Kesän lähestyessä – tai onhan se jo täällä! – mielessä pyörii vain mökki. Kahdella tavalla. Käsillä on se vuodenaika, kun sitä voi tosissaan taas rakentaa, ja toisaalta haaveilen nyt päivittäin myös lomasta siellä.
Olen tosiaan viime aikoina ollut varovaisen optimistinen sen suhteen, että ehkä mökki tänä vuonna valmistuu. Työt etenee hyvin, ja seuraavaksi mun pitäisi pikimmiten laatia kaikista hajanaisista ajatuksistani kokonainen sisustussuunnitelma. Vasta kun se on kokonaisuudessaan valmiina edessäni, voin tietää, tarvitaanko sisustussuunnittelijan konsultointia. Ongelmakohtia on vielä useampia, joten luulen että apua tarvitaan. Kustannuskysymys sekin, mutta ehkä siihen on syytä panostaa.
Loma vietetään tälläkin kertaa tietysti mökillä. Haaveilen viime kesän kaltaisesta trooppisen lämpimästä viikosta tai parista kalliollani. Bikinikuorma on jo hankittu. Vielä tarvitsen hyvän ja tukevan korin, jossa kuljettaa eväät, viltit ja hatut veneellä saareen. Olen pohtinut moisen hankkimista varmaan kaksi vuotta, enkä ole saanut aikaiseksi. Rantarentoilun maksimoisi matto tai patja selkänojalla. Retkiliikkeistä kai saa. Ah, täydellistä.
Kotona parasta on nyt piha. Vihdoin siellä on kaikki tarpeellinen kalustus, joka ei tosin ole paljon. Hayn tuolit saivat eteensä vain isomman Tray-pöydän tori.fi:stä. Grilli on jo nyt ollut tiheämmässä käytössä kuin viime vuonna, kuten ehkä koko piha. Kukkia en ole vielä uskaltanut istuttaa. Pihan kalustoon kuuluvat myös puput ja oravat, jotka hyppivät melkein syliin. Kaninpoikaset on muuten kasvaneet hulluna!
Lauantai vietettiin huonekalukaupoissa. Käytiin katsomassa mökkisohvien vaihtoehtoja livenä ja kotiin taas sänkyä. Meidän on pitänyt jo vuosia hankkia uusi sänky, ja taas edullisten täkyjen perässä käytiin sellaista katsomassa. Olin jo ostamassa yhtä aiemmilla katselukerroilla hyväksi havaittua, mutta löydettiin itsemme sittenkin sen täydellisen (ja triplahintaisen) ääreltä.
Päädyttiin siihen, että ei ruveta pihistelemään, vaan hankitaan se täydellinen. Siihen ei kuitenkaan ole ihan vielä mahdollisuutta, joten lykätään asiaa sittenkin vielä hiukan. Edes syksyyn. Mökkisohva-ajatukset taas menivät entistä pahemmin solmuun katselukerroista.
Etätyöarki rullaa edelleen ihmeen hyvin. Koko arki rullaa ihmeen hyvin. Olen ollut nyt useamman viikon mukana TFW-salin GROW-nettitreeneissä, joita r-a-k-a-s-t-a-n! Olen ihan koukussa heppujen meininkiin ja helppoihin ja hauskoihin oman kehon painon treeneihin, etenkin ulkona tehtynä. Olen treenannut olohuonetta useammin kattoterassilla ja Kaivarissa, omalla ja anoppilan laiturilla ja kerran tuulisella säällä jopa mökkiraksalla meidän tulevassa makuuhuoneessa. Liityin mukaan myös GROW-kesätreeneihin, enkä usko että palaan omalle salilleni vähään aikaan.
Maalaaminen ja lukeminen täyttää päiviäni kaiken muun lisäksi edelleen, mikä on ihanaa. Luen parhaillaan Enni Mustosta, Aki Hintsaa ja Henriikka Rönkköstä. Keskimmäinen on aivan mahtava. Kirjoittelen ehkä taas kirjoista joskus lisääkin, mutta siihen asti kokoan niitä ainakin instastoorieni kohokohtiin.
Itseäni sen sijaan tuskin kuvaan tänne kovin usein. Kokeilin lauantaina ja se oli aika kamalaa. Epämukavaa ja kiusallista, kuten näkyy. Kaikenlaisia epämiellyttäviä ajatuksiakin itsestä nostattavaa, huh. Sitä on oleillut niin pitkään vailla meikkiä, rintsikoita ja ihmiskontakteja, että tämmöinen pinnistys oli liikaa. Ehkä taas joskus.
Uniqlo knit / Zara jeans / Tiger of Sweden coat / Giuseppe Zanotti boots / Gucci bag
Vuodesta toiseen valitat, kuinka rankkaa mökin rakentaminen on. Kuinka raskasta uuden kodin remontointi on. Kuinka haastavaa sisustusvalintojen tekeminen on. Kuinka vaikeaa on, kun ei nyt pääse joka loma lentämään johonkin reissuun. Ennemmin kuin positiivista, sävy kirjoituksissasi on useimmiten negatiivinen. First world problems.
Ymmärrätkö, kuinka etuoikeutettu olet?
Tästä tulikin monta ajatusta mieleen! Ensinnäkin tein pari vuotta sitten ihan tietoisen valinnan, että alan kirjoittaa tänne ja myös esimerkiksi instaani enemmän realistisia ajatuksia, enkä pelkkää kiiltokuvaa. Kiiltokuvat ovat mielestäni muutenkin somepaineiden isoin ongelma. En halua olla itse tuottamassa pelkästään niitä.
Toiseksi huomaan kokevani tarvetta kirjoittaa usein juuri silloin, kun mielessäni pyörii vähän negatiivisempia asioita. Iloiset fiilikset elelen läpi muuten vain, silloin vietän enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, kuvaan ja maalaan. Mutta huonoja ajatuksia keräydyn itsekseni purkamaan nimenomaan kirjoittamalla. Kirjoittaminen yksinkertaisesti on minun tapani keventää huonoja fiiliksiä. Kun ajatukset ovat tekstinä, ne vaivaavat omaa mieltäni vähemmän. Käytän siis blogia tässä tapauksessa päiväkirjamaisesti. Ymmärrän kyllä, että se jotakuta voi tuskastuttaa. Onneksi sitten on varmasti muita medioita, joita kuluttaa.
Kolmanneksi – hyvänen aika miksi mikään edellä sanotusta tarkoittaisi sitä, että en ymmärtäisi kuinka etuoikeutettu olen! Sen(kin) ymmärtämisestä kirjoitan varmasti joka toisessa postauksessa. Mutta tiedätkö – jos kirjoitan vain niistä asioista, tulee kommentteja siitä, miten kiiltokuvaa ja luksusta elämäsi onkaan, äh miten tylsää.
Mitä first world problemeihin tulee, niistä on aika paljon helpompi kirjoittaa julkisesti kuin niistä oikeasti raadollisista ja syvästi kipeistä asioista, joista meistä jokainen kohtaa elämässään. Toivon, ettei sitä unohdeta kenenkään kohdalla. Itse en ole koskaan kirjoittanut niistä asioista julkisesti sanaakaan, enkä niin tule tekemäänkään.
Vielä on lisättävä, että totta on, että olen vähän synkistelyyn taipuvainen murehtija ja ahdistuja. Sellainen olen aina ollut. Ei mikään hyvä ominaisuus itsessäni, ja pyrin siitä eroon koko ajan.
Joten kiitos paljon kommentistasi ja siitä, että se herätti minut kirjoittamaan tästä asiasta, jota olen arvannutkin, että moni pohtii. Sen jälkeen kun tein päätöksen tehdä blogia aidommin ja ilman ulkoisia paineita, tekeminen on kuitenkin ollut paljon antoisampaa. Aion siis jatkaa sillä tiellä.
Ihania nämä sun arkirealistiset tekstit, toki ymmärrän, että joku voi niistä harmistuakin.
Itse en ole laisinkaan mökki ihminen, joten sellaisen hankkimista emme ole ikinä edes mieheni kanssa harkinneet, onneksi emme.
Sen sijaan matkailu, lähinnä keskieuropassa, yhdessäolo ja itsensäkehittäminen ovat tuoneet meille mukanaan yhteisiä avioliitovuosiakin jo yli 30.
Ole siis rohkeasti oma itsesi!
Kiva kuulla kiitos! Juuri niin, pitää tehdä sellaisia asioita, joista itse nauttii. Toisaalta usein nekin, unelmat, vaativat kovaa työtä.