Viherkasviuntuvikon hakuammuntaa

kasvit-2

 

Mr. lähetti mulle yksi päivä WhatsApp -viestin, jossa oli linkki jonkun lehden juttuun otsikolla ”6 viherkasvia, joita tumpelokaan ei saa tapettua”. Listalla ensimmäisenä oli kumiviikuna. Linkin alla oli viesti: ”Eikö meillä ollut just toi kumiviikuna?”.

Kyllä oli. Mitä sä yrität sanoa?

Kyllä, meillä kuolee kivetkin. En todellakaan ole mikään kukkapurkkien kuopsuttelija, enkä varsinaisesti tykkää hommasta lainkaan. Tykkään kyllä viherkasveista, mutta en tykkää niiden hoitamisesta. Vähän sama juttu siivouksen kanssa. Tykkään kyllä siisteydestä, mutta en siivoamisesta.

Toistaiseksi olen varsin laiskasti yrittänyt tehdä asialle jotain. Olen ostanut (ja myös lukenut!) pari kirjaa kasvien hoidosta, mutta jättänyt enimmäkseen hyvät aikeeni toteuttamatta. Olen kuunnellut hyvien kukkakaupan myyjien vinkkejä, ja niitä yrittänyt seuratakin. (Kirja- ja kukkakauppojen työntekijöitä kannattaa aina kuunnella, sen olen elämässä oppinut.)

En myöskään ole raaskinut ostaa kalliita kasveja lainkaan, vaan pitäytynyt niissä hintaluokissa, joiden ruskistuminen ei niin paljon haittaa. Siispä ostan aika summamutikassa kaikenlaisia kasveja ja isken niitä purkkeihin mihin sattuu. Yritän kyllä ostaessa lukea, miten niitä pitäisi hoitaa. Ajattelen aina googlaavani hoito-ohjeet jälkikäteen, jos unohdan. Useimmiten käy kuitenkin niin, että unohdan myös kasvin nimen, jolloin googlaaminen vähän vaikeutuu. Uusimmat tulokkaat on kultaköynnös ja tuo kultaisessa purkissa oleva pienilehtinen kasvi, jonka nimi alkoi sanalla “vesi”. (Luultavasti aika pian löydän itseni googlaamasta vesi – kasvi – hoito-ohje.)

 

kasvit-6

kasvit-14

 

Olen myös valinnut taisteluni. Olen taistellut vain yhden kasvin kanssa, tuon peikonlehden. (Käytännössä olen antanut muiden kuolla.) Mielessäni oli peikonlehden hypetysaikana tuuhea, isolehtinen, tummanvihreä ihana kasvi, mutta tuosta on tullut joka suuntaan sinkoileva harvakasvuinen variksenpelätin. Mutta elossa se pirulainen on jo kolmatta vuotta, ja siitä otan kaikki krediitit! Sota on kyllä ollut suuri ja vaatinut uhrauksia. Se on ollut keltainen ja ruskea, pudotellut vettä ja kuivunut.  Muuttoautossa se oli sylissä, mutta yksi iso lehti jäi silti oven väliin.

 

kasvit-12

kasvit-9

kasvit-4

kasvit-10

kasvit-16

kasvit-11-side

 

Nyt me ollaan suunnittelemassa takapihaa, ja kauhulla pelkään, että meidän pitää jättää sinne kukkapenkkejä. Taloyhtiö haluaa sinne kaikenlaista vihreää, kun me mielellään vedettäisiin koko pläntti betonia, ja kukkaruukkuja sitten päälle. Mun täytyy yrittää vakuuttaa heidät siitä, että tulos ei sitten todellakaan ole mitenkään esteettisesti miellyttävämpi, jos meidät pakotetaan laattojen sijaan säilyttämään maassa kukkapenkit.

Mökillä joku suri sitä, että kauheaa kun meillä on talon ympärillä vain kalliota, eikä mitään multamaata ollenkaan. Ei muuten todellakaan. Sehän on parasta, mitä siellä on! Pelkkää ihanaa kalliota eikä mitään ruohonleikkuutyömaata, voi luoja.

Mutta sisällä viherkasvit olisi tosiaan kyllä kivoja. Mökille Mr. toivoo todella kovasti jopa sellaista viherseinää. Apua. Jos me nyt yritetään viettää peikonlehden kolmevuotissynttärit ainakin ensin.

 

kasvit-3

kasvit-5

kasvit-13

16 comments so far.

16 responses to “Viherkasviuntuvikon hakuammuntaa”

  1. Miia says:

    Tuo sinullakin näkyvä palmuvehka on tosi kestävä. Se ei ainakaan minulla kärsi yhtään, vaikka elää suurimman osan ajasta ilman valoa ja vettä.

  2. Hanna says:

    Voi että, tsemppiä viherkasvien kanssa 😀 Viherseinä mökille kuulostaa kyllä haastavalta, vaikka hienoja ne kyllä on!

    • Eveliina says:

      No älä! En ihan äkkiä uskalla sitä lähteä kokeilemaan 😀 ja kiitos, sitä tarvitaan!

  3. R-L says:

    Voi miten hauska postaus! Mä niin ymmärrän sua!

    Meillä ei ole yhtään viherkasvia sen takia, että meidän kissamme syö niitä! Leikkokukkia rakastan, mutta niitäkään en voi siksi kotona pitää. Työpöydälläni on siksi usein leikkokukkia.

    Hauskuutan sua vielä kertomalla, että kesällä kun ulkona on kesäkukkia amppelissa ja kukkaruukuissa, niin mulla on muistutus kännykässä: kastele ulkokukat! Enhän mä muuten muistaisi niitä kastella!

    • Eveliina says:

      Hih kiitos 😀 Apua, kasveja syövä kissa meiltä vielä puuttuukin…! Ah joo, mä tarvitsen jonkun tuollaisen vakinaismuistutuksen myös!

  4. Gemma says:

    Ja Miian mainitseman palmuvehkan lisäksi myös tuo kultaköynnös on aika näppärä – Kuoleman partaalla olevasta yksilöstä voi leikata pistokkaan vesilasiin juurtumaan, ja sen jälkeen saat siitä kultaköynnöksen nro.2 🙂

    • Eveliina says:

      Kultaköynnös kuulostaa todellakin hyvältä valinnalta 🙂 Katsotaan, mitä saan aikaiseksi! 🙂

  5. Jade says:

    Luin saman artikkelin kasveista, joita tumpelokaan ei saa kuolemaan ja listasin mielessäni niitä kaikkia yksilöitä, jotka olen onnistunut päättämään päiviltään; kumiviikuna -check-, palmu -check- jne. Mutta minulla on myös peikonlehti, joka sitkeästi on edelleen elossa. Palmuvehka ja anopinkieli ovat kasveja, jotka saattavat pärjätä myös huolettomammassa hoidossa, valossa tai varjossa. Jonkun kasvin sain kuolemaan siirtämällä sijaintia parilla metrillä ikkunalaudalta sisemmäksi huoneistoon.

    Tosi ihana ruukku sinulla tuossa vesi… kasvissa. Onnea kasvatusprojektiin!

    • Eveliina says:

      No hei, just niin! 😀 Palmuvehka tosiaan on elänyt meilläkin yhtä kauan kuin peikonlehti, ja ilman mitään huomiota. Miksikäs en tätä kirjoittaessa edes tajunnut. Olen siirtänyt sen ikkunattomasta eteisestä suoraan tuohon kahden ikkunan (pakkasella varmaan miinusasteiseen) kulmaan, ja kastellut ja ollut kastelematta. Ihme juttu! Hehee, vesi-kasvi elelee ihan uudessa ruukussa H&M Homesta 🙂 Kiitos paljon, sitä tarvitaan!

  6. Miia says:

    Meillä on myös tuo kultaköynnös, joka ei myöskään kuole millään. Elää liiassa vedessä, ilman vettä, ilman kunnon valoa, vaikka multia ei vaihtaisi lainkaan.

  7. M says:

    Hei!
    Ihanaa sisustusta! Tuo kullan, marmorin,ja viherkasvien yhdistelmä on virkistävä, sisustuksellisten ”hopevuosien” jälkeen. Ja sopii täydellisen hyvin asuntonne muuhun värimaailmaan ilmeeseen.
    Nappaappa joskus joltakin kokeneelta kukkatyypiltä hyvä juoru-kukan alku ja juuruta se vesilasissa. Saat ikuisen ystävän, jota voit jakaa taas eteenpäin ystäville ja uusiin ruukkuihin. Pidä silmät auki. Se tulee sinua vastaan joku päivä. Ps. tapana on, ettei siitä kiitetä, jos sen saa. Ehkä se saa sen kasvamaan.
    Ps. /Lisäys: Nappaappa on melkein kuin varastaisi luvan kanssa (mutta ei kaupasta). Vanha kansa sanoo, että silloin kukka kasvaa. Itsekkin huomaan joutuneeni varkauden kohteeksi työpaikan juoruni kanssa. Ja aina tuntuu yhtä hyvältä. Onnea matkaan, ajattelen vain.

    • Eveliina says:

      Voi kiitos paljon! Olen aivan hullaantunut messinkiin nyt muutamana vuonna, ja tähän kotiin sitä onneksi sai uusien valintojen myötä mahtumaan enemmän 🙂 Hei hyvä vinkki! En olekaan koskaan kuullut tuosta kasvista! Pidänkin tosiaan silmät auki 🙂

  8. Suvi says:

    Täällä kans yks kenessä ei todellakaan oo yhtään viherpeukaloa 😀 en ole tuota juttua lukenut nuista kasveista mitä on mahdoton tappaa mutta voisin kuvitella että kaktukset kuuluisi tähän kategoriaan..? Vaan ei, minähän oon tappanut sellaisenkin -enkä vaan yhtä vaan useamman siitäkin huolimatta olen viime aikoina hankkinut useammankin viherkasvin. Niiden kasvien onni on että äiti asuu naapurissa ja käy niitä välillä hoitamassa

    • Eveliina says:

      Haha, eikä! 😀 Kaktuksia minä taas en ole edes uskaltanut kokeilla niitäkään… :O Aika saavutus kyllä! Ihana äiti 😀

Leave a Reply to Jade Cancel reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN