San Diego day

sd-4 txt

 

San Diegolta odotettiin paljon. En ihmettele yhtään, miksi niin moni on siihen ihastunut. Kaupunki vaikutti idylliseltä ja pieneltä, siistiltä, kauniilta ja viihtyisältä. Turvalliselta myös. Me majoituttiin Fifth Avenuella, jälleen kerran onnekas sattuma ilmeisesti koko kaupungin ravintolaelämän keskiössä. Kadulla oli paljon kivoja ravintoloita ja baareja, ja eloisa meininki keskellä viikkoakin.

Meidän hotelli Kimpton Palomar, oli myös oikein jees. Siisti, kivasti sisustettu, moderni, aika uusikin kai. Ihanan näköinen meksikolainen ravintola alakerrassa. Voin oikein mielellään suositella, mutta ei mennyt kumminkaan niin kärkeen majoituskokemuksissa, että olisin viitsinyt sitä kuvata. Se on selvä mittari. Jos tulee polttava fiilis kuvata ja kertoa jostakin asiasta, silloin se on oikeasti herättänyt paljon.

Ajeltiin tullessa kaupunkia, etenkin rantaa vähän edestakaisin. Illalla käveltiin Fifth Avenuella, ja käytiin yhdessä superkivassa, rennossa ja trendikkään näköisessä meksikolaisessa tacoilla. Meillä oli mahdollisuus jäädä San Diegoon toiseksikin yöksi. Kaupungissa oli “paperilla” kaikki kohdallaan, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan hurmannut meitä ihan täysillä. Nähtiin tietysti vain rajallinen raapaisu, muutamassa tunnissa, mutta näin se vaan menee. Ei sitä ehdi kaikille paikoilla täysiä aina antaa, ja mielikuvat ja olot jää sellaisiksi kuin sattuvat. Tuli siis fiilis, että eteenpäin.

Varasinkin aamulla seuraavaksi yöksi hotellin Palm Springsistä, matkalaukun vetoketjut kiinni ja menoksi. Se on niin paras tunne. Ottaa vain ja lähteä, mitä edessä tänään? Olen ajat sitten lakannut stressaamasta myöskään matkalaukun purkamisesta tai mistään sellaisesta. Ennen matkustaessa se oli jotenkin kamalan juhlallinen ja työläs prosessi: laukun pakkaaminen ja purkaminen. Äh, ihan turhaan. Se tietty helpottaa, että on kotona jo miettinyt kaikelle suunnilleen sopivat lokerot. Vaatteet toiselle puolelle laukkua, kosmetiikka ja kengät toiselle. Lentolaukkuihin läppärit, laturit, kamerat, huivi ja takki. Pieneen käsilaukkuun passit, kännykkä, kukkaro, välttämättömät lääkkeet.

Näistä on syntynyt etenkin autoreissuille jo rutiini, ja ihan samalla kaavalla mentiin nytkin. Jos auto näkyy ruokapaikan ikkunasta, pelkkä käsilaukku mukaan, jos tilanne vaikuttaa shadymmalta, isompi käsilaukku mukaan myös. Silloin autoon jää vain matkalaukut, joissa on maksimissaan vaatteita ja sellaista, ei-arvokasta.

Heitettiin siis laukut autoon, checkattiin ulos ja matkaan. Ajettiin vielä Coronadon saaren kautta, käytiin siellä aamiaisella. Hotellin respa suositteli sitä, piti olla ihana eurooppalaistyylinen kahvila. Se on aina jotenkin liikuttavaa, miten amerikkalaisten mielestä kaikki eurooppalainen on niin mahtavaa. Vaikka ihan samalla tavalla se meillä kaikilla on, kaikki kaukainen on erityisen hienoa. Eurooppalaistyylinen kahvila taisi tarkoittaa sitä, että listalla ei ollut aamiaisburritoja ja pelkkää rasvaa, mutta itse ruoka tai paikka ei ollut kovin erikoinen. Hetki kylläkin. Terassilla tarkeni, Coronadon aamu näytti idylliseltä ja päivän matka oli edessä.

Jatkettiin tästä siis Palm Springisiin, ja edessä olikin odottamattoman mahtava maisematie. Myös perillä odotti niin upea paikka, että ei oltu osattu arvata! Palm Springs peittosikin heittämällä San Diegon kokemuksen tällä kertaa.

 

sd-8

sd-2

sd-5

sd

sd-6

sd-7

0 comments so far.

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN