Kesä so far

 

Kesäbloggaamisella on ollut paitsi huonoa tuuria, myös laiskuutta. Iso kamera tuntuu ensinnäkin olevan aina eri paikassa kuin minä (miten sekin on mahdollista!). Kuten nyt. Kuvia olisi muistikortilla, muistikortti on kamerassa, kamera on muualla. Kännykkään tosin ne kivoimmat hetket nykyään tallentuu. Olen vähän allerginen liian tällätyille järkkärikuville, joita vieläkin someissa paljon on. Yritän välttää.

Sillä välin kun pohdin huoletonta otetta hyvän kameran kuviin (ja odotan pääseväni sen luo), näitä kesähetkiä muutamia tätä kautta.

 

 

Vietin juhannuksen jälkeen viikon lomaa, ja se taisi olla koko kesän rauhallisin ja lämpimin viikko. Olin taas vuoden haaveillut kalliollani ja laiturillani makoilusta, ja ah miten se toteutuikaan tuolla viikolla. Töihin palattuani luvassa oli mullistavia uutisia, jotka lopulta leikkasivat loppulomaani viikolla ja muutoinkin teettävät kovasti ajatustyötä tämän loman aikana.

Päälläni on muuten (H&M) mekko, jonka olen solminut hameeksi ja ihollani aurinkorasvoista aivan villiintynyt akne. Pohdin tuolla rannallani loikoillessa taas paljon muunmuassa akneharmituksen kanssa elämistä. Tulin taas ehkä vähän paremmaksi siinä, etten välitä.

 

 

Mökillä vietettiin ihana juhannus mun vanhempien kanssa, syötiin joka päivä jotain ihanaa, käytiin kylän ravintoloissa illallisilla ja nautittiin ihan hävyttömästi kaikesta. Tuntuu ihan lehmältä eka kerran kevätlaitumella, kun tarvitsee vain kirmailla ja tehdä mitä huvittaa, ei mitään mitä on pakko.

Luin useamman kirjan. Sitä olen kaivannut hirveästi. Tämä Dickerin uusin ei kyllä lunastanut, vaikka sen loppuun nopeasti luinkin. Ensimmäinen, Totuus Harry Quebertin tapauksesta, oli parhaita lukemiani kirjoja. Seuraava ihan OK ja tämä viimeinen tuntuu ihan eri kirjoittajan nopealta, naiivilta kirjan luonnokselta.

 

 

Välillä käytiin Helsingissä, Suomenlinnassakin moniin vuosiin. Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta rakennuksesta. Ihan taianomainen. Jotkut onnelliset asuu siellä!

 

 

Leikkautin kampaajalla viimeksi hiukseni, mutten värjäyttänyt niitä. Korona teki niille hyvää. Ei jatkuvaa laittamista ja kuumia välineitä. Aion ainakin hetken myös elää harmaideni kanssa. Koska nyt hiukseni ovat vähemmän harmaat kuin enää koskaan.

Rennot ex tempore -ravintolaillat on kesä-Helsingissä aivan parasta. Pontuksen pizzat muuten rokkasi, voi vau! Rakastetaan istua tällaisissa ikkunapöydissä, jos sellaisia on tarjolla. Nytkään ei meinattu raaskia lähteä millään pois, kun vastapäisen ravintolan ovella oli vaikka mitä draamaa meneillään.

 

 

Olen maalannut vähän. Monta on mennyt pilalle, tämä yksi valmistunut. Tykkään siitä hirveästi. Mätsää sattumalta takapihan istutuksiin, jotka on tänä vuonna kaikki hortensioita. Valkoisia ja yksi vaaleanpunainen. Muutamat heinät ja noita riippuvia pienilehtisiä  paljon. Viime vuonna kanit ja muut kaverit jättivät ne rauhaan, tänä vuonna eivät! Rakastan mun pihapupuja, mutta pari kertaa olen nähnyt niiden möyhivän kahdella tassulla köynnöksiä ja yhden kerran jopa hyppäävän ruukkuun sisälle syömään heinät!

 

 

Meidän kattoterassi on Helsingissä paras paikka. Tykkään olla yksin, kuunnella musiikkia ja lukea. Täällä se onnistuu mökin jälkeen toiseksi parhaiten. Ja on vessa lähellä, plussaa verrattuna puistopiknikiin haha! Pöydällä oleva Aki Hintsan Voittamisen anatomia oli muuten mielettömän hyvä kirja. En olisi uskonut. Mutta iski johonkin koronan aikaansaamaan hyvinvointipohdintaani vahvistaen sitä loistavalla tavalla.

Janican luona suunniteltiin parin viikon päästä koittavaa saariston pyöräilyä ja sain viimein tavata Janican kissanpojat <3

 

 

Oho hups, olen siis todella ajatellut ja myös aika paljon noudattanut hyvinvointiasioita. Aika paljon kaikkea epäterveellistä on silti tullut syötyä ja juotua taas kesällä. Yhtään kuvaa treeneistä ei muuten tässä olekaan, vaikka olen treenannut jotain joka päivä. Siitä olen aika ylpeä, ensimmäinen kesä ikinä! Toisaalta kesäpizzaillat terassilla on joskus niin isoa mielenhyvinvointia, että eivät ne kovin pahaa voi tehdä.

 

 

Yksi hauskimmista päivistä viime kesinä on ollut sellainen päivä, kun mökillä on rakennuskamat loppuneet ja ollaan lähdetty kesken loman Turkuun niitä hakemaan. Silloin Mr. jättää mut Skanssin kauppakeskukseen, jossa mulla on noin tunti aikaa ennen kuin hän palaa rautakaupasta. Skanssissa on aina väljää, hyvä valikoima ja hyvät kesäalet. Menin tarkan listan kanssa tällä kertaa ja löysin kyllä kaikki. Mutta sitten joku oli jättänyt H&M:n sovituskoppiin pinon vaatteita – kaikki loistavalla maulla valittuja ja minun kokoani. Ihan kuin joku olisi käynyt kuratoimassa sovituskoppini, miten voi olla? Maltoin lähteä vain yhden heräteostoksen kanssa, tämän haalarin.

Aina, kun mökillä sataa kesällä tosi rankasti ja iltamyöhällä selkenee, meidän saaren ylle piirtyy valtava sateenkaari ja auringonlaskun värit on normaaliakin psykedeelisemmät.

 

 

Oletko jo kokeillut itse tehtyä hampparia avokadolla? Korvaa siis hampurilaissämpylät avokadonpuolikkailla, nam!

Tämän Marian Keyesin kirjan ostin jo varmaan pari vuotta sitten, mutta en ollut jostain syystä tarttunut siihen. Ja se oli yksi parhaista kirjoista ikinä! Sain erään hysteerisen nauru-itkukohtauksenkin sen kanssa, siitä ehkä myöhemmin lisää. Niin hyvä kirja, ah!

 

 

Tämän kuvan kanssa pohdin instassa ulkonäköpaineita. Niistä on kirjoitettuna pitkä juttu bloginkin luonnoksiin, en ole vain uskaltanut vielä julkaista.

Meidän mökkiin ja rantaan paistaa aurinko kesällä vielä puoli yhdeltätoista. Päivän ja saunan jälkeenkin joskus ajetaan vielä “meille” ja vietetään rannallamme hetki. Veneet on jo hiljenneet ja tuuli tyyntynyt, on vain lämmintä ja hiljaista ja kesä ja auringonlasku. Maagista.

 

 

Käytiin myös rakkaan ystäväni “uudella” kesämökillä ekaa kertaa vihdoin. Hän rakastaa järviä siinä missä minä merta. Käytiin soutelemassa, syötiin, juteltiin ja katseltiin heidän söpöä paikkaansa yhden kivan illan.

Soutelua on tapahtunut muutoinkin. Mökillä teen aamulla aina kävely- tai pyörälenkin heti aamulla, ja myöhästyn siten kyydistä saareen. Soudan perässä, ja teen omalla laiturilla vielä pienen treenin. Mukana kulkee samalla koko laituripäivän arsenaali. Illalla tullaan moottoriveneellä takaisin soutuvene hinauksessa.

 

 

Lisää Helsinki-päivien spontaaneja ravintolailtoja, ja huolettomia kesäasuja, joita  r a k a s t a n . Ja kesämeikki! Sitä ei melkein ole. Se tuntuu niin kivan kevyeltä, että joka kesä ihmettelen, miksei sama look muka kävisi arjessakin syksyllä. Kävisi kai, mutta sillon se tuntuu valjulta. Samoin kuin ryppyiset kesäpellavat, joiden aika on juuri nyt. Ja voi pojat, niitä pidänkin koko ajan. Vaaleanpunainen paitamekko on Korppoon vierasvenesataman kesäkojukaupasta, Gantin pellava puoleen hintaan. Collegesta sain pakkomielteen jonkun somen kautta, ja onneksi sitä löytyi vielä Mikonkadun Nansolta kolmellakympillä.

Valkoinen pellavamekko, kukallinen liila liehumekko ja ylisuuri farkkutakki taas ovat Lindexistä. Tuo takki on tämän kesän juttu! Hain vastaamaa useamman vuoden ja sitten alessa viimeinen kappale. Tällaisten löytöjen jälkeen tuntuu kuin olisi vähän voittanut lotossa.

Lempparithaikku Thai Orchid oli muuttanut Kampin kauppakeskukseen. Kun ekan kerran sitten koronan käytiin Tennarissa leffassa, ei voitu kävellä ohi. Rosé valikoitui puhtaasti pullon paperin vuoksi, kuten aina. Ja se on aivan ookoo. Kesällä mikään ei muutenkaan haittaa <3

Edessä on vielä vaikka mitä seikkailuja muuten! Pari pyöräreissua, mökkeilyä vielä ja Helsingissäkin olemista, kahdet isot synttärijuhlat ja häätkin, huh. Toivon, että väliin mahtuu pitkiä pätkiä ensimmäisen lomaviikon rentoiluakin.