Beijing day 3 & 4: Kielletty Kaupunki, teppanyaki, iltakävely
April 30, 2013
Alkuviikosta on ihan älyttömän järjetön määrä kuvia, joista osapläjäys tässä 🙂 Maanantaina käytiin Mr. Bigin vanhalla työpaikalla Sanlitunissa, ja samalla syömässä yhdessä must-ravintoloista: Yunnanin maakunnan vanhoja makuja kokkaavassa In&Out -ravintolassa. Siitä parempia kuvia myöhemmin. Käytiin myös sovittamassa Mr. Bigin pukuja Silk Marketissa. Hän teetti 2 pukua ja 5 paitaa, hintaa noin 200 euroa.
Illalla käytiin Chaoyang Acrobatics Theatressa, jota suosittelen aivan ehdottomasti jokaiselle Pekingin-kävijälle. En voi tarpeeksi hehkuttaa miten mieletön kokemus akrobaattishow on!! Tällaista näkee yleensä vain telkkarissa, eikä voi käsittää että maailman huippuja tässä lajissa pääsee näkemään siellä ihan kuin leffateatteriin menisi, tosta noin vaan.
Liput ostettiin hotellista, ja niin varmaan voi toimia monessa muussakin hotellissa. Lippuja saa myös teatterista suoraan. Me ostettiin toiseksi halvimman luokan liput pari tuntia näytöksen alkua, ja saatiin ihan ongelmitta. Paikat oli edullisuudestaan huolimatta (n. 30e, kalleimmat olisi olleet noin 75e) aivan loistavat. Viimeksi siellä ei saanut kuvata, joten en ottanut edes kameraa mukaan. Ja NYT siellä sitten olisi saanut kuvata, VOI EI…!! Huipuinta oli noin viisimetrisen metallipallon sisällä ristiin rastiin ajaneet 8 (KAHDEKSAN) moottoripyörää.
Tiistaina suunnattiin vielä kerran Kiellettyyn Kaupunkiin ja Tian An Menin aukiolle. Nyt ajateltuna sen olisi voinut skipatakin, koska ollaan käyty siellä tosi monta kertaa ennenkin. Halusin kuitenkin kuvata tällä kunnon kameralla siellä edes kerran. Ja onhan se vaikuttava.
Päivä oli älyttömän suhmurainen, pahin saastepäivä koko viikolla. Jenkkien suurlähetystön viisiportainen saastemittari loppuu lukuun 350, joka on äärimmäisen vaarallinen ja vaatii sisätiloissa olemista. Tuona päivänä taisi olla 250. Monena päivänä kuulemma tammikuussa lukema on ollut yli 800. Tuo yksi tiistai taisi vastata röökiaskillisen vetämistä… Meillä oli kuitenkin uskomatonta tuuria: vain yksi tuommoinen päivä, ja kaikki muut tosi kauniita! Muistelen, että suhde oli silloin kolme-neljä vuotta sitten juuri toisinpäin: kuukaudessa saattoi olla vain muutama selkeä päivä, ja muut saastesumussa.
Kielletty Kaupunki ja Tian An Menin aukio olivat aivan täynnä, tuhansittain kiinalaisia turisteja. En ole koskaan nähnyt siellä noin paljon ihmisiä, enkä varsinkaan kiinalaisia. Yleensä se on ulkomaalaisten suosiossa. Kuitenkin kumpikin nähtävyys on niin käsittämättömän iso, että vetää tosiaan tuhansittain väkeä ilman että on ollenkaan täynnä.
Kielletystä Kaupungista tullaan ulos suoraan Jing Shanin (Hiilikukkulan) eteen. Kukkulalle kannattaa varsinkin aurinkoisena päivänä ehdottomasti kiivetä: sieltä näkee suoraan koko Kielletyn Kaupungin yli aukiolle asti, ja tietysti muuallekin. Puisto on temppeleineen myös tosi kaunis.
Jing Shanin kukkulapuiston lähellä länteen päin on Bei Hain järvipuisto, joka on myös uskomattoman kaunis. Sielläkin kannattaa viettää vaikka joku kaunis ilta kävelyllä. Pekingiläiset itsekin viettävät usein aikaa puistoissa, venytellen, rukoillen, harjoitellen soittamista, nukkuen… Sitä on mukava seurata, ja puistoissa on aina liikenteen hälinän jälkeen epätodellisen rauhallista ja melkein pyhä tunnelma.
Tian An Menin aukio taas muistetaan muunmuassa vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta, ja siitä kuuluistasta kuvasta yhdestä opiskelijasta tankkiarmeijan edessä keskellä pääkatua. Nykyään aukio on – no, aukio. Otin siitä monta kuvaa, mutta ne kaikki näyttää tältä samalta. Se on vain jättimäinen (maailman suurin) harmaa betonineliö, jota ympäröivät jättimäiset harmaat betonikuutiot. Nähtävää on esimerkiksi kansallismuseo, joka aivan kuolettavan tylsä – ellei ymmärrä sitä siloitellun kiillotetuksi kommunistipropagandaksi, ja todella kapeaksi totuudeksi. Silloin siitä tuleekin kiinnostava.
Keskellä aukiota on Mao Tse-tungin hautarakennus, kuvassa tuossa keskioikealla tuon pylvään takana. Miestä pääsee ihan katsomaan lasiarkussa. Ruumista. Jolla on tukka päässä. Sinne saa viedä ruusuja, jotka ostetaan etuovelta. Harras jono liukuu pysähtymättä eteenpäin, ja joku käy keräämässä jätetyt ruusut taas etuovelle myytäväksi… Se kannattaa oikeasti käydä katsomassa, ihan pelkän absurdin näytelmän vuoksi.
Illalla suunnattiin japanilaiseen Tairyo teppanyakiin. Se löytyy Työläisten Stadionia vastapäätä Sanlituniin johtavalta tieltä. Sitä ei juurikaan kadulta näy: se on keltaisin mainoksin merkityn UBC Coffeen yläkerrassa, 3. kerroksessa. Sisälle mennään lasisista pyöröovista, joissa ei lue mitään. Aulasta hissiin, jossa ei myöskään lue mitään, ja nappia kolmoseen, jossa ei tietenkään siis lue mitään. Paikka on kuitenkin aina ihan tuhannen täynnä, ja kannattaakin varata pöytä etukäteen. Ehdottomasti pöytä jonkun kokin eteen. Buffet maksoi noin 22euroa. Ruuat valitaan yksitellen listalta, ja tarjoilija tuo tilauksen mukaan kokille tilatut ainekset raakana. Kokki valmistaa ne lautaselle yksitellen siinä silmien edessä, ja syödä kuuluu siinä samalla sitä mukaa kun kokki ruuat lautaselle siirtää. Syödessä on kuuma, kova meteli ja hiukan sotkuista, mutta juuri siksi tunnelmaltaan aivan mahtavaa! Juomat kuuluu hintaan, ja valittava on ehdottomasti monta pientä kannullista kuumaa sakea!
Worker’s Stadiumilla loppui joku matsi juuri kun lähdettiin ravintolasta. Arvata saattaa, että Kiinassa kun ollaan, niitä ihmisiä sieltä stadionilta purkautui kymmenkertainen määrä kuin Suomen täysiltä stadioneilta yhteensä. Taksi oli siis turha toivo, joten käveltiin kolmisen kilometriä hotellille. Ja mikäs oli kävellessä, kun ei ollut kiire, ja ilta oli ihana. Pysähdyttiin vähän väliä ihmettelemään ja kuvaamaan kummallisia ja kauniita juttuja.
Kääk, en ole edes ajatellut, että siellä on välillä noin saasteista! Tosin vanhempienikin kotikaupunki on välillä aikamoisessa pilvessä, vaikka siellä on "vain" viisi miljoonaa asukasta 😀
Tosi hyviä vinkkejä tässä, varsinkin tuo akrobatiashow kuulosti mielettömältä! Ja hui tuota ruumista 😀 Ajattelin myös teettää jotain vaatetta seuraavalla kerralla, katsoo mitä keksin… Varsinkin silkki houkuttelisi.
Ps. Odotan kovasti ostosesittelyjä! 😉
Suosittelen kyllä ehdottomasti sitä akrobatiaesitystä, se oli ihan oikeasti aivan huikea! Suosittelen myös sitä ruumista 😀
Mä en ole koskaan aikaisemmilla kerroilla teettänyt itselleni mitään, mutta Antti ja muut pojat on teettäneet pukuja ja paitoja ihan tosi halvalla. Nyt tällä kertaa halusin teettää silkkipaitoja ja -toppeja, mutta ei ollutkaan niin helppoa! Hinta oli aivan liian kova verrattuna niihin miesten pukuihin, joten mulla pimahti hermo ihan täysin siihen tinkaamiseen. Jos puvun saa 80 eurolla, niin en ollut valmis maksamaan 50 euroa simppelistä naisten paidasta?! Parempaa onnea sulle, kannattaa ainakin yrittää! 🙂
Ostosesittelyä tulossa piakkoin! 🙂
Toistan itseäni, mutta näitä on ihanaa seurata vaikkei reissua sinne suuntaan olekaan luvassa. Ei kuvista tietenkään sitä ihan todellisuutta saa irti, mutta ihana tunnelma näistä välittyy 🙂
Kivaa kuulla! Vielä on tulossa hiukan lisää… 🙂