Ei ilman merta

mokilla-10

 

Kun ajettiin mökille perjantaina, ja ensimmäiset merenpalaset tuli saarilla näkyviin, oli pakko ihmetellä taas, miten meri täällä onkin niin eri. Tätä merta ei ole muualla. Ei samanlaista. Niistä mökkinaapurin dronekuvista se taas niin konkreettisesti näkyi, mikä on tiedettykin: täällä ollaan jo aika kaukana. Ei missään ulkosaaristossa, mutta paljasjalkaiselle mannerihmiselle jo niin pitkällä, että luonto muuttuu. Tunnelma muuttuu. Täällä meren olo on iso, Helsingissä jotenkin pieni. Joskin Helsingissäkin rakastan etenkin Eiran ja Kaivopuiston edestä aukenevaa näkymää, kun saaria ei ole. Aina sitä kuitenkin tietää, vähintään kohta tulee Tallinna.

Ei Itämeri niin suuri ole, että sekoittaisi valtameren tunnelmaan vaikka Yhdysvaltojen rannoilla, mutta täällä sitä on enemmän. Tästä on jo väylä aavalle paljon lähempänä kuin Helsingistä. Tästä kulkee rahtialukset, joista ei tiedä minne ne menee. Helsingin edustalla kulkevat vain turistilautat, joiden matkustajatkin suunnilleen tuntee tai voi arvata. Eikä siinä mitään, siinäkään. Täällä siinäkin on vain jotain jännittävämpää. Laivat on aina uusia, ja niiden sisältö ja määränpäät vain arvailtavissa. Itse asiassa on olemassa sellainen nettisivusto, mistä nuo tiedot näkee – jos sattuu näkemään laivan nimen. Jyrinän kuulee yölläkin, tasaisen jyminän jo kaukaa. Sitten saarten välistä – onneksi hyvän matkan päästä – näkyy piippuja, valoja, keula.

En ole koskaan Suomessa asunut sisämaassa. En silti ole varsinaisesti ajatellut merestä sen kummempaa. Itse asiassa lapsena kesät vietettiin aina järvien äärellä, ja sekin oli ihanaa. Huomaan kumminkin, että en haluaisi elää ilman merta lähellä koko ajan. Ajattelin tätä viimeksi tällä viikolla, kun tulin Töölön -kotiin, joka on ihan meren rannassa. Että tuo, tuo sitten on yksi onnekkaimmista asioista elämässäni – saan viettää arjessani lähes jokaisen hetken meren ääressä. Täällä se on kuitenkin kaikkein paras.

 

mokilla-17

mokilla-12

mokilla

mokilla-16

mokilla-9

mokilla-18

mokilla-5-side

mokilla-8

mokilla-13

mokilla-4

mokilla-15

mokilla-11

 

Heräsin äsken täältä taas siihen sunnuntaiahdistukseen, kun täältä täytyy lähteä. Sitä ei muuten ole ollenkaan enää kotona, sitä sunnuntaiahdistusta. Että äh, pakko mennä töihin ja vapaat on loppu. Tykkään työstäni ja arjestani, ja jos olen ollut kotona viikonlopun, menen arkeen taas mielelläni. Tämä on kumminkin semmoinen kupla, että pois lähteminen on ihan kamalan vaikeaa!

Tiedossa on ihan tavallinen viikko, onneksi. Normityöt, ei mitään erityisen suurta, muttei vielä kesäksi hiljennyttäkään. Pitäisi käydä hakemassa maalimalleja uuteen kotiin, ja odotetaan sinne jälleen lattian tekijää aloittamaan jo pohjatöiden jälkeistä lattian paikkaamista. Puretun keittiön kohdalle kun pitää laittaa samanlainen parketti kuin muualla. Tuota lipastoa täällä taas mittalen, tulisiko se keittiön viereiselle käytävälle uuteen kotiin? Siihen tarvitaan joku täsmälleen tuollainen kaluste. Joko tämä tai sitten joku muu antiikkinen, Bukowskilla on ollut upeita. Tämä jäisi sitten tänne, ja aikanaan meidän mökkiin.

Sitten pitäisi alkaa hommiin nykyisten kotien eteenpäin laittamisen kanssa. Ollaan kallistumassa siihen, että Töölö jää vuokralle. Kamppi tulee myyntiin heti, kun putkiremontti ja sen jälkeisen viilaukset valmistuvat. Luovutuspäivä on jo alle kolmen viikon päästä! Ilmoittelen taatusti täälläkin sitten niistä!

Mutta nyt olen tainnut käyttää lorvailuhetkeni loppuun, ja pakko alkaa pakkaushommiin!

 

mokilla-2

mokilla-7

mokilla-19



Uuden kodin moodboard

featured

 

Pinnailen nykyään aivan villinä. Siis ihan hullunkiilto silmissä. Aamuin, illoin, öin, bussimatkoilla, kassajonoissa, missä vain Pinterest. Koska nyt on sellainen epätodellinen tilanne, että tyhjänä on unelmien koti ja edessä pelkkiä valintoja ja uusia hankintoja. Tuntuu kummalliselta, väärältäkin – ollaankohan nyt ollenkaan ansaittu tällaista iloa ja onnea. Monen asian eteen täytyy jatkossakin kursia pennosia kokoon vuosia, mutta osa hankinnoista on pakollisia.

Nykyisiä huonekaluja tulee menemään mökille, ettei sinnekin tarvitse heti ostaa kaikkia uusia. Lisäksi tässä kodissa on ne seinät ja raamit, joita unelmieni design -hankinnat on vain odottaneet. Nyt ne on, ihan tässä, olemassa. Mitä siis, jos pilaankin kaiken? Tuleekin ihan huono? Siispä pinnailen kuin viimeistä päivää. Jos voisin absorboida näiden tunnelmien luojien mielenmaailman vielä jollakin muulla tavalla, sen tekisin. Nyt yritän vain kylpeä kuvissa ja imeä niistä kaiken.

Ennen ihastuin johonkin esineeseen, ja pinnailin ideoita juuri siitä. Nyt pinnailen myös toisinpäin: tunnelmia ja tunteita, olotiloja, joita kuva herättää, riippumatta siitä, mitä asioita ja esineitä kuvassa on. Ja ihmeellisiä asioita niihin onkin eksynyt.

 

db0a28e31460d3ed566fd2ab9e7e3375

Runsautta. Paljon asioita, värejä ja tyylejä päällekkäin ja pinoittain, silti sulassa sovussa. En olekaan minimalisti ja konmaristi? Tai ehkä konmaristi, mutten minimalisti. Valkoisen aikakausi on päättynyt. (Kuulitte sen sitten ensin minulta!)

Pinterest – Interiors / inspired

0f2cc545c938f09211244524a7a00a04

 

 Retroasioita. Mitä ihmettä? Minähän inhoan retroa. Toisaalta tuttuuksiakin: marmori, kalanruoto, musta, pehmeä vaalea.

Pinterest – Interiors / inspired

b6ae8cdd663598ac2f96ab9d208aff00

 

Jänniä juttuja. Näitä himoitsen. Jotain kummallista, erikoista, järisyttävää, mylläävää! Jotakin, mistä itse aina ajattelee kotiin tullessaan, että vitsi miten outo ja hauska! Ja mistä ihmiset ihmettelisivät, että mikä tuo on, mitä ihmettä se tuossa tekee, onpa outo ja hauska! Tuommoinen kultainen pallo vaikka.

Pinterest – Interiors / inspired

d6af0ce0eef32f6f6daf2121d1690f16

 

Taas retroa. Niin retroa! Ymmärrettävä se on, pidän siitä. Ja päiväpedit! Nahkaiset päiväpedit! Olen kehittänyt niistä pakkomielteen. Minulla on kokonainen pinterest -kansio päiväpedeille. En tosin edes tiedä, mitä niille kuuluu tehdä. Nukkua? Istua? Katsella. Minä luulen, että katsella ja ihastella.

Pinterest – Daybeds / obsessing

 

0e4d7b6d0bad54e1ed8d25cc62e54030

 

Taidetta. Taidetta sinne haluan. Taiteenkeräilyelämäni ensimmäinen päivä on viimein takanapäin, kun reilu vuosi sitten ostin sen Boscon, jota vieläkin hykertelen. Nämä on pitkän ajan haaveita, kuten antiikki. Ei voi kaupasta hakea. Pitää etsiä, tuskastua, ahdistua ja sitten löytää. (Ps. hello jälleen marmori ja kalanruoto..)

Pinterest – Kitchen / for the next home

 f2a4b703c78d4d56870c490414a16fb3

Se ultimate -keittiökuvani olikin jo edellispostauksessa, jossa kerroin keittiösuunnitelmista. Tässä kakkoskuva keittiölle. Päätettiin muuten juuri kääntää takkiamme: otetaankin keittiön tasoihin aito marmori, haittatekijöistä viis! Ei ne korvikkeet vain pääse ilmeessä lähellekään samaan. Ja ajatelkaa – Carraran marmori on halvempaa kuin keraaminen tai komposiittinen jäljitelmä! (Kukkuu taas, kalanruoto ja marmori, yllätyys!)

Pinterest – Kitchen / for the next home

2fe010f3c7b3620e4d6a4fa63115d5cb

 

Tässä on sitten the ultimate kylppärikuva. Sitten, kun putkari uuteen kotiin koittaa, sinne tulee täsmälleen tällainen. Okei, neliöitä on meillä ehkä kaksi ja tässä kaksitoista, mutta tiedätte, mitä tarkoitan. Samat elementit, kuin muualla asunnossa, mutta toisinpäin. Puu nousee lattioiden sijasta kattoon ja kalusteeseen, marmori kääntyy seinässä valkoisen sijasta mustaksi, ja seinät ovat sitten valkoista marmoria. Hana tosin messinkiseksi kuten keittiössä, toim. huom.

Pinterest – Bathroom / for the next home

 

efcf269316bf2789459a76eff9269e0a

 

Valaisimet. Valaisimet, v a l a i s i m e t, valaisimet, ah! Mitä suurimmassa määrin taidetta, ja ykköshimotuskohteeni parhaillaan. Valaisimista on tarkat haavelistat, ja jatkuvasti päivittyvä oma Pinterest-kansionsa. Omistetaankin jo muutama unelmavalaisin: neljä upeaa ja tunnerakasta kristallikruunua sekä yksi pieni kristalli-messinkiriippu kultaisella johdolla. Kaikissa iso muistoarvo, kaikki täydellisiä.

Seuraavat hankinnat on modernimpia kaikki. Flosin valaisimet ylipäätään on huikeimmista huikeimpia. Tämä IC lights -sarja on hankintojen kärjessä. En vain ole osannut vielä päättää, tarvitaanko ensimmäisenä kattoversio, jalkalamppu vai näitä pienempiä pöytäversioita. Itsekin muuten ihmettelen, miten monta näyttävää valaisinta 70 neliöön saa mahtumaan. Laskin kymmenen!

Pinterest – Lighting / I want

kirjahylly

Tunnelmien etsiminen kuvista on helppoa. Valaisinten, keittiön ja kylpyhuoneen kanssa myös tarkat valinnat, ja se, mistä ne hankkia, on aika helppoa. Tosi tosi tosi vaikeaa on etsiä olohuoneeseen juuri niitä esineitä, joista tuo tunnelma syntyy! Niitä täsmälleen oikeita. Sohva, kirjahylly, sohvapöytä, tv-taso, matto ja rahi aiheuttavat parhaillaan harmaita hiuksia. Etenkin kirjahylly, koska se on pakko hankkia ensin. Vanha kirjahyllymme jää Kampin -kotiin, koska se on kiinteäksi sinne rakennettu.

Uuteen kotiin haluan avohyllyn, mutta mitää muuta en tiedäkään! Ihan super-super vaikeaa. Mutta Pinterest -kansio sillekin asialle löytyy. Siellä ei vaan vieläkään ole täydellistä. Aina välillä rakastan valkoisia tai mustia String -hyllyjä, aina välillä inhoan. (Mr. inhoaa ihan koko ajan.) Voi olla, että laitetaan tuollaiset tavalliset ns. varaston hyllyt vaan, ensi alkuun ainakin?

Pinterest – Bookshelves / finding a solution



Dronekuvia mökiltä ja rakennusväsymyksen loppu

DCIM/100MEDIA/DJI_0635.JPG

 

Meillä on mökillä oikeastaan vain kaksi naapuria. Yksi viistosti takana, kapean saaren toisen puolen rannalla metsän takana, ja toinen vieressä samalla rannalla. Mikä tuuri, että molemmissa asustaa niin mielettömän ihania ihmisiä! Jo ollaan saatu apua rissapyörän vetämisessä kalliota pitkin takan tulon aikaan, kylmää roséeta terassilla toisten luona, iloisia ihmettelijöitä meidän edistymiselle tupsahtelemaan milloin mitäkin polkua metsästä, auttaa puiden kaatamisessa kun meillä on moottorisaha, ja tähyillä aina venettä rannassa ja lippua salossa, onko naapurit paikalla.

Myös yksi pelästys, kun toisia ei kuulunut pitkään aikaan – kävi ilmi, että juhannuksena pelastusharjoitukseksi luultu helikopterikäynti olikin tosi – naapuri oli pudonnut katolta kalliolle, eivätkä he päässeet saaristoon moneen kuukauteen. Ai että miten pelkään juuri jotain tuollaista. Toisaalta mikä helpotus, että apu oikeasti tuonnekin noin hienosti tulee. Ei sinne ole vielä kukaan jäänyt, sanottiin Turun ensiavustakin minulle, kun kerran soitin nilkkanyrjähdyksestäni. En muista, miten se nyt helikopterijuttuihin meni, en sentään tunnusta sellaista kyytiä nilkalleni anoneeni! Mutta sillä lausahduksella useinkin mieltäni rauhoittelen.

Haaveilen siitä, kun saadaan kutsua mökkinaapureita ex tempore -mustikkapiirakalle ja sille roséelle, taivastella yhdessä vuoden kiertokulkua, jäiden lähtöä, hyljettä, sadetta, aurinkoa, myrskyjä, kesäpäiviä, joulunviettokuulumisia, sitten kun mekin voidaan siellä oikeasti oleilla. Eteläpuolen naapurien isoon perheeseen kuuluu myös bloggaaja Lina, jonka instasta (@lineriets) olen bongaillut hauskoja dronekuvia. Kun huomasin heidän olevan mökillä pitkästä aikaa, heitin että snälla du, jos et ole kiireinen, lennättäisitkö dronen ihan hiukan meidänkin rantaan…!

Jo ihan kohta sain mielettömän paketin kuvia ja videoita meidän mökistä ja ympäristöstä ilmasta käsin kuvattuna! Ihan pompahdin, miten ihanaa. Ei tunneta vielä hyvin, mutta silti ihmiset tekevät tällaisia mukavia asioita toisilleen. Se tuntuu niin hyvältä.

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0626.JPG

DCIM/100MEDIA/DJI_0631.JPG

DCIM/100MEDIA/DJI_0627.JPG

 

Tuo ruskea alue keskellä on kaislikkoa! Pitäisikö se raivata pois, niin kesällä vesi olisi noin paljon lähempänä taloa? Mutta miten sen saa pysymään poissa? Vielä ei olla viitsitty. Toisen tontin lahdesta sen Mr. kyllä teki ensimmäisenä vuonna, ja se on jäänyt näyttämään tosi nätiltä. 

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0630.JPG

 

Vilkas väylä. Vielä ei, mutta kunhan kesä koittaa. Silloin siitä saa hätäpäissään soutaa läpi, ettei jää porhopaattien potkureihin. 

 

Muistattehan, kun olen moneen kertaan kesästä saakka maininnut, että jokin stoppi tuli saareen matkustamisessa minulle kesällä. Ei itse saareen, tuohon paikkaan, sinne kuuluu kumminkin sydän. Siihen rytmiin, arkeen, joka silloin oli päällä. Siihen matkustamiseen ja toisen työn tekemiseen työviikon päätteeksi. Siihen, että viikostamme vietettiin aina kolme tai neljä päivää toisten tiloissa, hyyryläiset, muuttokuorman kanssa. Pakkaamista ja purkamista, aina liian vähän aikaa. Sitä etenkin. Vuoren kokoiseksi harmiksi nousi se, että kaiken sen vaivan jälkeen aikaa oli aina ihan liian vähän. Pienet tunnit siellä painia, ja sitten kotiin. Edistyksen jäljet välillä niin harvassa. Uuvuin siihen vähän.

Luulin päässeeni pienellä tauolla, mutta tarvittiinkin isompi. Nyt on aidosti sellainen olo, että siihen jaksaa ryhtyä taas. Nimittäin mitään helpotusta tuohon edellä kuvailemaani ei ole tulossa, rytmin on pakko olla sama. Töistä ei edelleenkään päästä olemaan siellä yhtään kauempaa kuin viikonloput, satunnaiset taistellut etäpäivät, aina sovitellut arkipyhät, lomapätkät sitten tietenkin. Matkustaminen on samaa, työ samaa, ei-omissa tiloissa asuminen samaa. Se loppuu kuitenkin vasta, kun mökki on valmis. Sitten jäljellä on enää matkustaminen. Se on jo lomaa, aina. Loppuu tällainen pakkaaminen, aina vuoteen sijaaminen ja purkaminen. Kaiken voi jättää, vaatteet kaappeihin, lakanat omaan sänkyyn.

Sitä kestää sitten loppuelämän. Siksi tämän lyhyen jakson ennen sitä taas jaksaa. Nyt vihdoin odotan kesää mökillä, kesälomaa. Kesä, oikea kesä on aina siellä. Rantakallioilla, aamuissa laiturilla, pyörälenkeissä illalla. Rakentamisessa pitkät päivät, saunassa yömyöhällä lihakset kipeinä ja nahka ruvella. Siivutetaan kesästä taas osa Italiaan, mikä on ainainen taisto: mökille vai lomalle. Tasapainoillaan molempien kanssa, tänäkin vuonna.

Olen iloinen ja helpottunut, että tämä olo tuli takaisin, vaikka tiesinkin sen tulevan. Olen ollut nämä vapun jälkeiset päivät kaivautuneena peiton alle neljän seinän sisälle, vakaana aikomuksenani nitistää flunssa alkumetreilleen. Luulen onnistuneeni, huomenna lyhyeksi päiväksi töihin. Kevään viimeinen tärkeä juttu sitä yhtä lajia, eduskuntaan. Sitten iltapäivästä oranssi rempparekka kohti Korppoota.

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0633.JPG

 

Muurahaiset on hiertäneet kallion sammaleeseen polun ja pinonneet tikkuja ristiin rakennelmaksi.

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0617.JPG

 

Laituri ei ole montaa neliötä pienempi kuin itse huusholli. Koska Mr. 

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0625.JPG

 

Kapea saari; jo noin läheltä takaa kulkee salmi isomman saaren ja tämän saaren edestä. Meidän makuuhuoneista näkyy tuokin pala vettä, puiden välistä. Tuo sähkönaru oikealla on pelastus. Siitä vain meillekin se vedettiin. Vain pari vuosikymmentä sitten ei mannersaarenkaan rannassa ollut sähköä. 

 

DCIM/100MEDIA/DJI_0629.JPG

Vain parin saaren päästä meidän eteläpuolelta aukeaa aava meri. 




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN