Togo ja elämä

togo-6

 

Tapahtui jotakin niin hauskaa, että halusin äkkiä iloita siitä linssin läpi. Niinkuin aina ennen. Jalustan vaivan arvoista, ajan jälkeen hurjan kivaa valita ja säätää kuvia, luoda pitkästä tällä tavalla isoilla koneilla ja kameroilla. Ostin alkusyksystä hyvin pitkään haaveilemani nojatuolin. Palkinnoksi uudesta työstäni, mutta myös siksi vain, että haaveita pitää laittaa todeksi. Muutakaan hetkeä ei ole kuin nyt.

Odottavan toimitusaika oli niin pitkä, että ehdin jo unohtaa millaisen ja minkä värisen kankaan valitsin. Viimein viiden kuukauden matkan jälkeen, pari viikkoa sitten Ligne Roset’n simpukan mallinen Togo oli täällä. Tyhjä nurkka, joka on kotona alusta asti tökkinyt, ärsyttänyt ja metelöinyt, hiljeni viimein. Nyt se on rauhallinen, täydellinen, palaset paikallaan.

Sitten viime näkemän olen alkanut lukea vielä paljon enemmän kuin moniin vuosiin, ja kaipasin oikeasti hyvää lukupaikkaa. En pelkkää kaunista lavastetta. Suunnittelin kokonaisuutta huolella, mutta en silti oikeasti tiennyt, millainen tunnelma tähän nurkkaan tulisi. Haluaisiko siinä sitten oikeasti istua, olisiko Togon ja vanhan Hakolan rahin yhdistelmä oikeasti mukava. Toimiiko suunnitelmani Flosin valaisimen käännettävyydestä, onko tässä istuessa kiva näkymä muualle.

Olen ihan sykkyrällä ilosta, kun kaikki toimiikin suunniteltua paremmin. Nurkka vetää puoleensa, siihen haluaa koko ajan mennä. Sytyttää kynttilän viereen, ottaa kirja, lehti, insta – nyt jopa ensimmäistä kertaa blogi syliin ja syventyä omiin juttuihin. Togo on ihana istua, ergonomia toimii – ja sen kankaankin olin onneksi ymmärtänyt valita fiksun neutraaliksi. Tämän vuoksi rakastan sisustamista, tällaisten lopputulosten.

 

togo-9

togo-13

togo-15

 

Tässä välissä on tapahtunut suunnittelematon blogitauko. Ehkä blogin loppu, ehkä jonkin uuden alku. En tiedä vielä. Olen blogannut lähes kymmenen vuotta. Koko sen ajan blogi on ollut oma luova tilani. En ole alustakaan asti tähdännyt tekemisessä somevaikuttajien rinnalle, mutta koko ajan etääntynyt sellaisesta muutenkin. Olen tehnyt sitä vain itselleni, kokonaan vailla riippuvuutta tai ohjausta muualta. Urani ja työni on selkeästi ollut aina muualla, rajanveto on ollut selvä.

Blogi on siis aina ollut minulle ensisijaisesti luovuuden paikka, johon taltioida. Kirjoittaa ja kuvata. Päiväkirjamainen ilon tila. Se alkoi kuitenkin myös kuristaa tavoilla, joita oli vaikea sanoittaa. Vaikka kukaan tai mikään ei vaatinut mitään, oli usein tunne pakosta. Halu jakaa vääristyi tarpeeseen jakaa, eikä se tuntunut enää vain hyvältä. En koskaan ole tehnyt tai vaikka ostanut mitään blogia varten, kaikki on ollut täyttä totta. Silti aloin kokea klassisesti sitä, että jäin itse puoliksi paitsi siitä mitä tapahtui.

Vielä sitäkin suurempi väsymys tapahtui aikaan ja vaivaan, jota blogi ja etenkin kuvaaminen vaatii. Blogiin asti sisällön tuottaminen vie aikaa ja vaatii suunnittelua. Kännykkäkuvaaminen, käsittely ja julkaisu ovat ihan eri asioita kuin isoilla välineillä tekeminen. Myöskään taitoni eivät olleet tasapainossa kärsivällisyyteni ja oppimisen halukkuuteni kanssa. Halusin parempaa, mutta en jaksanut panostaa siihen niin paljon, että olisin aidosti kehittynyt paljon. Turhauduin. Enkä sitten jaksanut enää kantaa isoa kameraa kaikkialle, en pyytää muita kuvaamaan.

Halusin luonnollisuutta, halusin vaivattomuutta, helpompaa. Instagram on vastannut tähän tarpeeseen juuri nyt aika hyvin. Se ei kuitenkaan pysty tarjoamaan samanlaista alustaa kirjoittamiselle eikä kuvien viimeistelylle. Isolla kameralla en jaksa kuvata vain pientä ruutua varten. Yhä uskon, että haluan kehittää tekemistä johonkin blogin ja instan välillä. Haen ja mietin, mitä se voisi olla. Kunnon blogitauko kuitenkin on palauttanut ajatukseen rentouden. Jotakin tulee tai ei tule, kun sen aika on. Eikä prosessin edes tarvitse olla lopputulos, on vain vaiheita.

Tilalle tuli myös muuta. Maalausta, työtä, erilaisten ajatusten suuntia.

 

togo-5

togo-7

togo-8

 

Tuskin kuitenkaan olisin pitänyt tätä taukoa, jos eteen ei olisi tullut luonnollista syytä. Hain ja sain työpaikallani kesälomien jälkeen vaativan ja hyvin aikaavievän johtotehtävän. Bloggaamiselle ei yksinkertaisesti ollut aikaa ja mahdollisuutta. Ei toisaalta myöskään halua. Halusin käydä tätä elämänvaihetta läpi yksin ja ihan läheisimpien kanssa, enkä ollut valmis jakamaan sitä yhtä paljon kuin aikaisempia vaiheita täällä.

Olin ja olen tehtävästä valtavan innoissani, mutta samalla se on tuonut vuortenkokoisia haasteita, pelkoja ja epävarmuuksia. Niissä on joutunut kasvamaan eri tavalla kuin koskaan ennen. Samalla haluan ahmia sitä lisää, tulla paremmaksi, taistella meidän asian puolesta ja tehdä siinä parasta jälkeä. Jokainen päivä ja viikko saati kuukausi on ollut suurempi oppi kuin yksikään mennen työelämäni vuosi. Puolivuotinen on ollut urani suurimpia käännekohtia. Ehkä kirjoitan tästä joskus lisää. Mutta sen aika ei ole vielä. Tätä pitää ensin elää läpi ja tehdä pidemmälle. Ajattelun aika on myöhemmin.

 

togo-3

togo-16

togo-10

togo-14

24 comments so far.

24 responses to “Togo ja elämä”

  1. ÄnTee says:

    Kiva, että kirjoitit. Seuraan sinua myös instassa ja olen ihastellut mökin etenemistä, sisustuksen ja maalausten työstöä ja välillä niitä niin tavallisia, mutta ihanan näköisiä arkihetkiä. Olen itse karsinut paljon instaani ja palannut lukemaan blogeista tekstejä, jos jokin asia kiinnostaa. Sinun instasi on rauhallinen ja inspiroiva sekä kaunis, joten se kulkee mukana, mutta tekstisi ovat myös ihania. Sinulla on taito pukea asuta sanoiksi ja kirjoittaa, joten toivottavasti tämäkin jatkuu jonkinlaisena palasena mukana elämän menossa. Aurinkoista kevättä!

    • Eveliina says:

      Kiitos tosi paljon! Hurjan kiva kuulla <3 Ja hauska tietää, mistä täällä pidät. Uskon, että säilyy. Jonkin uuden aloittaminen kytee mielessä, mutta sillä ei ole vielä muotoa. Ihana, kun jätit kommentin, kiitos! 🙂 Kivaa kevättä myös sulle!

  2. Päivi says:

    Toivottavasti jatkat tätä juuri niin kuin itse haluat ja ehdit! Mitään vaatimuksia sulle ei esitetä, mehän saadaan sun blogikirjoituksista aina jotain itsellemme, kukin omien ajatusten mukaan. Ihana seurata mökkiprojektia ja oikeata elämää eikä vain ostettujen asioiden esittelyä tai yhteistyöpostauksia. Näinkin sinut työssäsi jossain telkkarissa/netissä js arvasin töiden vaativan entistä enemmän panostustasi. Ihanaa kevättä kaiken kiireen keskellä ja muista tehdä omien tuntemuksien mukaan. Minulle ainakin riittää se mitä itse haluat ja jaksat julkaista.!!

    • Eveliina says:

      Kiitos sulle paljon, se on niin totta, että te mun lukijat ja seuraajat ette ole mulle paineita asettaneet, se olen jostain syystä aina vain minä itse <3 Ihana kun seuraat! Ihanaa kevättä sinullekin!

  3. Sari N says:

    Blogisi on ykkössuosikkini ja ohittaa monipuolisuudessaan ja inhimillisyydessään Modernisti kodikkaat ja muut. Siksi toivon, että edes silloin tällöin jaksat kirjoitella. Toki Insta korvaa jotain, ja sen kuvavirtaa on kiva seurailla, mutta ei se luonnollisestikaan ole blogisi veroinen. Voimia mökkiurakkaan ja muuhunkin!

    • Eveliina says:

      Vau ihanaa! Nyt on isosti sanottu, olen otettu! Kyllä minä varmasti vielä kirjoittelen jonnekin ja jollakin tavalla – se on liian tärkeää mulle lopetettavaksi kokonaan. Kiitos paljon! 🙂

  4. Sandra says:

    Olipa ihana lukea taas pitkästä aikaa sun blogitekstiä, näitä on ollut jo ikävä <3. Varsinkin, kun tuntuu, että ei ole hetkeen tullut vastaan toista blogia, jossa kerronta olisi yhtä kaunista ja taidokasta. Toivon siis minäkin, ettei tämä olisi viimeinen teksti, vaikka ymmärrän hyvin, että uusi, vaativa työ vie varmasti vielä eri tavalla aikaa ja energiaa. Paljon onnea sen johdosta vielä näin vähän jälkijunassa! 🙂 Upea saavutus!

    Tosi kodikkaan ja kutsuvan näköinen tuo lukunurkkaus. Tuohon istahtaa takuulla mielellään hyvän kirjan kanssa :).

    Ihanaa kevättalvea ja mukavia lukuhetkiä! <3 Jään seuraamaan Instaa ja odottelemaan, josko tännekin puolella ilmaantuu vielä jossain kohtaa jotakin :).

    • Eveliina says:

      Voi vitsi miten kivasti sanottu! <3 Kiitos! Kiitos myös onnitteluista, olen kyllä todella iloinen uusista haasteista! Luultavasti en lopeta kokonaan, jotakin ajatuksia muutoksista on mielessä, mutta en vielä tiedä mitä. Pidän liikaa tästä kuitenkin <3 Superkiva kun seurailet ja kiva kun jätit kommentin! 🙂

  5. Mermar says:

    Jään kaipaamaan blogiasi, varsinkin rentojen sisustusideoiden vuoksi, mökinrakennusprojektin sekä ihanien matkakuvien ja kokemuksien takia. Myös tyylisi kirjoittaa viehättää kovasti. Ymmärrän kyllä, että aika ja kiinnostus ei voi riittää kaikkeen. Onneksi sentään vilauttelet elämääsi instassa.
    Togo näyttää juuri sellaiselta kuin varmaan onkin, lämmin syli, mihin on ihana käpertyä. Tuolin takana odottaa ilmeisesti tyhjä kangas seuraavaa inspiraatiota?
    Mitä teetkin, toivon onnellisuutta ja kaikkea hyvää elämääsi.

    • Eveliina says:

      Luultavimmin en lopeta kokonaan, mutta katsotaan millaiseen muodon ajatukset saavat ja milloin 🙂 Tauluun ehkä
      maalaan jotakin, mutta pidän siitä yllättävän paljon näinkin! Suuren suuri kiitos kauniista sanoistasi ja ajatuksistasi! <3 Lämpimästi samoin sinulle! <3

  6. Kirsi says:

    Ymmärrän että sinulla on nyt isoja asioita elämässä ja blogi ei varmaan ole ykkösprioriteetti. Osaat kirjoittaa hyvin,ymmerrättävästi,sanoitat tunteita ja tunnetiloja loistavasti ja ennenkaikkea olet rehellinen. Ei mitään liipälääpää,jota näkee turhan usein ja siksi en enää luekaan blogeja.
    Mukava jos blogini päivittyy edes silloin tällöin.
    Ja onnea uudesta työstä,sitä sinun työn puolesta kirjoittamaa blogia onkin tullut luettua

  7. Hanna says:

    Onpas mukava kuulla sinusta blogissa pitkästä aikaa! Ja hurjan suuret onnittelut ylennyksestä 🙂 Niinkuin yllä monet jo ovat kirjoittaneet, on blogisi edelleen kaikkien joukosta suosikkini. Ja aina ollut erityisen merkityksellinen. Ihan älyttömän taidokkaasti kirjoitat, ja mielekkäistä ja samaistuttavista teemoista. Jään seurailemaan instaan ja tänne, että mitä seuraavaksi. Innolla odotan, mitä keksitkään <3

    • Eveliina says:

      Voi vitsi, ihana kuulla! <3 Kiitos, kun kävit kertomassa ja miten ihanaa, että ajattelet noin! Olen iloinen, että jäät! 🙂

  8. Anna says:

    Heippa! Olipa iloinen yllätys että kirjoitit pitkästä aikaa. Olen seurannut myös sun instaa, mutta kaivannut kuviin lisäksi sanoja jotka antavat kaikelle kuitenkin syvemmän merkityksen. Olen tykännyt sun blogista aina ja lukenut sitä vuosia vuosia. Toivon että jossain muodossa jatkat. Mutta ennen kaikkea toivon että teet juuri niinkuin susta hyvälle tuntuu! Onnea uusiin haasteisiin!

    • Eveliina says:

      Hei tännehän oli tullut vaikka mitä uusia kommentteja, olipa IHANAA ❤️ Kiitos sulle Anna ihan tosi kovasti, miten kiva kuulla! Tuntuu erityisen hyvältä, kun sinäkin olet ollut mukana niin hirmu kauan. Ja että pidät niistä ajattelevammista sisällöistä, koska niin minäkin. Kyllä varmasti jatkan, nyt vain strattailen mielessäni että miten ja milloin… Ihanaa kevättä!

  9. 101Dalmatialaista says:

    Jep, kiva että kirjoitit (: Instagramia minäkin välillä olen kurkkaillut, mökkijutut ja ihan vaan tekstisi kiinnostavat, kurkkaan siis jatkossakin silloin tällöin 🙂 Tsemppiä kevääseen ja onnittelut uudesta työstä! Tai niin kuin puuroisilla aivoilla sanoin yhdelle yhteistyökumppanille töissä – kaunista kevättä 😀

    • Eveliina says:

      Kaunista kevättä myös sulle, se on just oikein sanottu! 😀 Ja kiitos valtavasti niin onnitteluista kuin kommentistakin, IHANA, että mökkijutut kiinnostavat! 🙂

  10. Hilkka says:

    Kuulisin mielelään työstäsi, itse olen kaihtanut “liian” korkealle etenemistä. Olen tyytyväinen portaiden keskikohdassa, reilusti alle viisikymppisenä, ympärillä maailman parhaat kollegat. Työ antaa ja vie sopivassa suhteessa, ei yli 45h vkossa. Haluan ja onneksi olen saanut muunkin elämän, opiskelut ja lapset ripeään tahtiin nuorena, nyt ihanaa tekemistä miehen kanssa uudelleen kaksistaan. Kruununa tammikuussa saatu ensimmäinen lapsenlapsi<3

    Olet rohkea kun tähtäät ylöspäin. Itse löysin rohkeuden tuntea oikeasti mitä haluan eikä miten työelämäportaat perinteisesti pitäisi kavuta. 🙂

    • Eveliina says:

      Hienoa, että me kaikki kuljetaan omia polkujamme, ja että olet omasi myös löytänyt <3 ainahan sitä jossittelee itsekin, mutta tämä on tuntunut oikealle. Työstä en välttämättä kovin yksityiskohtaisesti jaa, mutta noin yleisellä tasolla kyllä aina välillä 🙂 Kiitos kivasta kommentistasi ❤️

  11. M says:

    Hei,
    En voi muuta kuin kompata aiempia lukijoita. Olet suosikkikirjoittajani. Tietenkin se, että osaat kirjoittaa ja olet todella sujuva on yksi asia. Silti minusta sinun suurin ja kirkkain plussa muihin bloggaajiin (tarkoitan tässä nyt niitä toisia, jotka ovat myös aloittaneet silloin vuosikymmen sitten ja tehneet siitä ammatin) verrattuna on nimenomaan se erilaisuus siinä, että tämä ei ole sinun urasi. Tästä blogista on aina ollut ymmärrettävissä se, että tämä ei ole sinun urasi, vaan nimen omaan harrastus, jota tehdään omilla ehdoilla. Tämä on tehnyt sisällöstä väkisinkin laadukkaan, vaikutelma on huolellinen, ja juuri sinun näköisesi, koska mitään kaupallista painetta ei ole ja se näkyy. Teksti on ajateltua ja tilanteen vaatiessa tosi analyyttista. Nautin siitä, että teksti saattaa ravistellakin omia näkemyksiäni. Silti tässä blogissa on jotenkin tosi hyvä tasapaino kevyen sisällön ja joskus vakavankin pohdinnan välillä. Tällaisten asioiden välillä ne omatkin ajatukset risteilevät.

    Lisäksi, koen että olen työelämässä viimeisen 10 vuoden aikana edennyt melko lailla samaa tahtia kuin sinä ja sen vuoksi seurannut uraasi sivuavia asioita täällä blogissa. Se tekee tästä blogista minulle samaistuttavamman, kuin sellaiset blogit, joiden kirjoittajan ura on se blogi. Minun urani on teollisuudessa ja sillä ei ole mitään tekemistä blogiurien kanssa. Siksi myös minua ei ole ikinä häirinnyt se että sinulle urasi on etusijalla blogiin nähden ja kirjoitat kun kirjoitat. Myös tämän näkökulman vuoksi blogisi sisältö on mielenkiintoisempaa. Minulle se tarkoittaa esim. sitä että minulla on vaikka vapaa-aikani suhteet about samat mahdollisuudet (mahdottomuudet) kuin sinulla, koska en voi arkipäivisin istua pitkillä lounailla tai työn puolesta paneutua uusimpiin kosmetiikka- tai vaatelöytöihin, vaikka ne kiinnostavia aiheita näin vapaa-ajalla ovatkin. Työ on haastavaa, siitä palautuminen vaatii jotain vapaa-ajalta.

    Lisäksi samaistumispintaa itselleni tarjoaa se, että olen samanikäinen kuin sinä, asun tässä hoodeillasi. Ehkä se on tietyssä määrin ajankulumiskysymys, mutta tavoitteellisena ihmisenä itselleni on sattunut merkittävät urastepit about samaan aikaan kanssasi ja niiden seuraaminen, ajatustesi jakaminen on ollut tosi iso vertaistuki. Ajatukset kun noissa käänteissä on ollut hyvin samanlaisia, vaikka sitä ei haluaisi myöntääkään, siis sitä että isot muutokset ja iso vastuu pelottaa, mutta samaan aikaan on tunne siitä että tästä paikasta on pakko laukaista ja sen haluaa tehdä. Muistan kun ostit yhdet kengät palkinnoksi uudesta työstä, joka silloinkin hyvällä tavalla pelotti sinua. Myöskin tietynlaiset ajatukset parisuhteesta olen hahmottanut aika samanlaisina, eli omassa suhteessani olemme kumppaneita mutta myös varsin itsenäisiä, joskus ollaan oltu pitkiä aikoja erossa toisen ollessa ulkomailla tms. Joillekin ihmisille tällainen herättää epäilyksiä suhteen tilasta, mutta ei meille. Olemme olleet yhdessä 16 vuotta.

    Harrastuspuolella itsellänikin on ollut jo useamman vuoden mökkiprojekti, tämä on siis vanhan mökin remontointi, ei kokonaan uudelleen rakentaminen, mutta sen puolesta myös sisältö on ollut kiinnostavaa.

    Täällä olen lukemassa aina kun uusia juttuja ilmestyy, aikataululla ei niin väliä.

    • Eveliina says:

      Moikka, onpa mielettömän ihana kuulla. Olen ihan häkeltynyt! Meillä onkin kovasti yhteistä, mikä on erityisen kiva tietää, koska se on vertaistukea myös tänne päin ❤️

      Alkuun tuskailin sen kanssa paljon, että mikä on tasapaino työn ja blogin välillä. Ja sitä, ettei täällä näyttänyt riittävän blogi-ammattimaiselta. Joten onpa kivaa saada tällainen palaute siitä.

      Superhienosti sanottu tuosta työstä, sen jännittävyyksistä. (Tällä kertaa ostin tosiaan tämän nojatuolin palkinnoksi uudesta työstäni )

      Parisuhteenkin osalta meillä on näköjään tosiaan samoja säveliä. Se on aivan parasta elämässäni. Uusia tuulia meidänkin elämään koittaa, kerron siitä pian lisää.

      Ja mökki! Tsemppiä sinne! Juuri nytkin täällä, ulkona tuulee mielettömästi ja meillä on hydrokopteri vuokralla, kun meri on vielä puoliksi jäässä. Apua.

      Ihana kun olet. Kiitos ❤️

  12. Lukija says:

    Aloitin useiden blogien lukemisen yhdeksän vuotta sitten, ja sinun blogisi on ollut viimeisen neljän vuoden ajan niiden kolmen joukossa, joita olen enää lukenut. Harmillisesti monet hyvät bloggaajat ovat lopettaneet ja monet aiemmin hyvinä pitämäni blogit ovat muuttuneet jotenkin kaupallisen tylsiksi. Sinun blogisi on ollut fiksu, aito ja elämyksellinen. Viime kesäisen pyöräretki-postauksen olen lukenut muutamaankin kertaan talven aikana, ihan vaan virkistykseksi. Jatkoa ajatellen en voi muuta sanoa kuin, että kirjoita blogia vaan jos tai kun se itsestä tuntuu virkistävältä. Tärkeintä on, että vapaa-ajan tekemiset tuottavat itselle iloa.

    • Eveliina says:

      Tosi kiva kuulla, että olet tykännyt ja ollut mukana 🙂 kiitos kommentista ja ajatuksista tosi paljon – luultavimmin jotain jatkoa seuraamassa 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN