Parhaat ripsivinkkini ja muuta lempikosmetiikkaa

Instagramissa jo väläyttelinkin innoissani ripsireseptiäni, johon olen parhaillaan rakastunut. Olen aina tykännyt luonnollisista ripsistä. Sanon aina, koska ripsipidennysöverit on kyllä koettu, mutta ne ennemminkin vahvistaa säännön. Omat ripseni on kiva kyllä aika hyvän väriset ja pituiset, joten ne kaipaavat vain väriä ja taivutusta. Vähän ne on harventuneet tässä viime vuosina – ensin pidennysten, ja nyt huonojen taivuttimien vuoksi. Ymmärsin luopua ensimmäisistä (joskin aina välillä edelleen houkuttelee…) ja vaihtaa jälkimmäiset.

Luonnollisuudella ripsissä tarkoitan ensisijaisesti sitä, että ripsiväri ei näytä väriltä. Sellaiselta irralliselta lisäkkeeltä, joka ei kasvoihin kuulu. Värin ei siis pidä ainakaan olla liian paksua tai liian juoksevaa. Kummatkin paakkuuntaa ja liimaa ripset toisiinsa, vaikka lupaisivat mitä volyymiä ja pituutta.

Ripsivärin merkistä en siis olekaan ollut ikinä kovin tarkka, koska testerin harja kertoo jo paljon. Värin tulee olla siis sopivaa koostumukseltaan, mutta myös harjalla itsellään on väliä. Se ei saa saa olla mitenkään “karvainen” tai sisältää muitakaan kommervenkkejä. Ihan vaan siisti, suora perusharja, joka ei ole taivutettu, pullistettu tai muutenkaan erikoinen.

Väri ei myöskään saa olla vedenkestävää. Minulle vedenkestävä ripsari ei ole koskaan toiminut. Se nimenomaan leviää tuhriintumalla hikoillessa, ajan kuluessa ja ihan vaan ylipäätään elämällä, eikä niitä saa millään pois. Olen jo vuosikymmen sitten lakannut kokeilemasta. Tavallisetkin kestää loistavasti.

Kun ripsari on valittu, seuraava vinkki sen levittämisessä on ehdoton: kuivaan harjan aina ennen käyttöä todella kuivaksi talouspaperiin (ei vessapaperiin, se on liian pehmeää ja huitulaista, jättäen harjaan paperinpaloja). Ripsiväri alkaa olla mun mielestä parhaimmillaan ehkä noin kolme kuukautta vanhana, kun se on jo riittävän kuivaa itsessäänkin! Tiedän, tiedän, meikkejä ei saisi käyttää kovin vanhoina hygieenisyyden vuoksi, mutta tästä en silti luovu.

Niin, ja älä kuivaa harjaa itse tuubin reunoihin, vaan aina paperiin. Tuubin reunoihin riivitty väri jää siihen, tekee tuubin suusta paakkuisen ja lopulta mahdottoman käyttää. Väriä ei myöskään irtoa harjasta sillä tavalla tarpeeksi. Minä siis otan harjan talouspaperin kanssa kahden sormen väliin ja oikeasti pyörittelen ja puristelen harjan siihen aika ronskein ottein puhtaaksi väristä. Usko pois: kun se näyttää siltä, ettei siinä ole enää yhtään väriä, siinä on juuri tarpeeksi.

Joskus ostos menee silti hutiin, mutta tämä Lumenen Nordic Chic Full-On Volume Mascara on osoittaunut kaikin puolin täydelliseksi. Sen harja kestää kuivailut, silti tuubi kestää kaaaaaauan, väri ei leviä missään olosuhteissa, mutta lähtee nätisti ja kevyesti millä tahansa tavallisella kasvojenpesuaineella pois. Erillisiä silmämeikinpoistoaineita en käytä. Toivottavasti tätä ripsaria vielä muuten saa…! Jossain vaiheessa oli ehkä jotain katkoja?

Sitten se taivutin. Noin 13 vuotta vanha, ihan hyvin toiminut taivuttimeni lakkasi palvelemasta, kun siihen ei enää saanut uusia kumeja. Ostin uuden, Cailapin version, josta olin lukenut paljon hyvää. Juurikin sitä on kuitenkin syyttäminen viimeaikaisesta ripsieni harventumisesta. Se teki niille jotain käsittämätöntä. Joka aamu ripsiä lähti vaikka kuinka paljon. En ensin osannut syyttää sitä, vaan jotain tavallista karvanlähtöaikaa, koska taivutin ei tuntunut mitenkään väkivaltaiselta. Huomasin kuitenkin pian, että juuri se sai jostain syystä ripsikadon aikaan.

Lopulta unohdin juhannuksena koko meikkipussin mökille Cailapin kidutusvälineineen, ja tuli hyvä syy hankkia puolipakossa uusi taivutin. Hankin vihdoin ne, jota olin oikeasti himoinnut. Shiseidon legendaariset taivuttimet. Maksoivathan ne (Stockalla juuri vajaat kolmekymppiä), mutta jos ne palvelevat yhtä kauan kuin ensimmäiseni, ei raha ole iso. Ja jo nyt ne on maksaneet itsensä takaisin. Taivuttimet tuntuvat luksukselta kädessä, mutta ennenkaikkea tekevät kaiken sen, minkä taivuttimien kuuluu: ovat hellät, mutta jämäkät, ja taivuttavat täydellisen upeasti. Ah, suosittelen!

Yhdessä (kuivatetun!) Lumenen kanssa ripseni on nykyään juuri sellaiset kuin haluan. Mahdollisimman kuivassa ripsivärissä on muuten sekin etu, että se pitää taivutuksen muuttumattomana koko päivän. Jos väriä on liikaa, tai se on liian vetistä luonteeltaan, ainakin minun ripseni painuvat suoraksi oitis. Lumenella ja Shiseidolla ripset pysyvät taivutettuina ja väri siistinä ihan koko päivän.

Mökille olin pakannut taas (tietenkin, aina ja kaikkialle) muitakin lempiasioita. Olen saattanut näistä ennenkin puhua, mutta puhun uudelleen. Tukkani ei ehkä ole aina kuosissa ja naamakin miten sattuu, mutta kynsieni voin sanoa olevan aina kunnossa. Tykkään siitä puuhasta, ja jokin repaleisissa kynsissä omalla kohdallani on sietämätöntä. Koko sen iän, jonka olen kynsiäni laittanut (20 vuotta?) olen luottanut perusjutuissa Trindiin. Alus- ja päällyslakat, lasiviila, hoitoaineet ja muutama perusväri ovat Trindillä aivan parhaat. Mökillä on nytkin mukanani nämä kolme parhaista parhainta Trindin tuotetta, joita käytän jatkuvasti.

Ensinnäkin hyvä punainen lakka. En omista enää muita kirkkaanpunaisia, enkä koskaan aiokaan. Trindin CC115 on täydellinen. Ei muuta sanottavaa. Etenkin kesäaikaan käytän punaista kynsissä paljon, sillä se sopii melkein kaikkiin tilaisuuksiin. Etenkin tänne saaristoon. Juuri nyt kynsissäni itse asiassa on lyhyet, kokopunaiset rakennekynnet (vai miksi niitä nykyään sanotaan? Ei geelilakkaus, mutta ei toisaalta pidennyksetkään?) Niiden juurikasvun paikkaamiseen tämä oma luottopunaiseni on juuri oikea.

Kynsilakkapullon näköisessä pullossa majaileva kynsinauhabalsami (Cuticle balsam) on myös huipputuote. Vaikka kynsinauhat olisi minkä näköiset, se taikoo niistä samantien kauniit. Pidemmällä käytöllä myös hoitaa ne kuntoon, mutta tämä samantien tapahtuva taikaefekti on syy sille, miksi itse sitä käytän. Voi levittää myös, kun kynsissä on värilakkaa, ei pehmitä lakkaa pilalle.

Ja lasiviilahan nyt on ihan paras. Omille kynsille, ei rakennekynsille. Tämä on vuosia ja vuosia vanha, eikä se kulu koskaan. Viilaa hellästi ja kauniisti, tulee omassa kotelossaan, jossa uskaltaa kuljettaa minne vain. Aika tyyris tämäkin, mutta joka pennin väärti. Onnekas olen tosin siinä, että saan hankkia omat Trindini äidin liikkeestä.

Lumenen värillinen kulmageeli on käytössäni joka päivä. Nyt minulla on kulmissa kestoväri, joten en tee niille muuta kuin geelaan tällä. Muina aikoina käyn tällä kulmat läpi värin levittämisen jälkeen joka päivä. Omat kulmani sojottaisivat muuten ihan minne sattuu. Loistotuote, josta en keksi yhtään huonoa puolta. Pieni harja, sopivan kevyt väri, riittoisa.

Maybellinen peiteväri on uudempi tuttavuus. Käytin pitkään Urban Decayn ja NYXin peittareita silmien alle ja poskipäille, mutta ne kalliista hinnastaan (UD) ja hehkutuksestaan huolimatta eivät toimittaneet mulle oikein asiaansa. Kokeilin taas jostain suosituksesta Maybellinen Instant Anti Age Eraser Concealeria (en kestä näitä nimiä). Se on ollut ihan mahtava. Käytän aika vaaleaa väriä 01 light, joka on mulle aika ruskettuneenakin just hyvä korostamaan ja peittämään. Tykkään kuitenkin erityisesti siitä, että se ei peitä ihan liikaa. Pisamiakin jää näkyviin.

Näissä kuvissa käytössäni on muuten ollut nämä kaikki: Shiseidon taivuttimet, Lumenen ripsari ja kulmageeli sekä Maybellinen peittari silmien alla. Lisäksi kevyt ja ohut meikkivoide, tietenkin Blascoa pahimpiin ja aurinkopuuteria. Trindin punainenkin on kynsissä, vaikka ei kuvissa.

Viimeiseksi kaadoin vielä pienen beigen matkakorupussini laiturille, sillä sen sisältö oli pelkkiä tämänhetkisiä lempiasioita täynnä. Olen muuten ihan toivoton trendien perässä juoksija. Kuorrutan itseni aina (melkein) kaikella sillä, millä kaikki muutkin, ja kuvittelen olevani jotenkin kovinkin yksilöllinen. Niinkuin kaikki muutkin. Ah, mutta sellaisia me ihmiset ollaan.

Ruissiin onneksi tajusin vaihtaa asua siinä vaiheessa, kun suunnittelin sen sisältävän midimittaisen leopardihameen, mustan nahkatakin, samettiponnarin, helmipinnejä ja kulta-helmikorvikset. Omistan nuo kaikki elementit moneen kertaan ja rakastan niitä kaikkia, mutta olisin ollut kyllä yksi kävelevä ajankuva. Eikä siinä, mutta ihan hyvä on ehkä välttää kaikkea yhtäaikaisesti. Tai sitten ei, jos se tuntuu hyvältä!

Nyt siis rakastan, kuten kaikki muutkin, roikkuvia kulta-valkoisia korviksia ja uutena tuttavuutena myös kulta-helmipinnejä. Kaikkein eniten käytössäni taitavat kuitenkin olla nuo (H&M:n) oikeanpuolimmaiset kultaiset ohuet renkaat kultaisella pyöreällä laatalla. Ne on sopivan ei-näyttävät arkeen ja töihin, mutta silti niissä on jotain ekstraa perusnappeihin verrattuna.

Molemmat helmikorvikset on myös H&M:ltä. Alimmat tupsukorvikset on Sokokselta viime vuonna, en muista merkkiä. Viiden helmipinnin paketin ostin juuri hetki sitten Glitteristä. Nämä pysyvät myös loistavasti paikoillaan ilman kommervenkkejä – monet harmittelee kuulemma helmipinnien liukumista paikaltaan samantien.