Kodista tuli tumma ja täysi

valipaivat kotona-2

 

Mitä vähemmän näinä päivinä on tehnyt mitään tai nähnyt ketään, sitä vähemmän kumpaankaan haluaa ryhtyä. Näin käy aina. Haluan vain herätä myöhään ja avata juuri ja juuri verhot. Kestää kauan ennen kuin päästään edes ulos kävelylle. Ja äkkiä takaisin kotiin. Pitäisi varastostakin hakea yhtä ja toista, olisi hyvin aikaa. En halua. En halua antaa yhtään pisaraa näistä totaalisen vapaista päivistäni pois.

Auta armias, jos joku kaveri ehdottaa näkemistä. Itku siitä melkein tulee. Tänään on pakko pistäytyä kaupungilla, koska on uuden vuoden aatto. Me ei tehdä mitään, luonnollisestikaan. Sattuu saunavuoro, se on riittävän juhlavaa. Ei meidän saunapäivä, maanantai, ole vielä kertaakaan juhlavapaa ollutkaan. Jouluaatto olisi ollut, mutta ei oltu täällä. Katolta näkynee rakettejakin, tartaraineksia on haettava Stockalta. Mutta niitä lukuun ottamatta en suostu tänään (enkä huomenna) menemään mihinkään.

 

valipaivat kotona-11

valipaivat kotona-8

valipaivat kotona-7

 

Tästä kodista tuli ihana. En tosin käsitä, miten siitä tuli näin tumma, värikäs ja täysi tavaraa! Lupasin, ettei niin käy. Tyystin tyhjät seinät on kuitenkin ahdistavia, tuntuvat turhilta. Kaipaan lämpöä ympärilleni, avaran ja vitivalkoisen entisen kodin jälkeen varsinkin. Siellä oli kuusi kaarevaa ikkunaa avoinna suoraan viiden tien risteykseen, ja valoa vaikka kuinka. Täällä on hipihiljaista, ikkunoista näkyy pelkkiä puita ja oravia. Täällä kuuluu olla pesä.

Viihdyn vanhojen esineiden vierellä, vaikka henkinen köydenveto niiden ja modernien asioiden kauneuden välillä onkin vakavaa. Kauniit kuvat on lähes aina pelkistettyjä, minimalistisia, ainakin väreiltään. Vaaleita ja harmonisia. Tummista ja täysistä kokonaisuuksista harvemmin saa kauniita kuvia. Ei täältä meiltäkään, sellaisia kulmia kameraan saa hakemalla hakea. Olen kuitenkin alkanut pysähtyä pinnaamieni kuvien äärelle, enkä enää sohi sinne sun sattuu nättejä kuvia. Joka kuvan keskellä mietin, viihtyisinkö tuolla. Asuisinko siellä. Vaaleissa ja viileissä enää en, lumivalkoisista puhumattakaan.

Kyllä minä silti haaveilen korkeista katoista ja enemmistä ikkunoista. Seuraavaan sitten.. Täällä on niin moni kohta niin onnistunut, että nyt en halua mihinkään muualle. Onnekseni en ole sellainen, jolle kaikki uusi ja kaivattu muuttuu kohta yhdentekeväksi. Silittelen punaista samettirahia, ihastelen tauluja, katselen perintötuoleja ja hihittelen jatkuvasti ilosta vaikka mille haaveelle, mikä täällä on toteutunut. Hemmetti, aika usein vedän jopa jotkut pienet tanssit jonkin ihanan asian kunniaksi. Mr. nauraa aina mulle. Se näyttää nimittäin tältä.

Erityisen paljon silmä lepää makuuhuoneessa, maton, sängyn, tekstiilien väreissä ja vaatekaapissa. Aaah, en edes aloittaessani tiennyt, että siitä tulee tuollainen. En koskaan tiedä. Harrastelija hapuilee vaan johonkin suuntaan, ja hankkii yksitellen asioita. En minä osannut piirtää mitään valmista kuvaa, ja lähteä etsimään siihen tiettyjä palasia. Myöskin keittiössä, vaikka tuollainen sokkelo onkin, on monta kaunista ruutua. Ruokapöydän alue, johon Mr. hiljattain iski maalaamani taulun minusta ja parhaasta ystävästäni meidän kolmekymppisille, saaristosta pilkkahintaan huutamani senkki ja suuri taulu.

Olohuoneessa on paljon keskeneräistä, mutta siellä hykertelen nyt pyöreille asioille, kuten peilille, marmoriselle sohvapöydälle ja viininpunaiselle rahille. Myös jälkimmäisen valitsin jollain vaistolla, niinkuin olen tainnut sanoakin. En minä viininpunaista osannut haluta, mutta se vain oli väreistä kaikkein kaunein juuri siihen esineeseen. Ja kappas, se sopiikin.

Olohuoneessa on parhaita kuvakulmia, mutta en itse asiassa halunnut niitä nyt näihin. Halusin yrittää kuvata niitä muitakin näkyjä, joista täällä joka päivä nautin. Talvipäivän valo ja heikohkot kameranlinssini eivät oikein tykkää toisistaan, joten parhaita ei tullut. Muistoja sentään, tästä kodista, näistä päivistä. Täällä on niin hyvä olla.

 

valipaivat kotona-12

valipaivat kotona-3

valipaivat kotona-6

valipaivat kotona-10

valipaivat kotona-4

valipaivat kotona-12

valipaivat kotona

valipaivat kotona-14

valipaivat kotona-9

valipaivat kotona-15

valipaivat kotona-13



Valmis eteinen

eteinen-19

 

Kaipaan aina kotiin, koko ajan. Suurin haaveeni on saada viettää aikaa kotona. Tällä joululomalla se on viimein toteutunut! Ollaan möhmitty kotona ihan koko ajan, nukuttu pitkään, syöty ja oltu tekemättä mitään. Vannon, että lonkankoukistajani eivät enää suoristu, sohva-asento on pysyvä! Ollut ihanaa.

Ihanaa on sekin, että koti tosiaan tuli ennen joulua valmiiksi. Sillä tavalla valmiiksi, kuin ne nyt ikinä tulee. Jokaisen kodin jokaisessa hetkessä on jotain mielessä, mutta selkeitä puuttuvia palasia ei enää ole. Kesän ja syksyn vimmainen googlailu, suunnittelu ja hankinta on siis viimein takana, ja tämä loma kotona on voitu pelkästään nauttia.

 

eteinen before

eteinen

 

Eteinen tehtiin vähän niinkuin kaksi kertaa. Tila on kapea ja ahdas. Eteisestä eteenpäin kuljetaan kaariaukon kautta. Sen viereen ei jää seinänpalaa sitä vertaa, että siihen mahtuisi syviä, henkarit nielaisevia kaappeja. Siispä aiottiin pitää paikallaan valmiina ollut sinänsä toimiva ja pitkä naulakko. Ostettiin sen alle vain 20 senttiä syvät Bestå -kaapit Ikeasta, ja vastakkaiselle seinälle musta metallihyllykkö pöydäksi (kuvia tässä postauksessa). Systeemi ei toiminut lainkaan.

Takkeihin törmäsi heti sisään tullessa, kaappeihin mahtui ehkä neljät kengät, ja pöytähyllykköä potki alkuun vahingossa, ja lopulta tarkoituksella kettuuntumiseensa, kun se törmäsi jatkuvasti varpaisiin. Lisäksi takkien sekasotku näkyi sänkyyn asti, eikä pitkät takit asettuneet kenkäkaappien päälle mitenkään.

Olin vastustanut aina tällaisia epäsyviä kaappeja, joissa henkarit on poikittain. Siis henkaritangot kasvavat seinästä eteenpäin, ja henkarit niissä lappeellaan. Taisin nauraa pihalle ainakin yhden ystävän, joka sitä ystävällisesti jo ehdotti. Piti keksiä siis pyörä itse, ja ymmärtää sen olevan paras ratkaisu. Sitten piti vielä puhua ympäri Mr, joka vastusti sitä, että kaappi tulee lainkaan kaarevan oviaukon eteen.

Ei voitaisi kuitenkaan tyytyväisempiä ratkaisuun olla. Kaapit tuntuvat vievän paljon vähemmän tilaa kuin edelliset ratkaisut, ja silti ne syövät triplamäärän tavaraa. Entisiin ratkaisuihin huivit, hanskat ja pipot ei mahtuneet oikein mihinkään, mutta täällä niille on oma iso vetokori. Kenkiä on sekä kahdessa hyllyssä takkien alla, myös yhdellä hyllyllä niiden päällä. Oviksi valittiin peilit kaikkiin kolmeen, mikä on loistoratkaisu. Näkymä eteiseen on nyt niin harmoninen, että voi olla, ettei asenneta kaareen ovea lainkaan. Suunniteltiin siihen liukuvaa, mustakarmista lasiovea…

Toiselle seinälle lupasin olla laittamatta yhtään mitään, mutta epäonnistuin. Siihen tuli ihana Hakolan Lempi, johon voi laskea puhelimen, avaimet ja kännykän kotiin tullessa. Silläkin on tosin jo väkivaltainen historia, kun se on hyökännyt yhden jos toisenkin  vieraan (ja asukkaan, kröhöm) takaraivoon tämän noustua nopeasti kumarasta kenkiä laittamasta.  Joten täytyy katsoa, jos se myöhemmin saisi paikkansa vaikka mökiltä. Nätti se on kuin mikä!

Ah, eteinen siis toimii! Se on muuten elämässä yllättävän tärkeää.

 

eteinen-5

eteinen-17

eteinen-3



Joulu 2018

joulukotona-side

 

Meidän joulu oli niin, niin ihana <3 Tällä kertaa jotenkin erityisen. En osaa oikein sanoa, miksi. Kuten olen sanonutkin, olen antanut joululle tänä vuonna oikeasti aikaa. Ihan uponnut jouluoloihin, ja ottanut joulun vastaan ihan rauhassa. Viime vuonna mieli oli maassa, ja kotikin sekaisin, joten tämä päinvastainen olo on tuntunut ihan luksukselta.

Vietettiin kolme yötä kotiseuduilla, ja joulu perheiden kanssa. Jouluaatton kirkkaassa ja aurinkoisessa pakkassäässä ajellessani yksin Mr:n perheen luokse iltapäivällä, aattoillan ollessa edessä minun sukulaisteni luona, olin jotenkin ihan superonnellinen. Tunne jatkui koko joulun. Aatto suvun kanssa siellä isovanhempien tilalla, pukki ja ihanien pienten ilo, myöhäinen ilta ja portviini kotona vanhempien kanssa. Joulupäivänä veljeni tuli tyttöjensä kanssa, ja syötiin iso jouluateria kotona. Kävely hautausmaalla ja kylällä lapsuuden maisemissa äidin kanssa, joululahjakirjat ja suklaat, leffat ja pitkät yöunet kuului tälläkin kertaa joulunpyhiin.

Saatiin vielä ekstrabonus, kun vanhempani lähtivät heittämään meitä kamoinemme Helsinkiin, ja saatiin vielä tätinikin tälle tapaniajelulle mukaan meidän kotia ensi kertaa katsomaan. Käytiin Ursulassa kahvilla ja ihasteltiin jälleen aurinkoista talvipäivää. Oli niin ihanaa, rakasta, hyvä olla, etten tiedä miten tämän kiitollisuuden voisi osoittaa.

Ja nämä pyhät vain jatkuvat <3 Tänään saatiin kummityttö perheineen meille brunssille, luettiin kirjoja, käytiin kävelyllä rannassa ja nukuttiin päikkärit. Sama jatkunee viikonloppuna. Akkujen latautumisen voi ihan kuulla <3

 

joulukotona-4-side

joulukotona-6-side

joulukotona-9-side

joulukotona-13-side

joulukotona-15-side




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN