Lilac

lilac-2

 

Pakkasin tarkoituksella tänne pikkukotiin mahdollisimman vähän vaatteita. Oikein pidin itseäni fiksuna, miten vähällä vaatekerralla ihan varmasti pärjäänkään! Suunnitelmassani oli kuitenkin aukko – neuleet ei vakuumipusseissaan toisella puolella kaupunkia paljon lämmitä, kun ulkona on talvi. Laventelinliila neule on ollut mielessäni itse asiassa useampana talvena, siitäkin huolimatta, että sellainen taitaa juuri nyt olla ihan kuuma juttu. Olen oikeastaan ostolakossa, koska päätettiin kuin päätettiinkin lähteä vielä keväällä lämpöön supertiukasta budjetista huolimatta. Mutta äiti oli viikonloppuna kaupungissa, eikä hän jostain syystä pystynyt katselemaan mun palelemista. Joten näin kävi 😀

 

lilac

 

Aah miten ihanat pari päivää meillä olikaan! Olen niin kaivannut tällaista rentoilua monen viikon stressien ja pitkien arki-iltojen päälle. Lähinnä me syötiin 😀 …ja juteltiin. Niin tärkeää <3 Niin, ja yritettiin katsoa villoja Italiasta elokuulle – sinne mennään taas! Mutta nyt mennään taas uuteen viikkoon, hyvää sellaista sullekin!

 

lilac-4

Lindex knit
Cos necklace
Manuela Bosco artwork



Keittiön kuusikulmaiset laatat

hexagontiles-3

 

Ylivoimaisesti eniten ihana! -huutoja tässä asunnossa on kerännyt lattia. Niin myös minulta, kalanruotolattia on ollut haaveenani jo monta vuotta. Oli ilmiselvää, että seuraavaan kohteeseen sellainen tulee. Lattian jälkeen seuraavaksi kyselyjä on herättänyt hiukan yllättäenkin keittiön välitilan kuusikulmaiset laatat.

Niiden etsintä oli ihan hirveän hankalaa! Ei siis juuri kuusikulmaisten laattojen etsintä, vaan ylipäätään sen päättäminen, millaiset laatat tähän sopisivat. Marmori oli lähtökohta, enkä osannut siitä luopua pitkään aikaan. Hinta, koko, muoto ja väri tulivat kuitenkin useimmin siinä esteeksi. Myös pieni määrä – joskus olisi saanut vain isoina pakkauksina. Kalanruotomarmori se vasta olikin haaveissa. Se olisi kuitenkin riidellyt lattian kanssa aivan liikaa.

Kävin monta kertaa eri liikkeissä etsimässä ja punnitsemassa vaihtoehtoja. Loppupeleissä arvoin sormen paksuisen, kiiltävän tiililadonnan, ison valkoisen metrolaatan ja tämän matan kuusikulmion välillä. Värin piti olla valkoinen, mutta sävy olikin vaikea. Kaappien ovet ja seinät ovat keskenään samaa, kermaan taittavaa vaaleaa. Kaapit on myös mattapintaiset. Kiiltävä valkoinen ei kuitenkaan vetänyt, siitä tuli sairaalamainen olo tässä tilassa. Myös kaikenlainen pieni mosaiikki jäi pois ihan vain siksi, että halusin erilaista kuin kotona!

Viimeinen päättävä tekijä oli se, että jokin tässä mattaisessa kuusikulmiossa puhuu 50-luvun talon henkeä. Kun se oli seinässä, tiesin, että vikaan ei mennyt! Nämä meidän laatat on Bauhausista – edullinen hinta ei päätöksessä tokikaan haitannut yhtään…

Jos olisin ollut rohkea, tai tiennyt, että asunto on vain meille, olisin varmaan valinnut jotakin väriä. Tuo kuvien tummanvihreä esimerkiksi on upea!

 

Nimetön

 

Kuvat Pinterest -kansiostani Studio renovation

 

hexagontiles-2

hexagontiles-4



Urapukeutuja: tavoitteeni ja pukukoodini

outfitjan

 

Muistatteko, kun syksyllä kirjoittelin ystäväni Ullan lanseeraamasta Urapukeutuja -metodista, työpukeutumisen koodista naisille? Urapukeutuja -metodin yksinkertainen tavoite on tehdä työpukeutumisesta helppoa. Kun yhden kerran ottaa kunnollisen hetken pohtiakseen metodin mukaisessa järjestyksessä omaa työvaatekaappiaan, asialla ei enää koskaan tarvitsisi vaivata päätään. Ei epätoivoisia aamuja sukkahousut solmussa, ei noloa palaveripaniikkia täysin väärässä asussa, ei ahdistusta vaatekaupassa, kun pitäisi taas löytää jotain työvaatteita.

Pointtina on määritellä univormusi. Sinun kaksi tai kolme työasuasi, joiden mukaan menet aina. Ostoslista on kuin ruokakauppalista: vain puuttuvat palaset, jotka jokainen on univormujen osia. Univormu sopii kaikkiin työtilanteisiisi, ja joka aamu se on valmiina. Univormu ei kuitenkaan ole tylsä juttu ja yksi tietty asu, vaan raamit sille, mitä työasuihisi kuuluu. Urapukeutujan blogista ja tästä vanhasta tekstistäni löytyy lisää itse asiasta.

Minä päätin tehdä tämän homman. Olen kypsytellyt tätä asiaa aika useinkin mielessäni sen jälkeen, kun metodiin tutustuin. Nyt parin kuukauden jälkeen ja remppakaaosten helpotettua hetkeksi, on aikaa ryhtyä toteuttamaan asiaa.

Metodi koostuu viisiosaisen listan läpikäymisestä ja toteuttamisesta:

  1. Määrittele tavoite – mitä haluat työuraltasi
  2. Tunnista soveltuva pukukoodi
  3. Määrittele itsellesi univormu x 2
  4. Valitse värisi
  5. Laadi listat: mitä univormujen palasia kaapistasi jo löytyy, mitä tarvitsee hankkia

 

outfitjan-12

outfitjan-10

outfitjan-17

outfitjan-20

outfitjan-8

grainoutfitjan-15

 

Aloitan tässä postauksessa kahdesta ensimmäisestä kohdasta: tavoitteesta ja pukukoodista. Oikeasti kuitenkin aloitin tyhmästi keskeltä, ja mietin univormuja. Niitä oli jostain syystä helpointa ajatella. Kahteen ensimmäiseen kohtaan oli kuitenkin vaikeampi tarttua.

 

  1. Määrittele tavoite – mitä haluat työuraltasi?
    1. Mikä on todellinen unelmatyösi?
    2. Missä haluat olla viiden vuoden päästä?
    3. Minkä työn haluat seuraavaksi?

Todellisen unelmatyön nimeäminen osoittautui todella vaikeaksi. Se löytyy sen laatikon ulkopuolelta, jonne minun on hirveän vaikea nähdä. Laatikossa on nykyisiä asiantuntijatehtäviä poliittisten asioiden ympärillä, mutta sen ulkopuolella olisi taatusti jotakin luovempaa. Jotakin visuaalisempaa, kirjallisempaa, itsenäisempää, johtavampaa. Matkustamista, globaalien asioiden ymmärtämistä. En tiedä miten nämä voi yhdistää yhdeksi työksi, mutta en usko, että välttämättä tarvitseekaan. Tämä vaatisi selkeästi huomattavasti enemmän miettimistä. Olkoon tämä nyt alku pohdinnalle, eikä valmis vastaus.

Viiden vuoden päästä haluaisin olla ulkomailla ehkä nykyisten tehtäväsisältöjen parissa. Haastavammassa ja vaativammassa positiossa. Mielellään myös eri substanssisällössä kiinni. Aika selkeää on se, että esimiestehtäviä en ainakaan vielä janoa.

Seuraavan työn näkeminen on jo helpompaa. Suuntia on oikeastaan kaksi: jatkaa tämän substanssin kanssa eri näkökulman tehtävissä tai laajentaa osaamistani eri substanssiin. Nykyisen substanssin kanssa on moniakin tahoja, joiden näkökulmasta olisi todella mielenkiintoista nähdä asian etenemistä. Kolmannenkin suunnan haluan kuitenkin pitää koko elämäni auki. Se on sitä jotain ihan muuta, kuin mihin olen kouluttautunut. Jokin luovempi ala. Se ovi saa olla auki aina.

 

2. Tunnista soveltuva pukukoodi

Tämä oli jo helpompaa. Millainen on nykyisen työympäristöni pukukoodi? Mikä on se sanaton minimi ja maksimi, joiden rajoissa pukeutua pitää? Liikun asiantuntijatehtävissä, korkeidenkin tehtävien ympärillä, ja siellä haluan myös pysyä. Asiantuntijuuteni vahvistaminen ei tarkoita tyylistä tai persoonasta tinkimistä, oikeastaan päinvastoin. Huoliteltu siisteys on minulle ensisijaisen tärkeää, mutta jonkin pitäisi jäädä mieleenkin. En halua uppoutua seinään, eikä roolini mielestäni sitä vaadikaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Pukukoodin määrittelin kolmen eri tilanteen kautta:

  • Hallituksen kokous / ministerin tapaaminen: kovimmat kaulassa
  • Tapaamisia omassa talossa ulkopuolisten kanssa: business as usual
  • Päivä toimistolla ilman tapaamisia: siisti, vaikka mihin singottaisiin
    (Aina voi nimittäin tulla ennalta arvaamaton äkkitilanne kahden ensimmäisen kohdan tilanteisiin!)

Univormut muodostuivat näistä itse asiassa uskomattoman helposti. Näissä kuvissa niistä jo yksi. Palataan niihin tarkemmin seuraavaksi!

 

psst. edit: Ulla oli juuri päivittänyt pukukoodin tunnistamiseksi postauksen Urapukeutuja.fi -blogiinsa. Siinä on jo valmiiksi tunnistettu eri työnkuvien pukukoodeja. Omani on varmastikin business casual. Sen sisällä voin omassa tehtävässäni tunnistaa nuo kolme yllä mainitsemaani minimiä ja maksimia, jotka päivän työasuni määrittelevät!

 

outfitjan-19

outfitjan-6

outfitjan-3

outfitjan-16

outfitjan-11

outfitjan-4

H&M skirt, coat & earrings
Cos knit
& Other Stories shoes
Furla & Louis Vuitton bags
Filippa K scarf




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN