Mojave desert & Joshua Tree

mojave

 

Lauantaipäivä, jolloin lähdettiin Palm Springsistä ajamaan kohti Las Vegasia oli aavikkopölyisen kuuma, ja siitä oli tulossa yksi koko matkan parhaista. En tosin osaa sanoa, jäikö mikään päivä varsinaisesti toisia heikommaksi, mutta jostain syystä loppua kohti kaikki tuntui vain paranevan. Vietettiin pitkä aamu La Serena Villasilla, heräsin jo ennen kuutta käsittelemään edellisiä kuvia, tilattiin aamiainen, istuttiin takapihalla ja vielä altaallakin. Ihan kaksin, kukaan muu ei vielä ollut herännyt. Otettiin viime postauksen kuvat, paketoitiin laukut ja istuttiin tulikuumaan autoon. Juuri tuo, täsmälleen se hetki, kun takana on jotain hykerryttävän ihanaa ja edessä kihelmöivän jännittävää, on näissä matkoissa parasta. Tällä hetkellä tuntuu, etten enää koskaan halua tehdä minkään muunlaista matkaa.

Meidän piti olla Vegasissa jo viideltä, sillä oltiin menossa katsomaan Nascar -kisaa kaupungin liepeille. Lähdettiin vasta yhdeltätoista Palm Springsistä, joten mietittiin hetki ehditäänkö Joshua Treen kansallispuiston kautta. Lomalla kellonajat saa kuitenkin ihmeellisen venyviä käsitteitä, eikä koskaan tunnu olevan kiire. Edes minulla, jonka kellonajat kotona on kiveen hakattuja ja betoniin valettuja.

 

Päivän koko reitti:

mojave map

 

Joshua Treen lenkki lähikuvassa: 

joshua tree map

 

mojave-2

mojave-6

 

Joshua Tree oli yksi ruusuisista aavikkounelmistani ennen reissua. Vielä samana aamuna eräs Los Angelesissa asuva vanha ystäväni laittoi vinkkiviestejä kehottaen käymään siellä. Päätieltä puistoon koukkaa tie, joka tekee siellä pidemmän tai lyhyemmän lenkin ja lopulta palaa päätielle. Sille lenkille ajetaan läpi portin, jossa maksetaan autokunnasta drive-in sisäänpääsymaksu. Samanlainen systeemi on esimerkiksi Grand Canyonilla.

Joshua Treen kansallispuisto on käytännössä vain yhdenlainen aavikkomaisema, mutta aika erikoinen sellainen. Pääjuttu on itse Joosuanpuu, tuo kitukasvuisen näköinen kaktuksenomainen puu, jota tavataan lähestulkoon vain tällä alueella. Ei yksin kansallispuistoon rajoittuen, vaan alueella ylipäätään, mutta kansallispuistossa niitä on eniten. Puun lisäksi kansallispuiston hienointa (ja ainoaa) nähtävää on tietenkin kuiva ja karu aavikko- ja vuoristomaisema sekä erikoisen näköiset, ylöspäin kasvavilta vaikuttavat sileät kiviröykkiöt.

En päässyt alkuunkaan ymmärrykseen näistä Kalifornian kivistä. Vuorten päällä kivikasat näyttivät tosiaan aivan kauhakuormaajan tekemiltä sorakasoilta, kun nämä suuret ja sileät pystyyn ladotut kallion murkulat Joshua Treessä näyttivät Kiviset ja Soraset -leffan huonoilta muovilavasteilta. Ristiriita oli omituinen: kallionpalat näyttivät juuri siltä, kuin niitä olisi tosiaan tuotu tien varteen Universal -studioilta vähän turisteja fuulaamaan. Ja koska juuri jotain sellaista Amerikalta voisi odottaa, yhtäkkiä se onkin outoa, että kummalliset kivikasat on tosia.

Sinänsä Joshua Treen kansallispuisto oli ihan kiva nähdä, mutta koska oltiin jo ajeltu niin paljon ja nähty kaikenmoisia kivikasoja, ei se jättänyt kuitenkaan ihan valtavaa jälkeä. Ajettiinkin alueen läpi pysähtyen pikaisesti vain muutaman kerran tutkimaan kiviä ja puita, ja jatkettiin matkaa. Alueella voisi kuitenkin myös patikoida ja leiriytyä.

 

mojave-9

mojave-5

mojave-10

mojave-11

mojave-18

joshua tree up-4-side

mojave-16

mojave-20

 

Joshua Treestä tultiin ulos päätielle Twentynine Palmsin kohdalla, jossa laitoin navigaattorin päälle uudelleen kohti Las Vegasia. Jälleen otettiin moottoritiet vaihtoehdoista pois, ja lähdettiin matkaan. Navigaattori näytti paria sataa kilometriä ja mietittiin, tarvitseekohan tankata. Tankattiin varmuuden vuoksi – muistissa oli ennen viime road tripiä pänttäämäni ohje, että alle puolikkaan tankin ei kannata lähteä päivän reissuun ja alle neljäsosatankin ei tilannetta saa päästää ikinä.

Meillä ei ollut mukana mitään isompaa karttaa ja harvemmin zoomasin naviakaan mitenkään lähinäkymää kauemmas. Lähdettiin siis vain ajelemaan. Joshua Tree ja Twentynine Palms oli olleet pikkuruisia kyliä, mutta jo kohta talot loppuivat kokonaan. Sitä ennen ne muuttuivat asuntovaunuhökkeleiksi, tie kapeni ja huononi, ja hökkelien pihalla alkoi näkyä Trumpin kannatyskylttejä. Tiet muuttuivat myös sellaisiksi loputtomiksi luotisuoriksi, joita Yhdysvaltain asumattomilla alueilla paljon näkyy. Tarkoitus on edetä, ei pysähtyä.

Ja kappas, huomasimme olevamme Mojaven autiomaassa. Ei nimittäin ollut tarkoitus eikä aikomus, mutta sanotaan näin, että onneksi tankattiin. Nimittäin kun oltiin paineltu aika reipasta vauhtia toista tuntia, ja matka-aika näytti vielä muutamaa tuntia, alkoi ratista kuulua vähän epäilyksiä mun navigaatiotaidoille. Vasta Vegasissa selvitin asiaa, ja Here kännykässäni oli tosiaan sitten näyttänyt kilometrejä, vaikka se tarkoitti samaa määrää maileja!

 

mojave-21

mojave-29

mojave-23

mojave-27

mojave-30

 

Mojave oli mahtavan hieno. Luin jostakin, että melkein koko eteläinen Kalifornia on sananmukaisesti Mojaven aavikkoa, mutta tämä osa on se erämaa -niminen. Näkymät kuivassa kuumuudessa oli ihan mielettömiä. Sinisyys taivaanrannassa jäi päällimmäisenä mieleen – miten vuoret oli vaaleansinisiä kaikki. Ja miten kuuma ja kuiva maa oli. Ei oltu edes keskikesällä liikenteessä, mutta mittari oli noin neljässäkymmenessä koko ajan, etenkin pohjalla. Mojave ei nimittäin ole kokonaan alankoa – Kalifornia ylipäätään on kovin vuoristoista ja mäkistä, ja täälläkin korkeus merenpinnasta vaihtelee. Tosin varsinaisesti vuorten päällä Mojave ei ole, ja kaikkialla on tasaista.

Amboyn kohdalla tie etelästä pohjoiseen kulkee myös ihan lyhyen matkaa vanhaa Route 66:ta, josta viimein, VIIMEIN metsästin nuo tiehen maalatut merkit. Koko viime reissu yritettiin etsiä koko tietä, ja löydettiin vain pätkiä sieltä täältä, merkeistä ei puhettakaan. Heh no ei ne nyt niin tärkeitä ollut, mutta oli tosi hauskaa törmätä niihin. Jälleen yksi tämän reissun iloisista sattumista.

Alueen ainoan huoltoaseman kohdalla merkit on selkeämmät ja molemmin puolin tietä, mutta siinä oli sellainen teinilauma tiellä poikittain rekkojen tööttäillessä, että annettiin jo olla ja jatkettiin pikaisen vesiostoksen jälkeen matkaa. Noin kilometrin päässä, juuri siinä kohtaa, mistä piti jo kääntyä tieltä pois, oli vielä tämä yksi! Jee!

Ihan vähäsen Mojavessa hirvitti se, miten mitään ei ollut missään. Ei kuitenkaan liikaa, sillä jokunen auto tiellä oli koko ajan. Jos vaikka rengas olisi puhjennut (tai se tankki tyhjentynyt…), auto olisi tullut vastaan ainakin parissa minuutissa. Enemmän mua aina pelottaa se, että auto yksinkertaisesti sulaa. Kuumuus on välillä niin hirvittävä, ja ilmastointilaitteet aivan pakolliset, että pelkään tosissani auton hajoavan siihen. Hirveintä oli viime kerralla San Franciscon sisääntuloväylien ruuhkissa, joissa seistiin 45 asteen kuumuudessa suunnilleen 75-kaistaisilla teillä monta tuntia. Ajattelin silloin, että jos auto oikeasti hajoaa tai ihan vaan vaikka juomavesi loppuu, täältä ei pääse mihinkään. Mojavessa tuli jälleen ratista neuvoja, että auto ei voi sulaa.

 

mojave-32

mojave-24

 

Viimeiset viitisenkymmentä kilometriä Vegasiin vei moottoritie, ja jälleen kerran Vegas näytti kaukaa kangastukselta. Tällä kertaa ehkä vielä enemmän kuin viimeksi, kun oltiin juuri nähty oikeita kangastuksia monta sataa kilometriä. Oikeasti, en yhtään ihmettele, että lähtisin erämaassa ihan ennen sekoamistakin säntäämään jonkin kiiltelevän luo, vaikka sitä ei olisi olemassakaan. Ilma jotenkin käyttäytyy siellä niin. Ihan omituisesti.

Vegas näyttää kangastukselta tietenkin jo siksi, että se on niin älytön. Okei, se on moottoritien varrella, mutta muuten maisema ympärillä on juurikin samanlaista kuin kaikissa edellisissä kuvissa. Ja yhtäkkiä Las Vegas. Las Vegas?! Epätodellisuutta lisää se, että kun navigaattorissa lukee vielä 20 kilometriä perille, kaupunki on jo ihan tässä. Keskusta näyttää jopa jo jäävän taakse, kun vielä pitää ohittaa viisitoista liittymää, neljätoista, kolmetoista… Jälleen kerran luotisuoran, tasaisen tien harhoja, joita on todella vaikea uskoa.

Viimein, Las Vegas Boulevard, The Strip, kaninkolo, sirkus ja hulluus. Siitä lisää seuraavaksi. Ja täällä olikin jo vähän.

 

mojave-33

mojave-34



Lempimekko Kaliforniassa

outfit-4

 

Olispa taas aurinko ja kesämekko! Ihana, että aurinko kyllä on, mutta on myös villasukat, paksu täkki ja flunssa. Onneksi myös koti-ikkuna koko ajan vihreämmältä näyttävälle takapihalle, oma sänky ja rauha. Olisin huolissani, ellen olisi aika varma, mistä tämä nyt johtuu. Tosi huonosta levosta ja ehkä mahdollisesti ulkona istumisesta vappuna, o-ou…Ja onneksi muuten sai olla vielä ihan hetki sitten tuolla, kukkakesämekossa Kaliforniassa <3

Tämä mekko on yksi lempimekoistani. Tajusin tosin, että vaatekaapissani ei enää juuri muita olekaan. Jo jonkin aikaa blogeja selatessani vatsani on vähän muljahdellut sen suhteen, miten harvoin asuissa näkyy samoja vaatekappaleita. Ja miten usein itsekin mietin, että viitsiikö näitä samoja vanhoja juttuja edes kuvata. Olen itse niistä innoissani ja iloinen, mutta pelkään muiden ajattelevan, että toihan on jo nähty.

En tosiaan ole ostoskäyttäytymisineni täydellisimmästä päästä, mutta olen iloinen siitä, että edes vähän parempaan suuntaan olen osannut kehittyä. Hitsi vie, aika paljonkin, kun miettii sitä varsin hulvatonta entistä shoppailijaminää! Etenkin viime vuoden muuttojen ajalta on varsin ahdistavia muistoja mielessä, kun sen tavaramäärän kanssa oli pakko katsoa itseään peiliin. Miksi olen hankkinut tämän kaiken?

 

outfit-8

outfit-6-side

 

Tuntuu, että seula, jonka läpi ostopäätökseni käyvät, kiristyy koko ajan. Samalla oma maku varmistuu. Jokaisen ostoksen kohdalla kuitenkin mietin, onko tämäkin tuleva lempimekkoni? Ostin esimerkiksi ennen tätä reissua muutaman mekon kerralla, mikä hirvitti vähäsen. Tiesin kuitenkin, että olin jo hyvän aikaa sitten suunnitellut mekkojen ostoa tarpeeseen, ja muistin ne kaikki tilaisuudet ja tilanteet, joissa olen sellaisia kaivannut. Kysyin silti niiltä kaikilta tuon saman kysymyksen: oletko sinäkin lempimekkoni? Moneen kertaan. Pidin niitä kassissa kotona ja sovitin useasti.

Minulla on jatkuvasti kännykässä lista tarvittavista asioista. Useinkaan niitä ei tarvitse etsiä pakosti, mikä olisikin aina huono. Silloin aina tulee huteja. Lista tarkoittaa sitä, että päätöksen voi tehdä heti, kun se oikea tulee vastaan. Eikä koskaan tarvitse miettiä, tuliko tehtyä virheellinen tai turha hankinta. Jokaisesta hankinnasta voi siis myös ihan täysillä nauttia. Otin ihan sen saman listan mukaani myös Jenkkeihin, eikä lomalla olo sokaissut shoppailutaivaassa silmiäni tällä kertaa lainkaan. Tiesin kuitenkin aika tarkkaan, millainen tarjonta Vegasin outletissa on, joten osasin toivoa parasta. Uskomatonta silti on, että löysin oikeastaan kaiken, mitä toivoinkin!

 

outfit txt

outfit-7

 

Rakastan pukeutumista, niinkuin niin moni meistä, joten haluan pitää siitä asiasta myös hyvää huolta. Se siis tarkoittaa useamman vaatekappaleen omistamista ja uusienkin hankkimista, kyllä, mutta myös niiden kaikkien käyttämistä. Uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Ja myös panostamista siihen, että ne kestävät sen. Nykyään. 

En ajatellut tätä asiaa tätä asua päälle pistäessäni ja kuvatessani, mutta nyt kuvat kaivettuani tämä asia tuli mieleen. Asussa kun on kaikkea sitä, jota nykyään kaappiini pääsyn tai siellä pysymisen arvoisilta asioilta edellytän. Minun näköistäni, ajatonta, hyvää materiaalia. Tämä mekko ei ole yksi uusista, vaan ostin sen viime kesänä. Se täyttää kriteerit helman pituudella, riittävän väljällä, mutta vyöllä sopivasti kurottavalla mallilla, mukavuudella (aina!), ajattomuudella, ja ihanalla pellavalla.

Kenkien iän suhteen pinnistelin muistiani mahdollisimman tarkkaan, ja pääsin vuosilukuun 13. Muistan elävästi ostaneeni nämä äidin kanssa Helsinki-visiitiltä noin monta vuotta sitten, Rizzon alesta 35 eurolla. Paksu nahka oli alusta saakka hyvää, ja nykyään vielä parempaa. Näillä kävelee ihan mihin vaan, ja ne on aina kesäisin kovassa käytössä. Tiesin jo silloin osuneeni jackpotiin, vaikka holtiton shoppailija silloin vielä olinkin. Olin oikeassa.

 

outfit-5

Zara dress
Furla bag
& Other Stories sunnies
(a decade old Rizzo shoes)



La Serena Villas, Palm Springs

laserena-5 font2

 

Olin haaveillut jo kotoa käsin siitä, että päästäisiin yöpymään aavikolla, esimerkiksi jossakin kunnostetussa asuntovaunussa (googlaa tai etsi Instagramista vaikka supersöpö Joshua Tree Acres ja sen upeat metalliset Airstreamit). Ei kuitenkaan onnistuttu saamaan sellaista, koska osuttiin tosiaan juuri Coachella -viikoille. Löysin kuitenkin tämän pienen hotellin öisellä googlailureissullani San Diegossa, kun en saanut unta ja mietin jatketaanko matkaa seuraavana aamuna vai ei. Se ei totta tosiaan ole asuntovaunu, eikä ihan aavikolla, mutta täytti sen saman ajatuksen toiveita aika paljonkin. Ainakin pienuudellaan ja yksityisyydellään.

La Serena Villas sijaitsee Palm Springsissä ihan eloisan, muutamien isompien hotellien, ravintoloiden ja kauppojen kadun luona. Minkäänlainen hälinä ei kuitenkaan perille kantaudu, sillä hotelli on sen todella rauhaisalla sivukadulla, ennemminkin ihan unisella omakotitaloalueella. Eikä se katukaan ole mikään Broadway, Palm Springsissä kaikki vaikutti olevan pientä, kodikasta ja rauhallista. Jälleen kerran mainio sijainti oli vahinko, en tiennyt siitä etukäteen mitään. Jos oltaisiin oltu tässä hotellissa pidempään, olisi ollut ihanaa luksusta kävellä tuolle kadulle syömään ja viettämään iltaa. Nyt me haettiin jotain pikaruokaa pihallemme (myös siksi, että budjetti oli kiinni tuossa huoneessa), ja istuskeltiin ilta takapihallamme. Pihalla oli tulisijan lisäksi myös pieni kylpyamme. Ei jätetty testaamatta.

 

laserenavillas-2

laserenavillas-22

laserenavillas

laserena-4

 

Hotelli koostuu pienistä, toisissaan kiinni olevista villoista, joita taitaa olla reilut kymmenen. Ihan mielettömän kaunis ja tasokas allasalue ravintoloineen sijaitsi rakennusten keskellä. Sen takana kohoava tyhjä, karu ja kuiva vuori oli mahtava näky. Tunnelma oli koko ajan hiljainen ja uneksiva, jotenkin pehmeä… Huomaan, että kiinnitän nykyään kovasti huomiota tunteisiin ja olotiloihin, joita majoituksistakin herää. Ne on yksi iso elämys keskellä vielä isompaa koko matkan elämystä, ja olen usein valmis panostamaankin siihen matkabudjetista aika paljon. Joka kerta on kannattanut. Vieläkin tuntuu ihanalta, että ollaan saatu viettää tuolla ilta, yö ja aamu, ja tuntuu varmasti aina kun jatkossakin palaan tähän postaukseen.

Vähän arpapeliähän tämä tosin on, kuvista saati tähtiluokituksista kun harvoin voi päätellä mitään. Kaikkein parhaimmaksi ollaan todettu asiakasluokitukset. Ne on joka kerta antaneet oikean tiedon. Tässä paikassa tosin kuviinkin olisi voinut luottaa – kaikkialla oli vielä kauniimpaa, kuin kuvat antoivat ymmärtää. Aamupalakin kuuluu muuten aina hintaan, ja tuodaan aina huoneeseen. Se oli aika pieni, mutta ei sen niin väliä. Ihana hetki joka tapauksessa.

 

laserenavillas-5

laserenavillas-7

laserena-6

laserenavillas-6

 

Meillä oli edullisin huone, joka oli aivan ihana. Nautin niin paljon noista(kin) sisustusratkaisuista, isosta sängystä, puulattiasta (!) ja etenkin omasta, minikokoisesta ja  muureilla ympäröidystä takapihasta. Vaikka hotellin tontti oli aika täyteen rakennettu, tiloihin oli saatu ihmeen hyvällä tavalla yksityisyyttä muurein ja istutuksin, kuitenkin ilman ahtauden tunnetta. Takapiha oli siitä loistava esimerkki. Kaupunki on niin pieni ja vähävaloinen, ja hotelli vieläpä sen laidalla, että saatiin alun perin aavikkomajoitukselta uneksimani tähtienkatseluiltakin <3

Ei ehditty viettää täällä ihan vuorokauttakaan, mutta nautittiin niin kovasti senkin edestä! Tästä matka jatkui Las Vegasiin, minkä jälkeen meillä oli vielä viimeiseksi yöksi majoitus auki. Palm Springs sijaitsee pienellä koukkaisulla noin puolivälissä Vegasia ja Los Angelesia, josta paluulento lähti. Mietittiin siis, että oltaisiin tultu tänne vielä myös koko matkan viimeiseksi yöksi. Arvan kuitenkin ratkaisi kuitenkin erään toisen hotellin hyväksi hinnan lisäksi myös La Serena Villasin hieman epäystävällinen henkilökunta.. Se oli itse asiassa paikan ainoa miinus. Tosin meille saattoi sattua vain huonopäiväiset vastaanottoihmiset, enkä halua hotellia sen vuoksi tuomita. Ja hitsi, se ei nyt saa jäädä viimeiseksi asiaksi, jonka tästä hotellista mainitsen, koska hotelli tosiaan oli yksi kauneimmista ja kaikin puolin kivoimmista, missä olen ikinä ollut.

Joten suosittelen, menisin ehdottomasti uudelleen! Se jääköön tästä postauksesta päällimmäiseksi mieleen 🙂

 

laserena

laserenavillas-11

laserena-7

laserenavillas-8

laserenavillas-12

laserena-2

laserenavillas-10

laserenavillas-14

laserena-8




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN