About driving, mountains and Palm Springs

drive to palm springs-7 txt

 

Ajaminen, missä tahansa, Euroopassa, Amerikassa, kotona, on niin meidän juttu. Sitä vapauden, silti turvallisen, kotoisan ja läheisen olon tunnetta ei ole missään muualla. Ei juuri sitä. Voi juontua lapsuudestani, jonka kaikista vuosista yksi kuukausi vietettiin pyörien päällä. Toinen taas rakastaa ajamista, etenemistä, autoja, paljon näkemistä kerralla. Niin tosin minäkin.

Auto on turvasatama silloin, kun hotellit ja maisemat vaihtuu. Sen valinta on siis meille joka kerta jotenkin hirveän tärkeä asia. Tällä kertaa saatiin iso, iowalainen Ford, josta siitäkin tuli panssarivaunumainen koti noina päivinä. Autosta luopuminen vuokraamon pihalla on sekin aina yhtä yllättävän haikeaa. Kiinnyn kamalasti kaikkeen, ja muistan jo lapsuudesta saakka tarrautuneeni myös meidän autoihin. Auton (harvoin) vaihtuessa surin sitä kuin kotia, koska monet autossa  eletyt hetket on usein olleet ihan yhtä tärkeitä.

Autossa kukaan ei voi katsoa televisiota. Somea kyllä voi, mutta vaihtuvat maisemat yleensä korvaa sen. Katseet kohdistuu samoihin suuntiin, eikä toisen silmiin. Molemmat asiat tekevät joskus niin kovin hyvää. Yhteenkuuluvuus korostuu, kun sama asia nähdään oikeasti samalla hetkellä tois(t)en kanssa. Koetaan se kaikki kokonaan yhdessä, muut asiat eivät vie huomiota.

Keskusteluille on aikaa, ja ne voivat painua syvyyksiin, suuriin asioihin. Eivät kuitenkaan synkkyyksiin. Liikkuva tila vie kirjaimellisesti mukanaan, eikä päästä pysähtymään minkään surumielisen äärelle, kuten mulla niin usein muuten olisi tapana.

Hyviä hetkiä. 

 

drive to palm springs

drive to palm springs-2

map-side

drive to palm springs-3

 

Lomilla ajaminen on silti aina spesiaalia. Yhdysvalloissa erityisen, erityisen ihanaa. Ajaminen siellä on jo huojentavan tuttua – ei tarvitse jännittää liikennettä, liikennemerkkejä, yleensäkin tapoja toimia, tankata itseään tai autoa, parkkipaikkoja, mitään, mikä autoiluun liittyy. Kaikki on tehty Amerikassa autoille. Joskus se pänniikin, ihmetyttää ja naurattaa, mutta roadtrippailijaa se suosii. Kaikkialla on parkkipaikkoja, tilaa ja helppoa.

Uusien, henkeäsalpaavien, hauskojen, surkeiden, mielenkiintoisten pienten ja suurten näkyjen kohtaaminen yhdistettynä riittävän tuttuun kulttuuriin on maagista. Ihan maagista. Täydellisen loman resepti meille. Viime matkalla edettiin yli 10 000 kilometriä kolmessa viikossa, nyt vajaat parituhatta. Varsinaisia ajopäiviä oli tällä kertaa vain neljä, mutta ne riittivät hyvin. Toisena niistä lähdettiin San Diegosta viime postauksessa kuvailemani nopean fiilispäätöksen jälkeen ajamaan kohti Palm Springsiä.

 

 

drive to palm springs-4

drive to palm springs-5

 

Viimeksi ajettiin paljon moottoriteitä, mutta tällä kertaa otettiin se vaihtoehto navigaattorista melkein aina pois. Matkat on pitkiä ja tunnit pikkuteillä sitäkin pidempiä. Mutta jos joskus olet samassa tilanteessa, ja pienemmät tiet on ajallisesti mahdollisia – tee se. Niiden varsilta löytyy yleensä uskomattomia asioita.

Ei siis tälläkään kertaa oltu suunniteltu mitään tarkkoja ajoreittejä tai googlattu juuri mitään Suomesta käsin. Amerikka antaa silti upeita asioita, aina. Satuttiinkin näköalatielle köyhän ja kuivan vuoriston yli vain tullaksemme siltä alas kaikin tavoin rikkaaseen laaksoon. Kokemus tulee jäämään mieleen.

Scenic highway 74 nouse etelästä hitaasti Santa Rosan ja Mount Jacinton vuorten luo, ja laskee jyrkässä spiraalissa niiden toiselta puolelta alas. Maisema on karua ja kuivaa, intiaanireservaattien aluetta. Se ei näytä mäiltä ja vuorilta, vaan jättiläismäisen kauhakuormaajan tekemiltä kasoilta kiviä ja soraa. En vieläkään tiedä, miten ne ovat sellaisiksi tulleet. Mutta tällaiset asiat matkassa saavat meidät hypähtelemään ja innostelemaan matkan varrella – kivikasat! Ei sen tarvitse tämän suurempaa olla. Ja samalla se onkin aika suurta. Niin kovin ihmeellistä ja erilaista.

 

drive to palm springs-8

drive to palm springs-9

drive to palm springs-13

drive to palm springs-12

drive to palm springs-15

 

Kun tie lopulta suuntaa alaspäin, alapuolella näkyy asutusta, jota ei sellaiseksi uskoisi. Matalaa ja pientä. Silmät ja aivot on jo leimautuneet loppumattomista kivikasoista, joten näkyä ei voi välttää luulemasta soraksi. Karkeaksi, osittain valkoiseksi soraksi, joka levittäytyy vuoren alapuoliseen laaksoon. Tämä luulo on kuitenkin ihan oikea kangastus, sillä keidas karuuden keskellä on Palm Desert ja siihen yhteen sulautunut Palm Springs sekä niiden reunamien kylät.

Kuiva ja kivinen siksakki päättyy seitsemän kilometrin mittaiseen luotisuoraan, jyrkkään alamäkeen. Tien reunalle nousee jo mäessä palmuja ja luksusasuntoalueita. Vastaan tulee ensimmäiset Rolls Roycet. Sitten Lamborghinit, McLarenit ja Bentleyt. Mikä tää paikka ON?

Yhdysvalloissa kaikkien keskustojen laitamilla, ei edes kovin kaukana, on surullisen näköistä asutusta. Tämä on ainoa paikka, jossa en nähnyt sellaista, vaikka kahdella eri kerralla lähestyttiin aluetta eri suunnilta sen ulkopuolelta. Rikkaus ei ole silmillä muualla kuin autoissa (ja autokaupoissa, joista Dubai olisi kateellinen). Kaikkialla muualla se on siisteyttä ja viimeistelyä. Upeimmat asuinalueet ovat aidatuilla alueilla, eikä nähtävillä, kuten esimerkiksi Corona del Marissa. Kaupungit on siis pienen, uneliaan ja lähestyttävän tuntuisia. Mutta häkellyttävän uusia ja siistejä. Joka ikinen bensa-asemakin tuntuu siltä, kuin se olisi avattu viime viikolla.

 

drive to palm springs-16

drive to palm springs-18

drive to palm springs-20

drive to palm springs-21

drive to palm springs-11

drive to palm springs-22

drive to palm springs-23

 

Olin itse kuulut Palm Springsistä vain vähän, mutta hyvää. Hatarasti tiesin sen olevan erämaassa, ja losangeleslaisten suosiossa viikonloppulomakohteena. Sitä se olikin. Molemmissa hotelleissamme ikäraja oli 18 (toisessa taisi olla jopa 21), ja väki koostui yksinomaan supertyylikkäistä amerikkalaisista pariskunnista. En varta vasten etsinyt tällaisia hotelleja, vaan huomasin asian vasta paikan päällä. Hotellitarjonta oli tyyristä, mutta odotetustikin todella tasokasta.

Meidän hintatasoja nosti myös se, että ihan vieressä oli samaan aikaan meneillään Coachella! Ai vitsit, että himotti mennä sinnekin, mutta olin jo kotona katsonut, että reilun 400 taalan lippu ei houkutellut matkakassaa tällä kertaa. Eikä jääty kyllä mitään vaille, kun käytettiin budjettia mieluummin palmukaupunkien hotelleihin. Ah, meidän majoitukset siellä oli niin ihania! Niistä lisää seuraavissa postauksissa.

Itse Palm Springissä en sanoisi olevan mitään suuria nähtävyyksiä, vaikka en ole (edelleenkään) paikkaa sen enempää googlaillut tai tutkinut. Meille puhtaasti itse majoituksesta ja turvallisesta pikkukaupungista nauttiminen oli parasta täällä – ja tietysti ne huikeat ajomaisemat kaikkialla kaupunkien ympäristössä. Lumoon riitti kuivien kivikasojen, reissun ainoiden lumihuippuisten vuorten, yhtäkkisten hiekkadyynien ja -myrskyjen, pikkukaupungin valot voittavan tähtitaivaan, tuulimyllyjen ja kaiken keskellä häkellyttävien palmujen sekä vaurauden omituinen ja kaunis näky.

 

drive to palm springs-24

drive to palm springs-28

drive to palm springs-29

8 comments so far.

8 responses to “About driving, mountains and Palm Springs”

  1. Anonymous says:

    Minun mielestä se, että “Amerikassa kaikki on tehty autoille”, on oksettavaa ja masentavaa. Panssarivaunumaisella isolla autolla päämäärättömästi ajelu luksushotellista toiseen on myös tympeää. Ja toisaalta taas se seikka, että merenrannassa ei menekään jollain pätkällä tietä vaan on jätetty mahdollisuus rannan muuhun käyttöön on vain ja ainoastaan positiivista!

  2. Alma says:

    No eikä , sun matkapostaukset on i-h-a-n-i-a, me like.todella. Elämänmakuisia. Onneksi näin erilaisia me ihmiset olemme vrt edellinen komments

  3. Riitta says:

    Jatka vain matkapostauksiasi, on ilo lukea niitä kun intosi ja ihastuksesi ihan tunkee tekstistä läpi! Minusta ainakin ovat mielenkiintoisia. Älä muuta tyyliäsi ja ole edelleen aidosti oma itsesi. Kaikki eivät tykkää mutta sellaistahan se on!

  4. Anna says:

    Tosi mielenkiintoista, vähän kun pääsis reissulle itse!
    Kiitos älyttömästi että oot jaksanu kuvantaa ja kuvailla teidän matkaa. Ja tuo ajelu, tunnistan niin ton fiiliksen lapsuudesta saakka, se on mahtavaa olla tavallaan irti kaikesta ja samalla kuitenkin läsnä! Kaikkea hyvää sulle alkavaan kesään!

    -Anna

    • Eveliina says:

      Voi ihanaa Anna, kiitos kauheasti kivasta kommentistasi! Musta on ollut niin kivaa kuvata ja postata matkasta 🙂 palaan itsekin usein vanhoihin lomajuttuihin myöhemmin. Kiitos kovasti, samoin sulle 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN