Pääsin tänä kesänä polkemaan pyörällä sekä saariston lyhyen että pitkän rengastien viimein! Molemmille reissuille veti mukanaan onneksi innokkaat pyöräilykaverit. En ole nimittäin varma olisinko itse saanut aikaiseksi. Reissut olivat kuitenkin ehdottomasti kesän kohokohtia! Parasta oli parhaiden ystävien kanssa vietetty aika, maisemien vaihtuminen, itse polkeminen, upeat maisemat, hyvä ruoka ja kivat majoituskohteet. Ah, mitä elämyksiä ja mahtavia kokemuksia kaikkineen!
Annan tässä meidän parhaat vinkit molemmille reiteille. Tässä postauksessa lyhyen rengastien vinkit. Postaus pitkästä rengastiestä taas löytyy täältä.
Me muuten poljettiin kummastakin reitistä vain puolet. Molemmat reitithän kulkisivat täyden ympyrän Turusta Turkuun. Kuitenkin puolet reitistä (Turku-Kaarina-Parainen-Nauvo-Korppoo) on sitä tietä, jota me ajetaan mökille koko ajan, joten en halunnut itse ajaa sitä tietä enää pyörällä. Tämä sopi myös molemmille pyöräilykavereille, sillä samalla saatiin reissusta ajallisesti vähän lyhyempi, mutta ehdittiin viettää aikaa myös meidän mökillä ennen reissuihin lähtemistä.
Sanottava kuitenkin on, että suosittelen kyllä tuota Kaarina-Parainen-Nauvo-Korppoo -saaristotietä myös pyörällä. Se on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja ensimmäiselle lossille saakka on myös pyörätietä.
Yleisenä vinkkinä molemmille reiteille sanoisin, että itse en pitäisi ensiarvoisen tärkeänä polkea reittejä kokonaan. Vain paloja voi poimia, ja saaristossa (eli lossien takana) on kaikkein kauneinta. Saaret, eli Nauvo, Korppoo, Houtskari, Iniö ja Seili olivat ehdottomasti ihanimpia maisemiltaan ja tunnelmaltaan. Vanhaa saaristomaaseutua, hiljaisia teitä, suloisia kyliä, sympaattisia majoituksia, vettä ja lauttoja kaikkialla. Mantereen puolella tiet ovat paljon vilkkaampia ja maisemat paikoin aika tylsiä, sellaisia kuin missä tahansa Suomen maanteillä. Tietysti palkinnot odottavat taas Naantalissa ja Turussa.
Nauvo
Lyhyt rengasreitti me aloitettiin Nauvosta, “saariston pääkaupungista”. Nauvon vierasvenesatama on kasvanut pieneksi saaristoidyllin helmeksi, jossa on tosin melkoinen tungos kesän lomakuukausina. Silti sille kannattaa antaa pieni hetki aikaa. Satamaan on putkahdellut ihania ravintoloita toisensa viereen, sisustus- ja vaatekojuja punaisiin puumökkeihin ja myös useampi majoituspaikka. Nauvon majoitukset ovat kuitenkin varsin varattuja, ajoissa siis liikkeelle!
Katso lauttojen aikataulut etukäteen. Molemmilla reiteillä on pari lauttaa, joiden aikataulut kannattaa katsoa etukäteen. Kummallakin reitillä on yksi maksullinen lautta, mutta niitäkään ei tarvitse etukäteen maksaa tai varata. Riittää, että tiedät milloin nuo muutamat harvemmin kulkevat lautat kulkevat.
Lyhyellä rengastiellä aikataulut kannattaa katsoa Nauvo-Seili-Rymättylä -lautan osalta: M/S Östern aikataulut ja hinnat.
Lautta kulkee Nauvosta Rymättylään vain pysähtyen matkalla Seilissä. Seiliin voi jäädä ja lähteä eteenpäin vasta seuraavalla lautalla, tai skipata Seilin kokonaan ja matkata suoraan Nauvosta Rymättylään. Suosittelen kyllä pysähtymään tai jopa yöpymään Seilissä.
Lautta maksoi polkupyörän kanssa 10 € per henki. Mukaan kannattaa ottaa oma hyvä mustekala, sillä pyörä pitää itse kiinnittää tiukasti autokannella laivan seiniin. Pyöriä ja autoja on paljon, ja pyörää ei saa jättää kannelle irralleen.
Seili
Lyhyen rengastien voi tosiaan ajaa nousematta maihin Seilissä, ja matkaamalla Nauvosta lähteneen lautan kyydissä suoraan Rymättylään. Suosittelen kuitenkin viettämään Seilissä hetken. Vanhalla spitaalisten ja mielisairaiden sairaalasaarella on hurja historia, mutta lempeä luonne. Pienellä saarella aika on pysähtynyt 1900-luvun alkuun, kaikkialla on kunnostettua, kaunista ja hiljaista. Sairaalan päärakennuksessa on museo, opastettuja kierroksia ja ihana sisäpihallinen kahvila-ravintola.
Koko saaren kiertää hetkessä, joten kannattaa pysähtyä syömään, eväille laitureille, katsastaa kaunis erikoisen näköinen kirkko ja hautausmaa ja ehtiessä mennä myös opastetuille kierroksille. Täällä voi tosiaan myös majoittua, joko omassa veneessä vierasvenesatamassa tai sairaalan romanttisissa vanhoissa asuntolarakennuksissa.
Bonusvinkki: Seilin kirjat
Seilin vierailun jälkeen luin Katja Kallion Yön kantaja -romaanin, joka kertoo sairaalassa todellisuudessa potilaana olleen Amanda Aaltosen fiktiivisestä elämästä. Kirja oli upea kuvaus irtolaisnaisen todellisuudesta Suomessa edellisvuosisadan vaihteessa, ja maisemamaalaus elämästä saaressa, josta kukaan sinne joutunut ei käytännössä koskaan päässyt pois. Suosittelen tätä kirjaa myös ilman omakohtaista kokemusta Seilistä. Varoitan kuitenkin, että sen jälkeen ainakin haluat matkata sinne. Tilasin myös vielä paremmaksi suositellun Seili-kirjan, Johanna Holmstömin Sielujen saaren. Sitä en ole vielä ole saanut käsiini, mutta odotan innolla.
Seilissä meillä oli useita tunteja aikaa ennen lautan lähtöä.
Ravintola Röölänranta
Seilin lounasaika aukeaa vasta puoliltapäivin, joten ei ehditty lounastaa siellä ennen lautan lähtöä Rymättylään. Rymättylässä 10 kilometrin polkemisen jälkeen matkan varrella on vierasvenesatamassa ravintola Röölänranta, jota voin suositella. Ei fiini, mutta aivan kelpo paikka ja tosi hyvän etapin päässä edelliseltä lautalta. Hyvät pizzat ja kiva iso terassi meren äärellä.
Naantali
Suomen parhaita kesäkaupunkeja, tietysti matkan varrella pysähtymisen arvoinen. Vanhan kaupungin rannassa ravintola Amandis tarjoaa aivan parhaat vohvelit ja jäätelöannokset, ja ravintoloita on rannan mitalta paljon.
Matka Naantalista Turkuun on kokonaan pyörätietä! Vaihtoehtoja on kaksi: Raision kautta tai pikatien vartta seuraillen. Suosittelen jälkimmäistä. Se on hiukan lyhyempi eikä kuulemma niin mäkinen. Suosittelen myös, että ainakin joku seurueesta käyttää pyörätiekarttaohjelmaa vaikka Google mapsista. Pikatien varren pyörätie on kauniimpi kuin olettaisi, mutta siinä on yllättävän paljon käännöksiä, joissa voi ajaa harhaan ilman karttaa. Me kyllä ajettiin tällä eka kerralla ilman mitään varsinaista karttaohjelmaa, mutta vähän väliä piti pysähdellä risteyksissä kaivamaan puhelin esiin ja arpomaan risteyksessä suuntaa.
Turku
Määränpäässä kannattaa ehdottomasti pysähtyä jossakin jokirannan ihanista ravintoloista. Siellä on monta ihanaa, esimerkiksi Blanko, Tintå, Hygge, Tiirikkala, Tårget, Smör, Cafe Art, Niska sekä E.Ekblom, jossa me tässä skoolattiin päivälle. Vetäisin muuten tuon ryppyisen mekon pyöräkassista illallista varten. Myös uikkarit ja pyyhe oli mukana, matkan varrella olisi ollut kivoja uimapaikkoja. Se vähän harmittaa, ettei pysähdytty uimaan kuumana päivänä!
Puolikkaan lyhyen rengastien ajaa helposti päivässä
Me aloitettiin Nauvosta 8:40 Seiliin lähtevällä lautalla. Vietettiin Seilissä koko aamupäivä, ja lähdettiin seuraavalla mahdollisella, kello 12:40 lähtevällä lautalla Rymättylään. Oltiin Rymättylässä siis kello 13 jälkeen, mistä päivän polkeminen vasta alkoi. Olin tästä vähän huolissani, koska matkaa oli vielä yli 50 kilometriä, enkä ole tottunut pyöräilijä ollenkaan. Mutta se meni ihan kevyesti, ajettiin hitaasti ja pysähdeltiin matkalla usein.
Syötiin Röölänrannassa aika kauan ja Naantalissa oltiin viiden maissa, Turussa seitsemältä.
Matkaa kertyi muuten tasan 50 kilometriä, vaikka kartta yllä muuta näyttää!
Ihan tavallisella pyörällä pärjää, mutta Rymättylän ja Naantalin välissä on kyllä hirveästi mäkiä! Vaihteet kannattaa siis pyörässä olla ja voimia säästellä ensimmäisissä mäissä.
Pyörätietä matkalla oli tosiaan Naantalista Turkuun, mutta ei oikeastaan muuten. Rymättylässä oli vielä hiljaisia teitä, mutta Naantalia lähestyttäessä tiet vilkastuu pientareiden pysyessä kapeina, joten varovainen pitää olla. Aika hyvin autoilijat kuitenkin pyöräilijöiden tietää näillä teillä olevan, ja antavat tilaa.
Plussaa tässä päiväreissussa ilman yöpymistä on se, että tämän voi toteuttaa aika ex tempore vaikka kelien mukaan. Tietysti tämä vaatii autollista apua, jos reitin lopettaa näin eri paikkaan kuin mistä aloitti. Mr. onneksi yhdisti rautakauppareissun mökiltä tähän, ja haki mut pyörineni kuorma-autolla Turusta päivän päätteeksi.
Kaiken kaikkiaan, aivan ihana päivä! Menisin ehdottomasti uudelleen ja suosittelen todella! Kiitos Malla <3
Tämä oli mun kesän yksi kohokohdista. Seuraavaksi enempi lossien takaista saaristoa. Korppoossakin oli tosin kiva polkea. Kiitos Eve <3
Niin munkin! <3 todellakin, ensi kesänä voidaan polkea vain saaria eestaas 🙂
Eestaas kuulostaa hyvältä 😀
😀
Kiitos Eveliina – ihana postaus jälleen kerran!
Ehtisitkö kirjoittaa vaikka vain lyhyen postauksen kuulumisistasi? Miten mökillä työt ovat syksyn mittaan edistyneet, miten korona-arki on jatkunut, entä jatkuuko maalausinnostuksesi vielä? Toivoisin niin kovasti, että saisin jälleen lukea blogiasi<3
Moikka! Kiitos hirveästi kommentista, kiva kuulla, että olet viihtynyt täällä <3 Blogi on jäänyt kokonaan, koska vaihdoin työtä kesäloman jälkeen, eikä aikaa oikeastaan millekään muulle ole sittemmin jäänyt. Haaveissani on päivittää blogipohja ja sen tekeminen kokonaan, mutta katsotaan millaiseksi se ajatus muotoutuu. Mäkin kaipaan kuvaamista ja kirjoittamista, joten ehkä.. siitä jotakin joskus tulee 🙂 Instan puolella päivitän enemmänkin nykyään @eveliinalivin. Mökki etenee hyvin, mutta edelleen hyvin hitaasti...! Ehkä pääsiäiseksi sinne päästään, mutta niin hirveän monta deadlinea on jo mennyt, etten tiedä milloin se lopulta tapahtuu. Maalaisin - mutta koska aikaa ei ole, en ole ehtinyt senkään pariin. Lisäksi talvella valo sen suhteen on surkea.. haaveilen ensi keväästä ja kesästä sen suhteen <3 Ihanaa joulun aikaa sinulle ja kuullaan taas! 🙂