A couple of firsts in Ras Al-Khaimah

Kaikkialla on hirveästi apteekkeja.

Ras Al-Khaimah on todella kummallinen sekoitus slummia ja Bollywoodia.
Pinkki barbipalatsi kultaisine ikkunoineen, vieressä pellistä kyhätty autokatos tyhjällä teollisuustontilla.

Apteekkien vieressä on riveittäin laatoitus- ja tiskihanakauppoja. Laattakauppa, laattakauppa, apteekki, kristallikruunukauppa, laattakauppa, hanakauppa, apteekki, apteekki, apteekki-hanakauppa-laattakauppa.

Kävellä ei voi, koska jalkakäytäviä ei ole.
Autoille on aavikon pikkukaupungissa kuusikaistaiset tiet.
Ihmeellisen jenkkiä.

Joka paikassa tuoksuu joku suitsuke.
Kummallisen intialaista.
Vaiko sittenkin lähi-itämäistä vain?
Vannon, että hotellihuoneen ilmastoinnistakin tuupataan jotakin mirhamia happeen.

Burkat, niqabit ja miesten häikivän valkoiset kaavut (käytän varmasti termejä aivan väärin, apua!) on olleet sittenkin kaikista uusin kokemus nähdä. Yritän olla tuijottamatta. Olen häkeltynyt siitä miten tällainen asia voikin olla minulle näin uutta?Harmittaa, etten tunne kulttuuria tarpeeksi hyvin: miksi jotkut pukeutuvat tuolla tavalla, toiset taas tuolla? Mikä ero huiveilla, hunnuilla ja kaavuilla olikaan – nämä pitäisi tietää! Hävettää taas. Onhan minulla sentään polvet piilossa?

Autot on amerikkalaisia, isoja, valkoisia ja niissä on mustat ikkunat. Kaikki paitsi tuulilasi.

Mitä on se savun ja homeen makuinen valkoinen asia, jota kaikki täällä syövät? En muista enää nimeä, täytyy aamiaisella katsoa.

Meri on ihan tyyni. Vietnamissa se aina aaltosi. Huomaan vertaavani paikkaa Vietnamin piilopaikkaamme. Hotellia aika kaihoisinkin mielin.

Ilma on odotettua lempeämpi. Ihanaa.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta -kirja on odotettua (ja hehkutettua) laimeampi. Tylsää.

Mutta ihanaa kun on aikaa lukea. Ja olla yhdessä. Antaa katseen ja ajatusten lipua. Toinen konttaa hotellin ulkovaloja tutkimassa, kirjaa löydöksensä mökkiä varten, minä suunnittelen pitempää pakoa ulkomaille. Mietin mikä kaikki elämässä onkaan hyvin. Ajattelen miltä lämpö tuntuu iholla. Huokaukselta.

Iho on huomattavasti parempi jo.

Ilman meikkiä on aika vapauttavaa – ja alastonta – olla koko ajan.

Resort-hotellien aamujoogat on niin mua varten. Kunnon joogit tikahtuisivat asanoihinsa jos näkisivät, minä nautin keppoisista venyttelyistä ja sinne päin aurinkotervehdyksistä. Ihan päin honkia ja ihan todella relaavaa.

Keskiviikkona Dubaihin, vieläköhän siellä palaa?

Terkkuja kotiin!

Cos dress
Vagabond shoes
Lindex hat
Tine K home bag
Ralph Lauren sunnies