Beijing day 5: Kesäpalatsi, Yunnanin makuja ja öinen kaupunki
May 7, 2013
Vieläkin vähän palataan Pekingiin, jonne on tänään ollut jotenkin ihan kamala ikävä. Miten tuntuu että se viikko hupeni ihan silmänräpäyksessä, ja että siitä on jo kuukausia kun tultiin sieltä pois. Matkailu on ihanaa mutta se jättää ihan valtavan kaipuun ja ikävän. Sinne, tai muualle, aina uuteen paikkaan ja niihin tuttuihin…
Tultiin just kävelyltä, ja piipahdettiin Jätkäsaaren Verkkokaupassa. Siellä on jostain syystä alettu myydä kaikkia jenkkikarkkeja ja muuta. Siellä oli esimerkiksi Musketeers- ja Hershey’s -suklaata…! Hershey’shän on oikeasti aivan hirveätä kuraa verrattuna mihin tahansa eurooppalaiseen suklaaseen, mutta jotenkin niistäkin mauista ja jo pelkistä käärepapereista tulee mieleen pimenevät illat kirjan ääressä lukulampun valossa Illinois’ssa, Aruban hotellin pehmeä ja valtava sänky iltapäivällä ranta-aamun ja suihkun jälkeen, shoppailupäivä Miamissa…
Maut onkin matkailussa yksi parhaista jutuista. No okei, missä tahansa muussakin kuin matkailussa, mutta jotenkin ne on niitä mieleenpainuvimpia muistoja usein ainakin mulle. Ja niiden tuttujen makujen kautta saa niitä hetkiä mieleen niin helposti, jos niitä sattuu löytämään. Eksyin aiheesta vähän, mutta vain vähän. Toiseksi viimeiseen päivään Pekingissä kuului yksi ruokaelämys, jota rakastettiin silloin aikanaan, ja jota oltiin odotettu hirveästi.
Ensin kuitenkin aloitettiin päivä Kesäpalatsissa, joka oli melkein ainoa iso nähtävyys, joka oli multa jäänyt näkemättä. Matka taksilla kesti vajaan tunnin. Tässä kohtaa on lisättävä, että lähdettiin aika tarkkaan keskeltä kaupunkia, ajettiin keskimäärin viittäkymppiä siis noin tunti, ja kaupunki alkoi vasta vähän harveta mutta ei tosiaankaan loppua…
No, silloin 700 vuotta sitten Kesäpalatsi oli Kielletystä keisarien kaupungista todella kaukana, lähempänä vuoria, viileä ihana kesän palatsi. Täytyy sanoa, että jos jompi kumpi pitäisi valita, näkisin Kesäpalatsin Kiellettyä Kaupunkia mieluummin. Alue on suuri, muttei mahdoton. Siellä on jättimäinen käsin kaivettu järvi, korkea mäki ja paljon kauniita polkuja ja kotoisia palatsirakennuksia. Erikoisuus on 700 metriä pitkä katettu käytävä (kekseliäs nimi “Pitkä Käytävä”), joka kulkee sisäänkäynneiltä järven toiseen laitaan Marmorilaivalle.
Käytävällä oli kuitenkin kaikki muutkin turistit, joten lähdettiin kävelemään suoraan metsäpoluille, kohti korkeinta palatsia. Vasta sieltä käveltiin alas käytävälle ja Marmorilaivalle. Se oli loistava valinta: poluilla oli rauhallista ja kaunista, eikä tarvinnut kiivetä kerralla portaita pitkin temppelille.
Tässä on siis se kuuluisa Marmorilaiva. Vaikka Kesäpalatsi on perustettu jo vuosisatoja sitten, se on ehkä kuuluisin keisarinna Cixin aikaansaannoksista. Rouvahan hallitsi sukulaispoikiensa, siis oikeiden keisarien sijaan kun vaan tahtoi, ja lukitsi keisarin Kesäpalatsiin tasaisin väliajoin. Hän halusi huvittelupaikakseen Kesäpalatsiin Marmorilaivan, joka ei siis liiku mihinkään vaan on seistä jököttänyt koko olinaikansa tuossa samassa satamassa.
Cixi maksoi laivan Kiinan laivaston uusimiseen varatuilla määrärahoilla, ja sen ansiosta Kiinan sanotaan hävinneen sodan Japanille. Sitä Cixi sitten varmaan mietti Marmorilaivassaan iltapäiväteellä… Tai siis juuri varmaan ei miettinyt. Olipahan hieno laiva ainakin! Mulle tällä on vähän erikoisenkin tärkeä merkitys, koska harkitsin todella pitkään, että blogin nimeksi olisi tullut Marmorilaiva. Olisin halunnut alunperin suomenkielisen nimen blogille, siinä olisi ollut linkki rakkaaseen Pekingiin, ja – no, se symboliikka 😉 Harmiksi laiva oli juuri nyt korjauksessa, joten ei nähty sitä koko valkoisessa loistossaan.
Illalla suunnattiin takaisin sinne Sanlitunin Yunnanin maakunnan ruokia kokkaavaan In&Out -ravintolaan. Tämä ravintola kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen Top 5 -lempiravintoloihin mun listalla. Konstailematonta ja taivaallista – aivan uusia asioita ja silti jollakin tavalla tuttuja. Sitruunasalaattia ja chilillä ja korianterilla maustettua perunamuussia kuutiossa? Kuivalihaa kuivatun mintun, öljyn ja kuvattujen chilipalkojen kanssa? Munakasta, pastalevyjä ja tomaattikastiketta jossakin yrttikastikkeessa, jonka makuja en edes tunnistanut? Paistettua juustoa dipattuna johonkin kumina-kaneli-pippurijauhoon? Ja kaiken tämän kanssa lämpimän hailukkaa luumumehua pillillä? Kyllä kiitos!
Illalla kiivettiin vielä Jianwai Sohon punaiseen torniin 63. kerroksen hotellin aulaan ihailemaan maisemia.
Käveltiin kotinurkkien kautta hotellille ja taisin ottaa kehyksiin päätyvän kuvan Fairmontin alta näkyvästä Jianwai Sohosta.
Ihana päivä…
Jälleen ihanaa sohvamatkailua, melkein tuli sellainen fiilis kuin olisi itse käynyt siellä. Kliseistä, mutta totta. 😀 Ja tosi hienoja kuvia! 🙂 Taidan nyt mennä tutkimaan vähän noita muitakin sun matkailujuttuja, kun ne on niin mielenkiintoisia. 🙂
Oi ihana kuulla Sage!! 🙂 mahtavaa jos pystyin vähän välittämään tunnelmia, se juuri oli tarkoitus!
Pakko oli googlettaa keisarinna Cixi ja lukea vähän lisää! 😉
Kiina maana ei ole koskaan ennen kiinnostanut, mutta näitä lukiessa niin se mieli muuttuu! 🙂
Koskaan ennen en ole kommentoinut, mutta lukiana olen "taustaillut" ihan alusta asti!
Aivan ihana, elämänmakuinen blogi! 🙂
Kiitos tuhannesti anonyymi, vaikka en sinua tunne, piristit päivääni niin paljon jättämällä kommentin!! 🙂 ihanaa kuulla että tykkäät! Ei muakaan ole ennen kiinnostanut Kiina, mutta on se vaan ihan uskomaton ja upea paikka!