Neljän seinän sisällä

sand-4

 

Sunnuntaina, kun lähdettiin mökiltä kotiin, tunsin taas yskänrokon polttelevan ylähuulessani. Tuttu vaiva stressin päätteeksi tai flunssan yhteydessä, enkä osannut pelätä enempää. Inhoan sitä ehkä eniten maailmassa. Olisin kuitenkin ottanut siitä sen tavallisen version vaikka pariksi kuukaudeksi, jos olisin tiennyt millaiseksi se tällä kertaa muodostuu.

Maanantai-iltana käytiin lyhyellä, mutta rivakalla juoksulenkillä, minkä jälkeen tunsin suuni ylä- ja alapuolella ihottumaa. Illan ja yön aikana alue riehahti hetkessä laajoiksi, poltteleviksi vesikelloiksi. Menin heti tiistaiaamuna lääkäriin ja aloitin vahvat lääkkeet, mutta silti virus valtasi tunneissa koko toisen puolen suutani ja kasvojani, ja jatkoi leviämistään ja turpoamistaan kaksi vuorokautta.

Vasta eilen heräsin siihen, että paheneminen, leviäminen ja turpoaminen oli pysähtynyt. Paraneminen, jos se nyt vieläkään on alkanut, tapahtuu tuskaisen hitaasti. Olo on ollut sietämätön. Kaikki herpeksen tuntevat tietävät sen uskomattoman ällöttävän tunteen, minkä se aiheuttaa. Se on ihan omanlaisensa olotila, jota ei voi verrata haavaan tai ihottumaan. Se polttaa, kuplii ja aaltoilee kuin jokin kauhuelokuvan hämähäkkipesä. Yöööööök. Sitten se alkaa vuotaa… Säästän teidät pahimmalta ja kerron vain, että olo on ollut surkea.

Samaan aikaan ihoni tottakai nostaa hirveän kutisevaa nokkosihottumaa, kuten aina, kun kehossa on meneillään jotain erityisen rajua. Myöskin akne villiintyy, kun sitä ei pääse hoitamaan.

Vain kaksi kertaa aiemmin tämä vaiva on riehaantunut kasvoillani kunnolla, molemmat opiskeluaikaan vuosikymmen sitten. Silloinkaan tilanne ei ollut näin paha. Toisella kerralla olin palaamassa Jenkeistä vaihdosta, ja otsani oli kauttaaltaan ruton peitossa. Silloin sanoivat, että silmään mennessä tilanne on paha. Onneksi niin ei käynyt. Tällä kertaa tunsin alusta asti kimoilua myös silmän seutuvilla, miksi hakeuduinkin lääkäriin niin pian. Onneksi hakeuduin. Vaikka silmä tälläkin kertaa säästyi, sain nopeasti lääkkeet tähän riepahtaneeseen muuhun tilanteeseen.

 

sand-5

sand-11

 

Jouduin olemaan keskiviikosta alkaen sairaslomalla, mutta eilen pystyin tekemään jo koneella hieman töitä. Onneksi toimistolla ei ole meneillään kamalin tuhatjalkakiire, kaverit pystyy parhaillaan jeesaamaan ja deadlineja voin itse hiukan siirtää. Olo ei ole kuumeinen ja sillä tavalla voimaton, mutta kasvot ovat niin kipeät ja olo niin sietämättömän tukala, että keskittyminen on vaikeaa. Ei pysty jotenkin ajattelemaan mitään muuta. Energia kuluu tuskalliseen tunteeseen, tai yritykseen viedä huomio pois siitä. Se myös hyökkää yllättäen, eri tavoin. Yhdessä sekunnissa kaikki saattaa alkaa kutista, toisessa säteillä viiltävää kipua.

Kaikkein kivuliaimpina tai muuten tuskallisimpina hetkinä olen ollut vain. Kuullut mentaalisen seinäkellon lyövän sekunteja ja minuutteja, ja tuijottanut kattoon kylmägeelipussi kasvoillani, painellen muutaman sekunnin välein nestettä talouspaperilla kasvoilta pois.

Suu turposi niin paljon, että olen voinut vain juoda pillillä. Myös ravintoni. Mr. on tuonut mulle töistä tullessaan smoothieita ja proteiinijuomia. Niitä ja vettä olen pillillä imenyt, ja pahoina hetkinö en sitäkään. Pillillä juominen kun vaatii suipistamaan suuta, ja se sattuu vietävästi. Juoksevampaa smoothieta olen saanut kaadettua tuolla pienellä nokallisella mittamukilla terveemmästä suunpuolesta. Suklaata hän toi myös, sitä olen imeskellyt. Leukojen liikuttaminen paitsi sattuu, myös rikkoo vesikelloja entisestään.

Vielä enemmän sattui, kun lähetti toi yllätyksenä kukkalähetyksen, ja sellainen ele laittoi itkettämään ihan mahdottomasti. Spontaani liikutuksenpuuskaitku onnistuu hyvin hankalasti ilman että liikauttaa suuta yhtään.

Soitin lääkärille vielä vuorokauden kuluttua käynnistä, kun turpoaminen vain jatkui ja jatkui. Kuvasin itseäni tunnin välein koko yön ja kauhistuin hetki hetkeltä enemmän. Lähetin aamulla pinon kuvia lääkärille, joka onneksi soitti heti perään. Harvinaista, muttei tavatonta, ja sairastaa vaan pitää. Ei se ole mitään muuta, ja lääkkeiden pitäisi alkaa tehoamaan. Mentävä sairaalaan, jos turpoaminen ja ihottuma jatkuu silmiin tai kurkkuun. Sait vaan huonot kortit.

Seuraaviksi öiksi olenkin laittanut suuni eteen ja ympärille desinfiointiaineessa liotettuja harsotaitoksia ja kiertänyt ne paikalleen pään ympäri vedetyllä sideharsorullalla. Koko pään alaosa siis sellaisessa muumiomaskissa, nenän kautta hengittäen. Mielessä kävi, hautooko kosteus haavaumia huonolla tavalla yön kaikki tunnit. Mutta toimenpide oli pakollinen, että sain käteni vapaaksi jatkuvasta nesteen painelusta paperiin.

 

sand-12

sand-6

sand-8

 

Lukemiseen ei voi keskittyä, joten kattoon tuijottelun lisäksi ainoaksi toimivaksi ajatuksensiirtometodiksi olen huomannut telkkarin. Siinä ei tarvitse ajatella liikaa mitään vaikeaa, mutta ei myöskään paljon kipuja. Olen siinä välitilassa, kun kaikki hyvät sarjat on katsottu, eikä uusia ole löydetty. Kirjasuositusten tapaan kännykässäni on aina pitkä lista suositeltuja sarjoja ja leffoja. Sieltä valitsin kehutut sarjat The Affair ja Thirteen Reasons Why.

Kumpikin on ihan mukiinmenevä, mutta aika ahdistava tunnelmaltaan. Aion kyllä katsoa ne loppuun, sen verran koukuttavia tarinat ovat. Kuitenkin tähän apeaan mielentilaan kaksi masentavaa sarjaa vuorotellen ei ollut ihan paras vaihtoehto. Thirteen Reasons Why on myös yllättävän… kepoisesti tehty. Olisin luullut sen olevan jotenkin vakuuttavampi ja draamallisesti järeämpi niinkin vakavan aiheen äärellä kuin nuoren tytön itsemurhan syyt. Tai paraneeko se vielä neljännen jakson jälkeen?

Otin myös CMoren ilmaisjakson, ja aloitin hirveästi hypetetyn Youngerin. Se on sentään kevyttä. On kuitenkin tunnustettava, että muutaman ekan jakson jälkeen en oikein ymmärrä mistä hehkutus johtuu? Muuttuuko sekin ensimmäisten jaksojen jälkeen paremmaksi? Yritin myös etsiä Suitsin kahdeksatta kautta, mutta en löytänyt. Se kai näkyi kolmosella, mutta sitä ei ole tallennettu mihinkään, onko niin? Jatkan etsimistä.

Sillä välin jatkan näiden sarjojen sekä sohvan ja sängyn välillä surffailua, tyynyjen ja peittojen pinoamista, seuraavan lääkkeenottoajan odottelua ja päiviäni kylmägeelipussi, pilli, paperia ja kaukosäätimet ulottuvillani, odotellen parempaa huomista. Onneksi kotona on aina hyvä olla. Koti on kaikkein rakkain ja ihanin. Ja onneksi tämä ei tapahtunut hääviikonloppuna! Saati omissa häissä! Tai jollain matkalla!

 

sand-2

sand-10

sand

sand-7

sand-9

20 comments so far.

20 responses to “Neljän seinän sisällä”

  1. Miia says:

    Kuulostaa tosi kurjalta! Pikaista paranemista ja jaksamista!

  2. Hanna says:

    Netflixistä sarja Jane the Virgin on juuri sellainen kevyt ja viihdyttävä, itse olin epäileväinen ensin mutta jäin nopeasti koukkuun! Telenovelamainen sarja jossa sattuu ja tapahtuu

    • Eveliina says:

      Aah tästä mä olen kuullutkin! Muakin on epäilyttänyt, mutta niin moni kehuu, että on ehkä pakko 🙂 kiitos! Nyt mä kuitenkin jäin AIVAN koukkuun The Affairiin, joten sittenkin siinä vierähtää hetki 😀

  3. Marie says:

    Voi reppanaa, toivottavasti pian hellittää! Ei varmasti lohduta, mutta täällä ruudun toisella puolella on nyt monta, jotka eivät koskaan enää valita pienestä herpeksestä huulessa.

    • Eveliina says:

      Voi kiitos, suunta on jo oikea! 🙂 hih, joo, eikä tämäkään nyt kamalinta maailmassa tietenkään ole, paljon hirveämpiäkin asioita toki <3 mutta en kyllä suosittelisi tätä kenellekään 😀 en oikein tiedä, miten tätä voisi välttääkään, mutta seuraavalla kerralla varmaankin kokeilen eri lääkettä - tämä ei tuntunut paljon tehoavan...! Kiitos vielä viestistä 🙂

  4. M says:

    Hei!
    Huh, onpa kyllä kamala tauti. Tsemppiä sinulle tosi paljon!
    Ajattelen itsekin monesti samoin, kun joku ikävä sairaus yllättää, että onneksi voi kotona sairastaa, ettei ole reissun päällä – esim. oksennustaudissa jotenkin se oma vessanpönttö tuntuu niin mukavalta kaverilta:)
    Affair sarjana, on kyllä varsinainen ongenkoukku.

    • Eveliina says:

      Ah, niinpä! Ettei tarvitse täältä lähteäkään mihinkään! Kiitos paljon! <3 ja huuuuuh, miten tuo The Affair voikaan olla noin koukuttava, vaikken tavallaan edes haluaisi katsoa sitä, kun jokin sen tunnelmassa ahdistaa niin paljon :O

  5. R-L says:

    Hurjilta näytti sun Instan kuvat ja tuntemukset sekä kivut kuulostavat kauheilta! Oikein valtavan isot tsemppiajatukset ja Iso voimahalaus <3

  6. Marjukka says:

    Voi sua ressua, toivottavasti paranet pian. Kuulostaa kyllä kivuliaalta, ja voin hyvin kuvitella, että ei jaksa keskittyä yhtään mihinkään kuin vain paranemiseen.

    Piti vielä sun By Malinan juhlamekosta kommentoida, että se oli mielestäni todella kaunis. Ja kampaus myös! Muistutit prinsessa Victoriaa mielestäni, hänellähän on ko. merkin mekkoja, ja tumma tukka monesti sileällä nutturalla niskassa.

    • Eveliina says:

      Kiitos Marjukka paljon! Tää oli niin inhottava, mutta nyt on mennyt joka päivä viikonlopun aikana vauhdilla poispäin, niin IHANAA <3

      Ja oi vau kiitos hirmusti! Kunpa olisikin hänen eleganssiaan edes ripaus...! 🙂

  7. Kapteenska says:

    Auts, kuulostaa k a m a l a n k i p e ä l l e !! En tiennyt tuollaista olevankaan.

    Myötätuntoisia jaksuhaleja ja pikaista toipumista <3

    • Eveliina says:

      Se oli! 🙁 Onneksi nyt on jo oikein hyvä! 🙂 Ruvet lähtivät eilen, ja alta kuoriutuu (sananmukaisesti) oikein kaunis sisiliskon nahka 😀 Kiitos oikein paljon! <3

  8. Susa says:

    Voi kamala! En tiennytkään, että se voi noinkin pahana puhjeta Itsellä kesäloman aikana kolme peräkkäistä, onneksi vain niitä normaaleja huuliversioita, mutta voi elämä miten mä vihaankaan niitä!! Silloin en halua nähdä ketään, tehdä mitään enkä mennä yhtään mihinkään. Kiva kesäloma siis.. En voi edes kuvitella tota tuskaa, kun itselläkin tuntuu särkevän aina vähintään puolet kasvoista. Odotan kuin kuuta nousevaa, että se rokote saataisiin markkinoille!

    • Eveliina says:

      Joo, se voi levitä :/ mulla ollut kasvoilla kerran pahasti myös otsalla (ei tosin näin pahasti). Ja I feel you todellakin, voi mikä kurjuus sun kesään! Se tosiaan sattuu ja paljon, vaikkei ehkä arvaisi!

  9. Susa says:

    Ai niin, oletko kokeillut lysiiniä? Se on ollut mulla monen tilanteen pelastus. Heti kun tunnen, että huulessa kuumottaa otan yhden kapselin ja jatkan tarpeen mukaan joskus viikonkin kuurin. On monesti estänyt puhkeamisen kokonaan ja jos tulee, niin ainakin pienempänä ja kestää vähemmän aikaa. Joskus jos on tiedossa joku tärkeä tai stressaava tapahtuma, aloitan kuurin jo etukäteen jolloin se pirulainen ei ainakaan juhlissa tms. korista naamaa. Lifesta saa Solgar merkkistä. Mulla 500 mg, jota suositellaan otettavaksi 1/pv, mutta pahoissa tilanteissa olen ottanut aamuin illoin. On olemassa myös 1000 mg, mutta kapselit on kovia ja tosi isoja siksi mieluummin 500.

    • Eveliina says:

      En ole kuullut! Kiitos vinkistä! 🙂 mulla ei näyttänyt tuo viisinkertainen asikloviiri näköjään auttavan yhtään 🙁

Leave a Reply to Kapteenska Cancel reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN