Mojave desert & Joshua Tree

mojave

 

Lauantaipäivä, jolloin lähdettiin Palm Springsistä ajamaan kohti Las Vegasia oli aavikkopölyisen kuuma, ja siitä oli tulossa yksi koko matkan parhaista. En tosin osaa sanoa, jäikö mikään päivä varsinaisesti toisia heikommaksi, mutta jostain syystä loppua kohti kaikki tuntui vain paranevan. Vietettiin pitkä aamu La Serena Villasilla, heräsin jo ennen kuutta käsittelemään edellisiä kuvia, tilattiin aamiainen, istuttiin takapihalla ja vielä altaallakin. Ihan kaksin, kukaan muu ei vielä ollut herännyt. Otettiin viime postauksen kuvat, paketoitiin laukut ja istuttiin tulikuumaan autoon. Juuri tuo, täsmälleen se hetki, kun takana on jotain hykerryttävän ihanaa ja edessä kihelmöivän jännittävää, on näissä matkoissa parasta. Tällä hetkellä tuntuu, etten enää koskaan halua tehdä minkään muunlaista matkaa.

Meidän piti olla Vegasissa jo viideltä, sillä oltiin menossa katsomaan Nascar -kisaa kaupungin liepeille. Lähdettiin vasta yhdeltätoista Palm Springsistä, joten mietittiin hetki ehditäänkö Joshua Treen kansallispuiston kautta. Lomalla kellonajat saa kuitenkin ihmeellisen venyviä käsitteitä, eikä koskaan tunnu olevan kiire. Edes minulla, jonka kellonajat kotona on kiveen hakattuja ja betoniin valettuja.

 

Päivän koko reitti:

mojave map

 

Joshua Treen lenkki lähikuvassa: 

joshua tree map

 

mojave-2

mojave-6

 

Joshua Tree oli yksi ruusuisista aavikkounelmistani ennen reissua. Vielä samana aamuna eräs Los Angelesissa asuva vanha ystäväni laittoi vinkkiviestejä kehottaen käymään siellä. Päätieltä puistoon koukkaa tie, joka tekee siellä pidemmän tai lyhyemmän lenkin ja lopulta palaa päätielle. Sille lenkille ajetaan läpi portin, jossa maksetaan autokunnasta drive-in sisäänpääsymaksu. Samanlainen systeemi on esimerkiksi Grand Canyonilla.

Joshua Treen kansallispuisto on käytännössä vain yhdenlainen aavikkomaisema, mutta aika erikoinen sellainen. Pääjuttu on itse Joosuanpuu, tuo kitukasvuisen näköinen kaktuksenomainen puu, jota tavataan lähestulkoon vain tällä alueella. Ei yksin kansallispuistoon rajoittuen, vaan alueella ylipäätään, mutta kansallispuistossa niitä on eniten. Puun lisäksi kansallispuiston hienointa (ja ainoaa) nähtävää on tietenkin kuiva ja karu aavikko- ja vuoristomaisema sekä erikoisen näköiset, ylöspäin kasvavilta vaikuttavat sileät kiviröykkiöt.

En päässyt alkuunkaan ymmärrykseen näistä Kalifornian kivistä. Vuorten päällä kivikasat näyttivät tosiaan aivan kauhakuormaajan tekemiltä sorakasoilta, kun nämä suuret ja sileät pystyyn ladotut kallion murkulat Joshua Treessä näyttivät Kiviset ja Soraset -leffan huonoilta muovilavasteilta. Ristiriita oli omituinen: kallionpalat näyttivät juuri siltä, kuin niitä olisi tosiaan tuotu tien varteen Universal -studioilta vähän turisteja fuulaamaan. Ja koska juuri jotain sellaista Amerikalta voisi odottaa, yhtäkkiä se onkin outoa, että kummalliset kivikasat on tosia.

Sinänsä Joshua Treen kansallispuisto oli ihan kiva nähdä, mutta koska oltiin jo ajeltu niin paljon ja nähty kaikenmoisia kivikasoja, ei se jättänyt kuitenkaan ihan valtavaa jälkeä. Ajettiinkin alueen läpi pysähtyen pikaisesti vain muutaman kerran tutkimaan kiviä ja puita, ja jatkettiin matkaa. Alueella voisi kuitenkin myös patikoida ja leiriytyä.

 

mojave-9

mojave-5

mojave-10

mojave-11

mojave-18

joshua tree up-4-side

mojave-16

mojave-20

 

Joshua Treestä tultiin ulos päätielle Twentynine Palmsin kohdalla, jossa laitoin navigaattorin päälle uudelleen kohti Las Vegasia. Jälleen otettiin moottoritiet vaihtoehdoista pois, ja lähdettiin matkaan. Navigaattori näytti paria sataa kilometriä ja mietittiin, tarvitseekohan tankata. Tankattiin varmuuden vuoksi – muistissa oli ennen viime road tripiä pänttäämäni ohje, että alle puolikkaan tankin ei kannata lähteä päivän reissuun ja alle neljäsosatankin ei tilannetta saa päästää ikinä.

Meillä ei ollut mukana mitään isompaa karttaa ja harvemmin zoomasin naviakaan mitenkään lähinäkymää kauemmas. Lähdettiin siis vain ajelemaan. Joshua Tree ja Twentynine Palms oli olleet pikkuruisia kyliä, mutta jo kohta talot loppuivat kokonaan. Sitä ennen ne muuttuivat asuntovaunuhökkeleiksi, tie kapeni ja huononi, ja hökkelien pihalla alkoi näkyä Trumpin kannatyskylttejä. Tiet muuttuivat myös sellaisiksi loputtomiksi luotisuoriksi, joita Yhdysvaltain asumattomilla alueilla paljon näkyy. Tarkoitus on edetä, ei pysähtyä.

Ja kappas, huomasimme olevamme Mojaven autiomaassa. Ei nimittäin ollut tarkoitus eikä aikomus, mutta sanotaan näin, että onneksi tankattiin. Nimittäin kun oltiin paineltu aika reipasta vauhtia toista tuntia, ja matka-aika näytti vielä muutamaa tuntia, alkoi ratista kuulua vähän epäilyksiä mun navigaatiotaidoille. Vasta Vegasissa selvitin asiaa, ja Here kännykässäni oli tosiaan sitten näyttänyt kilometrejä, vaikka se tarkoitti samaa määrää maileja!

 

mojave-21

mojave-29

mojave-23

mojave-27

mojave-30

 

Mojave oli mahtavan hieno. Luin jostakin, että melkein koko eteläinen Kalifornia on sananmukaisesti Mojaven aavikkoa, mutta tämä osa on se erämaa -niminen. Näkymät kuivassa kuumuudessa oli ihan mielettömiä. Sinisyys taivaanrannassa jäi päällimmäisenä mieleen – miten vuoret oli vaaleansinisiä kaikki. Ja miten kuuma ja kuiva maa oli. Ei oltu edes keskikesällä liikenteessä, mutta mittari oli noin neljässäkymmenessä koko ajan, etenkin pohjalla. Mojave ei nimittäin ole kokonaan alankoa – Kalifornia ylipäätään on kovin vuoristoista ja mäkistä, ja täälläkin korkeus merenpinnasta vaihtelee. Tosin varsinaisesti vuorten päällä Mojave ei ole, ja kaikkialla on tasaista.

Amboyn kohdalla tie etelästä pohjoiseen kulkee myös ihan lyhyen matkaa vanhaa Route 66:ta, josta viimein, VIIMEIN metsästin nuo tiehen maalatut merkit. Koko viime reissu yritettiin etsiä koko tietä, ja löydettiin vain pätkiä sieltä täältä, merkeistä ei puhettakaan. Heh no ei ne nyt niin tärkeitä ollut, mutta oli tosi hauskaa törmätä niihin. Jälleen yksi tämän reissun iloisista sattumista.

Alueen ainoan huoltoaseman kohdalla merkit on selkeämmät ja molemmin puolin tietä, mutta siinä oli sellainen teinilauma tiellä poikittain rekkojen tööttäillessä, että annettiin jo olla ja jatkettiin pikaisen vesiostoksen jälkeen matkaa. Noin kilometrin päässä, juuri siinä kohtaa, mistä piti jo kääntyä tieltä pois, oli vielä tämä yksi! Jee!

Ihan vähäsen Mojavessa hirvitti se, miten mitään ei ollut missään. Ei kuitenkaan liikaa, sillä jokunen auto tiellä oli koko ajan. Jos vaikka rengas olisi puhjennut (tai se tankki tyhjentynyt…), auto olisi tullut vastaan ainakin parissa minuutissa. Enemmän mua aina pelottaa se, että auto yksinkertaisesti sulaa. Kuumuus on välillä niin hirvittävä, ja ilmastointilaitteet aivan pakolliset, että pelkään tosissani auton hajoavan siihen. Hirveintä oli viime kerralla San Franciscon sisääntuloväylien ruuhkissa, joissa seistiin 45 asteen kuumuudessa suunnilleen 75-kaistaisilla teillä monta tuntia. Ajattelin silloin, että jos auto oikeasti hajoaa tai ihan vaan vaikka juomavesi loppuu, täältä ei pääse mihinkään. Mojavessa tuli jälleen ratista neuvoja, että auto ei voi sulaa.

 

mojave-32

mojave-24

 

Viimeiset viitisenkymmentä kilometriä Vegasiin vei moottoritie, ja jälleen kerran Vegas näytti kaukaa kangastukselta. Tällä kertaa ehkä vielä enemmän kuin viimeksi, kun oltiin juuri nähty oikeita kangastuksia monta sataa kilometriä. Oikeasti, en yhtään ihmettele, että lähtisin erämaassa ihan ennen sekoamistakin säntäämään jonkin kiiltelevän luo, vaikka sitä ei olisi olemassakaan. Ilma jotenkin käyttäytyy siellä niin. Ihan omituisesti.

Vegas näyttää kangastukselta tietenkin jo siksi, että se on niin älytön. Okei, se on moottoritien varrella, mutta muuten maisema ympärillä on juurikin samanlaista kuin kaikissa edellisissä kuvissa. Ja yhtäkkiä Las Vegas. Las Vegas?! Epätodellisuutta lisää se, että kun navigaattorissa lukee vielä 20 kilometriä perille, kaupunki on jo ihan tässä. Keskusta näyttää jopa jo jäävän taakse, kun vielä pitää ohittaa viisitoista liittymää, neljätoista, kolmetoista… Jälleen kerran luotisuoran, tasaisen tien harhoja, joita on todella vaikea uskoa.

Viimein, Las Vegas Boulevard, The Strip, kaninkolo, sirkus ja hulluus. Siitä lisää seuraavaksi. Ja täällä olikin jo vähän.

 

mojave-33

mojave-34

4 comments so far.

4 responses to “Mojave desert & Joshua Tree”

  1. Sandra says:

    Upeita maisemia ja ihania fiiliksiä välittyy näistä postauksista! 🙂 Jenkit on mulla vielä näkemättä ja matkakuume nousee kyllä hurjasti näitä sun postauksia lukiessa. Ihan vielä ei taaperon kanssa viitsi lähteä noin pitkälle lennolle, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa kuitenkin.

    Roadtrip on kyllä mainio reissumuoto, myös lapsiperheelle. Suunnitellaan reissua Islantiin ja siellä roadtrip on varmasti paras tapa tutkia saarta. Joitakin vuosia sitten ajeltiin Itävallan Alpeilla reilu viikko, ja voin suositella lämpimästi tollasta Alppi-roadtrippiä, jos huikeet vuoristomaisemat kiinnostaa <3.

    • Eveliina says:

      Kiitos, kiva kuulla 🙂 Yhdysvallat on kyllä niin upea! Ehdottomasti suosittelen 🙂 ah, Islanti on myös ollut pitkään haavelistalla 🙂 Itävaltakin kuulostaa upealta!

  2. N says:

    Upeita nämä sinun matkakertomukset! Kiitos, näitä on ihana lukea. Monet kerrat on tullut käytyä Jenkeissä mutta nämä kulmat vielä koluamatta.

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN