myös Byron Baysta, josta tänään illalla saatiin vilaus. Suositeltu syystä! Meidän hotelli on ihana myös, ihan helmi. Instassa siitä muutamia kuvia, ja postaus siitäkin tulossa. Olen vain lataillut kuvia koko illan, ja kello tulee kohta yksitoista täällä. Eikä muuten tiedetä vielä mihin mennään huomenna ja missä ollaan yötä! Tarvitsisi varmaankin alkaa katsoa. Mutta no worries niinkuin nämä täällä sanoisivat 🙂 Katsotaan kohta.. tai sitten navista huomenna kun istutaan autoon.