Sosiaalinen introvertti?

marimekko-13

 

Viime vuosien turbulenssissa, ja ehkä iänkin myötä olen huomannut tarvitsevani koko ajan enemmän yksinoloa ja vetäytymistä. En ole nuorempana, huolettomammassa elämäntilanteessa huomannut kaipaavani sitä näin paljon. Tai ehkä olen aina sitä tarvinnut, mutta asiaan ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Silloin yksinoloa oli paljon joka tapauksessa.

Opiskellessa sai (!) istua, lukea, kuunnella ja ajatella yksin kaiket päivät, työni vaatekaupassa oli helppoa, eikä mitään muita velvoitteita ollut. Töissäni olin kyllä ihmisten kanssa paljon tekemisissä, mutta sitä ei ollut yhtään liikaa suhteessa ihanan yksinäiseen opiskeluun. Eikä työ silloin kuormittanut aivoja tai kykyjä juuri ollenkaan. Mihinkään ei tarvinnut töissä venyä, eikä opiskelu ollut koskaan vaikeaa. Vapaalla oli aina kiva nähdä kavereita tai vanhempia tai ketä tahansa.

Olenkin välillä nykyään ihmetellyt sitä, miksi muiden kohtaaminen ja sosiaaliset tilanteet on niitä, joista ensimmäiseksi karsin. Luulin, että olen muuttunut. Ehkä sitäkin, mutta pääasiassa epäilen, että elämä ympärilläni on muuttunut. Kuormittavammaksi ja hektisemmäksi. Monimutkaisemmaksi. Silloin aivoni tarvitsevat lepoa nimenomaan sosiaalisista tilanteista.

Mitä kovempi mylläkkä, sitä säännöllisemmin ja kauemmas pois siitä kaipaan. Tarvitsen kyllä myös mylläkkää. Itsehän olen sitä elämääni tuonut, enkä kaikkea pois antaisi. Tykkään useammasta raudasta tulilla, monesta eri tekemisestä arkipäivän aikana, moniulotteisesta ja vaativasta työstä ja isoista projekteista.

Kuitenkin myös levon tarve kasvaa samassa suhteessa. Lepo ei kuitenkaan kohdallani tarkoita pelkkää nukkumista tai loikoilua (erittäin usein kyllä sitäkin), vaan nimenomaan yksinoloa. Tai kaksin, koska Mr. ei vie energiaani koskaan.

 

marimekko-5

 

Useimmiten lepopäivinä olen itse asiassa täynnä energiaa tehdä kaikenlaista. Kaikkea muuta kuin pakollista ja ihmisiin liittyvää. Siivoan, treenaan, hoidan asioita, kokkaan, maalaan, ideoin. Etsiydyn mahdollisimman luovien asioiden pariin, enkä saa siitä tarpeekseni. Useimmiten täysin vapaiden päivien aamuisin herään tuhottoman aikaisin, koska en yksinkertaisesti malta odottaa päivää.

Levon tarve liittyy siis ennen muuta sosiaalisiin kontakteihin. Jos en saa säännöllisesti ja aika usein olla yksin, pakka hajoaa. Jos samaan aikaan myös fyysisestä levosta on puutetta, pakka lentää taivaan tuuliin.

Tottakai silti usein valitsen rakkaat ihmiset yksinolon sijaan, koska haluan. Koska kaipaan heitä, ja he kaikki ovat elämässä rakkainta ja tärkeintä. Muutos on tämä: en tee sitä enää tuosta vain ja milloin vain. Kalenteroin ja usein jopa priorisoin yksinoloa.

Se on vaikeaa ja ristiriitaista. Koska milloin muka arkena ehtisin nähdä kaikkia niitä läheisiä ihmisiä? Vain viikonloppuisin ja lomilla olisi aikaa, mutta silti en tee sitä usein. Mökki veisi sata prosenttia vapaa-ajasta, jos sen antaisi tapahtua. Halutaan kiihkeästi mökki valmiiksi, mutta joskus aikaa siltä on pakko myös varastaa. Ja varastettua aikaa on käytettävä erityisen harkiten. Silloin voi valita vain yhden. Usein valitsen yksinolon.

Ensin happinaamari itselle, sitten vasta toisille, kuten ystävälleni sanottiin hänen kamppaillessaan vaikeassa elämäntilanteessa. Aion muistaa tuon.

Olen siis missannut monet lasten synttärit, kaikenlaisia sukujuhlia ja nopeitakin piipahduksia perheenjäsenten luona, jos kyse on ollut niistä minuuteista ja tunneista, jotka pitää hyvinvointini ohuet langanpätkät kasassa. Siitä on jatkuva huono omatunto. Yritän silti ajatella, että nyt ei voi muutakaan. Elämä on tällaista nyt.

Nyt kesän jäljiltä tilanne on vielä aika hyvä, ja tunnen energiani riittävän paljoon. Sitä pitää kuitenkin tarkkailla.

 

marimekko-3

marimekko-2

marimekko-11

 

En sinänsä ole kovin kiinnostunut otsikoista tai nimistä, mutta jos tälle yksinolon tarpeelleni jokin diagnoosi pitää olla, lukemani juttu sosiaalisista introverteista osui maaliin.

Kuten tämän jutun kirjoittajakin, tunnistin elementeistä jokaisen. Rakastan esiintymistä, isoja juhlia ja uusia ihmisiä, mutta juttujen on oltava balanssissa. En suostu enää tuhlaamaan yhtään aikaani yhdentekeviin kohtaamisiin, vaan välttelen ja pakenen niitä minkä ehdin. Ja kuten edellä todettua, kartan jopa ei-yhdentekeviä kohtaamisia.

Täyteen ohjelmoidun viikonlopun pakokauhu, check
Puheliaan ihmisen viereen istahtamisen pakokauhu, check (viime lento Losista Suomeen sen mamman vieressä, joka ei ollut puhunut suomea varmaan vuosikymmeneen, ja pullautti kaikki vuotensa, sukulaisensa ja sairautensa tärykalvoilleni, oli hauskaa ja niin liikaa, että olisin tarvinnut toisen loman)

Myös jokainen muu kohta listalta on täysin tuttu.

Vaikka en labeleita kaipaa, on silti ihan kiva tietää, että tämä on ihan normaalia.

 

marimekko-16

marimekko-12

marimekko-4

Marimekko knit & beanie
Tiger of Sweden coat
Nike shoes
H&M training pants

4 comments so far.

4 responses to “Sosiaalinen introvertti?”

  1. Janica says:

    Hyviä ajatuksia, joihin niin samaistun (kuten ollaankin puhuttu). Yksinolon lisäksi tarvitsen paljon ns. luppoaikaa, jolloin en ole suunnitellut tekemisiä, että kerrankin saa tehdä juttuja fiiliksen mukaan. Työpäivät kun ovat yhtä kalenterin ja to do -listojen perässä juoksemista. Juurikin mietin tätä asiaa tässä aamulla. Nyt olen lähdössä kaupungille (tavallaan pitäisi olla jo siellä, jos tehokkuusajattelijani saisi päättää), mutta kun näin sulta tulleen uuden postauksen, niin päätin vielä kellahtaa sängylle lukemaan sen. Ihan vaan koska halusin
    Aikaa luovuudelle kyllä kaipaan enemmän, vielä kun nykyinen työ ei ole ihan hirveän luovaa…
    Ja kiitos artikkelin vinkkauksesta, pitääpä lukea!
    Ihanan rentoa lauantaipäivää sinne!

    • Eveliina says:

      Toi ettei suunnittele mitään – jäi multa tähän tajuamatta itse asiassa – TODELLA tärkeä juttu. Ja liittyy tähän. Muistan viime joulun aikaan, kun mulla oli just tollainen olo. Kaveri pyysi voisiko piipahtaa meillä, kun ei oltu pitkään aikaan nähty, ja mulle tuli ihan kauhea pakokauhu. Se oli jo vähän pelottavaa. Usein sitä pakkaa töissä etenkin lomia edeltävän aikaan ihsn hirveästi kaikkea, jolloin lomilla tämä totaalilepo on ihan pakollista. Hyvä, että se edes silloin on mahdollista. Mutta olis hyvä tasata tilannetta koko ajan ja joka viikko. Ja joo, luovuus <3 tuntuu tulevan koko ajan tärkeämmäksi. Kiitos, ihanaa viikonloppua sullekin 🙂

  2. Jaana says:

    Tunnistin itseni täysin tekstistäsi ja onpa aidosti helpottavaa! Oon jo pidempään ihmetellyt miksen jaksa aina viikonloppuisin touhuta kuten ennen ja miksi välillä kavereiden tapaamisen jälkeenkin on kuormittunut olo.

    Tuo, että maailma ympärillä on muuttunut, pitää omalla kohdallakin 100% paikkansa. Työni esimiehenä tarkoittaa, että olen 40 h viikossa tekemisissä ihmisten kanssa, kiinnostunut heistä ja pidän huolen, että heillä on kaikki hyvin. Tykkään työstäni todella paljon, mutta onhan se tosi kuluttavaa. Nostan kyllä hattua ihmisille, jotka tuon lisäksi pystyvät hoitamaan perheen ja harrastusrumbat.

    On todellakin helpottavaa tietää, ettei ole yksin tällainen ja että on ihan ok priorisoida elämää omien tarpeiden mukaan. Kiitos jälleen Eveliina superhyvästä tekstistä!

    • Eveliina says:

      Sun työ tosiaan varmasti kuormittaa tätä oloa tosi paljon. Mulle on ollut vaikeaa tunnistaa tätä asiaa, etenkin sitä, että kivatkin kohtaamiset kuormittaa. Mutta niin se vaan on. Parasta siis tunnustaa se ja toimia sen mukaan. Mahtavaa kuulla, että tämä auttoi sua ajattelemaan asiaa 🙂 kiitos kovasti!

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN