Kesän ensimmäinen viikonloppu

toukokuuvkoloppu2

 

Tänä vuonna kevät – jo kesä! – on tuntuneet ihan vatsassa. En oikein tiedä, miksen koe ennen olleeni mitenkään kevätihminen. Melankolinen syksy on sopinut synkkään mielenlaatuuni jotenkin paremmin, mutta tänä vuonna, voi että tänä vuonna tämä kevät on tuntunut niin hyvältä. Viime viikonloppu oli yksi ihanimmista aikoihin.

Viime viikon kelithän oli ihan mahtavat, ja aloitettiinkin torstai-ilta kesän ensimmäisiltä ex tempore terasseilta ystäväni kanssa, juhlien hänen elämänsä isoja, ihania käänteitä, aurinkoa, kesää, kaikkea ja ei mitään. Käytiin läpi asioita, joita meidän molempien elämässä parhaillaan on, ja todettiin, että jotenkin saakutissa on päässyt käymään niin, että me eletään unelmaamme. Ei hitsit. Asian havaitseminen on joka kerta upeaa, mutta kesän ensimmäinen aurinko, hyvä ystävä ja vahva drinkki saavat tilanteen todentamiseen kyllä erityistä nostetta.

 

toukokuuvkoloppu2-4-side

 

Perjantain työpäivä päättyi parhaalla mahdollisella tavalla, kun sain lähteä suoraan töistä linja-autoasemalle Kamppiin odottamaan Salosta saapuvaa bussia, joka toi mukanaan äidin ja viikonlopun. Suunnattiin muutamille mekkokaupoille veljeni häihin, mutta sivuutettiin asia pian. Ei sittenkään sillä hetkellä jaksanut, ja kaupatkin meni kiinni. Äiti oli halunnut kokeilla Sikke Sumarin uutta ravintolaa Sikke’siä Tehtaankadulla jo pitkään, ja olin varannut sieltä pöydän.

Sikke’s osoittautui aivan ihanaksi kokemukseksi, sisustus ja ruoka olivat mahtavia. Vahva ysi. Semmoinen lämpimän ystävällinen palvelu tuntuu puuttuvan vähän joka paikasta nykyään, mutta en anna sen tulla normiksi. Siksi ei kymppiä. Mutta aivan ihana paikka, suosittelen todella.

 

toukokuuvkoloppu2-5-side

 

Lauantaiaamuna suunnattiin Kauppatorin rantaan, sillä me oltiin saatu mahdollisuus vierailla presidentin linnassa! Kiemurtelen ahdistuksesta vieläkin, kun en saa julkaista sieltä mitään kuvia. Linna oli uskomaton. Aivan uskomaton. Kyseessä oli linnan henkilöstön mahdollisuus tuoda henkilökohtaisia vieraita tutustumaan linnaan. Kovin moni ei ollut tarttunut tilaisuuteen, mutta onneksi minun pikkuserkkuni oli. Kiertelimme hänen kanssaan linnassa käytännössä keskenämme, ihan rauhassa. Kokemus oli aikamoisen absurdi. Yhtään muuta henkilökunnan jäsentä en edes nähnyt, ja ne muutamat muut kulkivat perheidensä kanssa kaukana meidän edellämme.

Istuskelimme keltaisessa salissa, peilisalissa, ruokasalissa, valtiosalissa, linnan juhlien ja valtiovierailujen kättelypaikoilla, otimme kuvia ja ihailimme Ateneumin taidekokoelmien maalauksia, tasavallan presidentin virallista työhuonetta, josta uuden vuoden puhe lähetetään, hänen henkilökohtaisia taidevalintojaan huoneeseen, goottilaisen salin mattoja, Mannerheimin hevosen patsasta, parveketta Esplanadille ja huone toisensa jälkeen upeampia sisustuksia. Olisi tehnyt mieli jäädä tekemään muistiinpanoja sisustusten elementeistä ja päästä selville siitä, mistä ihmeestä huoneiden tunnelmat ja se millintarkka eleganttius syntyi.

Olen työni puolesta vieraillut ja jopa työskennellyt pääkaupungin hallinnon upeimmilla paikoilla useita kertoja. Itse asiassa vain tämä on jäänyt näkemättä. Olen ollut monesti häkeltynyt siitä, miten kauniita tämän pohjoisen pikkumaamme hallintorakennukset ovat, mutta presidentin linna vei jalat alta. En olisi koskaan voinut kuvitella miten kaunis, viimeistelty, ylellinen, mutta kodikas se onkaan. Mitkään kuvat eivät ole koskaan tehneet sille oikeutta.

Suunnattiin linnasta vielä tätien ja serkkujen kanssa lounaalle Kappeliin. Ihana hetki. Harvoin enää olemme yhdessä. Ennen niin paljon, joka viikko. Oli tosi mukavaa viettää heidän kanssaan aikaa, etenkin näin erityisissä merkeissä nyt. Jälkkäriltä meille tuli kuitenkin äidin kanssa kiire, koska isä ja Jerry odottivat jo meidän pihalla. Sännättiin siis meille päin, ja melkein samantien suunnattiin Espoon Plantageniin ja Bauhausiin. Olin jo aikaa sitten pyytänyt heidät suunnittelemaan kukkaistutuksia meidän takapihalle, minä en osaa semmoista yhtään.

 

toukokuuvkoloppu2-9-side

 

Kävi ilmi, että kukkien miettiminen ja ostaminen oli älyttömän hauskaa. Sinkoiltiin äidin kanssa Plantagenissa menemään, ja löydettiin kärryllinen just täsmälleen mun ja meidän näköisiä kasveja. Olin ajatellut, etten tykkää kukkajutuista, koska en varsinaisesti ole punaisten pelagonioiden perään. En ollut tajunnut, että kasveista voi löytyä myös mun makuun sopivia juttuja. Hopeanvihreät köynnökset, haalean vaaleanpunainen hortensia ja valkoiset pikkukukat vei kuitenkin ihan mennessään. Rakastuin jopa todella yllättäen tummanvihreään ruukkuun, joka oli pakko saada. Yksi Italiasta muistuttava laventeli, pari heinää ja pienilehtisiä vihreitä lähti myös mukaan.

Jo edellisenä viikonloppuna olin bongannut Jyskistä simppelit, betoniset ruukut ja Plantagenissa sekosin aivan todella yllättäen myös tummanvihreään, jalalliseen ruukkuun. En tiedä mitä tapahtui. Vihreä on muutenkin alkanut kiehtoa. Presidentin linnassa ja viikonlopun ravintoloissa oli paljon salvian vihreää. Yhtäkkiä googlailin vihreitä maaleja myös mökin seinille, mattoja lattialle ja sisustuselementtejä ympäriinsä. Toistan: en tiedä mitä tapahtui.

Pihassa on tällä kuluneella viikolla tapahtunut isoja muutenkin, kun vaihdettiin karsea “nurmikko” kunnon tasaiseen siirtonurmeen. Vielä puuttuu kalusteet ja markiisi, mutta voi olla, että jo sitä ennen jossain vaiheessa kuvaan pihaa kunnon kameralla. Iso muutos on saatu aikaan jo nyt.

 

toukokuuvkoloppu2-21-side

 

Pihanlaittopuuhat vei kaikki mehut, eikä oltu muistettu syödä tai juoda mitään koko loppupäivänä. Huterin sormin näpyttelin Woltiin ison tilauksen, ja koottiin iso keko Sushibar + Winen parhaita meidän keittiön pöydälle. Aaah, olin himoinnut Sushibarin susheja jo monta viikkoa, eikä mikään olisi voinut lopettaa päivää paremmin.

 

toukokuuvkoloppu2-19

toukokuuvkoloppu2-11-side

 

Sunnuntaina käveltiin aamukahveille Merisatamanrantaan. Helsingissä ja Suomessa ylipäätään on jo niin paljon chihuahuoja, etteivät ne oikeastaan ihmetytä enää ketään. Meidän Jerry on kuitenkin ihan erityisen pieni. Jos “tavallisesti” chihut painavat esimerkiksi 2,5-3,5 kiloa, tämä painaa 1,2 kiloa. Se on ainakin puolet pienempi kuin muut chihut, ja näyttää ennemminkin hiireltä tai linnulta. Se oli jo pentuna pikkuruinen. Liian pieni, niinkuin meidän pappa sanoi. Se herättää siis valtavasti huomiota joka kerta, kun sen kanssa liikkuu. Lisäksi se on maailman ystävällisin koiranpalanen. Me ei edes tiedetä, miltä sen murina mahtaisi kuulostaa, koska koskaan elämässään se ei ole ollut millekään tai kellekään vihainen. Ei edes kovin peloissaan mistään. Niinpä kaikki ihailijat hän toivottaa lämpimästi tervetulleeksi joka kerta.

 

toukokuuvkoloppu2-12

toukokuuvkoloppu2-14-side

 

Jerry oli muuten koko viikonlopun meidän menoissa mukana, mutta sunnuntai-iltapäivänä jouduttiin hänet hetkeksi telkeämään sisälle, kun käytiin Ventunossa syömässä. Olin ostanut vanhemmille joululahjaksi lahjakortin tähän Björckin uuteen ravintolaan, joka ihme kyllä on sunnuntai-iltapäivisinkin auki. Mikään Helsingin ravintoloista ei yleensä koskaan ole. Italia on meidän yhteinen rakkaus, ja Björckin ravintolat lempipaikkojani ikinä, joten odotukset oli korkealla.

Paikka oli upea (vihreää seinillä!), ja ruoka sellaista, johon superlatiivit eivät riitä. Olen kirjoittanut tähän postaukseen jo niin monta kertaa upea, ihana, mieletön, uskomaton ja mahtava, että en kohta enää kehtaa. Ventunon ruoka oli kuitenkin älyttömän hyvää, ei pääse mihinkään. Parhaissa ruokaelämyksissä parasta on odottamattomuus. Se, kun kaikki tuttukin on yllättävää ja perusasiatkin maistuvat uusilta ja taivaallisilta. Sellainen kokemus niksauttaa aivoissa jotakin omituista. Esimerkiksi vitello tonnato ja tiramisu on varmaan monen lempiasioita, mutta täällä nekin onnistuivat olemaan parhaita, mitä olen koskaan syönyt.

Jälleen kerran, palvelusta puuttui lämpöä ja henkilökohtaisuutta aika pahastikin, mikä vie kyllä aina propseja ja jää harmittamaan. Kokemus paikkaantui vähän, kun Tomi Björck itse tuli vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Olipa kivaa. Korkeavuorenkatu 21 (italiaksi ventuno) on muuten Helsingin kauneimpia rakennuksia nyt, kun sen jokainen sentti on kunnostettu. Jo sitä kannattaa jollain kävelyllä käydä katsomassa. Sijaitsee ihan Designmuseon vieressä.

 

toukokuuvkoloppu2-18-side

 

En koskaan tule löytämään sanoja sille, miten rakkaita nämä hetket minulle ovat. Miten merkityksellisiä, miten millään muulla kuin omilla ihmisillä ei koskaan tule olemaan paljonkaan väliä. Miten sitä tikahtuu ja pakahtuu siihen silkkaan hyvään, jota he aina ja loputtomasti haluavat antaa. Siitä menee mykäksi, ja se menee itkuksi, kun auto lähtee pihasta.

2 comments so far.

2 responses to “Kesän ensimmäinen viikonloppu”

  1. Elma says:

    Voi, oon niin onnellinen siitä, että kuvaat onnellisuuttasi niin kauniisti. Omien ihmisten merkitys on kyllä elämässä kaikkein suurinta!

    – Elma –

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN