Sunnuntai-illan Ruskat ja kiitokset

ruska-11

 

En olisi koskaan arvannut, että edellinen postaus herättäisi näin VALTAVAN määrän niin upeita kommentteja. En oikein edes tiedä miten päin olisin…! Punastuttaa, ihmetyttää ja hämmästyttääkin. Ja tuntuu niin, niin hyvältä <3 Olen herännyt sen jälkeen joka aamu vain ällistyäkseni uudelleen, päivän mittaan löytänyt blogin wordpressistä harvinaisia punaisia palloja, jotka kertoo jätetyistä kommenteista, ja joka IKISESTÄ olen saanut lukea jotain aivan mieletöntä.

En kirjoittanut postausta kommenttivyöry mielessäni, vaan erittelyksi itselleni siitä, mitä olen tästä jo pitkään miettinyt. Se auttoi. Mutta niin autoitte tekin, voi pojat vielä paljon enemmän. Epämääräinen pelko siitä, että amatööriblogeille ei ole enää tilausta, on hälventynyt huomattavasti. Myöskään en osannut ollenkaan aavistaa, että kuvien laatu ja kaikki sellainen visuaalinen olisi oikeasti teidän mielestä täällä niin hyvää, kuin niin moni sanoi.

Erityisen paljon lämmitti se, että täältä sanoitte saavanne sellaiseen tavalliseen arkeen vertaistukea. Että tänne voi tulla sellaisena kuin on <3 Olen niin, niin iloinen, otettu ja onnellinen ihan jokaisesta sanasta, jonka kommenttiboksiin olette jättäneet.

Kiitos, tuhannesti kiitos.

Halaisin jokaista, jos voisin!

Paitsi häkellyttäviin kommentteihin, myös kaikkialta pulppuavaan inspiraatioon olen saanut nyt herätä aamuisin. Into blogata nousi moninkertaiseksi, joten en tee nyt ratkaisuja vielä yhtään mistään. Jos jotain jossain vaiheessa teen, on se tauko sen ajankäytön uudelleen pohtimiseksi. Kaikkia muita syitä haivensitte kyllä taivaan tuuliin 🙂

 

ruska

ruska-6

ruska-3

ruska-10

 

Ollaan nyt tänä syksynä panostettu tavalliseen arkeen jotenkin ekstrapaljon. Tehty siitä ihanaa melkein joka ilta (silloin kuin ei olla huudettu naamat punaisina jotain väsymysstressiä ja kirjahyllyn valmistumisprosessia) ja yritetty keksiä kaikenlaista pientä yhteistä. Nämä kuvat on viime sunnuntailta, kun Mr. oli pyytänyt että voitaisiinko tehdä lättyjä. Ihana, tietenkin voitiin <3 Ei tehdä niitä oikeastaan koskaan, ei ainakaan kotona. Mökillä ehkä joskus. Letuista tulee niin semmoinen lapsuuden kotiolo mieleen, molemmille varmaankin.

Olin aiemmin viikolla nähnyt jossain kai Stella Harasekin jonkun instakuvan tai muun, jossa oli Arabian vanhoja Ruska -astioita. Tiesin äidillä ja isällä lojuvan ison Ruska-astiaston, joka on ollut meillä kotona käytössä koko mun lapsuuden. Olin luvannut myydä ne jossain, mutta homma oli jäänyt. Yhtäkkiä ne tekikin mun päässäni comebackin, näyttäen niin kauniilta. Sainkin korillisen Ruskaa salamannopeana toimituksena Helsinkiin, olivat varmaan onnellisia kun saivat lojuneen roinan pois nurkistaan 😀

Lättyjä niistä oikeista lapsuuden Ruska-astioista, teetä ja appiukon tekemää omenahilloa. Niin ihana hetki.

Tänä sunnuntaina heräsin kurkkukipuun ja flunssaiseen oloon, joka on vain pahentunut päivän mittaan. Hiljalleen ladoin kuitenkin kirjoja siihen uuteen hyllyyn, toivoen, ettei ensi viikko mene ihan pilalle. On mummini hautajaiset viikonloppuna pohjoisessa, edessä raskas viikonvaihde. Onneksi työviikko näyttää aika normaalilta. Jos olo ei helpota, saattaisi olla mahdollisuus vaikka yhdelle päivälle etää, ettei tarvitsisi nousta sängystä lainkaan. Huomenna kuitenkin yritän. Onnellista viikkoa sullekin – ihana, kun olet siellä mun kanssa. Pitkästä aikaa oikeasti nimittäin tuntuu, että olet <3

 

ruska-7

ruska-13

ruska upright

ruska-8

ruska-5

ruska-4

ruska upright-2

ruska-2



Breikki, loppu vai all in?

outfitgfs-2

 

Tänä keväänä, kun kaikki painoi niskaan, päätin Thaimaan palmun alla lopettaa blogin. Ennen kuin jatkan, lisään heti, että olen pyörtänyt päätöstäni. Blogin tulevaisuus on kuitenkin edelleen tosi vahvasti mielessä.

Ensisijainen syy on, että koen olevani pisteessä, jossa blogiin pitäisi panostaa joko huomattavasti enemmän, tai jättää homma sikseen. Kaikki peliin -vaihtoehto tarkoittaa sekä konkreettisia, että henkisiä asioita.

Helpoin asia on se, että minä päivänä tahansa koneistoni kosahtaa. Kuvaan samalla ensimmäisellä järkkärilläni, jonka olen saanut lahjaksi kohta kuusi vuotta sitten. Läppärini olen hankkinut samaan aikaan. Ne toimii vielä ihan hyvin, mutta odotan päivää, jona ne mustenevat tyystin. Elektroniikan elinikä ei sinänsä ole yllätys. Tekniset vempaimet vain kuuluvat aina ostoslistojeni hännille (yhdessä sukkahousujen kanssa). Olen aika fiilisostaja, eikä uusi tekninen laite herätä mitään innostuksia. Läppäri ja sukkahousut on vain pakollisia, ei ah ihania.

Itse runkojen lisäksi olisi todellakin aika päivittää myös objektiiveja parempiin. Viime aikoina olen tyytynyt kuvaamaan kaiken kameran mukana tulleella kittilinssillä. Lähikuviin tarkoitettua linssiä en koskaan ole osannut käyttää esimerkiksi asukuviin, ja laajakulmalinssini on vähän turhan heikkolaatuinen loistaakseen missään muussa kuin kirkkaassa auringossa maisemakuvauksessa.

Lisäksi pitäisi päivittää kuvankäsittelytaitoja. Yhtä inhottavaa kuin se elektroniikan ostaminen! Suhtaudun kumpaankin näin: haluan laitteen ja taidon, mutta vihaan siihen pakollisesti käytettävää aikaa ja rahaa. Sama asia kuin siivous: rakastan puhtautta, inhoan siivoamista. Hermo menee kaiken uuden teknologian ja esimerkiksi kuvankäsittelyn opettelussa. Edessä olisi siis iso rahallinen investointi, joka ei tässä sohvien ja mattojen ja mökin huuruissa houkuta.

Mutta kyllähän minä rakastan kuvaamista, kuvien käsittelyä ja kirjoittamista, vaikka blogia ei olisikaan. Siispä vaikka blogi päättyisi nyt, ja kamerani sanoisi kaputt samalla hetkellä, hommaisin silti uuden kameran varmaankin aika heti. Tietenkin myös läppäri pitää hankkia, jos vanha hajoaa, on blogia tai ei.

Olen kuitenkin entistä useammin niin turhautunut ja raivoissani (itselleni) siitä, etten tällä välineistöllä ja taitotasolla saa sellaista jälkeä, jota tänne blogiin haluaisin. Vaikka asiaan pitäisi osata suhtautua rennommin, syö se välillä oikeasti intoani avata kameraa ja konetta ja yrittää taas.

Silti blogin tulevaisuus on enemmän henkisellä vaakalaudalla. Saanko tästä (enää) sitä, mitä haluan?

 

outfitgfs-5

outfitgfs-8

outfitgfs-7

 

Mitä sitten haluan tältä blogilta?

Kuusi vuotta sitten olin lopettanut opintoni. Olin siirtynyt kunnolla oman alani työelämään. Olin juuri hetkeä ennen hullaantunut kuvaamisesta. Se oli uusi ilmenemismuoto sille estetiikanjanolle, jonka kanssa olen syntynyt. Jatkoa piirtämiselle, sisustamiselle, muodista kiinnostumiselle. Kaikelle sille, jota päivätyöni ei ole, ja jota halusin jollakin tavalla toteuttaa. Olen aina rakastanut kirjoittamista. Pakko myöntää, ettei esilläolossakaan ole koskaan ollut minulle mitään epäluontaista. Blogi oli vastaus kaikkeen tähän.

Olen aina ilmaissut itseäni kirjoittamalla. Osaan kai puhuakin tunteitani ja mielipiteitäni aika hyvin, mutta kirjoittaminen on jotakin muuta. Kirjoitin joskus päiväkirjaakin, kunnes tajusin, ettei kukaan vastaa siihen. Ihan turhaa hommaa siis. En saa mitään irti siitä, että kirjoitan asiat johonkin, ja annan niiden sitten olla siellä. Saman asian ajaisi pelkkä ajatteleminen.

Asiat on saatava ulos vuorovaikutteisesti. Se on jollakin lailla blogissa vähentynyt. Olen aina häkeltyneen iloinen ja onnellinen, kun saan jonkin upean kommentin tai viestin, älkää luulko toisin. Kommunikointi on kuitenkin vähentynyt. Voin vain arvailla siihen syitä.

Kännyköillä on vaikea näppäillä.

Blogeja ei lueta.

Sisältö, jota tuotan, ei herätä kommentoitavaa.

Lohdutan itseäni sillä, että ei sen aina tarvitsekaan herättää kommentoitavaa, vaikka se olisikin lukijalleen tuottanut iloa tai edes jonkun mukavan hetken. Kommentoin itsekin varmasti liian harvoin blogeihin, joita luen, vaikka postauksista jokainen olisi mestariteos. Tuntuisi tyhmältä hönkiä ihanaa joka postauksen perään.

Sitten se kipein. Sisältöni ei olekaan kiinnostavaa.

Siihen olen yksin syypää. Mutta miksi välitän siitä, onko se kiinnostavaa? Eikö bloggaajan pitäisi pitää blogiaan omasta ilostaan, vaikka sitä ei seuraisi kukaan? Tuskinpa kukaan tekee niin. Sitä pohtiessa mennäänkin sitten mennäänkin syvempiin vesiin. Niistä vesistä löytyy kaikenlaista inhottavaa. Kuten tämä: kyllä minä pidän siitä, jos joku tykkää minun jutuistani tai kuvistani tai blogistani. Se tuntuu hyvältä. Ihanalta. Kuka vaikkapa Instagramissa oleva voi käsi sydämellä vannoa, ettei koskaan ole vilkaissut seuraajamääräänsä?

Onko tämä epämiellyttävä totuus (itsekeskeisyys) vai fakta ihmisyydestä (kaikki kaipaavat hyväksyntää)?

 

outfitgfs-11

outfitgfs-3

outfitgfs-14

 

En tietenkään jaa somessa ja blogissa asioita yksinomaan tykkäyksien tai kommenttien vuoksi. Helpommin sen voisi sanoa näin: en aloittanut blogia saadakseni tykkäyksiä tai mahdollisimman paljon seuraajia. En edes tarvitse suuria kävijätilastoja pitääkseni yllä talouttani, johon blogi ei vaikuta millään tavalla. En tienaa blogilla lainkaan. Perustin blogin jakaakseni minua polttelevia ihania asioita kuvien ja tekstin muodossa.

Ja tässä se on, oivallus:

Koska blogini on kovin pieni, ja teitä (monia ihania, pus) siellä ruudun takana kuitenkin on varsin vähän, kaipaamani vuorovaikutteisuus on melko vähäistä.

Siihen olen itsekin syyllinen. Tästä syystä: en ole pitkään aikaan jakanut täällä paljonkaan mitään tosi tärkeää. Muistan erään parhaista keskusteluista kanssanne olleen pohdintani lapsen hankintaan liittyen parin vuoden takaa (täällä). Se oli niin mahtavaa. Kiitos edelleen jokaiselle. Ja monia muitakin keskusteluja olemme käyneet, täällä tai privaatisti, tuttujen tai tuntemattomien, tai ennen blogia tuntemattomien kanssa. Eräät ihanimmista ystävistänikin olen löytänyt blogin kautta.

 

outfitgfs-4

outfitgfs-10

outfitgfs

 

Haluaisin kirjoittaa pitkät pätkät vaikka työelämästä, parisuhteesta, peloista, elämästä ylipäätään. Niistä tunteista, joita sinäkin koet, joita me kaupungilla vastatusten kävellessämme hartioillamme kannamme, emmekä tiedä toisen tuntemattoman ajatuksia. En kuitenkaan uskalla. Viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut asioita, joita en ole blogissa jakanut. Asioita, jotka ovat saaneet uskoni ihmisiin ja oikeudenmukaisuuteen koetukselle, ja jotka koskettavat läheisiäni. Olen halunnut käpertyä siihen. En ole jakanut edes pieniä paloja todellisista ajatuksista, ettei kukaan ainakaan satuta. Pitää seisoa vahvalla kalliolla, että voi ottaa mahdollisia myrskyjä vastaan. Siihen en ole nyt pystynyt. Toisaalta nyt niiden asioiden jäädessä taakse, huomaan niiden kasvattaneen jotain. Ehkä paksua kuorta, en enää horjahtele yhtä keveistä tuulista. Seison sanojeni takana tietäen koko ajan varmemmin, kuka olen ja mitä olen.

Toisaalta en ole uskaltanut jakaa raskaista asioista edes palasia, koska olen halunnut pitää blogin kuitenkin aika iloisten asioiden paikkana. Kuka semmoista blogia haluaisi lukea, jossa kirjoittaja koko ajan määkii elämän olevan epäreilua?

Tällaista haalean heppoista blogia en kuitenkaan enää halua pitää. Lopettamista tuki keväinen stressi monesta suunnasta. Olin väsynyt, ja arjen ja elämän vaatimukset venyttivät raajojani joka suuntaan, eikä blogikaan tuntunut enää kevyeltä. Kesä rentoutti mieltä, ja vapautti tilaa ajatella näitä juuri kertomiani asioita kirkkaammin. Olen silti edelleen samaa mieltä. Joko lopetan blogin kokonaan, pidän kunnon tauon tai laitan all in. Viimeinen vaihtoehto houkuttelisi, koska syyt pitää blogia on niin rakkaat. Ne samat syyt, joiden vuoksi tämän aloitin. All in tarkoittaisi myös sitä, että alan välittää vähemmän siitä, onko sisältö pelkkää kevyttä ja kivaa. Jos rupean määkimään, kestättekö te sen?

Luulen kuitenkin, että voisin tarvita ensimmäisen pitkän tauon tähän blogiin. Jotta pääsisin jälleen paremmin perille siitä, kuka olen ilman sitä. Jotta tietäisin, onko kaikki ylläoleva sittenkin puppua, ja teenkö tätä sittenkin enää vain tottumuksesta. Jotta muotoilisin uudelleen sen, millaisena jatkan.

Ajatus kuplii koko ajan lähempänä pintaa. Aivan heti en kuitenkaan sitä tee. On aivan liikaa sisustusinspiraatiota tulossa ja asukuvia varastossa. Palan innosta jakaa niitä jonkun kanssa.

 

outfitgfs-12

outfitgfs-6

outfitgfs-9

& Other Stories dress
Zara jacket
Gucci bag
H&M earring
Tony Bianco shoes

 



Neljä uutta asiaa kotona viime viikolla

newinhome-6

 

Viikonloppu otettiin sittenkin rennommin sisustuksen edistämisen suhteen. Jätettiin suorastaan tekemättä sitä kokonaan. Arkena viime viikolla moni asia eteni kotona kuitenkin aika paljonkin. Mulla on paha tapa ajatella, että miksei mikään koskaan ikinä ja miksi kaikki aina vaan, joten on ehkä hyvä oikein listata etenemiset.

 

Vintage -matto Marokosta

En edelleenkään saa tarpeekseni tämän tyylisistä paimentolaismatoista. Vanhassa kodissahan meillä ei ollut kuin yksi matto, se musta talja. Sinne ei jostain syystä olisi sopinut matot. Onneksi tänne sopii, matot on ihania. Mutta ah luoja miten vaikeita! Olen ennenkin sanonut – matot ja valaisimet on ihan älyttömän hankalia ostaa. Mun mikään sisäinen sisustuskompassi ei koskaan sano, millaiset niiden pitäisi olla.

Olen selaillut Beyond Marrakechin sivuja nyt varmaan kolmatta vuotta. Aivan upeita mattoja, paljon edullisemmin ja laajemmin kuin Suomessa. Hullaannuin tähän mattoon ihan täysin, kun sen näin. Mietin ja pyörittelin pitkään sitä, mihin se sopisi, ja myös sitä, raaskisinko sen ostaa. Se on kuitenkin niin pieni, että hinta ei rahteineen ja tulleineenkaan ollut mahdoton. Siispä tilasin sen, ja hartaasti seurasin DHL:n sivuilta sen matkaa Suomeen.

Kun se saapui kotiovelle, paketti oli tyrmistyttävän pieni. Hetken pelkäsin, paljastuuko sisältä pelkkää styroxia tai jotain multaa. Tavallaan koskaan ulkomailta tilatessa ei voi tietää. Olin kuitenkin kuullut paikasta niin monelta taholta, että luotin siihen kyllä. Matto oli pakattu todella tiukkaan, ja siksi paketti oli pieni. Matto oli silti hetken pettymys: sen kunto oli heikompi kuin olin luullut. Se on 70-luvulta, joten tiesin kyllä, ettei se ole priimaa.

Rakastan sitä kuitenkin nyt. Se sopii paikalleen täydellisesti, jättäen lattiaa paljon enemmän näkyviin kuin vanha talja. Käsityöläishenki on juuri se, mihin ihastuin. Ja värit!

 

newinhome-9

newinhome-7

newinhome-10

 

Isot samettityynyt

Ei tarvitse olla mikään iso ja kallis hankinta, että saa mut kihisemään onnistumisen ilosta. Haaveiltiin sängynpäädystä, mutta kaapin tultua tajuttiin, ettei sellainen sovikaan tänne. Hankin isot tyynyt H&M Homesta ensin valkoisilla pellavapäällisillä, jotka nyt päivitin. Valkoiset saa odottaa taas kesää, kun ihastuin näihin tumman liiloihin samettipäällisiin. Ne imitoi napillisen sängynpäädyn fiilistä hyvin. Ja on mielettömän mukavat.

 

newinhome-2

newinhome

newinhome-3

newinhome-5

 

Allaskaluste

VIHDOIN se pirullinen peltikaappi sai lähteä, kun Laattapisteeltä tilattu kaluste saapui! Unelmamaailmassa kylpyhuoneen metallit olisi voineet olla messinkisiä nekin. Täällä oli kuitenkin niin paljon kromia entuudestaan, mukaanlukien tuo kaamea pyyhkeenkuivatushärdelli pesukoneen päällä, että päädyttiin laittamaan samanlainen kromihana kuin vanhassa kodissa oli.

Vetimet hankittiin mattamustana Ikeasta. Virhe, ehkä. Ne on todella kivat, mutta musta väri näyttääkin nyt jotenkin oudolta? Oh well, ajattelin. Kokeilut ei aina onnistu. Tämä kylppäri ei ole kuitenkaan tullut jäädäkseen, joten ei haittaa. Myös matto näyttää nyt oudon väriseltä. Kylppäri kaipaa mustaa mattoa? Ja lisää oikeansävyistä puuta. Pari ideaa on mielessä. Joka tapauksessa kaksi kertaa aiempaa isompi kaluste toi älyttömästi tilaa, ja myös kaivattua rauhaa ja rytmiä kylpyhuoneeseen.

Allas on myös ah, niin ihana! Meillä on itse asiassa ihan kaikissa aikaisemmissa kodeissa ollut kulhomainen allas tason päällä. , Tämä toimii käsittämättömän paljon paremmin.

 

kph2

 

Sivupöytä eteiseen

Laitettiin 20 cm syvät Ikean kaapit naulakon alle eteiseen jo heti muuton jälkeen. Vastapäinen puoli kaipasi jotain kalustetta myös. Ei syvää, koska eteinen on jumalattoman kapea. Myöskin laskutilaa. Suunnittelin samanlaista kaappia siihen, ja melkein meinattiin se jo ostaa. Heräsin kuitenkin yksi aamu siihen kirkkaaseen ajatukseen, että tadaa! Tämmöinen musta metallihyllykköhän siihen pitää tulla! Olin nähnyt sellaisen juuri Jyskissä, joten sinne.

Täytyy muuten suositella! Tämä Jyskin Virum -mallisto on todella loistavaa hinta-laatuluokkaa. Olen kyllä kiinnostunut tällaisista edullisista vaihtoehdoista jollekin himoamalleni asialle, mutta lähes aina ne osoittautuu jotenkin huteloiksi tai muuten laaduttomiksi rimpuloiksi. Tämä ei. Jämerää tekoa, viimeisteltyä pintaa, todella kaunis. Tämä on kooltaan 26 x 80 x 80. Harkitsen samaa olohuoneeseen vähän leveämpänä tai joskus ehkä tulevan uuden sohvan sivupöytänä.

Peili puuttuu eteisestä. Kaavailen isoa pyöreää tuon tason päälle. Messinkireunainen olisi ihana! Mutta mustareunaiset ainakin puolet halvempia. Äh!

 

newinhome-15

newinhome-14




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN