Hotelli New Yorkissa: Nomo Soho

newyork-93

 

Vielä yksi pikainen vinkki New Yorkiin! Tämä ihan sama vinkki löytyy tosin monesta muustakin paikasta – mutta toisaalta juuri siksi mekin siihen tartuttiin. Puskaradiossa ja somessa on tunnetusti parhaat jutut!

New Yorkin hotellimme Nomo Soho valittiin siis useiden suositusten sekä alueen perusteella. Sohon alue ei ollut ollenkaan tuttu, mutta sitäkin kiinnostavampi. Alue todella oli luvatun rauhallinen ja kaunis, jopa lähiömäinen.

Olin laittanut hotelliin hyvissä ajoin ja vielä uudestaan viime tingassa toiveen korkealla sijaitsevasta huoneesta. Olin kuullut, että saman tasoisissa huoneissa näköalat voivat vaihdella paljonkin kerroskorkeuden mukaan. Kysyin, huimaisiko äitiä ja kuulemma ei, joten saatiin huone toiseksi ylimmästä kerroksesta. Näköalat tosiaan olivat huikeat. Hotellissa parasta, jos yksi asia on nimettävä.

Nähtiin ikkunoistamme hyvin esimerkiksi Brooklyn- ja Manhattan Bridget sekä Empire State Buildingin ja Chrysler Buildingin kaltaiset pohjoisemmat pilvenpiirtäjät. Auringon nousun ja yön valojen seuraaminen kaupungin yllä niin korkealla huoneesta oli aivan ihanaa. Jätettiin oikeastaan sen vuoksi kokonaan väliin kaikki pilvenpiirtäjissä sijainneet nähtävyysvisiitit.

Pieniähän New Yorkin hotellien huoneet ovat, mutta kyllä tänne mahduttiin ihan hyvin, laukkuinemmekin. Kolme ikkunaa avarsivat maisemaa, ja huone oli oikein siisti. Hotellin yleiset tilat oli myös kivan tyyliset ja viihtyisät. Pelkäsin jonkun kokemuksen mukaista systemaattisen huonoa palvelua, mutta ei sitäkään kohdattu kuin yhden satunnaisen kerran. Palvelu oli siis kaikkiaan oikein hyvää.

Näköalan (ja sijainnin) lisäksi ehdottomasti parasta oli kuitenkin hotellin ravintola Nomo Kitchen. Reissun parasta ruokaa, ihan uskomattoman hyvää. Erityisesti niinkin tavalliset ruuat kuin peruspastat ja avokadoleipä olivat parhaita, mitä olen koskaan syönyt. Tilattiin ruokaa myös huoneeseen, ja käytiin pariin kertaan aamiaisella. Suosittelen siis lisäämään ravintolan käyntilistalle, vaikkei hotellissa asuisikaan.

Sijainti oli myös oikein kätevä, etelään esimerkiksi Brooklyn Bridgelle, 9/11 Memorial -alueelle ja Battery Parkiin asti kävelee helposti. Broadwaylla ihan kulman takana oli kaikki niistä muutamista kaupoista, joissa haluttiinkin käydä (esim. Club Monaco ja Uniqlo), mutta hotellin Crosby Street oli rauhallinen ja jopa hiljainen.

Jos uusi matka tulee, voisin hyvin harkita tätä hotellia uudelleen, mutta saattaisin myös testata toiseksi jäänyttä vaihtoehtoa, pientä The Broome -hotellia viereisellä Broome Streetillä. Se vaikutti kollegan suosituksista myös aivan ihanalta, ja taas vähän eri tyyliseltä.

 

newyork-120

newyork-10

newyork-94

newyork-91

newyork-12

newyork-23

newyork-92

newyork-5

newyork-119

newyork-21

newyork-88

newyork-95

newyork-90

newyork-89



Matkustamisesta tänä vuonna (ja talvinen Central Park)

newyork-53

 

Meille tarjoutui viime vuoden viimeisinä päivinä mahdollisuus upgreidata mikä tahansa Finnairin lento kahdelle tämän vuoden aikana bisnesluokkaan. Ollaan usein keväisin tehty reissu lämpimään, ja tänäkin vuonna oltiin mietitty sitä jo ennen tätä tilaisuutta. Etenkin, kun Mr:llä on keväällä isommat synttärit tulossa.

Ei olla koskaan lennetty kaukolentoa bisneksessä, ja tuskin aika pian lennetäänkään. Ei ole semmoisia rahoja tai pisteitä, mutta se olisi varmasti mieletön kokemus. Pohdittiin asiaa siis senkin vuoksi tosi pitkään. Googlailtiin mökillä rakennuspäivien jälkeen vimmaisesti minne mentäisiin, liput kun piti ostaa ennen vuoden vaihdetta.

Uuden vuoden aattona saaristossa nousi taas mieletön aurinko, jonka värejä menin yöpaidassa ja toppatakissa kuvaamaan rantaan. Oli ihan hiljaista ja niin kamalan kaunista. Tuli selkeä ja kummallinen, uusi ajatus.

Me ollaan nähty hirveän paljon maailmaa. Me ollaan käyty niin monissa paikoissa.

Eikä tämän parempaa ole missään.

En kaipaa minnekään.

Palasin sisälle, rakennettiin vielä aamupäivä ja lounaalla termoskaakaon ja pizzanpalojen (termoksessa nekin, hyh) äärellä juteltiin asiasta vielä. Katseltiin siinä myös työmaata ympärillämme, ja tämä on kirkkaan selvää: palo on siirtynyt sinne. Tuntuu, että kaikki voima ja into. Se energia ja tahto, jonka on ennen käyttänyt moniin muihin asioihin, on nyt siellä. Me halutaan se nyt tänä vuonna valmiiksi, voihan kettulainen että halutaan.

Viimeiset metrit tulee viemään tietysti myös mielettömästi rahaa, ja sisustaakin se pitäisi. Enkä puhu edes viimeisistä sisustuksen hieromisista kuten kotona, vaan sängyistä, sohvista ja suihkuista. Kaikesta pakollisesta, jota ilman on hankala olla.

Ei me lähdetä mihinkään, tänä vuonna ehkä ollenkaan. Siitä päätöksestä tuli hyvä, rauhallinen olo. Ihanaa, ei lähdetä! Ei stressiä siitä, että se aika käytettäisiin poissa työmaalta, eikä siitä, että rahaa kuluu siihen. Viikon loman rahalla saan esimerkiksi sen sohvan, Mr:n osuudella yhden sängynkin vielä.

Ja tosiaan se eriskummallinen olo: ei tarvita sitä nyt, ei haluta sitä samalla tavalla kuin ennen. Niin monet vuodet matkustaminen on ollut parasta mitä tiedän. Ei enää. Tai ei ainakaan juuri nyt.

Viime vuoden matkoihin kuului kaksi Atlantin ylitystä – huhtikuussa Kalifornia ja Nevada, Los Angeles, San Diego, Palm Springs ja Las Vegas. Huikea, huikea matka, yksi parhaimmista. Samalla ESTA:lla pääsin nyt joulun alla äidin kanssa talviseen New Yorkiin ja siinä välissä tein kolme lyhyttä työmatkaa Eurooppaan: Rotterdamiin, Roomaan ja Brysseliin. Oli ihana reissuvuosi, mutta nyt on uuden aika.

 

newyork-52

newyork-56

newyork-61

newyork-63

newyork-49

newyork-58

newyork-65

newyork-59

newyork-54

newyork-62

newyork-51

newyork-64

newyork-57

newyork-55

newyork-66



Lepoa ja siihen kyllästymistä sekä auringonnousuja

maisemat-13

 

Jo toissa jouluna päätin, että tänä jouluna pidän pitkän loman, jos se suinkin on mahdollista. Onneksi oli, ja kahden ja puolen viikon loma on kohta loppiaisen jälkeen ohi. Se on tuntunut ikiajalta. Miten ihana tunne. Joulukuussa, ja etenkin menneinä joulun pyhinä oli mahdollisuus yllättävän pitkiin aikoihin vain olla ja levätä. Arjen keskellä sitä usein kaipaa niin paljon, että sattuu. Muutamat päivät vapaata otetaan silloin ilolla vastaan, mutta aina ne tuntuu riittämättömiltä.

Nyt olo on jopa uskomattoman levännyt. Näin pitkä aika sallii paitsi levon, myös lepoon kyllästymisen (!) ja fyysisen tekemisen. Jälkimmäiseen harvoin on luonnollista energiaa niinä muutamina arjen välissä olevina vapaapäivinä, mutta nyt. Tietysti tekeminen on tällä kertaa myös tosi mielekästä, eikä sitä malttaisi ollenkaan lopettaa pimeän tullessa. Ja siksi myös se on lepoa. 

Väsymys tuntuu koko kropassa, mutta vasta kun on palattu saaresta ja menossa saunaan. Mutta se on sitä lajia uupumusta, jossa uni tainnuttaa koko yöksi, ja joka on aamuisin tiessään. Sitä väsymystä, josta mieli vain virkistyy. Sitä tekemistä, jossa ei ehdi turhia murehtia ja tunteilla. Tärkeintä laatua stressin hallintaa mun mielenlaadulleni.

Loman tekee myös tämä paikka. Tämä on toinen universumi, avaruus ehkä. Se toinen on siellä, missä on muita ihmisiä, katuvaloja ja sheivereitä. Painoindeksi ja säärikarvat kiinnostaa nimittäin täällä ihan todella vähän. Miten sellaisten asioiden merkitys jotenkin itsestään paineistuukin kaupunkia kohti tultaessa?

Kesän loputtua kirjoitin, että haluan aina olla se ihminen, joka olen täällä. En halua tipahtaa siihen arjen kauheaan kaninkoloon, joka loppuu vain puolivuosittain pitkällä lomalla saaristossa. Tai jonkin lentomatkan päässä. Miten kävi? Tämä loma heilautti tasapainon tietysti taas tuohon kesäoloon, mutta onnistuin kyllä mielestäni aika hyvin arvosanoin pääsemään tavoitteeseen myös kesän ja joulun välisenä aikana kotona.

Noudatin kaikkia itselleni antamia ohjeita, tietoisesti tai tiedostamatta. Ja voin paremmin. Tein tai olin tekemättä ja yritin sivuuttaa liikaa velvollisuudentunnetta. Jatkoin fyysisen hyvinvoinnin harjoituksia ihan perusjuttujen kanssa: syöminen, liikkuminen, nukkuminen. Olen iloinen edistyksestä. Asetettiin yhteiset ajat prioriteeteiksi ja oltiin lähellä. Onnistui parhaiten, parasta.

Vuoden vaihdetta en jaksanut tällä kertaa ajatella. Miksi oikeastaan olisi tarvinnutkaan? Kulttuuriin kuuluva ilmiö juhlia tällaisia asioita. Toisin tahtominen on aina työlästä vastavirtaan uimista. Ajan kuluminen on kuitenkin aina aiheuttanut jonkinmoista ahdistusta, joten jätin tällä kertaa väliin. Täällä se onnistui helposti. Vuoden vaihde ei tänne näkynyt eikä kuulunut – ei valoja, ei ihmisiä, ei raketteja, vain mykkä musta meri. Vuosi siis vaihtui, mutta aurinko nousi ja laski siitä piittaamatta. Ja minä olin elossa ja onnellinen sitä katsellessani. Muusta viis.

 

maisemat-16

maisemat-15

maisemat-11

maisematB




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN