Milloin mökki on valmis?

mokkilokakuu-3

 

Kuulen usein tuon kysymyksen, ja joka kerta se tuntuu niin kovin hassulta. Kysyjä on tietysti vain kohteliaan kiinnostunut siitä, mitä mulle ja meille kuuluu, mutta tulee samalla olettaneeksi, että mökki on joskus valmis. En oikeastaan ymmärrä, että ehkä se sitä joskus on. Koteja kun on rakennettu, niillä on ollut tarkatkin deadlinet. On oikeasti mietitty, että kohta muutetaan. Sen on jotenkin käsittänyt.

Tätä en käsitä, vieläkään. Että meillä edes on tällainen paikka. Aika usein luulen, että tämä on ihan leikkiä. Että ei meillä oikeasti voi olla unelmien mökkipaikkaa. Tämä on joku piilokamera. Koti ihmisellä voi olla ihana, mutta miten meillä näin nuorina voisi olla jo ihanan kodin lisäksi jotain tämmöistä, minkä olen laskenut elämässään vain paljon voittaneiden eksklusiiviseksi luksukseksi. Tiedän toki sen, paljon me ollaan elämässämme voitettukin. Saatu niin paljon. Epätodellinen tämä asia silti on. Epätodellinen.

Siksi, vaikka unelmoinkin valmiista kesistä meidän saaressa, omalla mökillä, unelmoin siitä samalla tavalla kuin kuka tahansa. Kuka tahansa, kenellä ei ole mökkiä, sellaista rakenteilla tai missään mahdollisissa suunnitelmissakaan. Sitä selailee haaveboardeja Pinterestiin, näkee päiväunia päiväunista meren ääressä ja leppoisista kesistä saaristossa. Ah, olisipa joskus tuollainen! Voisipa viettää aikaa tuollaisessa paikassa! Kunpa saisi joskus sisustaa oman mökin! Ihan just niin minäkin teen. Näen kyllä, että me rakennetaan mökkiä oikeasti, mutta en oikeasti ymmärrä, että se on totta. Enkä sitä, että se on joskus valmis.

 

mokkilokakuu-11

mokkilokakuu-2

mokkilokakuu-14

mokkilokakuu-8

Otin tämän kuvan siksi, että toivottavasti jo ihan pian voin ajatella, että yök, olipa kamalaa, kun sisäänkäynti näytti tuolta! Nipistäkää mua sitten. 

 

Valmiusasteen kyselyille tekee mieli naurahtaa siksikin, että ei meillä ihan oikeasti ole tietoa, milloin se valmistuu. Ja vaikka hitaus tuskastuttaa ja huolettaa joskus paljonkin, olemassa on se toinen puoli, jossa sillä ei ole mitään väliä. Toive valmistumisesta liittyy vain siihen, että toivoisin tämän jatkuvan tekemisen joskus loppuvan. Haluaisin, että me voitaisiin käydä töissä ja sen jälkeen viikonloppuisin ja lomilla tehdä mitä huvittaa. Viettää vapaa-aikaa. Olla vain. Keksiä ex tempore -tekemistä, olla siellä mökillä. Koska tietenkin me siellä oltaisiin, se on maailman ihanin paikka. Siksi me sitä tehdään, että saataisiin olla siellä mahdollisimman paljon.

Nyt kuitenkin sinne meneminen ja tekeminen on pakko. Joka vapaa hetki, jota ei vietetä siellä, nakuttaa mielen pohjalla aikana poissa mökiltä. Niin kipeän kaivattuja kuin vaikka viikonloput kotona onkin, se on velka-aikaa, joka on ennemmin tai myöhemmin maksettava mökkityöllä takaisin.

Siis vaikka valmistumisen päivämäärällä ei ole väliä, haluaisin sen koittavan mahdollisimman pian. Jotta työ voisi tauota. Jotta vapaa-aikaa olisi. Jotta voisin ymmärtää, huomata, tiedostaa sen järjenvastaisen ilon ja onnen, että meillä todella silloin on tuollainen paratiisipaikka.

 

mokkilokakuu-5

mokkilokakuu-7

mokkilokakuu-4

mokkilokakuu-15

mokkilokakuu

mokkilokakuu-13

 

Mökin valmistuminen on vähintääkin yli vuoden, ehkä puolitoista alkuperäisiä kaavailuja jäljessä. Toteutettiin unelma uudesta kodista, ja unelmia sijoittamisesta tässä välissä, ja ne vaativat ne isot remontit. Kohdattiin ja käytiin läpi myös paljon aikaa ja energiaa ottaneita muita, vaikeita asioita elämässä, eivätkä ne jättäneet energiaa mökille. Ei myöskään luovuttu matkoista ulkomailla, jotka olisi olleet hyvää loma-aikaa myös mökin rakennukseen. Velka-ajalla siis matkustettiin.

Jokin totuus on myös siinä, että sisätyöt on mielettömän hitaita. Toissatalvena pykättiin koko ulkolaudoitus taloon päivinä, jolloin aurinko antoi valoa vain muutamille tunneille. Loput kaamoksen tunneista oli mahdotonta työskennellä, hukkaan heitettyä aikaa, kun saari ja meri oli pilkkopimeä. Silti saatiin valtavia asioita aikaiseksi. Nyt mitään edistystä ei näy, vaikka täällä välillä oltaisiinkin.

Mr. aloitti uusissa töissä, eikä sellaisista ole ensimmäisinä viikkoina tai kuukausina kovin helppo irrottautua joka perjantaiksi etätöihin. Etäperjantait nimittäin on helpottaneet rakennusaikaa paljon. Silloin voi saapua saarille jo torstaina, aloittaa aamuvarhaisella, vaikka vielä pimeällä omat päivätyöt, ja ehtii vielä hetkeksi mökkitöihinkin. Lauantai on koko päivä aikaa, kun ei tarvitse ehtiä käymään yhdeksältä aukeavassa kaupassa, kun kauppareissun on voinut tehdä jo torstaina tai perjantaina alta pois.

 

mokkilokakuu-10

mokkilokakuu-9

mokkilokakuu-16

mokkilokakuu-6

mokkilokakuu-12

 

Haluan lukea tätä tekstiä vuoden päästä ja ajatella, että onneksi ei olla enää tuossa vaiheessa. Sitä ennen toivon, että osaisin vastata otsikon kysymyksiin nauramatta tai vaipumatta epätoivoon.



Meidän musta-marmorinen keittiö

keittio-16

 

Olen niin intoutunut uusien sisustushankintojen kanssa, että vanhat tuppaa jo unohtumaan! Onneksi sain kuitenkin muistutustoiveen keittiön esittelystä. Oli pakko oikein tarkistaa, että enkö tosiaan ole kuvannut keittiötä kunnolla blogiin, mitä ihmettä! Tarkoitus kun on nimittäin todellakin ollut! No tässä viimeinkin. Keittiö nimittäin on valmis – sentään joku nurkka on…!

Keittiö on Noblessalta, jonka Salla Nordmanilta saatiin erinomaista palvelua koko projektin aikana. Voin tosiaankin suositella! Musta keittiö oli selvä valinta samantien, olin haaveillut sellaisesta pitkään. Yhtä selvää oli tasoiksi ja välitilaksi marmori. Marmoripohdintoja enemmän täällä, mutta päädyttiin lopulta tosiaan aitoon Carraran marmoriin, vaikka marmorijäljitelmät olisi olleet helpompihoitoisia. Aitoa ilmettä ja tunnetta ei kuitenkaan korvannut lopulta mikään.

Marmoriin tosiaankin jää kaikki jäljet. Se on nyt jo naarmuja ja kaikenmaailman hapoista tulleita jälkiä täynnä. Mr. on alusta asti suhtautunut asiaan rennosti, ja minäkin lopulta. Koska ihme kyllä noita jälkiä ei juurikaan näy! Marmori on niin eläväpintaista, että sen suonet häivyttää kaiken. Halleluja. Kyllä sitä silti saa aikalailla varoa, mutta siihen on jo tottunut. Kauneus voittaa 🙂 Marmori valittiin pitkän harkinnan jälkeen 2 cm paksuna. Vaihtoehto oli 3 cm. Nyt en edes käsitä, miksi mietittiin asiaa niin kauan, tämä oli ehdottomasti uudemman ja paremman näköinen silmään nyt.

 

keittio-5

keittio-8

 

Mustat ovet taas on olleet kauniit, mutta kahdella tavalla kauhistus. Ensinnäkin niihin jää julmetusti sormenjälkiä. Toisaalta ne on sata kertaa helpompi pyyhkiä, kuin vaikka valkoisista ovista ikinä. Toinen negatiivinen asia on se, että ne ovat mustat. Heh, mustat ovet on tosiaan mustat, mutta en siinä huumassa hoksannut keksiä miten paljon ne oikeasti syövät valoa. Koska asunnossa on ikkunat vain toisessa päässä, musta keittiö oikein imaisee loput valot. Ihme kyllä suhtaudun siihenkin aika heppoisesti nyt jo. Että oho, kappas. Näin kävi, ja nätti se on silti, seuraavalla kerralla sitten otetaan tästä opiksi. Tämä tuskin nimittäin oli meidän viimeinen remonttimme 😀

Keittiön muoto oli myös aika selvä samantien. Joku ehdottikin L:n muotoista keittiötä, mikä olisi saattanut toimia yhtä hyvin. Haluttiin kuitenkin jättää mahdollisuus siirtää kylppärin ovi joskus keittiön puolelle, ja haluttiin ehdottomasti myös saareke. Tällä lay-outilla kaikki toiveet saatiin toteutettua. Saarekkeen keskeltä menevät putket olivat yllätys, mutta ei annettu sen haitata. Kotelo ympärille vaan, ja siinä olkoon.

Messinkinen hana on Tapwellin. Messinkikin hapettuu samantien, ja voisi sitä kai kiillotellakin välillä. En ole jaksanut. Naarmuinen marmori ja hapettunut messinki tuntuu jollain lailla sellaiselta rennon italialaiselta valinnalta, mistä pölvästillä tavalla tykkään.

 

keittio

keittio-11

 

Koneet valittiin niiden toiminnallisuuden ja laadun mukaan. Meillä oli kummallakin kaikenlaisia pieniä nippelivaatimuksia koneiden ja niiden käytön, äänen ja muun suhteen, eikä tingitty niistä mistään. Siispä liesi ja uuni ovat AEG:n ja jääkaappi-pakastin sekä tiskari Boschin. Avokeittiössä superhiljainen tiskari on must. Ihan paras vehjes on uuni! Se on mikron ja uunin yhdistelmä, jota olen aina karttanut. Olen ajatellut, että sellaisissa ei kumpikaan toiminto toimi kunnolla. Auts, olin niin väärässä. Tämä on  a i v a n  mahtava. En enää koskaan suostu ottamaan minkäänlaista muuta uunia, jos mikro on pakko olla! Meillä kyllä on, käytetään sitä aika paljon. Odotan vain kauhulla sitä päivää, kun mikrokupu on unohtunut uuniin, kun laittaakin uunitoiminnon päälle… Kaikissa tällaisissa uuneissa oli jokin osa kromin väristä metallia, mitä ei haluttu missään nimessä. Vain yksi oli täysin musta, ja se tietysti maksoi kaikkein eniten. Sitä mietittiin pitkään, mutta ei tehty kompromissia.

Keittiö toimii loistavasti. Säilytystilaa on aika vähän, kuten tämän asunnon teemana on… huoh. Mutta isolla karsimisella ja taitavalla järjestelyllä (olen siinä PARAS), ollaan saatu kaikki mahtumaan juuri hyvin. Tilaa yhdellekään uudelle astialle ei tosin ole, heh. Erityisesti rakastan saarekkeen 120 cm leveitä laatikostoja, jotka imee hullun määrän tavaraa. Saarekkeen toisella puolella on kaksi yhtä leveää kaappia, joissa on käyttöastiat.

 

keittio-2

keittio-13

keittio-15

 

Saarekkeen valo oli yksi iso murhevyyhti, apua! Onneksi se on nyt ohi. Ostin siihen ensin tuon Louis Poulsenin NJP-valaisimen pitkällä varrella. Tarkoitus oli sitä siitä käännellä eri suuntiin industrial -henkisesti. No se ei taipunutkaan mihinkään, joten se oli pakko vaihtaa lyhyempään malliin. Sitä ei sitten taas saanutkaan kytkettyä suoraan sähköihin ja katkaisijaan, vaan se oli pakko laittaa pistorasiaan ja vetää johto pintavetona putkea pitkin. Sanotaanko näin, että putkikoteloon on tehty niin monia turhia reikiä ja kitattu ja maalattu vanhoja umpeen, ja pähkitty johtojen vetämistä, että en enää koskaan tekisi sitä uudelleen, argh! Lamppu on paikallaan nyt ja toimii siinä hyvin, mutta ei sen asennus vieläkään nätti ole. Seuraavaksi sitten siitäkin oppineena… Näistä opetuksista saisi kohta kirjan 😀

 

keittio-4

keittio-10

keittio-7

keittio-9

 

Semmoisia keittiöjuttuja! Unohdinkohan jotakin? Vielä kaipaisin eteisen ja keittiön väliseen kaarevaan oviaukkoon mustarunkoista lasiliukuovea, mutta se odottaa vielä budjettiaan.

 

keittio-12

keittio-14

keittio-3



Tällä viikolla…

lokakuu-6

 

…olen ihastellut ja hihkunut ruskaa ja syksyä ylipäätään ihan joka ikinen päivä. Etenkin kotiin mennessä näky on ollut tyrmäävä. Olen siis fiilistellyt taas kerran meidän uuden kodin ympäristöä ihan täysillä. Vähän niinkuin mökillä. Nyt jo neljättä vuodenkiertoa (!) meidän saaressa mennään, ja jokaisena vuodenaikana Mr. jaksaa innostua aina uudestaan siitä, että just tämmöiseen aikaan vuodesta täällä on ihan parasta. Vuodenajasta ja kelistä siis riippumatta 🙂

Hän haaveilee myrskyistä, vesisateista, auringosta, jäästä ja lumesta kaikista tasapuolisesti. Ja on ihan oikeassa. Siinä me ollaan aina samaa mieltä: harvemmin muakaan harmittaa minkäänlainen keli. Päinvastoin, rakastan kaikkea muuta paitsi loskaa. Vesisadetta ja harmautta ihan yhtä paljon kuin aurinkoa, uskaltaisin sanoa.

 

lokakuu-3

lokakuu-15

 

…olen viimein lakannut kiinnittämästä huomiota siihen, että käytän nykyään hiirtä vasemmalla kädellä. Työfyssari opetti moisen viitisen viikkoa sitten. Ensinnäkin sillä saa keskitettyä kirjainnäppäimet ruudun keskelle (pöytänäppiksessä siellä oikealla on aina numeronäppäimiä ja kaikenlaista muuta niin, että kirjaimet on näppiksen vasemmalla puolella) ja toiseksi se auttaa aktivoimaan vasenta puoliskoa kehossa muutoinkin. Alkuun se oli karseaa.

Sitten pari viikkoa meni niin, että kumpikaan puoli ei olisi enää tuntunut luonnolliselta. Kun olin siirtänyt hiiren vasemmalle puolelle, en kertaakaan siirtänyt sitä takaisin. Nyt en enää huomaa koko asiaa. Tuntuu jopa omituiselta käyttää läppärillä edelleen oikeaa kättä.

 

lokakuu-4

lokakuu-5

 

…kävin Tallinnan-laivalla eräällä työreissulla. Reissut on aina eri tavalla raskaita kuin työpäivät muuten, mutta oli oikein mukava vuorokausi. Etenkin tilaisuuden alussa puhuneella Arman Alizadilla oli huikeita ja pysäyttäviä näkemyksiä elämästä ja sen kohtaamisesta. Niin inspiroiva ja aito tyyppi, tykkään. Olen aina tykännyt.

 

lokakuu-8

lokakuu-2

lokakuu-14

 

…juhlittiin Mr:n mahtavaa uutta työpaikkaa Gaijinissa. Asia on aiheuttanut paljon huolta viime aikoina, ja viimein se on kunnossa. Iloinen, onnellinen ja kevyt olo, meillä molemmilla <3 Huh, ihan superylpeä olen hänestä. Kova tontti ja isoja asioita pyöritettävänä. Eikä arkipäivän treffit lempiravintolassa todellakaan ole koskaan pahitteeksi <3

 

lokakuu-13

lokakuu-10

 

…olen tehnyt peräti kolme uutta, hyvin pitkään pohdittua ja äärimmäisen unelmoitua hankintaa kotiin. Stay tuned <3 Superplussaa, että ne kaikki saapuvat ihan ennätysajassa!

 

lokakuu-18

lokakuu-12

lokakuu-16

 

…pääsen huomenna viimein kampaajalle, aaaah! Jotain kertoo se, että kampaajani on ehtinyt pyöräyttää yhden lapsen ja palata töihin sen jälkeen, kun ollaan viimeksi nähty..

 

lokakuu-7

lokakuu-11

 

…sunnuntaina juhlitaan kummityttöä ja nähdään hänen perhettään <3 Olen luvannut viedä tuliaisiksi tätä Moskovan pataa. Joko lauantaina tai sunnuntaina käydään myös jälleen kerran Ikean kautta, kun laitetaan eteistä sittenkin uusiksi. Arkielämä on osoittanut, että nykyiset ratkaisut ei toimikaan, ja keksittiin (luultavasti) parempia. Tämä uusi musta sivupöytä ei kuitenkaan katoa, se siirtyy olohuoneen sivupöydäksi, ainakin nyt.

Oho, aika ihana viikko <3

 

lokakuu-17




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN