Herättipä viime postaukseni paljon ajatuksia! New York taitaa olla poikkeuksellisen hehkutettu kohde, minkä vuoksi odotukset ovat tosi korkealla. Kommenteista nousi myös oikea oivallus siitä, että ehkä ensimmäisen kerran taikaa ei koskaan voikaan kokea uudelleen. Myöskin oma mielentila ja senhetkinen vastaanottokyky vaikuttaa kokemukseen tietysti merkitsevästi, ehkä ratkaisevasti.
Mutta älköön nyt tehtäkö kärpäsestä härkästä – minä itsekään. New Yorkhan on upea kaupunki. Älkää nyt jättäkö käymättä, vaikka minun fiilikseni ei tällä kertaa olleetkaan upeimmillaan. Such is life 🙂
Tiistaina saatiin nauttia upeasta sinitaivaisesta auringonpaisteesta, joka nosti mieltä tietysti hurjasti. Käytiin pitkällä kävelyllä Central Parkissa (taksipahoinvoinnista viisastuneena metrolla) ja jatkettiin kävelyä etelään. Käytiin Trump Towerissa ihan isäni kiusaksi ja ihme kyllä fiilistelemässä joulua. Rakennus oli kuorrutettu joululla. Yllättävässä paikassa yllättävän hauskaa. Käveleskeltiin loppupäivä aika päämäärättömästi, ja suunnattiin jälleen hotellin nurkille Farmacy -ravintolaan.
Farmacy (Spring Streetin ja Lafayetten kulmassa) oli ilmeisesti aika uusi ravintola, kokonaan vege. Paikka oli tosi kaunis ja kotoisa, ja henkilökunta aivan ihanaa. Baarin takaa hymyiltiin pöytiin ja tarjoilijat olivat supermukavia. Pakko muuten sanoa, että olin varautunut suojakilvin New Yorkin pahamaineisen tylyä palvelua vastaan, mutta se osoittautui turhaksi. Palvelu oli oikein ystävällistä käytännössä joka paikassa. Ehkä taika on tosiaan tässä: odotat jotakin, todellisuus on päinvastainen.
Ruoka Farmacyssa oli myös todella hyvää ja paikka aika kohtuuhintainen. Käytiin täällä muutamankin kerran, ja voin tosiaankin lämpimästi suositella!
Kaikki ravintolakuvat tässä postauksessa Farmacysta.
…paitsi tämä, joka oli läheisestä juustokakkupuodista. Say what, pelkkiä juustokakkuja! <3
Viimeisenä, jo lähtöpäivänä meillä oli vielä hyvin aikaa viettää puoleen iltapäivään kaupungilla. Käveltiin Brooklyn Bridgelle. Silta oli ihan erilainen kuin muistin. Ihan samanlainen, mutta ihan erilainen. Muiston epätodellisuus sai pään pyörälle – miten muisti voi huijata näin paljon. Olisin ensinnäkin piirtänyt sen ihan toiselle puolelle karttaa ja ollut valmis väittelemään siitä maailman tappiin saakka. Myös ympäristö oli ihan erilainen kuin muistin. Todella omituista! Mutta silta itsessään on kaunis, ja yksi parhaista tunnelmanluojista siihen edellisvuosisadan vaihteen New Yorkiin, jonka tunnelmasta pidän hurjasti.
Tällä reissulla muutenkin huomasin enemmän vanhoja rakennuksia kuin aiemmin. Manhattanillahan on itse asiassa niitä hyvinkin paljon – ei pelkkää lasipalatsia. Illemmalla suunnattiinkin jo kentälle ja itsenäisyyspäivän vapaiden viettoon. Ihana, kun ei tarvinnut kerrankin sännätä suoraan lennolta töihin, kuten aina ennen. Maksimiaika matkaan, vaikka henki menisi! Nyt menisi henki siihen, että pitäisi jetlagissa kyetä ajattelemaan vaikeita. Ikä ei tullut yksin, tälläkään kertaa.
