Meidän edellisessä kodissa kirjat oli kaapissa umpiovien takana, ja kaipasin niitä. Tähän kotiin halusin kirjoille avohyllyt, vaikka sopivien löytäminen olikin remonteissa kaikkein vaikeinta (postaus täällä). Pidän mielettömästi tästä Mr:n tekemästä hyllystä, eikä kirjahylly täällä nyt mikään muu voisi ollakaan.
Suhtauduin kuitenkin alusta alkaen ristiriitaisesti kirjojen kirjavuuteen, joka taas melkein vuosikymmenen tauon jälkeen oli esillä. Hain tuon edellisen postauksen jälkeen vielä loputkin kirjat varastosta ja täytin hyllyn ihan täyteen, jolloin se muutti ulkonäköään toisen kerran. Viime kuukausina ajatus tehdä hyllystä visuaalisesti rauhallisempi on kuitenkin vainonnut. Vihdoin sain sen tehtyä. Siivosin 75 kirjaa myyntiin ja pakkasin pari sataa varastoon.
Lopuista otin kansipapereita pois ja talteen, käänsin selät seinää vasten ja järjestin uudelleen. Halusin tyhjän oloisia hyllyjä, tilaa uusille ja ehdottomasti väljää valoa sekaan. Nyt hyllyn ilme miellyttää vihdoin. Mutta en voi mitään sille, että kirjojen kansien kääntäminen tuntuu väkivaltaiselta vääryydeltä. Nyt niiden identiteetti on piilossa! Tai varastossa, vielä pahempaa.
Yritän hengitellä ja ajatella, että voin täällä paremmin. Ja että siinä ne silti ovat. Enkä tarvitse niitä joka päivä, lähes koskaan oikeastaan. Nyt näin, ehkä jonain toisena hetkenä toisin.
Valitsin myös jo varaston kirjoista yhden pinon mökille – kirjoja, joita en ole koskaan lukenut kokonaan, historiallisista ilmiöistä ja sellaisesta. Vintille, sadepäiviksi, meille tai vieraille. Ihana ajatus. Ja johonkin seuraavaan kotiin – tai tähän kohta – haen taas loputkin varastosta.
Halusin tilaa etenkin lehdille. Karsin ja lajittelinkin kaikki asunnosta löytyneet lehdet, sekä järjestelin säilytettävät aikajärjestykseen. Rakastan tällaista puuhaa.
Taulut on jälleen lattialla. Kaipasin seinällekin tilaa ja jotain yhtenäistä. Tilasinkin siihen jo suuren maalauskankaan. Suunnittelen laittavani sen ensin tyhjänä valkoisena seinälle ja maalaavani siihen joskus pikkuhiljaa jotain. Seinä odottaa myös uutta valaisinta, joka on toivottavasti kohta jo matkalla!
Mustassa hyllyssä odottaa pino Joenpeltoja, tädiltäni lainassa.
Toteutin myös vihdoin tämän pienen haaveen: hyllyn pala seuraavaksi lukulistalla oleville kirjoille.
Kaunis hylly ja tulipa rauhallinen fiilis kirjankääntötempusta!
Kun mainitsit kirjojen viemisen mökille niin alko naurattaa eräs kesä kun olin vielä ala-asteella. Osasin puhua ruotsia, mutten lukea sitä. Kelit oli vähän kehnot, joten ehdin lukemaan Korppoon JA Houtskärin kirjaston kaikki suomenkieliset nuorten kirjat koska muuta suomenkielistä ei enää ollut, niin sain jotenkin(?) kirjastontädin lainaamaan mulle kaikki alibit ja rikospostiten ymmärtänyt, miksi äiti ei ollut kovin ilahtunut
Että hyvä siellä on olla lukemista jemmassa, Houtskärin kirjasto on nykyään kiinni eikä korppookaan kovin laaja
Eikä! Mikä tarina, ihan mahtavaa! 😀 😀 No tosiaan, oma kirjasto siis mukaan, voi ei!
Heippa!
Tosi kauniilta näyttää ja tuo kokonaisuus on upea! itseäkin miellyttää selkeys, vaikka toisaalta kirjojen tuoma kodikkuus on
Mun silmään ehkä häiritsisi kun kirjat on “väärinpäin” joten itse laittaisin projektiksi uusia kansipapereita eli ihan vaan vaikka valkoista ja siihen itse kauniisti kirjan nimi ja kirjailija..
Hirmuisesti puuhaa, mutta heitin nyt vain idean ilmoille, jonka meinaan itse toteuttaa osalle kirjoista jos (kun) kirjat esille tulee.
Kiitos paljon! Niin muakin vähän häiritsee, mutta tällä hetkellä vähemmän kuin kirjavuus, joten tällä mennään 🙂 kodikkuus tosiaan on se kiva puoli, jatkuvaa köydenvetoa. Hyvä idea tuo!
*kirjojen tuoma kodikkuus on ihanaa!
Hei, tuntuu oudolta tuo kansien kääntö seinäänpäin. Mutta mikäpä siinä, jos se omaan silmään tuntuu hyvältä. Tällä vanhalla kirjastotädillä on kirjat aiheittain, elämäkerrat, taidekirjat, runokirjat, perityt ym. ym. Oikeastaan kirjat ovat valloittaneet vuosien saatossa koko huushollin, niin että joka huoneessa on hyllystöjä, eri aihepiireittäin. Joskus vain katselen ihaillen jotakin kirjaa, minusta kansi on myös osa sitä. Sisustuksellinen elementti ei kirjamääräni tosin ole, hyllystöt kun ovat Billnäsin kätevyyden ja lasituksen takia.
Tosin nyttemmin monilla ei ole kotonaan näkyvissä ainuttakaan kirjaa, eikä sisustuslehdissäkään juuri koskaan ole minkäänlaista kirjahyllyä.
Niinpä, sisustuksellinen kaipuu tällä kertaa voitti kirjojen kannet. Kuten sanottua, nyt tuntuu rauhallisemmalta katsella sitä näin. Ja järjestyksessä ne silti ovat 🙂
Oih, toinen kirjastotäti täällä joka ei ikinä ole tajunnut tuota kääntämistä saati värien mukaan järjestämistä, väkivaltaa upeita kokonaistaideteoksia (kannet, selkä ja sisältö❤) kohtaan!
Oikeasti ymmärrän toki sisustuksellisen näkökohdan, itsellä vaan juuri kirjat ja taide sekä viherkasvit tuo kodikkuuden muuten pelkistettyyn kotiini, eikä se niiden ansiosta ikinä näytä tyhjältä tai kylmältä vaikka miten pelkistäisin. Kuten olen tehnytkin, karsinut ja jättänyt jäljelle vain rakkaimmat ja toimivimmat kalusteet. Inhoan pikkutavaroita, maalausten ja kirjallisuuden lisäksi en halua muita kuin käyttöesineitä. Em.tuovat kodin kirjaimellisesti täyteen tarinoita ja ihmisiä, teksteissä ja kuvissa. Ja se riittää enemmän kuin hyvin.
Teidän kotinne on todella upea ja seesteisen oloinen.
Niin me ollaan kaikki erilaisia. Ja etsitään itsellemme hyvältä tuntuvaa energiaa ympärillemme omilla tavoillamme. Kiitos paljon!