Epämukavuusalueelle ja yli

news-21

 

Pidin perjantaina etäpäivän töissä. Kalenteri oli tyhjä, ja tultiin mökille. Ja oli kirjoittamista. Ja ajattelemista. Menen ensi viikolla käymään taas toisen kansainvälisen organisaatiomme kokouksessa, joissa olen meiltä säännöllisesti mukana. Meidän toimistolta löytyisi paljon parempaakin osaamista juuri näihin substanssialoihin, mutta minä olen silti hakeutunut meiltä tämän asian yhdyshenkilöksi. Kahdesta syystä. Ensinnäkin haluan olla mahdollisimman paljon mukana vanhassa ensirakkaudessani, kansainvälisessä toiminnassa.

Toiseksi, tykkään hypätä pää edellä kaikkeen mahdollisimman tuntemattomaan. Himoitsen sitä. Haluan etsiytyä säännöllisesti epämukavuusalueelleni ja selvittää vasta sitten, osaako sitä sellaisissakin vesissä uida. Olisi varmaan terveellistä joskus tipahtaa sieltä katajaankin, mutta vielä en ole. Ja se vasta saakin himoitsemaan lisää osaamisalueen reunamaita. Kokemus siitä, että helkkari, sitä selviää näköjään ihan mistä vaan, kun on utelias, opettelee ja tekee töitä.

Ensin sellaiset tilanteet kuitenkin vellottavat epäonnistumisen pelossa. Kuten eilen, kun tuijotin läppärin ruutua, kävin välillä puhaltelemassa laiturilla ja miettimässä mihin hittoon sitä tulikaan taas suostuttua.

Suostuin nimittäin taas yhteen puhujapyyntöön Brysselistä. Varsinkin puhujapyyntöihin vastaan oikeastaan poikkeuksetta myöntävästi. Yleensä siksi, että rutiinoituminen on varmin tapa tappaa jännitystä. Ei minua koskaan ole varsinaisesti puhuminen, esiintyminen ja suuni avaaminen sinänsä jännittänyt. Ei silloin, kun tiedän, mistä puhun. Sitä pelkään, etten tiedä tarpeeksi siitä, mistä puhun. Osaanko vastata kysymyksiin, nauravatko nuo, tai onko sanomani kuulijoille ehkä itsestään selvää.

Näissä hommissa kun tilanne on poikkeuksetta se, että kuulijoina on itseä kokeneempia ja fiksumpia sekä puheena olevasta asiasta enemmän tietäviä. Yleensä maan parhaita. Onkin ollut opettelemista sen ymmärtämisessä, että silläkin on merkitystä, mitä minä sanon. Mistä näkökulmasta minä asiaa lähestyn. Mitä viestiä minä tähän keskusteluun ja monimutkaiseen kokonaisuuteen tuon. Ja sen oivaltamisessa, että ei minun tarvitsekaan tietää kaikesta kaikkea. Edes silloin, kun avaan suuni näissä tilaisuuksissa.

Suostuin siis tähänkin pyyntöön lähestulkoon aihetta katsomatta, enkä juuri ajatellut asiaa, ennen kuin nyt oli pakko. Näin käy aina. Viime hetkillä istun siis konkreettisesti tai kuvainnollisesti siellä laiturin nokassa miettimässä, etten minä kyllä tiedä paljoakaan siitä, mitä sosiaalialan sosiaalisesti vastuullisille julkisille hankinnoille pitäisi Eurooppatasolla tehdä.

Ensin on kamalaa, eikä saa tartuttua aiheeseen millään. Kun sen sitten aloittaa, alkaa lukea, opiskella, soitella ja puhua itseä viisaampien, mahdollisimman erilaisten tahojen kanssa, lankakerä lähtee purkautumaan. Tai oikeastaan löytää tarrasta sen pienen kulman, jonka saa raavittua hiirenkorvalle. Ja ihan pian siitä saa jo kokonaan kiinni ja kuva avautuu. Uusi osa-alue solahtaa jonkun jo opitun kylkeen, ja laajentaa ymmärrystä.

Se on se, mihin jää koukkuun. Se on vienyt pisimmälle oikeastaan koko elämässä. Uteliaisuus ja tietty tahto hypätä kiveltä kivelle, koko ajan kauemmas. Sitä voisi tehdä piakkoin lisääkin.

 

news-16

news-9

news-19

news-25

news-31

news-22

news-32

news-15

& Other Stories coat
Zara skirt
Repeat knit
Giuseppe Zanotti boots
Gucci bag
Louis Vuitton necklace

6 comments so far.

6 responses to “Epämukavuusalueelle ja yli”

  1. Sandra says:

    Oot tosi rohkea, kun uskallat haastaa itseäsi säännöllisin väliajoin, vaikka se alkuun jännittäisikin. Varmasti noista kokemuksista saadut onnistumisen tunteet on niin upeat, että mielellään hankkiutuu noihin tilanteisiin toistekin :). Tsemppiä hirmuisesti tulevaan haasteeseen! 🙂 Selviät siitäkin takuulla hienosti!

    Itse vaihdoin kuukausi sitten työpaikkaa ja hyppäsin itselleni vieraalle alalle. Joka päivä mietin, mihin ihmeeseen olen oikein pääni pistänyt. Oman mukavuusalueen ulkopuolella oleminen uuvuttaa pidemmän päälle, mutta itse olen myös huomannut, että aika monesta sitä näköjään selviää hyvällä asenteella.

    • Eveliina says:

      Se tosiaan on uuvuttavaa, joten ei liikaa kerralla 🙂 huh, työpaikan vaihto kokonaan toisiin ympyröihin on siinä vaativimpia lajeja, tsemppiä paljon sulle! Ja nimenomaan selviääkin! Kiitos kovasti 🙂

  2. meeru says:

    Onneks jutun kuvat näyttää olevan mukavuusalueelta ja vähän ylikin

  3. Hanna says:

    On kyllä niin hienoa seurata näitä ura-asioita, luulen että olet viimeisten kuluneiden vuosien aikana kehittynyt ihan huikeaksi asiantuntijaksi! Muistelen siis sun urapohdintoja jo muutaman vuoden takaa. Paljon samansuuntaisia ajatuksia myös mulla. Kirjoitat niin taitavasti, että uskon että sun puheenvuorot on myös tosi vaikuttavia, jos ne on edes hippusen samaan suuntaan sun tekstien kanssa – olipa aihe mikä vaan. Ja mikä asu, tosi kaunis 🙂

    • Eveliina says:

      Kiitos hurjan paljon kauniista ajatuksistasi <3 tykkään kirjoittaa ja ihan puhuakin, ja onnistuneet kokemukset antaa kyllä luottamusta 🙂 Ja joo, viime vuodet on kyllä ammatillisesti opettaneet paljon siitä mitä haluan ja suuntia sille, mihin voin ehkä jatkossakin kyetä. Ja itseluottamus on kasvanut. Kiitos vielä hirmu paljon 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN