Hankinnoista ja vastuullisuudesta sekä yksi talviasu

buffalo-10

 

Pari vuotta sitten aloin tosissani kiinnittämään huomiota siihen, mitä vaatekaappiini hankin. En voi sanoa, että ensimmäinen syy olisi ollut ympäristötietoisuus. Ennemminkin se, että halusin kaiken kaapissani tuntuvan siltä, miltä ihanimmat ja laadukkaimmat asiat siellä tuntuivat.

Toinen syy ei sekään ollut eettinen valaistuminen. Toinen syy oli se, että halusin vähemmän tavaraa. Säilytystilaa on aina vähän, tässä kodissa vielä vähemmän. Halusin kaiken olevan selkeää ja helposti käytettävää.

Kolmas syy oli sen tajuaminen, etten tarvitse tätä kaikkea. Kyllästyin siihen, että minulle oli normaalia tehdä kaksi kertaa vuodessa valtava suursiivous vaatekaappeihini. Kauhea vaiva, jota en halunnut enää tehdä. Kierrätin aina kaiken, mutta sekään ei helpottanut.

En voi siis sanoa, että vastuullisuuden tavoittelu olisi ollut syy muutokseen. Mutta laadukkaisiin ja oikeasti minulle sopiviin asioihin keskittyminen, järjestyksen säilyttäminen ja vaivan vähentäminen on johtanut vastuullisuuteen.

Omien toimintatapojen pohtiminen ja järkeistäminen kaikista näkökulmista johtaa parempiin käyttäytymismalleihin myös vastuullisuuden kannalta. Aika usein nyt niin pinnalla olevista vastuullisuustavoitteista saa itselleen aikaan vain ahdistusta. Syyllisyys ja huono omatunto ovat heikkoja motivaattoreita yhtään mihinkään.

Kuinka monta kestävää ja pysyvää elämäntapamuutosta on alkanut suklaan syönnin (tai esimerkiksi joulun) jälkeisestä itsesyytöksestä? Kuinka monta kertaa liikuntaharrastus on alkanut ja jatkunut loppuelämän siksi, että “pitää harrastaa liikuntaa”? Yhtä harvoin tässä asiassa oikea muutos tapahtuu siitä hokemasta, että pitää ostaa vähemmän, pitää ostaa vähemmän. Tai että pitää hävetä, kun taas ostin.

Nuorempana en hävennyt mitään ostamista ollenkaan. (Ja kertakäyttökulutuksen määrä oli kauhistuttava.)

Myöhemmin, monen vuoden ajan häpesin. (Koska jo vähän tiedostin, mutta en silti ollut vielä ryhtynyt parempaan käytökseen.)

Nyt taas en häpeä. Nyt jokainen hankinta on niin pitkään ja monelta kannalta pohdittu, että tiedän sen tavoittelevan edes mahdollisimman hyvin vastuullisuutta omassa elämässäni. Kulutukseni määrä on romahtanut, mutta siitä on tullut saman verran laadukkaampaa. Pätee muuallakin kuin vaatekaapissa.

Olen kovasti tietoinen myös siitä, että tämän postauksen untuvatakki saattaa jostakusta tuntua vastuullisuuden vastakohdalta. Itsekin sitä mietin todella pitkään. Päätökseni osoittaa varmasti paitsi keskeneräisyyttäni matkalla todelliseen vastuullisuuteen, myös kompromissiratkaisua omassa elämässäni. Tässä se tarkoittaa sitä, että otin mahdollisimman hyvin selvää materiaalin alkuperästä ja vastuullisuudesta ja panostin laatuun, joka kestää. En halua ostaa uutta, tämän korvaavaa takkia vaikka vuosikymmeneen. Etsin sopivaa tuhottoman kauan, varmasti pari kuukautta tänä syksynä.

 

buffalo-6

buffalo-13

 

Polkuja pysyvään muutokseen on siis monia. Kaikissa niissä tavoitteeseen pitää itse haluta. Tottakai asioiden voimakas nouseminen yleiseen keskusteluun, ja pysyminen siellä, sekä muiden ihmisten esimerkki muutoksesta ja yhteiskunnan muuttuminen ympärillä kaikki vaikuttavat omaan tahtoon ja ajatuksiin. Niin pitääkin. Esimerkiksi käytetyistä tavaroista on tullut trendikkäitä. Olen auliisti todennut monta kertaa, että olen aikalailla laumojen vietävissä, joten kierrätys on alkanut kiinnostaa minuakin ihan eri tavalla. Tai kierrättänyt olen omia tavaroitani aina, mutta nyt olen alkanut myös itse hankkia tarvitsemiani asioita second handina. Se on itselleni jopa vielä aika uutta. Antiikki on kuulunut meille aina, mutta nyt myös uudemmat design -esineet ja varovaisesti myös vaatteet ja asusteet ovat löytämässä kierrätettyinä kotiini.

Joululahjoille olen nykyään suorastaan allerginen. Joudun suitsimaan lahjojen antajien hyvää tarkoittavaa spontaaniutta antamalla tarkkoja toiveita tai ihan puhtaita kieltoja. Esimerkiksi tänä vuonna meidän taloutemme on toivonut vain yhtä joululahjaa: pitkään mietittyä valaisinta kotiin. Siihen ovat sukulaiset ja vanhemmat panostaneet, ja itse maksamme loput. Täydellistä. Lasten listat ovat hankalia. Ei lapsilta tahtoisi mitään kieltää, mutta muoviset, muoviin pakatut, kohta unohtuvat toiveet nostattavat hiuksia. Varsinkin, kun niitä on vuori.

Tässä asussani Cosin kashmirpipo ja -huivi on olleet käytössäni vuosia, menemättä miksikään. Esimerkki klassisista, laadukkaista valinnoista, joiden näköpiirissäkään ei ole poistua viikoittaisesta käytöstäni. Pipo minulla on myös mustana, ja se vasta onkin käytössä päivittäin. Mekko on sekin laatua, mutta ystävältä kierrätettynä ostettu. Sekin minulla on toisessa värissä myös. Kengät ovat äidin vanhat, hänelle epäsopivana lestinä melkein käyttämättä jääneet. Minulle ihan täydelliset. Entäs laukku – kohta vintagea, eikö? 😀 Menoissa mukana muodikkuudesta ja noloudesta riippumatta. Luotan siihen, että kohta se on taas haluttua kamaa. Se on kuitenkin niin käytännöllinen, kestävä ja paras, etten toista keksi.

 

buffalo-2

buffalo-5

buffalo-12

buffalo-14

buffalo-11

Marc O’Polo puffer
Filippa K dress
Rieker shoes
Cos beanie & scarf
Louis Vuitton bag

2 comments so far.

2 responses to “Hankinnoista ja vastuullisuudesta sekä yksi talviasu”

  1. Merja says:

    Odotin kauan postausta ja nyt se tuli. Ja aiheesta, josta olen pitänyt pitkin syksyä palopuheita siellä sun täällä. Sekä toiminut omassa elämässäni tavalla jota julistan. En osta mitään, en mitään, mikä ei ole ehdottoman mieluisaa, laadukasta ja aikaa kestävää, en kotiin, enkä ylleni.
    Tunnen suunnatonta tyydytystä päätöksestäni ja kaikki ostohimoni ovat suurinpiirtein tyrehtyneet kokonaan. Kun näen jotain ihanaa, mietin tarvitsenko sitä todella, sopiiko se jo olemassa oleviin vaatteisiin, sisustukseen, onko se laadukas, miltä se näyttää vuoden/vuosien päästä?
    Aika mieletön olotila. Nyt on tällä kassialmalla kovat piipussa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN