Kolme hyvää sarjaa syksyyn (ja vanhat lempparit)

TV-13

 

Voi olla epäcool mielipide, mutta me tykätään katsoa telkkaria. And ain’t ashamed of admitting it! Sohva, hyvä sarja tai leffa, toinen ja ruokaa – parasta terapiaa töiden, treenien ja muiden juttujen jälkeen arkisin ja niinä harvoina iltoina viikonloppuisin, kun ollaan kotona.

Hyvät sarjat on edelleen hittejä, vaikka monet tuntuvatkin heivaavan telkkarin kodistaan kokonaan. En osaisi ollenkaan katsoa “telkkaria” mobiilivälineiden ruuduilta, ja Mr. nyt ei pidä mistään pienestä, joten ruutukokokin hiukan (vielä) suureni, kun hankittiin viimein uusi telkkari olohuoneeseen. Makkarin väliaikaisen laina-TV:n voi nyt siirtää odottamaan muuta käyttöä tai myydä. Ja olohuone on taas käytössä puolen vuoden tauon jälkeen!

Ollaan ostettu TV viimeksi 13 vuotta sitten. Se oli silloin huippulaatua, joten on kestänyt kaikki nämä vuodet. Ihme kyllä. Yhden talven se vietti jossain navetassa, toisen putkiremonttipölyissä tuskin suojattuna. Edelleenkään siinä ei ole mitään muuta vikaa kuin liika paino ja ulkonäkö. Se yksinkertaisesti painoi liikaa tuohon seinään kiinnitettyyn Ikea-hack tv-tasoon ja liikaa myös sen päällä olevaan seinään kiinnitettynä. Ja apua, olihan se jo aika kauhean näköinen…! Tällä hetkellä se on mökillä varastossa. Ehkä otetaan se käyttöön vielä mökillä ensi vuonna, kun kaikkea hankittavaa on muutenkin niin paljon.

Telkkari ei kuitenkaan sinänsä ollut tämän postauksen pointti ollenkaan, vaan piti vinkata juurikin parista hyvästä sarjasta, joihin parhaillaan olen koukussa.

 

TV-3

 

The Affair

Annoin vähän murskaavan arvion tälle kipeänä ollessani, mutta otan sanani takaisin. Tunnelma on mustanpuhuva (ja synkemmäksi kausien myötä muuttuu), minkä vuoksi se ei siinä kipeänä ollessani tuntunut parhaalta mahdolliselta valinnalta. Mutta sarja on oikeasti huippu. Yksi parhaista.

Kertoo nimensä mukaisesti kahden tahoillaan naimisissa olevan ihmisen suhteesta, ja etenkin siitä, mitä siitä seuraa. Miten inhimillisiä asioita taustalla on, miten (kaikki) ihmiselämät vaan jotenkin räpiköivät parhaiden mahdollisten tietämystensä mukaan. Ja miten kukin tekee valintansa lopulta yksin.

Kolmoskauden lopuilla juttu alkaa saada vähän sarjamaisia (eli epärealistisempia) piirteitä, mutta ainakin siihen asti ehdottomasti parasta antia sarjassa on omituinen realistisuus. Se, miten tilanteet eivät tunnu hollywoodilta, koska sarjan hahmot käyttäytyvät niin inhimillisesti, tiedättekö. Että juuri noin mäkin tuossa tilanteessa varmaan sanoisin tai tekisin.

Erityispointsit siitä, että tämä on ensimmäinen sarja tai leffa, jossa oikeasti toimii se, että kohtauksia kuvataan eri henkilöiden näkökulmista vuorotellen. Todella, todella mielenkiintoinen kuvaus siitä, miltä sama asia tai vaikka keskustelu tai jopa sama ihminen ihan fyysisesti näyttää kahdesta eri näkökulmasta. Tämä saa myös ymmärtämään jokaisen osapuolen vajavaisuuksia ja toimintatapaa, mikä olisi aina meille ihmisille hirvittävän tärkeää.

Kohtauksia ei vedetä myöskään (hirveän paljon) överiksi. Jotenkin sellaiset lopputulokset, joita jenkkisarjoissa on tottunut näkemään, jäävät tapahtumatta. Tavattoman virkistävää. Olen myös aivan lumoutunut sarjan tunnarista, joka on kylmäävä, kaunissanainen, lyhyt ja kuvaava Fiona Applen runomainen teksti tapahtumien yhteen kietoutumisesta ja luovuttamisesta. Joskus kelaan sitä edestakaisin. The Affair löytyy Netflixistä.

 

TV-2

 

American Crime Storyt

Netflixissä on myös kaksi kautta American Crime Storyja, jotka olen viime aikoina löytänyt ruudulleni. Kyseessä on sarjaksi kuvattu tositarina jostakin kuuluisasta rikoksesta. Ensiksi katsoin The Assassination of Gianni Versace: American Crime Storyn.

Sarjassa sivuosassa itse asiassa on itse Versacen murha, ja se kertoo ennemminkin murhaajan tarinan. Hän tappoi samalla sekoamisen reissullaan muitakin kuin kuuluisan vaatesuunnittelijan, ja eli ilmeisen erikoisen ja traumatisoituneen elämän. Sarjaa katsoo helposti kuin dokumenttia, mutta on muistettava, että sitä se ei ole. Tietyt kiintopisteet ja tapahtumat ovat tosia, mutta ei kukaan tietenkään voi tietää ajatuksia, keskusteluja, tunteita ja syy-seuraussuhteita, joita sarjassa kuvataan draaman keinoin.

Mutta sarjana se on hirvittävän hyvä. Roolisuoritukset huikaisevia. Yksi ainoa syy katsoa tämä on upea Penélope Cruz upeana Donatella Versacena. Vain Penélopen madalletun Donatella-italiaanoäänen ja jäätävän asukokoelman vuoksi haluaisin katsoa sarjan uudelleen. Aika usein kelasinkin Penélope-kohtauksia uudelleen katsottavaksi. Pikkuruisen sarja valottaa myös Versacen perheen suhteita ja muotitalon elämää, ja muunmuassa Giannin Miamin -kotia. Jo sen sisustus on syy katsoa ainakin ensimmäinen jakso.

Toinen kausi (tai siis ehkä aikaisempi, mutta ei sen niin väliä), on The People vs. O.J. Simpson: American Crime Story. Jälleen hirvittävän hyvä sarjana, joskaan ei välttämättä totuuden lähteenä. Koko sarja käy läpi ex-vaimonsa murhasta syytetyn O.J. Simpsonin oikeudenkäyntiä. Yllättävä stara ja kaikkein kiinnostavin henkilö on syyttäjä Marcia Clark, jonka raivokasta tahtoa näyttelee upeasti Sarah Paulson. Ihmeesti tähänkin kauteen on saatu nimitähtiä, kuten Cuba Gooding Jr. (Simpson) ja John Travolta (puolustusasianajaja) ja Selma Blair (as in Kris Jenner!)

Pienenä vilauksena tosiaan sarjassa pilkahtelee nykyisten julkkis-Kardashianien lapsuuselämä, jolloin heidän isänsä Robert Kardashian kuului Simpsonin puolustusasianajajatiimiin. Kris ja Robert Kardashian olivat tosielämässä O.J:n ja tämän murhatun ex-vaimon Nicolen hyviä ystäviä. David Schwimmer (Frendien Ross) tekee hyvän työn Robert Kardashianina etenkin, kun hänen uskonsa Simpsonin syyttömyyteen alkaa horjua.

En malta odottaa kolmatta kautta, jossa käsitellään kuulemma Clinton-Lewinsky -skandaalia.

 

TV

 

The Royal House of Windsor / Windsorin kuningashuone

Viimeisenä mainitsen vielä tämän Englannin kuningasperheestä kertovan dokumenttisarjan. Näitähän on massoittain, mutta tämä Netflixissä oleva oli oikein kiinnostava. Ei sinänsä sarjana mitenkään säkenöivän mieleenpainuva, mutta aivan oivaa uppoutumista perheen ja suvun taustoihin jo vähän kauempaakin historiasta. Huomasin himoitsevani tämän äärelle pääsemistä iltaisin, mikä on suositeltavan sarjan merkki. (Huom, en siis tarkoita myöskin Netflixissä pyörivää näyteltyä ja fiktiivistä The Windsors -sarjaa.)

 

Näiden lisäksi kautta aikojen parhaat sarjat mun mielestä on:

House of Cards
Suits
Downton Abbey

The Affair pääsee tähän top 4:seen. Jos ne kaikkein parhaat, eli Frendit ja Sinkkuelämää jäävät nyt laskuista kokonaan. Niiden ylivoimaisuutta opetetaan kai jo kouluissakin?

Erinomaisia on olleet myös:

Breaking Bad
Narcos
Grand Hotel
Silta

Vanha postaukseni näistä löytyy täältä.



Back on track

outfit-2

 

En saanut yhdestäkään langanpätkästä kiinni varmaan kuukauteen loman jälkeen. Olihan loma tällä kertaa aikamoisen pitkä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin myös (ihanan) monotoninen. Ei reissuja, ei mitään. Vain kotona ja mökillä oleilua. Taisin joutua tilaan, jossa aloin luulla sitä arjekseni, eikä kehoni ja mieleni tahtonut palata oikeaan, rutiinien ja aikataulujen arkeen enää millään. Mökillä olo sai uneksimaan meidän mökin valmistumisesta, ensi kesästä, pitkistä ajoista ja lomista siellä, joskus tulevaisuudessa vaikka jokaisen vuoden puolikkaasta meidän saarilla. Oli vaikea tajuta, että sen aika ei ole vielä.

Sitten veljeni häät pitivät jalat tukevasti irti maasta ensimmäiset loman jälkeiset viikot, jolloin paluu pinnalle vaikeutui entisestään. Sitten tulinkin kipeäksi, ja olotila oli pitkään outo. Mikään ei ollut vieläkään päättynyt eikä mikään alkanut, feidasin työpaikan sairastumalla, omat tavoitteeni nahjustelemalla ja hyvän fiiliksen masistelemalla. Tuijottelin hetken aikaa suunnilleen läppärin ruutua, treenikalenteriani, ruokakauppaani ja telkkaria nollat taulussa mistään mitään ymmärtämättä ja mihinkään tarttumatta.

Kun iho alkoi parantua, loma ja häät olivat samalla takana ja elokuu suuntaamassa syksyyn, sain viimein pääni pois pussista. Viime viikolla olin jo elämässä kiinni, ja tällä viikolla entistä paremmin. Ah, vihdoinkin. Tiedänhän, että sieltä se taas tulee, ja mukana nyt pysyy. Silti tuo välitila on kammottava.

Tiedän esimerkiksi, että töiden alkamiseen pitäisi vähän laskeutua. Alkaa lukea enemmän uutisia, palata nyt vähintään kaupunkiin ja mentävä edellisen vuorokauden puolella nukkumaan. Useimmiten lomien jälkeen kuitenkin startataan saaristosta viimeisenä mahdollisena päivänä, bookataan paluulennot edelliselle illalle tai pahimmassa tapauksessa yölle, valvotaan kuin vapaapäivinä ja vietetään viimeisiä lomahetkiä kuin Coachellan karnevaaleja. Tipahdankin sitten ekana työpäivänä suoraan betoniin, ja tulos on tämä.

Juuri nyt en jaksa kuitenkaan miettiä, miten seuraavan loman päättyessä käyttäydyn, vaan nautin siitä, että ne pelätyt rutiinit ovat taas täällä, ja että pidän niistä. Siitä, että koti, työt ja vapaa-aika on taas ruodussa, ajatuksia virtaa töissä ja muualla, ja hallitsen rutiineja eivätkä ne minua. Koska pitkä loma usein muuttaa aivot päämäärättömän puuron olotilaan, mikä ei aina ole ihan miellyttävä.

Lisäksi omat fyysisen hyvinvoinnin rutiinini kärsivät todella pahasti. Tämäkään kesä ei ollut se, jolloin söin edes semiterveellisesti ja liikuin joka päivä. Tämä kesä oli taas se, jolloin söin paljon sokeria ja maksimoin kalliolla loikoilun tuntimäärät. Ihanaa ja joskus niin tarpeellista sekin, mutta valtaosa vuodesta saisi koostua parempilaatuisesta hyvinvoinnista ainakin syömisen ja treenin osalta. Ja sitä on niin paljon helpompi koostaa Helsingin arjessa kuin saariston mikä-mikä-maassa.

 

outfit-10

outfit

outfit-21

outfit-8

outfit-13

outfit-22

outfit-16

outfit-25

outfit-12

outfit-7

 

&OtherStories shoes & dress
Zara jacket
Prada sunnies
Gucci bag



Hayt takapihalla

hay-6

 

Löysin kuin löysinkin vielä tämän vuoden aikana myös toisen Hay Hee loungen! Itse asiassa viime postauksen ansiosta – sain kommentin ja myyntitarjouksen, johon tartuin samantien. Kiitos sinulle kaima 🙂 Jes, nyt tuolipari on kunnossa, ja partioivat sittenkin jo tänä vuonna takapihalla. Eivät olisi oikein kaksistaan olohuoneeseen sittenkään mahtuneet, ja kesääkin vielä riittää. Ovat muuten lisänneet meidän takapihan käyttöä sata prosenttia.

Harvemmin sitä tietää, miltä joku haaveiltu juttu oikeasti näyttää. On vain paras arvaus ja jokin haavekuva lopputuloksesta. Näiden kanssa osui kuitenkin ihan keskelle taulua. Lopputulos on parempi kuin ajattelinkaan. Luulin, että piha tarvitsee myös isomman pöydän tuolien kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että meidän käytöllä ainakin toistaiseksi tämä pieni pyöreä parinkympin löytö on täydellinen.

 

hay-9

hay-3

hay-7

hay-5

hay-8

hay-2




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN