Ensimmäiset maalaukseni

Art-26

 

Ainakin vuoden verran mielessäni pyöri ajatus: haluaisin hankkia maaleja ja pensseleitä ja alkaa vedellä värejä ja muotoja valkoiselle pohjalle. En tunnistaisi sitä haluksi tehdä taidetta, ennemminkin tarpeeksi maalata jotakin. Värit ja hahmot ovat vain aaltoilleet ajatuksissani (ja okei vähän myös unissani), ja halusin päästä laittamaan niitä paperille. Ei mitään esittävää, ei kuvia. Värejä ja tunteita vain.

Kesälomalla viimein ostin akryylimaaleja ja muutaman pensselin sekä akryylimaaleille soveltuvaa paperia. En tiennyt (enkä tiedä vieläkään) maaleista tai maalauksesta yhtään mitään. En opiskellut asiaa ehkä puolen tunnin googlailua, kaverilta kysymistä ja kaupassa (ihanan!) myyjän kanssa juttelua enempää. Valitsin nyt akryylit öljyn sijaan helppouden, vesiliukoisuuden ja nopean kuivumisajan vuoksi. Ostin muutaman kovan pohjan, ja paperia lähinnä suttualustaksi.

Kävi ilmi, että niin kauan kuin suttailin menemään, värit naksahtivat yhteen, ja yhtäkkiä niistä tulikin valmiita. Kaikissa neljässä kovalle pohjalle tekemässäni jännitin, puristin sutia, eikä pohjalle tallentunut mitään kaunista. Säästin kuitenkin pohjat, koska sen ehdin jo oppia, että uusilla kerroksilla akryylia voi peittää vanhat.

Kävi myös ilmi, että mitkään niistä mielessäni pyörteilleistä väreistä ja ajatuksista eivät päätyneet paperille. Tuli jotain ihan muita juttuja. En edes tunnista näitä ollenkaan. Mutta tätä halusinkin – katsoa, mitä siveltimestä tulee, rentoutua, tehdä tekemisen ilosta. Tavoittaa flow.

Lopputulokset ovat myös ainakin osittain pakon ja kykyjen puutteen sanelemia. Jotkin värivedot oli ihan okei, sitten pilasin ne seuraavilla kerroksilla, ja vedin lopulta kaiken yli mustaa tai valkoista. Jätin vain kauneimmat pilkahdukset näkyviin.

Ja kas! Tästähän tuli ensimmäisten teosteni tavaramerkki: melkein kokonaan musta tai valkoinen maalaus, jonka alta pilkottaa jotakin.

Huomasin, miksi maalaamisen tärkeimpiä oppeja on “se oli hyvä tunti sitten.”

Toinen vahinkotapa syntyi siitä, että maalasin hyvin kuivilla pensseleillä. Koska oikeasti tähän tarvittaisiin jokin erillinen studio. Saisi roiskia. Kun ateljeen sijaan on vain muuttolaatikon pahvi kalliilla parketilla, ei tee mieli käyttää kovin paljon vettä.

Huomasin myös, etten vielä osaa sutia muuta kuin ylös-alas tai sivulta toiselle. En pyöreitä, en epämääräisiä vetoja.

Usein aamuisin huomasin, että jokin eilen kesken jäänyt olikin aamulla valmis. Kuten tuo sammaleenvihreä pilvi mintunvirheällä pohjalla. Ei se tarvinnutkaan enää mitään lisää.

 

 

Art-17

Art-14

Art-3

Art-15

Art-25

Art-16

 

Aika pian värien ostamisen jälkeen ajattelin, että maalanpas tästä samantien veljelleni häälahjaksi taulun. Työkaverini kysyi, olenko maalannut paljonkin. Sanoin, etten yhtään koskaan. Mutta siis on sulla joku käsitys sun kyvyistä, jos heti alat maalaamaan häälahjaa?

Ei, vain tyhmänrohkeus. Ja se rajaton itseluottamus, jonka vain täydellinen tietämättömyys antaa. Siitä voi aina nauttia vain yhden kerran: alussa. Kaiken alussa. Sen jälkeen tieto lisää tuskaa.

(Ja ainahan olisin voinut ostaa jonkun Aaltovaasin.)

Kuten sanottua, kovista pohjista ei tullut tuloksia, mutta papereita alkoi syntyä. Sitten keksin, että kokoankin niitä heille monta, ja ostan yhdet hyvät lasikehykset ja passepartoun. Saavat valita siihen haluamansa kuvan, tai olla valitsematta mitään. Mitään ei tarvitse kehystää seinälle minun vierailujeni ajaksi. Jos eivät tykkää yhdestäkään, se on ihan ok. Siinä tapauksessa he ovat saaneet lahjaksi vain intoni, iloni ja ajatukseni näitä heille tehdessäni. Tämän kirjoitin päällimmäiseksi kansioon, johon asettelin kahdeksan parasta paperiani.

Olin ajatellut laittaa kehyksiin jonkun ihan muun, ehkä tuon mustan, mutta viimeisenä iltana kynsilakka puuttui peliin. Pari tylsää kappaletta oli jo menossa roskiin, joten ajattelin kokeilla niihin mustaa kynsilakkaa suoraan pullosta. Päädyin valitsemaan toisen kynsilakkateoksista hääparin kehyksiin.

Olin prosessista ja jopa lopputuloksista niin iloinen. Yhden vimmaisen viikon maalasin, menin monta kertaa syteen ja saveen ja pari kertaa tuli jotakin, mistä pidin. Häät stressasivat kuitenkin sen verran, että pakkasin maalauskamat niiden jälkeen hetkeksi pois.

Harmittaa kuitenkin jo nyt, että pian ei voi enää maalata töiden jälkeen iltaisin. Valo loppuu.

Seuraavaksi haluaisin johonkin kurssille, missä kerrottaisiin, mitä näillä väreillä oikeasti pitää tehdä. Uudenmaankadun Temperasta olen jo kantanut kasseittain värejä, pohjia, pensseleitä, veitsiä ja erilaisia struktuuriaineita, ja ihan vain kokeillut. Se on parasta, mutta kurssi olisi mahtava. Meinasin jo ilmoittautua joka keskiviikoksi tälle syksylle yhteen opistoon. En kuitenkaan, koska muistan ranskan tunnit ja niiden velvoittavuuden syksyn pimeinä iltoina työpäivän jälkeen. Katselen nyt hissukseen, kuinka hektinen syksystä tulee. Ehkä sitten keväällä.

 

Art-10

Art-21

Art-18

Art-22  Art-24

Art-23

Art-5

16 comments so far.

16 responses to “Ensimmäiset maalaukseni”

  1. Merja says:

    Voi herran pieksut rouvan jalassa. Sinähän olet valmis taiteilija. Älä vaan mene kurssille, sen jälkeen et osaa mitään. Sitä kuution maalaamista ei kestä kukaan. Mielestäni olet loistava ilman kursseja. Ensimmäinen musta työ voisi olla jonkun suuren taiteilijan teos. Pidän myös valkopohjaisesta ja noista vaaleanpunaisista, joista toinen on kehyksissä. Onnittelut, jatka samaan malliin.

    • Eveliina says:

      😀 😀 eikä, voi kiitos! Hulluntuuria jotkut näistä, mutta itse prosessi olikin parasta 🙂

  2. Lena says:

    Noi on upeita! Ja Merjan kommentti ihana

  3. K says:

    Olen kyllä edellisen kanssa samaa mieltä: upeita teoksia ja kurssit – no, niillä on puolensa. Itse maalaan akvarelleilla ja päivän kestävät kurssit sopii. Siellä saa tehdä ja inspiroitua. Pidemmät taitaa mennä liian tekniseksi suorittamiseksi. Suosittelen siis jotain lyhyttä, kerran tai muutaman, kurssia 🙂

    • Eveliina says:

      Hei ihan totta! Toi ois just hyvä, yksi päivä tai viikonloppu, ihan vaan käyttöohjeita, ei mitään maalauskoulua sinänsä. Hitsi, mistä löytäisin! Ja kiitos hirveästi 🙂

  4. Janica says:

    Upeita, go Eve!
    Mä tykkäsin siitä Paints & Friendsin yhestä kurssista ja juurikin siellä ainakin opettivat tekniikoita, esim roiskimista pensselillä jne. Ja fiilis siellä oli rento ja ”ajan hengessä” – ei mikään semmoinen perinteinen nyt-maalataan-taiteen-lakien-mukaan.
    Niillä näytti olevan kiva kurssi mitä itsekin mietin pienen hetken, mutta sitten hoksasin että juuri nyt ei kyllä mahdu elämään…
    https://www.facebook.com/1895116980774006/posts/2435746980044334?s=503740027&substory_index=0&sfns=mo

  5. M says:

    Kauniita töitä. Varsinkin nuo kynsilakkatyöt ovat hienoja.

  6. Lora says:

    Ihania teoksia varsinkin tuo kehyksissä oleva teos. Komppaan Janicaa ja kehoitan tsekkaamaan Paints & Friendsin kurssit. Itse kävin ystävän kanssa Paints & Wine kurssin, joka oli parin tunnin kurssi.

    • Eveliina says:

      Voi kiitos kivaa kuulla 🙂 hei jes, se kuulostaa kyllä todella hyvältä! Mä kurkkaan sen! :)))

  7. M says:

    Samaa mieltä muiden kanssa että sinulle varmaan sopisi tekniikoihin tutustuttava kurssi perinteisten kansanopistojen maalauskurssien sijaan, nimim. kokemusta on….

    Saattaisit myös pitää öljyväreistä (vaikka toki niiden kanssa on enemmän hommaa, tinnerit, hajut ym) mutta kun katson millaista jälkeä teet, saattaisit jossain vaiheessa saada tuon tyyppiseen abstraktiin jälkeen uutta ulottuvuutta öljyväreillä. Öljyvärit käyttäytyvät aivan eri tavalla kuin akryyli ja ovat työstettävyydeltään ihan toisenlaisia. Maalasin itse aluksi akryyleilla ja kun vaihdoin öljyyn, ei paluuta ollut.

    • Eveliina says:

      Just semmoisen kurssin haluaisinkin, hitsi! Ja kiitos, juuri tuon tyyppisiä ajatuksia mullakin oli öljystä – ajattelin ns. aloittaa näillä ja jatkaa joskus öljyllä. Siihen ainakin tarvitsisin kurssin! Kiitos 🙂

  8. H says:

    Värien sekoittamisen harjoittelu on seuraavaksi hyvä vaihe. Se on ihanaa. Ottaa joku sävy lähtökohdaksi, mitä tavoittelee, sitten miettiä ja hakea, mitä lisäämällä pääsee lopputulokseen. Esim.vaikka jonkun oman valokuvasi pohjalta lähdet sekoittamaam värejä ja pohtimaan, pitääkö tähän keltaiseen lisätä tippa mustaa, että sävy on sama jne… Itse nautin siitä melkein eniten maalaamisessa, kun saa just ne oikeat sävyt esiin. Kaikissa väreissä on niin paljon sävyjä, kylmiä ja lämpimiä, haaleita ja intensiivisiä….

Leave a Reply to M Cancel reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN