Sunnuntai

Vihdoin kotona. Takana on Brysselin -työreissun ja ison seminaarin vetämisen kautta lomaviikko mökillä ja vielä hotelliyö Helsingissä. Oli kovin hyvä loma. Vanhemmat kävivät Korppoossa, oli ihana näyttää mitä ollaan tehty. Ja haaveilla yhdessä.

Perjantaina matkustettiin koko päivä, ja pääsin matkalla kampaajalle. Edellisestä kerrasta oli melkein viisi kuukautta. Mikä reipas olo hiuksissa nyt onkaan, ihan kuin kasvotkin olisivat muuttuneet. Oli myös ihana nähdä kampaajaani pitkästä aikaa. Päivä oli myös Mr:n suuri päivä, jota vietettiin lopulta ihan kahdestaan. Käytiin rennossa ja hauskassa paikassa syömässä ja jatkettiin suoraan hotelliin keskustassa. En käynyt kotikautta missään vaiheessa, mikä lisäsi loman tuntua. Oli niin tarpeellinen ja niin ihana ilta.

Lilla Roberts lunasti odotuksia ja univelkoja. Miten hyvä siirtymä rakennuspölyistä puhtaisiin lakanoihin ja kauniiseen ympäristöön. Kuvasin kylpyhuoneratkaisuja ja oltiin vain.

Koti näytti entistä ihanammalta lauantaina. Koti on turva ja suoja, jota muualla ei ole. Ei vielä, mökistä tulee toinen. Sielläkin tosin joskus vielä pelottaa, meri ainakin. Se oli viime viikolla välillä hurja, meidän soutuveneen kokoisessa rispaantuneessa paatissa.

Purin laukut ja kävin sohvalleni, ensimmäistä kertaa viikkoon. Olin tekemättä mitään, kertakaikkiaan. Hetken vain, koska nukahdin. Oltiin juonittu ystäväni kanssa miehillemme vielä päivälle yllärinäkeminen. Niin rakkaat ystävät, ja niin harvoin me nähdään. Taas on liukunut ruuhkavuosissa neljännesvuosi edellisestä. Mikä sääli. Mutta meillä oli niin hauskaa. Aloitettiin jo kahden jälkeen, koska krooninen väsymys. Bar Cón ja siitä Tennariin, katsomaan Oscar-voittaja isossa salissa, viinin ja rommin kanssa. Miten hauska juttu, että tämäkin Suomessa jo onnistuu – leffan ja viinin yhdistäminen! Ja tietysti valtava purkillinen karkkia. Käsiä pestiin, karkkikauhaloiden jälkeen, korona on tämän kevään leima.

Elokuva laittoi ajattelemaan. Teatterimainen, suomalaiseen silmään koominen teos, mutta myös kovin syvä. Mitä sitä ymmärtääkään toisten elämistä. Minkä vuoksi sitä tekee asioita, joita tekee. Ovatko kaikki uskomukseni sittenkin vääriä?

Mietin parhaillaan isoa päätöstä. Sen pitäisi olla tehtynä alkuviikosta. Ajatuksia sumentavat muiden mielipiteet, lähinnä oletetut sellaiset, ja omat totutut tavat ajatella. Onko niillä väliä. Millä lopulta on. Sanotaan, että vain sellaisia asioita kannattaa murehtia, joilla on merkitystä vielä viiden vuoden päästä. Tällä on. Joka minuutti ajatukseni muuttuvat, enkä tiedä vielä mitä teen. Onneksi ongelma on positiivinen ja kumpikin päätös hyvä.

Lomaviikko on kohta ohi, mutta ei se mitään. Arki tuntuu hyvältä. Lomamoodi on helppo löytää aika nopeasti, mutta pelottavan nopeasti sen vaikutus myös minun kohdallani usein haipuu. Toivottavasti huomisen jälkeen on vielä hyvä.

Ja myös päätös olemassa.