Valmis TV-taso, keltaista samettia ja marokkomatto

Tiedättekö nämä kesän päivät, kun ei oikein ole varma kellonajoista tai viikonpäivistä, päivämääristä puhumattakaan. Nyt on niitä. Kesäloma on puolivälissä, luulisin, ja me ollaan käymässä Helsingissä. Loman ensimmäinen viikko kului kotona sekin, oli aikaa laittaa kotijuttuja. Sittemmin oltiin viikko mökillä ja nyt taas hetkisen kotona. Täällä oli veljeni polttarit, joihin Mr. osallistui. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni, suljin ovet ulkomaailmalta, ja vietin päivän kotona yksikseni.

Kuten aina, luovat harrastukset kuten kuvaaminen kiinnostaa silloin. (Kävin kyllä myös ulkona – hankkimassa aivan uuden luovan harrastuksen tarvikkeita. Otan ne mukaan mökille. Katsotaan, mitä siitä tulee.)

Kesän aikana kotona on tapahtunut asioita, joita tämä koti tuntui yhtäkkiä vaativan. Ensinnäkin se toivoi keltaista, mistä meinasin olla aivan eri mieltä. En olisi millään osannut ajatella, että keltainen alkaisi vetämään minua puoleensa koskaan. (Tai vihreä sen puoleen – sitä taas himoitsen jostain syystä mökille parhaillaan.) Löysin kuitenkin itseni heti talven mentyä haaveilemasta keltaisesta samettipäällisestä Hakolan samettirahiimme, jonka viininpunaisena ostin. Punainenkin on edelleen kaunis, ja se tekee varmaankin paluun pimeinä vuodenaikoina.

Tilasin tämän poltetun kullan värisen samettipäällisen viimein loman aluksi, ja ah kun olen tyytyväinen. H&M Homessa on muuten parhaillaan juuri tämän keltaisia samettisia tyynynpäällisiä tosi paljon. Toin niitä kotiin kuusi, mutta sain pidettyä pääni kylmänä ja sohvan niistä tyhjänä. Pidin vain tämän yhden. Ja tuon Sun Flower -kynttiläpurkin.

TV-taso, jonka tekeminen keväällä aloitettiin, on saatu tässä valmiiksi myös. Tasona on siis kolme 80cm leveää Ikean Metod -runkoa (Ikean keittiönkaappimallistoa siis), joissa on kuusi Ikean Veddinge -ovea. Ostettiin siihen sekä messingin väriset nupit, että ponnahdussysteemit. Mikä sen nimi on – se asia, millä oven saa auki painamalla. Ponnahdussarana? No sama se, koska maaliskuun puolivälistä eiliseen eleltiin ilman kumpaakaan. En osannut päättää olisiko pyöreät messinkivetimet kivemmat kuin kokonaan vetimetön ilme. Viimein eilen tein päätöksen elää vaarallisesti, ja porattiin kuin porattiinkin messinkiset nupit paikalleen. Ja ah kun olen tyytyväinen niihinkin.

Marmoritaso saatiin kiviliikkeestä mittojen mukaan jo huhtikuulla, ja se se vasta toiveet täyttikin. Telkkaria ei tasolla ole vielä lainkaan, vanha meni mökille. Emme todellakaan kuulu heihin, jotka eivät omista telkkaria lainkaan. Me nimittäin tykätään telkkarin katsomisesta häpeämättömän paljon.

Nyt meidän makuuhuoneessa on suuri viritys johtokasoja, sillä väliaikainen TV on ollut siellä huhtikuusta asti. Ikävä puoli järjestelyssä on se, että ollaan jumituttu käyttämään asunnostamme vain makuuhuonetta, kylppäriä ja keittiötä. Kuljetaan niiden välillä, eikä polkumme parhaillaan juuri edes poikkea tänne olohuoneen puolelle.

Mutta ei kuulemma voida siirtää sitä väliaikaista TV:tä olohuoneeseen, koska tänne seinään pitää tulla joku unelmien TV. Heti, kun siihen on rahaa. Eli ei välttämättä aivan pian. Makuuhuoneessa eläisin kyllä mielelläni ilman TV:tä.

Pyöreä messinkikynttilänjalka on Fiskarsin antiikkimarkkinoilta. Kauan katselemani kaunistunnelmaisen Helsinki Is My Home -kirjan löysin kiva kyllä kesäalesta keskustan Trestä.

Suuri, 2 x 3 -metrinen marokkolaismatto on meidän mökkikylä Korppoon uudesta Nomadhomesta. Olen hämmästyneellä ilolla seurannut pienen Korppoon muutamien lifestyleyritysten nousua, ja säntäillyt niissä tämän loman aikana kaikissa.

Rakastan rakastan rakastan muutenkin paikallisia pieniä yrityksiä. Ravintoloita, joissa ollaan vietetty monta kivaa kesäiltaa ja elämäni parhaat bileet parhaan ystäväni polttareissa, parasta ruokakauppaa ikinä, loistavan palvelun maankaivuuyritystä, josta on haettu vaikka kuinka paljon soraa saareen, leipomoa, jonka leipää munkkeja harva voittaa, ja nyt näitä uusia lifestyleputiikkeja. Yksi niistä on tämä marokkolaisia mattoja maahan tuova Nomadhome, jonka matot on näytillä ravintola Hjalmar’sin kabinettihuoneessa.

Nappasin sieltä tämän ison maton meille kokeiluun. Kaunis Sera Helsingin mattomme on tänne olohuoneeseen liian pieni. Se on tähän kotiin myös hieman väärän värinen, ennemmin harmaa kuin lämmin. Eikä se näköjään tahdonvoimalla muutu lämpimään tammilattiaan istuvaksi. Se tulee olemaan täydellinen mökin harmaalla betonilattialla, mutta tänne tarvitaan jossain vaiheessa joku muu.

Ajatuksissani oli kaksi vaihtoehtoista tyyliä: värikäs, ehkä punainen antiikki(silkki?)matto tai paksu mustavalkoinen marokkolainen. En ihastunut juuri tähän yksilöön päätäpahkaa, mutta kun tilaisuus oli loistava, toin maton kokeiluun. Ensisijaisesti siksi, että saisin käsitystä siitä, miten mustavalkoisen marokkolaisen ideani toimii. Ja saadakseni tietää, onko kok idea liian samanlainen kuin vanha mattomme.

Olin kuitenkin ällistynyt, miten upea juuri tämä matto onkaan. Se loksahti paikoilleen, ja täytti kaikki toiveet, joissa vanha matto jäi tässä kodissa vähän vajaaksi. Ajattelin tämän yksilön olevan vähän tylsä tavallisella kuvioinnillaan, mutta oi se sopiikin. Lämmin värikin on tammen kanssa juuri hyvä. Ja koko, täydellistä. Peittää huoneen koko päädyn, ja rikkoo siten pitkulaisuuden ikiongelmaa. Tykkään myös tämän maton rosoisesta kotoisuudesta monella tavalla kovastikin.

Päädyin kuitenkin viemään tämän maton nyt takaisin, koska hieman monimutkaisempi musta kuviointi kaihertelee kuitenkin. Lisäksi vaikka epätasaisuudesta tykkäänkin, matto voisi olla kuitenkin ihan hiukan sileämpi ja pehmeämpi.. On siis palattava asiaan ja mahdollisesti pyydettävä Nomadhomen Minnaa metsästämään seuraavalta Marokon-reissultaan juuri meidän speksien mukainen matto. Koska tämä tyyli taitaa jyrätä vaihtoehdon värikkäästä antiikkisilkkimatosta.