Jo jonkin aikaa visuaalinen intohimoni on siirtynyt esimerkiksi muotiasioista sisustusjuttuihin (ja muuttunut yhä maanisemmaksi, sanoisi joku). En mitään muuta tekisikään, kuin lukisin sisustuslehtiä, vaeltelisin netti- ja kivijalkakaupoissa ja suunnittelisin kodin ja mökin sisustusta. Etenkin valaisimet kiinnostaa nyt hirveästi. Koen valaisimet jopa veistoksen kaltaisiksi elementeiksi sisustuksessa, ja suorastaan himoitsen tiettyjä kappaleita.
Valmistajista ykkössuosikkini on italialainen Flos. Brändi on siitä ristiriitainen – kuten ehkä hyvän brändin tuleekin – että osa valaisimista on mielestäni upeita ja osa ei osu makuuni sitten yhtään. Neljä lempituotettani Flosilta ovat (monen muunkin suosikit), suuri kattokruunu 2097, IC Lights -sarja kaikkinensa, pienempi Taccia ja musta 265.
Myös Copycat, Wirering, Aim, Parentesi ja Arrangements ovat kiinnostavia.
Chandelier 2097/30 meiltä olohuoneesta löytyykin messinkisenä. Mr. haluaisi sen kokomustana ja jättimäisenä myös mökille ruokapöydän ylle. Ei huono ajatus, mutta itse haaveilisin siihen ryppäästä mustavartisia IC Lights Suspensioneja. Tai ehkä niitä tuleekin (myös) makuuhuoneeseen sängyn molemmin puolin. Kattoon on jo asennettu paikat katosta riippuville lukuvalaisimille. En kuitenkaan ole vielä selvittänyt riittääkö ja toimiiko riippuvien IC Lightsien valoteho lukuvalaisimena. Kokemuksia?
Myös IC Lights -sarjan jalkavalaisimen tilasin vihdoin messinkisenä Black Friday -alesta. Se oli upea. Haikein mielin oli kuitenkin pakko myöntää, että jostain syystä se ei sittenkään sopinut meille ollenkaan. Vieläkin harmittaa, mutta joskus homma ei vaan toimi.
Sitä suuremmalla innolla odotin saapuvaksi niin ikään joulun alla tilaamaani 265 -valaisinta. Se oli meidän yhteinen joululahja, johon ohjasin myös vanhempien ja sukulaisten joululahjatoivetiedustelut. Tämä oli muuten ihan parasta – yksi tosi toivottu juttu, jonka hankkimiseen sellaisenaan on kynnystä ryhtyä, on aivan ihana lahja.
Jos IC ei jalkavalaisimena meille toiminut, tämä 265 sen sijaan istuu tänne vielä paremmin kuin osasin ajatellakaan. Huoneessa ja koko kodissa on heti ilmettä, jota kaipasin. Ja toiminnallisuutta, sitäkin! Sohvalla voi nyt lukea, ja myöhemmin myös nurkassa, jonne tulee joskus nojatuoli.
Erityisesti pidän siitä, kun esineen arvokkuudelle on perusta laadukkaassa valmistuksessa ja hyvässä suunnittelussa. Tämäkin valaisin näyttää äkkiseltään vain paloilta metalliputkea, mitä se oikeastaan onkin, mutta suunnittelu on nerokas. Heti, kun vastapainon asettaa paikoilleen, koko rakennelma asettuu täydelliseen tasapainoon. Suuret mittasuhteet on myös juuri oikeat, pienemmät ei kävisi laatuun. Hyvä design on myös iätöntä. Tämä 265 on 1970-luvulta, kattokruunu taas 50-luvun lopun designia. Eikö ole aika huikeaa!
