Kesävaatteissa on joku juttu. Ehkä sama kuin kaikessa muussakin kesään liittyvässä – tunne siitä, että monikaan asia ei stressaa (ainakaan samat asiat kuin talvella), säännöt eivät päde ja pingotusta puuttuu. Kesävaatteet myös virallisesti kaivetaan vakuumipakkauksistaan yläkaapin hyllyiltä myöhään keväällä, mikä tekee asiasta juhlallisen. Jostain syystä samaa hohdetta ei ole toppatakkien esiin etsimisessä.
Vaikka pukeutumiseen liittyvät asiat jaksaisivat kiinnostaa talvikaudella vain vähän, kuten viime vuosina omalla kohdallani on ollut, kesävaatteet herättävät senkin kiinnostuksen eloon. Löydän itseni googlaamasta paria täydellistä kesävaatetta joka kevät, ja ne myös hankin. Jostain syystä ne ovat huteja hyvin harvoin jos koskaan, ja löytyvät aina kuin uusina aarteina vakuumipaketeistaan keväisin.
Viime vuosina kesäpukeutumiseni Suomessa on liittynyt aina saaristoon, mikä on tuonut sinivalkoiset raidat, ylipäätään sinisen ja kirkkaan punaisen päälleni. Oikeastaan koko kesäni värit ovat enimmäkseen sinisiä ja valkoisia, ripauksella punaista ja vaaleanpunaista. Helsingissä sinistä ja punaista ei nähdä päälläni juuri lainkaan.
Ylisuuri farkkutakki oli haaveissa löytyä vanhempien kasarivarastoista, mutta ei se kävellytkään vastaan. Sen sijaan Lindexin isosta alesta viimeinen kappale isoa kokoa oli täydellinen. Pidän takeista, joihin voi kietoutua, ja joissa on tämä tietty jopa maskuliininen, laatikkomainen tyyli.
Tämä haalari taas kirjaimellisesti odotti minua sovituskopissa. Olin jokakesäisellä reissulla Turun Skanssissa, alehaahuilemassa kesätyhjässä kauppakeskuksessa Mr:n rautakauppareissun aikana. Menin tällä kertaa tarkan pyöräilyvarustelistan kanssa, ja H&M:llä suuntasin sovituskoppeihin vain yhdet pyöräilyshortsit mukanani. Kopissa ennen minua oli kuitenkin ollut joku, jolla oli älyttömän hyvä maku, minun kokoni ja laiskuutta olla viemättä sovitettuja vaatteita kopista pois. Sehän sopi tällä kertaa – ihan kuin joku olisi kuratoinut valikoiman minua varten. Kaikki koppiin jätetyt vaatteet istuivat ja olivat kivoja. Olisin voinut ottaa kaikki, mutta sain lähdettyä pyöräilyshortsien lisäksi vain tämän yhden haalariherätteen kanssa.
Neule on Lindexin, ei uusi. Lindexin kesävalikoima osuu usein nappiin kesävaatehaaveideni kanssa, ja melkein joka vuosi olen hankkinut sieltä täydennystä saaristogarderoobiini. Tämä neule on juuri sellainen. Käytän sitä kaiken kanssa. Kiilakorot taas ovat kuuluneet tyyliini aina, Hilfigerin ovat mukavimmat ja kesään sopivimmat. Näitä en jostain syystä silti koskaan käytä muualla kuin mökillä. Mutta siellä sen sijaan aina. En tiedä miksi. Mutta pidän kyllä siitä, että asiat ovat lokeroissaan. Työvaatteet työkäytössä ja lomavaatteet lomakäytössä. Ja jotkut asiat kuuluvat vain saaristoon.
Kuten vierasvenesatamien pieniin mökkeihin rakennetut vaateputiikit. Nauvossa on kai upeimmat, mutta Nauvossa nyt ovat kaikki muutenkin. Meillä Korppoossakin on kivat omamme, ja tuen mielelläni niitä. Buffalon pihalta löytyikin uudistettu pieni kauppamökki ja sieltä vaaleanpunainen pellavainen paitamekko. Senkin taittelen aikanaan vakuumipussiin ensi keväänä löydettäväksi. Mutta nyt siitä on vielä aika iloita tänäkin kesänä.
H&M jumpsuit / Lindex jacket & knit / Hilfiger shoes / Marimekko pouch
…mökkikuulumispostaus ilman kuvia työmaalta, koska tuntuu, että kuvat näyttäisivät kuitenkin ihan samanlaisia kuin aikaisemmissakin postauksissa. Edistystä tapahtuu aika paljonkin, mutta silti ei oikein parhaillaan inspiroi kuvata työmaata. Ehkä vähän myöhemmin kesällä sitten. Kuviin sen sijaan taannoisen sademyrskypäivän seesteinen ilta, jollaiset näyttävät täällä aina epätodellisilta. Kuvissa ei ole lainkaan filttereitä tai mitään käsittelyä!
Kopioin kuulumispostauksen idean muun muassa Caritalta – kiitos ideasta – modifioin siitä vain mökkiraksaversion 🙂
Mitä kuuluu?
Aika hyvää! Työt edistyy hyvin ja rakentajalla on lomaa jäljellä enemmän kuin minulla, joten luotto myös loppuloman edistykseen on suuri. Alan todella nähdä, että tämä valmistuu, todennäköisesti voimassa olevan aikataulunsa mukaan, eli jouluksi.
Tällä hetkellä katson…
Kahta joutsenperhettä laiturilla ja rannassa ollessani, eli ainakin puolet päivästä. Kummallakin on kuusi poikasta, ja vanhemmat eivät ole enää ihan niin vihaisia niiden lähellä. Uskaltavat meidän rantaankin aika usein. Vähän väliä saa olla kauhuissaan, kun ne ylittävät näin heinäkuussa vilkasta veneväylää, huh!
Katsellaan myös muuta elämää metsissä ja merellä – kettuja, jäniksiä, peuroja etenkin, ja Mr:n suosikkeja merikotkia ja veneitä.
Tällä hetkellä kuuntelen…
Puhelinta ja mahdollista huutoa ylhäältä, jos minua tarvitaan avuksi työmaalla. Muutoin kuuntelen Jäljillä -podcastia, johon olen aivan koukussa!
Tällä hetkellä rakennetaan…
Ulkorakennusta. Tai vajaa, piharakennusta, varastoa, miksi sen nimeäisi. Sitä talon kulmalla olevaa rakennusta, johon tulevat ulko-WC, kylmä ja lämmin varasto, puuvaja ja teknistä tilaa laitteille. Se on valmistunut todella nopeasti ja alkaa toiminnaltaan olla ihan kohta valmis. Mr:n isä on ollut auttamassa sen kanssa tosi paljon viime kuukausina.
To do -listalla seuraavaksi…
Tehdä sisustussuunnitelma loppuun paperille. Sitä varten minun pitää piirtää suunnitelmat huone kerrallaan, ottaa videot huoneista, tehdä Pinterest-kansiot loppuun ja lähettää kaikki suunnittelijalle konsultointia varten. Mr:n pitää päättää vesijärjestelmä ja viimeistellä vajan sisäseinät ja lattia. Lisäksi ihan pian pitää valita suihkut ja osa hanoista! Niitä varten pitää rakentaa seinien sisälle joitakin valmisteluja, jotka riippuvat valitusta mallista.
Käynnissä olevia projekteja…
Nyt alkaa todella tärkeä vaihe vesijärjestelmän kanssa. Mr. on kilpailuttanut niitä, ja odotetaan parhaillaan tarjouksia. Se etu projektin venymisessä on, että tämän kaltaiset systeemit ovat yleistyneet ja markkinoille on tullut useampia vaihtoehtoja. Valinnan jälkeen järjestelmä pitää tilata ja sitä pitää alkaa asentaa! Kyseessä on hurja prosessi, joka kuulostaa niin scifiltä, etten oikein vieläkään ymmärrä sitä. Tehdään siis merivedestä makeaa vettä käänteisosmoosi -nimisellä prosessilla. Vesi on juomakelpoista, sitä riittää kaikkiin pyykki- ja pesukoneisiin, eikä se voi koskaan loppua, ellei vesi lopu merestä.
Järjestelmä on kuulemma yleistynyt paljon, ja niitä ostetaan jopa huviveneisiin. Tykätään erityisesti siitä, että kalliin alkuinvestoinnin jälkeen systeemin pitäisi olla todella luotettava moniksi kymmeniksi vuosiksi, vesi ei tosiaan lopu ja laatu on aina tasavarmaa. Kaivojen kanssa tilanne voi heitellä joskus paljonkin. Mikä parasta, systeemi ei käytä kemikaaleja ja on siten ekologinen. Se puhdistaa veden suodattimilla ja joillakin valoilla, joista ymmärrän vain vähän, jos sitäkään.
Mitä yllättävää on tapahtunut?
Haluttiin sisävessaksi oikea vesivessa. Sehän ei normaalisti ole mahdollista saaressa, jossa jätevesijärjestelmää ei vessavedelle oikein ole mahdollista rakentaa. Löydettiin kuitenkin jo pari-kolme vuotta sitten yksi ainoa vedellä käytettävä polttosysteemillä toimiva vessa, ja rakennettiin vajaa ja kaikkea talossa sen mukaan. Kun Mr. sitten viimein oli rakentamassa vajaan sille tilaa ja soitti myyjälle sen mittoja, kävi ilmi, ettei sitä tehdä enää! Kysyntä oli kuulemma sittenkin niin pientä. Hetkeksi meinasi pukata kylmä hiki. Mutta kuten aina, Mr. käänsi kaikki kivet ja onnistui.
Jälleenmyyjä sanoi, että sitä on enää mahdotonta saada, mutta Mr. soitti suoraan tehtaalle eikä luovuttanut ennen kuin sai kuin saikin yhden kappaleen. Eräs asiakas halusi palauttaa omansa, koska ei ollut tyytyväinen siihen, että polttaminen käynnistyy joka 20. käyttökerran jälkeen tunniksi. Isoja juhlia järjestettäessä se onkin hankalaa, mutta meitä se ei haittaa. Ulkovessa on silloin käytössä, ja normaalikäytössä 20 kertaa päivässä on jo aika paljon. Saatiin siis se viimeinen kappale, josta on lähes kaikki osat vaihdettu palauttamisen jälkeen. Huolta ei siis toivottavasti ole, ja takuu on mukana. Jes!
Viime aikoina ollaan harrastettu…
Puhumista, puhumista ja puhumista projektista. Ollaan niin tottuneita siihen, että tämä projekti on mielessä ensimmäiseksi aamulla, viimeiseksi illalla, kaikkina vapaahetkinä, lomilla ja viikonloppuina, etten tiedä, mistä puhutaan, kun tämä loppuu 😀 Luultavasti tästä sittenkin, onhan tämä meillä aina. Nyt lomalla tämä valtaa aikalailla kaiken ajan, joten puhutaan kaikenlaisesta mökkiin liittyvästä ihan koko ajan.
Just nyt haluaisin mennä…
Nukkumaan omaan makuuhuoneeseen omaan mökkiin <3 Kunpa se tapahtuisi pian!
Tällä hetkellä iloitsen eniten…
Edistyksestä!
Ostoslistalla…
Vesijärjestelmä, sisävessan polttolaitos, suihkut. Kuitin loppusumma on moninverroin viisinumeroinen, auts.
Eniten ärsyttää…
Ei itse asiassa mikään! Miten ihmeellistä! Ehkä vain se, etten pysty olemaan täällä aiottua yhtä viikkoa pidempään, koska joudunkin palaamaan töihin viikkoa aiottua aiemmin.
Tänään aiotaan…
Syödä aamupalaa, käydä pyörälenkillä (minä yksin) testaamassa lainapyörää tulevia saariston rengastien pyöräreissuja varten, pukea työ- ja rantavaatteet ja viettää saaressamme koko päivä kahdestaan. Tulla välillä yhdessä veneellä syömään tänne anoppilan mökkiin, ja palata saareen kunnes tulee taas nälkä ja ilta, ja laittaa rantasauna päälle.
Kuten jokaisena päivänä täällä <3 Tiedän, että tätäkin aikaa ja näitäkin rutiineja muistellaan vielä lämmöllä.
Kesäbloggaamisella on ollut paitsi huonoa tuuria, myös laiskuutta. Iso kamera tuntuu ensinnäkin olevan aina eri paikassa kuin minä (miten sekin on mahdollista!). Kuten nyt. Kuvia olisi muistikortilla, muistikortti on kamerassa, kamera on muualla. Kännykkään tosin ne kivoimmat hetket nykyään tallentuu. Olen vähän allerginen liian tällätyille järkkärikuville, joita vieläkin someissa paljon on. Yritän välttää.
Sillä välin kun pohdin huoletonta otetta hyvän kameran kuviin (ja odotan pääseväni sen luo), näitä kesähetkiä muutamia tätä kautta.
Vietin juhannuksen jälkeen viikon lomaa, ja se taisi olla koko kesän rauhallisin ja lämpimin viikko. Olin taas vuoden haaveillut kalliollani ja laiturillani makoilusta, ja ah miten se toteutuikaan tuolla viikolla. Töihin palattuani luvassa oli mullistavia uutisia, jotka lopulta leikkasivat loppulomaani viikolla ja muutoinkin teettävät kovasti ajatustyötä tämän loman aikana.
Päälläni on muuten (H&M) mekko, jonka olen solminut hameeksi ja ihollani aurinkorasvoista aivan villiintynyt akne. Pohdin tuolla rannallani loikoillessa taas paljon muunmuassa akneharmituksen kanssa elämistä. Tulin taas ehkä vähän paremmaksi siinä, etten välitä.
Mökillä vietettiin ihana juhannus mun vanhempien kanssa, syötiin joka päivä jotain ihanaa, käytiin kylän ravintoloissa illallisilla ja nautittiin ihan hävyttömästi kaikesta. Tuntuu ihan lehmältä eka kerran kevätlaitumella, kun tarvitsee vain kirmailla ja tehdä mitä huvittaa, ei mitään mitä on pakko.
Luin useamman kirjan. Sitä olen kaivannut hirveästi. Tämä Dickerin uusin ei kyllä lunastanut, vaikka sen loppuun nopeasti luinkin. Ensimmäinen, Totuus Harry Quebertin tapauksesta, oli parhaita lukemiani kirjoja. Seuraava ihan OK ja tämä viimeinen tuntuu ihan eri kirjoittajan nopealta, naiivilta kirjan luonnokselta.
Välillä käytiin Helsingissä, Suomenlinnassakin moniin vuosiin. Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta rakennuksesta. Ihan taianomainen. Jotkut onnelliset asuu siellä!
Leikkautin kampaajalla viimeksi hiukseni, mutten värjäyttänyt niitä. Korona teki niille hyvää. Ei jatkuvaa laittamista ja kuumia välineitä. Aion ainakin hetken myös elää harmaideni kanssa. Koska nyt hiukseni ovat vähemmän harmaat kuin enää koskaan.
Rennot ex tempore -ravintolaillat on kesä-Helsingissä aivan parasta. Pontuksen pizzat muuten rokkasi, voi vau! Rakastetaan istua tällaisissa ikkunapöydissä, jos sellaisia on tarjolla. Nytkään ei meinattu raaskia lähteä millään pois, kun vastapäisen ravintolan ovella oli vaikka mitä draamaa meneillään.
Olen maalannut vähän. Monta on mennyt pilalle, tämä yksi valmistunut. Tykkään siitä hirveästi. Mätsää sattumalta takapihan istutuksiin, jotka on tänä vuonna kaikki hortensioita. Valkoisia ja yksi vaaleanpunainen. Muutamat heinät ja noita riippuvia pienilehtisiä paljon. Viime vuonna kanit ja muut kaverit jättivät ne rauhaan, tänä vuonna eivät! Rakastan mun pihapupuja, mutta pari kertaa olen nähnyt niiden möyhivän kahdella tassulla köynnöksiä ja yhden kerran jopa hyppäävän ruukkuun sisälle syömään heinät!
Meidän kattoterassi on Helsingissä paras paikka. Tykkään olla yksin, kuunnella musiikkia ja lukea. Täällä se onnistuu mökin jälkeen toiseksi parhaiten. Ja on vessa lähellä, plussaa verrattuna puistopiknikiin haha! Pöydällä oleva Aki Hintsan Voittamisen anatomia oli muuten mielettömän hyvä kirja. En olisi uskonut. Mutta iski johonkin koronan aikaansaamaan hyvinvointipohdintaani vahvistaen sitä loistavalla tavalla.
Janican luona suunniteltiin parin viikon päästä koittavaa saariston pyöräilyä ja sain viimein tavata Janican kissanpojat <3
Oho hups, olen siis todella ajatellut ja myös aika paljon noudattanut hyvinvointiasioita. Aika paljon kaikkea epäterveellistä on silti tullut syötyä ja juotua taas kesällä. Yhtään kuvaa treeneistä ei muuten tässä olekaan, vaikka olen treenannut jotain joka päivä. Siitä olen aika ylpeä, ensimmäinen kesä ikinä! Toisaalta kesäpizzaillat terassilla on joskus niin isoa mielenhyvinvointia, että eivät ne kovin pahaa voi tehdä.
Yksi hauskimmista päivistä viime kesinä on ollut sellainen päivä, kun mökillä on rakennuskamat loppuneet ja ollaan lähdetty kesken loman Turkuun niitä hakemaan. Silloin Mr. jättää mut Skanssin kauppakeskukseen, jossa mulla on noin tunti aikaa ennen kuin hän palaa rautakaupasta. Skanssissa on aina väljää, hyvä valikoima ja hyvät kesäalet. Menin tarkan listan kanssa tällä kertaa ja löysin kyllä kaikki. Mutta sitten joku oli jättänyt H&M:n sovituskoppiin pinon vaatteita – kaikki loistavalla maulla valittuja ja minun kokoani. Ihan kuin joku olisi käynyt kuratoimassa sovituskoppini, miten voi olla? Maltoin lähteä vain yhden heräteostoksen kanssa, tämän haalarin.
Aina, kun mökillä sataa kesällä tosi rankasti ja iltamyöhällä selkenee, meidän saaren ylle piirtyy valtava sateenkaari ja auringonlaskun värit on normaaliakin psykedeelisemmät.
Oletko jo kokeillut itse tehtyä hampparia avokadolla? Korvaa siis hampurilaissämpylät avokadonpuolikkailla, nam!
Tämän Marian Keyesin kirjan ostin jo varmaan pari vuotta sitten, mutta en ollut jostain syystä tarttunut siihen. Ja se oli yksi parhaista kirjoista ikinä! Sain erään hysteerisen nauru-itkukohtauksenkin sen kanssa, siitä ehkä myöhemmin lisää. Niin hyvä kirja, ah!
Tämän kuvan kanssa pohdin instassa ulkonäköpaineita. Niistä on kirjoitettuna pitkä juttu bloginkin luonnoksiin, en ole vain uskaltanut vielä julkaista.
Meidän mökkiin ja rantaan paistaa aurinko kesällä vielä puoli yhdeltätoista. Päivän ja saunan jälkeenkin joskus ajetaan vielä “meille” ja vietetään rannallamme hetki. Veneet on jo hiljenneet ja tuuli tyyntynyt, on vain lämmintä ja hiljaista ja kesä ja auringonlasku. Maagista.
Käytiin myös rakkaan ystäväni “uudella” kesämökillä ekaa kertaa vihdoin. Hän rakastaa järviä siinä missä minä merta. Käytiin soutelemassa, syötiin, juteltiin ja katseltiin heidän söpöä paikkaansa yhden kivan illan.
Soutelua on tapahtunut muutoinkin. Mökillä teen aamulla aina kävely- tai pyörälenkin heti aamulla, ja myöhästyn siten kyydistä saareen. Soudan perässä, ja teen omalla laiturilla vielä pienen treenin. Mukana kulkee samalla koko laituripäivän arsenaali. Illalla tullaan moottoriveneellä takaisin soutuvene hinauksessa.
Lisää Helsinki-päivien spontaaneja ravintolailtoja, ja huolettomia kesäasuja, joita r a k a s t a n . Ja kesämeikki! Sitä ei melkein ole. Se tuntuu niin kivan kevyeltä, että joka kesä ihmettelen, miksei sama look muka kävisi arjessakin syksyllä. Kävisi kai, mutta sillon se tuntuu valjulta. Samoin kuin ryppyiset kesäpellavat, joiden aika on juuri nyt. Ja voi pojat, niitä pidänkin koko ajan. Vaaleanpunainen paitamekko on Korppoon vierasvenesataman kesäkojukaupasta, Gantin pellava puoleen hintaan. Collegesta sain pakkomielteen jonkun somen kautta, ja onneksi sitä löytyi vielä Mikonkadun Nansolta kolmellakympillä.
Valkoinen pellavamekko, kukallinen liila liehumekko ja ylisuuri farkkutakki taas ovat Lindexistä. Tuo takki on tämän kesän juttu! Hain vastaamaa useamman vuoden ja sitten alessa viimeinen kappale. Tällaisten löytöjen jälkeen tuntuu kuin olisi vähän voittanut lotossa.
Lempparithaikku Thai Orchid oli muuttanut Kampin kauppakeskukseen. Kun ekan kerran sitten koronan käytiin Tennarissa leffassa, ei voitu kävellä ohi. Rosé valikoitui puhtaasti pullon paperin vuoksi, kuten aina. Ja se on aivan ookoo. Kesällä mikään ei muutenkaan haittaa <3
Edessä on vielä vaikka mitä seikkailuja muuten! Pari pyöräreissua, mökkeilyä vielä ja Helsingissäkin olemista, kahdet isot synttärijuhlat ja häätkin, huh. Toivon, että väliin mahtuu pitkiä pätkiä ensimmäisen lomaviikon rentoiluakin.