25 viime vuodesta

outfitinnauvo-9

 

Koska kurjuuksia sataa ikkunasta sisään lisää näköjään tänäkin vuonna, palataan hetkeksi vielä viime vuoteen! Olen auttamatta myöhässä uudenvuodenpostausten suhteen, mutta tammikuun ekan puoliskon ollessa meneillään, menköön. Kopioin Idalta muutaman kysymyksen, joiden kautta viime vuotta pohdintaan. (Voi muuten olla, että olen tämän idean varastanut juuri Idalta ennenkin…? :))

 

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Matkustin Australiaan. Tylsä vastaus!

2. Missä maissa vierailit?
Tallinnassa, Ruotsissa, Australiassa, Hong Kongissa, Singaporessa, Arabiemiraateissa (oho! Kuulostaapa yllättävän kivalta)

3. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Pidemmän loman kesäaikaan. (Tämä oli tosin viime vuonna oma pyyntöni!)

4. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Yksi syksyn masentavien asioiden päivä.

5. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Vuosi ei sisältänyt suuria saavutuksia sanan perinteisessä merkityksessä. Ehkä mainitsen kuitenkin ranskan opiskelun, jonka sinnittelin koko vuoden läpi.

 

outfitinnauvo-11

 

6. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Se ahdistavin ja surullisin asia syksyltä.

7. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Teloin nilkkani mökkisaunan portailla. Kyllä, kännykän näyttöä tuijottaessani! Ja ah, tämä kaikki on videolla, koska yritin ottaa tietysti instastoryvideota. Miten noloa! 😀

8. Mikä oli paras ostoksesi?
Yksiö Töölöstä. Laadukkaat takit.

9. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Äh, liittyy taas niihin syksyn juttuihin.

10. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Jos ei lasketa pakollisia, ihan varmasti mökkiin ja matkustamiseen. Ei laukkuja viime vuonna!

 

outfitinnauvo-8

outfitinnauvo-2

 

11. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Polkupyöräilystä heinäkuussa mökillä! Miten se voikin olla niin riemastuttavaa monen vuoden pyöräilytauon jälkeen, ja noissa rauhallisissa maisemissa kukkaketojen keskellä <3

12. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni. Nähneeni ystäviä.

13. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Murehtivani. Kestovastaus. Yritän paremmin tänä vuonna!

14. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Good Wife! Aaah, Good Wife – mitä lohtua se antoikaan vuoden viimeisinä kuukausina, kun kiire jäyti kaikkea, ja murheet etenkin. Ei muuta kuin Good Wife pyörimään, iso peitto sohvalle ja kaikki oli hyvin <3. Myös The Crown oli ihana.

15. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En jaksa vihata ketään koskaan. Pari valittua sanaa voisin kyllä muutamillekin sanoa. Ja olen sanonutkin, voi pojat.

 

outfitinnauvo-4

outfitinnauvo-7

 

6. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin Hietamiehen Maa suuri ja avara -kirjasarjan viimein. Se vei menneessään. (Olihan se viime vuonna?) Nyt pöydällä on Diane von Furstenbergin elämäkerta, Henrik Ibsenin Nukkekoti, Kaari Utrion uusin ja pari muuta.

17. Mitä halusit ja sait?
Kaksi ihanaa matkaa pitkälle.

18. Mitä halusit, mutta et saanut?
Vakauden.

19. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Osallistuin järjestämääni seminaariin, jossa oli mielettömän inspiroivia ja upeita naisia puhumassa! Söin käpykakkua (joka vuoden must), autoin Mr:ä yhdessä isossa asiassa, sain ihanan kukkakimpun ja lahjan. Täytin 33.

20. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
Että kaikki loppuvuoden ahdistavat asiat olisivat jääneet tapahtumatta.

 

outfitinnauvo-3

outfitinnauvo-10

 

21. Mikä piti sinut järjissäsi?
Huh! En tiedä olenko sitä! Mutta Mr. Rakkaus. Perhe.

22. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Sote-uudistuksen monet käänteet. Enkä edes vitsaile! 😀

23. Ketä kaipasit?
Heitä, joita liian harvoin näen: ystäviäni, veljeäni, veljentyttöjäni.

24. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Mr monin yllätyksin. Australian luonto.

25. Mitä asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle?
Elää läpi vuoden normaalisti. Sillä lailla normaalisti, että hyvinvointini on edes balanssissa: normaali liikunta, syöminen, uni. Ja edelleen yritän kasvaa vähempään murehtimiseen. Haluan myös matkustaa ainakin kerran, ja suorittaa sen ranskan ylioppilaskokeen! Haluan myös korjata ja työstää asioita, jotka omassa ajattelutavassani ja käytöksessäni on aiheuttanut ongelmia itselleni ja läheisilleni. Nyt kun ajattelen, itse asiassa nämä kaikki asiat on yllättävänkin hyvässä alussa jo nyt! Ehkä tämä ei toivoton vuosi olekaan 🙂

 

outfitinnauvo-6

H&M coat
Zara jeans
Seed sweater
Furla bag
Sand scarf
Marc O’ Polo shoes



Onni matkasta?

COMING SOON: ASIOIta uudelle vuodelle

 

Kunpa voisin sanoa, että tälle vuodelle on varmuudella luvassa jotain mahtavaa. Jännien juttujen kalenteri on kuitenkin tyhjää täynnä, ja tätä paperiversiota täyttelen toistaiseksi ranskan tunneilla ja alkuvuoden työmenoilla. Muutama pieni juttu on kuitenkin kalenterissa, ja pari isoa haaveissa!

Jo tälle kuukaudelle ollaan sovittu muutaman ystävän kanssa illanvietot. Harmi sinänsä, että nämä asiat vaatii nykyään kalenterin ja kuukausien suunnittelun, koska ruuhkavuodet, työt ja lapset ja elämä. Mutta se tekee näistä hetkistä sitäkin arvokkaampia.

Helmikuussa on ystävänpäivä ja toinen vuosipäivistä, joten siihen on sovittuna erityistä aikaa kaksin. Helsingissä, mutta kivemmissa puitteissa. Maaliskuussa todennäköisesti on luvassa yksi lyhyt yhdistetty työ- ja vapaareissu Eurooppaan. Juuri sitä ennen on myös ollut ranskan yo-kirjoitukseni, ja sitten se koko urakka on ohi! Siinä on kuitenkin vielä työtä tämän alkuvuoden…

Kevät muutoin kulunee mökillä rakentaen. Kevättalvelle on (kaukaisissa) haaveissa myös jokin lämpöloma. Kiitos töpeksittyjen Australian -lentojen, meillä on pieni lentolahjakortti. Saa kuitenkin nähdä riittääkö aika ja ennenkaikkea muu raha tässä asuntoloukkujen keväässä siihen.

Kesäkuussa muutettaneen takaisin putkiremontoituun kotiin. Juuri nyt sinne ei tosin ole mitään hinkuja, eikä varsinkaan muuttorumbaan heti uudelleen 😀 Asuntojen kohtalot on rehellisesti sanottuna oikeasti mietinnässä, ja katsotaan varmaan sitten loppukeväällä ihan fiiliksen mukaan, että mitä tehdään. Juuri nyt en edes tajua, mitä me ollaan tehty niillä kaikilla tavaroilla, jotka kotiin jäivät?! Yhtenä ajatuksena heitinkin sen, että jäädään Töölöön ja myydään Kamppi ja kaikki kamat sieltä.

Kesäloman pitäisin tänä vuonna kerrankin heinäkuussa, jos se vain töissä sopii. Muutamana aikaisempana vuonna olen lomaillut elo-syyskuussa pidemmän pätkän, matkojen ja matkakavereiden aikataulujen vuoksi. Se on ollut toisaalta ihanaa. Viime vuonna huomasin kuitenkin, että heinäkuussa alkaa olla lomalle jo tarve, kun toisaalta elokuussa virtaa taas jo töihinkin riittäisi.

Loppuvuodesta ei sitten ole harmainta hajuakaan!

 

newyearplans-4

newyearplans-3

 

Varsin tasainen vuosi on siis tulossa, ison rakentamisprojektin eteenpäin puurtamisen sitä hallitessa. Ilman ylämäkiä, ilman alamäkiä, oikeastaan toivottavastikin. Miksi sen pitäisi harmittaa? Onko sitä vain niin tottunut olotilaan, jossa kaikkea huippua pitää koko ajan tapahtua? Somekin siihen opettaa.

Ylipäätään olen tässä miettinyt sitä kauheaa kliseetä, että miten matkasta tekisi onnen, eikä vain määränpäästä. Nämä meidän rakentamisen ajat tuo sitä niin konkreettiseksi: sitten kun asunto on valmis, voi hengähtää (niin tosin voikin!), sitten kun mökki on valmis, voi alkaa elää normaalia elämää, vasta sitten. Siihen asti jokin on kesken. Mutta entäs sitten, jos onkin kesken, pitääkö silloin muka jonkun olla huonosti? Siitä ajatuksesta en meinaa ymmärtää päästä eroon.

Osa keskeneräisyyden ahdistusta on ihan vain malttamatonta odotusta: en jaksaisi enää vain rakentaa, haluaisin jo nauttia lopputuloksesta! Koska onhan jonkin odotetun asian toteen käyminen huumaava tunne. Sitten kun opiskelut kasassa, sitten kun vakityöt, sitten kun häät, sitten kun asunto valmis… Muun muassa näitä asioita olen odottanut aiemmin, ja joka kerta asian tapahtuessa palkinto on niin valtava ja ihana, että malttamattomuus sitä ennen on oikeutettuakin. Mutta ei keskeneräisyyden edessä masentua tarvitsisi? Ei sanan oikeassa merkityksessä, mutta ihan liika turhautuminen niiden edessä usein ainakin mut valtaa!

Koska ei se tähän lopu: sitten kun olen kiertänyt kaikki mantereet, sitten kun olen unelmatöideni huipulla, sitten kun asutaan tuolla ja tuolla, sitten kun on lapsia, sitten kun se mökki on valmis, sittenkunmitäikinä. Niin, mitä sitten? Mitä sitten, kun kaikki sittenkun on saavutettu – eikö silloin pidä oikeastaan olla päätöksessään jo koko elämä? Eikä kai sinne mikään kiire ole?

 

newyearplans



Aamiaispöytä vahingossa

breakfast table-2

 

Remontin jälkeiset yllätykset näyttää olevan poikkeuksetta positiivisia. Hyvä suunnittelu kannattaa tottakai, silloin ei voi ainakaan mennä pieleen. Kuitenkin aina jää jotain tajuamatta, ja kokonaisuus rakentuu puoliksi vasta silloin, kun kamat kantaa sisälle. Muistan miten Kampissakin silloin ihmeellisiä asioita loksahti paikoilleen vasta valmiina. Tämän asunnon heittämällä paras yllätys oli aamiaispöytä. Se oli täysin vahinko!

Ikkunat on tällaisessa 50-luvun talossa tosi matalalla, joten keittiö piti rakentaa ikkunalaudan mukaan vähän normaalia matalammaksi. Keittiösuunnittelija tosin oli aivan vakuuttunut, että me ollaan hulluja ja tyhmiäkin vielä, kun näin tehdään. Meistä tämä oli kuitenkin alusta asti paras ratkaisu. Siis kaikista muistakin syistä kuin tämän pienen ruokailutason syistä!

Suunnittelija ehdotti keittiön rakentamista toisin päin. Allas olisi ollut samalla paikalla, mutta jääkaappi ja liesi nyt tyhjällä seinällä. Tällöin ikkunaa ei olisi tarvinnut ottaa huomioon, ja keittiöstä olisi saanut normaalin korkuisen. Ei kiitos – jos yksiössä on ikkuna keittiössä, se pitää nähdä! Laskutilaa ja säilytystilaa on myös nyt tuplasti-triplasti enemmän kuin hänen ehdotuksessaan.

No, koska pidettiin päämme ja keittiö jäi matalaksi, tason ääressä istuessa se on lähestulkoon optimikorkeudella pöytätasoksi. Ikkunan alla on patteri, ja altaan alta avautuu roskislaatikko, joten tason alle oli pakko jättää tyhjä tila. Tason eteen mahtuu kaksi jakkaraa, ja kaksi henkeä syömään uskomattoman mukavasti. Tämä tuntuu niin luksusjutulta, että ihan hykertelen joka kerta sitä käyttäessäni! Kahvilaolo, ja vapaapäiväolo, arkenakin.

Koko tämä asunto on saanut minutkin syömään pöydän ääressä, mitä on kotona tapahtunut muutoin hyvin harvoin. Ainakaan aamiaiselle en ole juuri koskaan istunut pöytään syömään. Possu mikä possu.

Huoneen puolella on se pieni pyöreä ruokapöytä. Sen yläpuolella ei ole valaisinpaikkaa, mutta aiottiin vetää siihen kohtaan lamppu seinäpistokkeesta. Tarvikkeet on ostettukin, mutta askartelemista vailla. Luulenpa kuitenkin nyt, että ei tehdä sitä lainkaan, koska ei siinä valoa tarvitakaan. Syöminen onnistuu ilman valoakin, ja jos pöydän ääreen tarvitsee valoa, voi mennä tähän keittiön tasolle.

 

ps. Mr. haluaa vakaasti painottaen muistuttaa, että tuo välitilan laatoituksen kulma ei ole vielä valmis. Siitä puuttuu lista 😀

 

breakfast table

breakfast table-4

breakfast table-6

breakfast table-9




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN