Parhaat huulimeikit ja lempimeikkivoide nyt

meikit-11

 

Sen kauhean ihoepisodin jälkeen karma pyysi anteeksi ja lähetti korvaukseksi parhaan ihon kuukausiin. Myös meikkiasiat on siis kiinnostelleet jälleen. Mitä kamalampi ihoni on, sitä vähemmän nimittäin meikkaan. Jossain vaiheessa kun peittämisyritykset alkavat ennemminkin korostaa ihon heikkouksia. Huulimeikkikin on silloin pannassa tyystin. Lähes kaikki tummempi väri huulilla kun hakee värikaverit kasvoilta, jos sellaisia on. Kaikki punertavat näpyt kasvoilla loistavat siis huulipunan vierellä huutomerkkinä. Silloin tyydyn pelkkään huulirasvaan. Lisäksi heikomman ihon päivinä kasvoilla on muutenkin vähän inhottavan epäpuhdas olo, jolloin kerrokset meikkiä vain lisäävät “likaisuuden” tuntua.

Siispä nyt, pitkästä aikaa, meikkaaminen on ollut hauskaa. Ja tämä syksykin innostaa aina eri tavalla kuin kesän kevyet kerrokset. Etenkin huulimeikistä olen ottanut nyt ilon irti. Löysin myös pitkästä aikaa erinomaisen meikkivoiteen. Tällaiset hankinnat on joskus pirullisia, joten vinkit kehiin tännekin!

 

meikit

 

Innostuin nyt erityisesti kynämäisistä mattahuulimeikeistä arkeen. Erään epämääräisen Stockalla haahuilun päätteeksi päädyin hankkimaan suunnilleen summamutikassa IsaDoran Twist-Up Matt Lips -huulipunan. Sävyni on tummin, nimeltään Haute Chocolate, ja se on aivan ihana. Ei liian tumma ollenkaan, ennemminkin tumma nude. Käytössäni arjessa nyt lähes joka päivä. Sopivan matta, mutta sopivan pehmeä, eikä ollenkaan kuivattava. Tykkään erityisesti siitä, että kynä jättää aika ohuen jäljen, jolloin mitään pelkoa paksusta paakkukerroksesta ei ole. Luulen, että käyn vielä hankkimassa myös pinkimmän sävyn Rose Rebel.

 

meikit-4

 

Isadoran kynä oli tosiaan heräteostos, johon törmäsin “etsimättä mitään”, mutta siihen tykästyneenä päätin kokeilla myös Maybellinen hypetettyä, vastaavaa kynää pinkimmässä sävyssä. Kyseessä on Super Stay Ink Crayon -kynä, mulla sävynä Lead the Way. Vielä vähän edullisempi kuin IsaDoran kynä, ja oikein erinomainen tämäkin. Tätä on hehkutettu etenkin pysyvyytensä vuoksi, ja on se sitäkin. Minusta Isadora pysyy kuitenkin yhtä hyvin.

Jos verrata pitää, Maybellinen Super Stay Ink Crayon on hiukan paksumpi ja kuivempi, mutta ei liikaa kumpaakaan. Edelleen koostumus on ennemminkin voidemainen. Plussaa terävästä kärjestä, jota voi myös teroittaa. Sävyvalinta oli vaihtoehdoista minulle paras, mutta ei ihan nappi omaan ihooni. Käytettyä tämä tulee, mutta kylmemmät on enemmän juttuni. Vaaleahiuksiselle tämä olisi varmasti vielä parempi.

 

meikit-8

meikit-7

 

Viime maanantaina olin puolivahingossa lakannut kynteni viininpunaiseen taittavalla punaisella, josta en normaalisti tykkää. En kumminkaan ehtinyt vaihtaa väriä aamulla (sitäkin joskus teen, trust me!), joten päätin korostaa sitä, mitä en ehtinyt peittää. Kaivoin siis viininpunaiset huulimeikkini, ja valitsin niistä puhtaasti kynsiini sointuvan sävyn perusteella joskus viime vuonna saamani YSL:n Tatouage Couture -kiiltopunan. En ollut varmaan kokeilun jälkeen sitä edes tullut käyttäneeksi. Väri vaikutti muka pelottavan tummalta, ja koostumus todella intensiiviseltä. Mutta meinasinkin päivän aikana lentää pepulleni – se on nimittäin aivan  m i e l e t ö n.

Hinta on sen verran suolainen (vajaat 40 €), etten varmaan kovin äkkiä tätä hennoisi ostaa, paitsi hyvin tärkeisiin juhliin. Koostumus, käytettävyys, väri, pysyvyys ja aivan kaikki on tässä kuitenkin niin kohdallaan, että valitsisin tämän heittämällä vaikka hääpäiväkseni. Puna näyttää levitettäessä kiillolta, ja sitä levitetään (ällistyttävän fiksusti muotoillulla) kiilloista tutunnäköisellä sudilla. Se kuitenkin tasoittuu kestäväksi ja mattaiseksi huulipunaksi samantien.

Väri levittyy mielettömän tasaisesti ja ohuesti, mutta pigmenttiä jää ohuessakin kerroksessa peittävä kerros. Mikä parasta – se ei tunnu huulilla lainkaan. Tummemmissa punissa on päivän mittaan aina sellainen olo, että sitä pitää tarkistella koko ajan. Tätä en edes muistanut – ja lounaankin jälkeen se oli vain hiukan himmennyt. Ei kuivattava, mutta oikeasti matta. Aivan loistava tuote, jonka kaivan kyllä uudelleenkin esiin. Minulla taitaa olla tumma viininpunainen sävy 08 Black Red Code. Ja… voihan se olla, että joku kerta jätän ostamatta pari edullisempaa, ja menen etsimään seuraavaa himoitsemaani sävyä YSL:n hyllyiltä.

 

meikit-10

 

Meikkivoiteen bongasin tietty parhaasta suomalaisesta kauneusblogista Nudesta. Osoitteeni aina, kun kaipaan vinkkejä tai parhaita tuotteita. Olen käyttänyt toista, edullisempaa L’Orealin meikkivoidetta ennenkin, mutta se on tuntunut usein liian paksulta, eikä sävykään ole löytynyt ihan nappiin. Tämä vain hiukan tyyriimpi versio Infaillible 24 h Fresh Foundation kuulosti peittävyydessään, mutta ohuudessaan hyvältä. Onnistuin saamaan hyvän myyjän, joka nappasi suoraan hyllystä oikean sävyn (120 Vanilla). Voide on yksinkertaisesti tehnyt kaiken, minkä lupaa: peittää ohuelti, pysyy koko päivän freesin tuntuisena, levittyy helposti ja sävy on juuri oikea.



Kolme hyvää sarjaa syksyyn (ja vanhat lempparit)

TV-13

 

Voi olla epäcool mielipide, mutta me tykätään katsoa telkkaria. And ain’t ashamed of admitting it! Sohva, hyvä sarja tai leffa, toinen ja ruokaa – parasta terapiaa töiden, treenien ja muiden juttujen jälkeen arkisin ja niinä harvoina iltoina viikonloppuisin, kun ollaan kotona.

Hyvät sarjat on edelleen hittejä, vaikka monet tuntuvatkin heivaavan telkkarin kodistaan kokonaan. En osaisi ollenkaan katsoa “telkkaria” mobiilivälineiden ruuduilta, ja Mr. nyt ei pidä mistään pienestä, joten ruutukokokin hiukan (vielä) suureni, kun hankittiin viimein uusi telkkari olohuoneeseen. Makkarin väliaikaisen laina-TV:n voi nyt siirtää odottamaan muuta käyttöä tai myydä. Ja olohuone on taas käytössä puolen vuoden tauon jälkeen!

Ollaan ostettu TV viimeksi 13 vuotta sitten. Se oli silloin huippulaatua, joten on kestänyt kaikki nämä vuodet. Ihme kyllä. Yhden talven se vietti jossain navetassa, toisen putkiremonttipölyissä tuskin suojattuna. Edelleenkään siinä ei ole mitään muuta vikaa kuin liika paino ja ulkonäkö. Se yksinkertaisesti painoi liikaa tuohon seinään kiinnitettyyn Ikea-hack tv-tasoon ja liikaa myös sen päällä olevaan seinään kiinnitettynä. Ja apua, olihan se jo aika kauhean näköinen…! Tällä hetkellä se on mökillä varastossa. Ehkä otetaan se käyttöön vielä mökillä ensi vuonna, kun kaikkea hankittavaa on muutenkin niin paljon.

Telkkari ei kuitenkaan sinänsä ollut tämän postauksen pointti ollenkaan, vaan piti vinkata juurikin parista hyvästä sarjasta, joihin parhaillaan olen koukussa.

 

TV-3

 

The Affair

Annoin vähän murskaavan arvion tälle kipeänä ollessani, mutta otan sanani takaisin. Tunnelma on mustanpuhuva (ja synkemmäksi kausien myötä muuttuu), minkä vuoksi se ei siinä kipeänä ollessani tuntunut parhaalta mahdolliselta valinnalta. Mutta sarja on oikeasti huippu. Yksi parhaista.

Kertoo nimensä mukaisesti kahden tahoillaan naimisissa olevan ihmisen suhteesta, ja etenkin siitä, mitä siitä seuraa. Miten inhimillisiä asioita taustalla on, miten (kaikki) ihmiselämät vaan jotenkin räpiköivät parhaiden mahdollisten tietämystensä mukaan. Ja miten kukin tekee valintansa lopulta yksin.

Kolmoskauden lopuilla juttu alkaa saada vähän sarjamaisia (eli epärealistisempia) piirteitä, mutta ainakin siihen asti ehdottomasti parasta antia sarjassa on omituinen realistisuus. Se, miten tilanteet eivät tunnu hollywoodilta, koska sarjan hahmot käyttäytyvät niin inhimillisesti, tiedättekö. Että juuri noin mäkin tuossa tilanteessa varmaan sanoisin tai tekisin.

Erityispointsit siitä, että tämä on ensimmäinen sarja tai leffa, jossa oikeasti toimii se, että kohtauksia kuvataan eri henkilöiden näkökulmista vuorotellen. Todella, todella mielenkiintoinen kuvaus siitä, miltä sama asia tai vaikka keskustelu tai jopa sama ihminen ihan fyysisesti näyttää kahdesta eri näkökulmasta. Tämä saa myös ymmärtämään jokaisen osapuolen vajavaisuuksia ja toimintatapaa, mikä olisi aina meille ihmisille hirvittävän tärkeää.

Kohtauksia ei vedetä myöskään (hirveän paljon) överiksi. Jotenkin sellaiset lopputulokset, joita jenkkisarjoissa on tottunut näkemään, jäävät tapahtumatta. Tavattoman virkistävää. Olen myös aivan lumoutunut sarjan tunnarista, joka on kylmäävä, kaunissanainen, lyhyt ja kuvaava Fiona Applen runomainen teksti tapahtumien yhteen kietoutumisesta ja luovuttamisesta. Joskus kelaan sitä edestakaisin. The Affair löytyy Netflixistä.

 

TV-2

 

American Crime Storyt

Netflixissä on myös kaksi kautta American Crime Storyja, jotka olen viime aikoina löytänyt ruudulleni. Kyseessä on sarjaksi kuvattu tositarina jostakin kuuluisasta rikoksesta. Ensiksi katsoin The Assassination of Gianni Versace: American Crime Storyn.

Sarjassa sivuosassa itse asiassa on itse Versacen murha, ja se kertoo ennemminkin murhaajan tarinan. Hän tappoi samalla sekoamisen reissullaan muitakin kuin kuuluisan vaatesuunnittelijan, ja eli ilmeisen erikoisen ja traumatisoituneen elämän. Sarjaa katsoo helposti kuin dokumenttia, mutta on muistettava, että sitä se ei ole. Tietyt kiintopisteet ja tapahtumat ovat tosia, mutta ei kukaan tietenkään voi tietää ajatuksia, keskusteluja, tunteita ja syy-seuraussuhteita, joita sarjassa kuvataan draaman keinoin.

Mutta sarjana se on hirvittävän hyvä. Roolisuoritukset huikaisevia. Yksi ainoa syy katsoa tämä on upea Penélope Cruz upeana Donatella Versacena. Vain Penélopen madalletun Donatella-italiaanoäänen ja jäätävän asukokoelman vuoksi haluaisin katsoa sarjan uudelleen. Aika usein kelasinkin Penélope-kohtauksia uudelleen katsottavaksi. Pikkuruisen sarja valottaa myös Versacen perheen suhteita ja muotitalon elämää, ja muunmuassa Giannin Miamin -kotia. Jo sen sisustus on syy katsoa ainakin ensimmäinen jakso.

Toinen kausi (tai siis ehkä aikaisempi, mutta ei sen niin väliä), on The People vs. O.J. Simpson: American Crime Story. Jälleen hirvittävän hyvä sarjana, joskaan ei välttämättä totuuden lähteenä. Koko sarja käy läpi ex-vaimonsa murhasta syytetyn O.J. Simpsonin oikeudenkäyntiä. Yllättävä stara ja kaikkein kiinnostavin henkilö on syyttäjä Marcia Clark, jonka raivokasta tahtoa näyttelee upeasti Sarah Paulson. Ihmeesti tähänkin kauteen on saatu nimitähtiä, kuten Cuba Gooding Jr. (Simpson) ja John Travolta (puolustusasianajaja) ja Selma Blair (as in Kris Jenner!)

Pienenä vilauksena tosiaan sarjassa pilkahtelee nykyisten julkkis-Kardashianien lapsuuselämä, jolloin heidän isänsä Robert Kardashian kuului Simpsonin puolustusasianajajatiimiin. Kris ja Robert Kardashian olivat tosielämässä O.J:n ja tämän murhatun ex-vaimon Nicolen hyviä ystäviä. David Schwimmer (Frendien Ross) tekee hyvän työn Robert Kardashianina etenkin, kun hänen uskonsa Simpsonin syyttömyyteen alkaa horjua.

En malta odottaa kolmatta kautta, jossa käsitellään kuulemma Clinton-Lewinsky -skandaalia.

 

TV

 

The Royal House of Windsor / Windsorin kuningashuone

Viimeisenä mainitsen vielä tämän Englannin kuningasperheestä kertovan dokumenttisarjan. Näitähän on massoittain, mutta tämä Netflixissä oleva oli oikein kiinnostava. Ei sinänsä sarjana mitenkään säkenöivän mieleenpainuva, mutta aivan oivaa uppoutumista perheen ja suvun taustoihin jo vähän kauempaakin historiasta. Huomasin himoitsevani tämän äärelle pääsemistä iltaisin, mikä on suositeltavan sarjan merkki. (Huom, en siis tarkoita myöskin Netflixissä pyörivää näyteltyä ja fiktiivistä The Windsors -sarjaa.)

 

Näiden lisäksi kautta aikojen parhaat sarjat mun mielestä on:

House of Cards
Suits
Downton Abbey

The Affair pääsee tähän top 4:seen. Jos ne kaikkein parhaat, eli Frendit ja Sinkkuelämää jäävät nyt laskuista kokonaan. Niiden ylivoimaisuutta opetetaan kai jo kouluissakin?

Erinomaisia on olleet myös:

Breaking Bad
Narcos
Grand Hotel
Silta

Vanha postaukseni näistä löytyy täältä.



Back on track

outfit-2

 

En saanut yhdestäkään langanpätkästä kiinni varmaan kuukauteen loman jälkeen. Olihan loma tällä kertaa aikamoisen pitkä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin myös (ihanan) monotoninen. Ei reissuja, ei mitään. Vain kotona ja mökillä oleilua. Taisin joutua tilaan, jossa aloin luulla sitä arjekseni, eikä kehoni ja mieleni tahtonut palata oikeaan, rutiinien ja aikataulujen arkeen enää millään. Mökillä olo sai uneksimaan meidän mökin valmistumisesta, ensi kesästä, pitkistä ajoista ja lomista siellä, joskus tulevaisuudessa vaikka jokaisen vuoden puolikkaasta meidän saarilla. Oli vaikea tajuta, että sen aika ei ole vielä.

Sitten veljeni häät pitivät jalat tukevasti irti maasta ensimmäiset loman jälkeiset viikot, jolloin paluu pinnalle vaikeutui entisestään. Sitten tulinkin kipeäksi, ja olotila oli pitkään outo. Mikään ei ollut vieläkään päättynyt eikä mikään alkanut, feidasin työpaikan sairastumalla, omat tavoitteeni nahjustelemalla ja hyvän fiiliksen masistelemalla. Tuijottelin hetken aikaa suunnilleen läppärin ruutua, treenikalenteriani, ruokakauppaani ja telkkaria nollat taulussa mistään mitään ymmärtämättä ja mihinkään tarttumatta.

Kun iho alkoi parantua, loma ja häät olivat samalla takana ja elokuu suuntaamassa syksyyn, sain viimein pääni pois pussista. Viime viikolla olin jo elämässä kiinni, ja tällä viikolla entistä paremmin. Ah, vihdoinkin. Tiedänhän, että sieltä se taas tulee, ja mukana nyt pysyy. Silti tuo välitila on kammottava.

Tiedän esimerkiksi, että töiden alkamiseen pitäisi vähän laskeutua. Alkaa lukea enemmän uutisia, palata nyt vähintään kaupunkiin ja mentävä edellisen vuorokauden puolella nukkumaan. Useimmiten lomien jälkeen kuitenkin startataan saaristosta viimeisenä mahdollisena päivänä, bookataan paluulennot edelliselle illalle tai pahimmassa tapauksessa yölle, valvotaan kuin vapaapäivinä ja vietetään viimeisiä lomahetkiä kuin Coachellan karnevaaleja. Tipahdankin sitten ekana työpäivänä suoraan betoniin, ja tulos on tämä.

Juuri nyt en jaksa kuitenkaan miettiä, miten seuraavan loman päättyessä käyttäydyn, vaan nautin siitä, että ne pelätyt rutiinit ovat taas täällä, ja että pidän niistä. Siitä, että koti, työt ja vapaa-aika on taas ruodussa, ajatuksia virtaa töissä ja muualla, ja hallitsen rutiineja eivätkä ne minua. Koska pitkä loma usein muuttaa aivot päämäärättömän puuron olotilaan, mikä ei aina ole ihan miellyttävä.

Lisäksi omat fyysisen hyvinvoinnin rutiinini kärsivät todella pahasti. Tämäkään kesä ei ollut se, jolloin söin edes semiterveellisesti ja liikuin joka päivä. Tämä kesä oli taas se, jolloin söin paljon sokeria ja maksimoin kalliolla loikoilun tuntimäärät. Ihanaa ja joskus niin tarpeellista sekin, mutta valtaosa vuodesta saisi koostua parempilaatuisesta hyvinvoinnista ainakin syömisen ja treenin osalta. Ja sitä on niin paljon helpompi koostaa Helsingin arjessa kuin saariston mikä-mikä-maassa.

 

outfit-10

outfit

outfit-21

outfit-8

outfit-13

outfit-22

outfit-16

outfit-25

outfit-12

outfit-7

 

&OtherStories shoes & dress
Zara jacket
Prada sunnies
Gucci bag




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN