Vieläkö on asuntounelmia?

helsinkitalot-15

 

Tätä kysyttiin joku aika sitten Instastooreissa, ja laitoin idean heti ylös kokonaan omaksi postausaiheekseen. Vaikka me tällä hetkellä asutaankin monta unelmaa täyttäneessä kodissa, vastaus luonnollisesti on: todellakin!

Asuntomarkkinoiden seuraaminen ja niillä jonkin verran toimiminen, tilojen remontointi ja sisustus on meille kummallekin iso intohimo. Kiinnostus vain kiihtyy. Haaveillaan siitä, että joskus tätä voisi tehdä työkseen.

Katsellaan usein Helsingin ja vähän muidenkin kaupunkien asuntotarjontaa huviksemme. Samassa mielessä ja ajassa kuin selaisi vaikka Instaa tai Pinterestiä: ideoiden ja haaveilun vuoksi. Myös tietotaidon ja harrastuksen syventämisen vuoksi. Asuntojen katselu, eri kaupunginosissa kävely ja ihanien talojen bongailu on meille yksinkertaisesti tosi mieleistä puuhaa.

 

helsinkitalot

helsinkitalot-8

helsinkitalot-9

 

Näinä vuosina ollaan kävelty eteläisen Helsingin kadut puhki, kulutettu ratikkareittejä ja pyöräilty rantoja. Myynnissä olevien asuntojen katselu netissä tai asuntonäytöissä on siitä seuraava askel: kurkkaaminen kadulta sisälle. Tämä hidas harrastus on saanut meidät myös tunnistamaan kadunpätkän tarkkuuksilla, missä kohtaa kaupunkia on asumisen arvoisen hyvät vibat, ja missä ei. On ihan rutiini, että meidän lenkkikeskustelut menee näin:

Tuolla oli se hirveä kämppä täynnä jugurttipurkkeja – Toi viereinen on nätimpi, mutta siihen on tulossa julkkarin lisäksi putkari ens vuonna – Eikä siinä oo hissiä – Ah mikä porttikongi! – Surkeen pimeä vaan – Upeita valaisimia. Tyylikästä jengiä – Tosta vitoskerroksesta oli neljä vuotta sitten myynnissä se seitkyt neliötä, se meni samantien – Mutta toi ekan kerroksen kämppä on ollut varmaan puoli vuotta myynnissä –  Siinä on se sama karsea välittäjä kuin siellä Punavuorenkadulla – Toikin talo on upea, mut ihan törkeä vastike –  

Ja niin edelleen. Kurkitaan kaulat pitkinä sisäpihojen porteista, nenät lasissa rappukäytäviä ja niskat kenossa seinäkoristeita.

Haaveilin just ääneen, että kunpa saisi pitää täydellisen kodin jossakin yhdessä paikassa Helsinkiä, ja sitten käydä puolen vuoden kokeilupätkiä asumassa kiinnostavissa spoteissa kaupunkia. Saisi fiilistellä alueita ihan kunnolla, mutta palata takaisin siihen huolella valittuun. Kaksi kertaa ollaan itse asiassa saatu tämä tehdäkin. Ensimmäisen kerran, kun meidän ensimmäistä Helsingin-kotia remontoitiin, asuttiin neljä kuukautta miniyksiössä Kallion kirkon kupeessa. Toisen kerran kuusi vuotta myöhemmin viime vuonna asuttiin puoli vuotta Etu-Töölössä putkiremonttia paossa.

 

helsinkitalot-14

helsinkitalot-16

Kaupungin upein omakotitalo, Eirassa

 

Asuntomarkkinaharrastus on antanut vainun tunnistaa helmiä, huomata hienovaraisiakin hintakehityksiä, ja tehdä nopeasti oikeita ratkaisuja myynnin ja ostamisen suhteen. Näissä asioissa Mr. on paitsi intohimoinen, myös ilmiömäinen. Minä fiilistelen enemmän itse asumista ja olotiloja, hän hyviä kauppoja.

Mutta asiaan! Mitä asuntohaaveita vielä on?

Ensin niihin bokseihin, joita tämä nykyinen kotimme ruksasi:

  • Isompi kuin edellinen (56 m2 -> 70 m2)
  • Rauhallisemmalla ja ihanammalla alueella kuin edellinen
  • Vanhempi talo
  • Jokin ulkotila (parveke olisi riittänyt, mutta tuli takapiha)
  • Autopaikka
  • Kiinteässä sisustuksessa kalanruotolattia ja musta-marmorinen keittiö

Asioita, joista ei edes osattu haaveilla, mutta joita täällä saatiin:

  • Ikkunoista näkyy pelkkiä rauhallisia asioita. Ei busseja, ratikoita ja naapuritalon bileitä, vaan puita, puskia ja jäniksiä
  • Yhteisöllinen ja ihanan pieni taloyhtiö. Jopa ihmeellinen ”omakotitalofiilis”
  • Kattokerroksen sauna
  • Taloyhtiön valtava kattoterassi, jota kukaan muu ei käytä?!

 

helsinkitalot-5

helsinkitalot-6

helsinkitalot-10

 

Joitakin täydellisen asunnon kriteerejä kuitenkin on vielä täyttymättä:

  • Vielä vanhempi talo
  • Korkeat huoneet (reilusti yli 3m)
  • Enemmän valoa (eli korkeat ja useat ikkunat, joita on useampaan kuin yhteen suuntaan)
  • Enemmän tilaa: 1-2 makuuhuonetta lisää + walk in -vaatehuone
  • Vähän enemmän neliöitä myös keittiöön ja kylpyhuoneeseen (mitään jättikeittiötä tai -kylpyhuonetta ei tarvita, mutta muutama neliö, jotta kaikki mahtuisi lokoisasti. Nyt tekee todella tiukkaa.)
  • Enemmän säilytystilaa! (nimim. imuri kellarivarastossa)
  • Toimivampi pohja (liittyy keittiön ja kylpyhuoneen, sekä säilytystilan tilanjakoon. Nykyinen pohja on kyllä erikoinen ja monella tavalla ihana, mutta neliöt on vähän omituisessa jaossa)

En ajattelisi, että ylläolevat haaveet on mitenkään mahdottomia meidän seuraavalle kodille. Ne vaatii kuitenkin neliöitä hiukan lisää. Joka neliö taas maksaa sen verran, että kauhistuneet kukkaro ja pankinjohtaja ei muutamaan vuoteen moiseen kykene. Eikä ole kyllä oikeasti tarviskaan. Tämä koti, talo ja alue tuntuu niin hykerryttävän hyviltä, että pikkukylppäri ja säilytystilan puute ovat mitättömiä asioita.

Tämän talon myötä meille on tullut myös ennalta-arvaamaton pattitilanne: ei ehkä enää koskaan voida asua missään muualla, koska ei haluta luopua tästä talosta! Ei mikään voi tuntua miltään tämän jälkeen. Ehkä johonkin naapuritaloon voitaisiin joskus muuttaa, tai vielä mieluummin isompaan asuntoon tämän talon yläkertaan. Kampin-kodissa asuttiin lopulta kahdeksan vuotta, kaikesta tästä haaveilusta ja intoilusta huolimatta. Voi hyvin olla, että tämän kanssa käy samoin.

6 comments so far.

6 responses to “Vieläkö on asuntounelmia?”

  1. MD says:

    Ihanaa, kun on joku muukin, jolle myynti-ilmoitusten selailu on harrastus! Asumme kyllä unelmapaikalla eikä tarkoitus ole täältä muuttaa mihinkään, jos ei ole pakko, mutta silti on mielenkiintoista katsella, mitä on myynnissä omalla asuinalueella, entisellä asuinalueella ja ylipäätään täällä päin, hih. Ja vaikka tällä hetkellä kaikki rahkeet menevätkin tämän kodin päivittämiseen perheenlisäyksen myötä, niin toivoisin, että vielä tulevaisuudessa pystyisimme sijoitusasunnon hankkimaan – mieluiten remontoitavan sellaisen.

    Mutta vielä kerran: aivan ihanaa, että on muitakin hengenheimolaisia, joilla ei etuovet ja oikotiet hiljene, vaikka tämän hetken (tai jopa loppuelämän) unelma-asunto olisikin löytynyt. Jatketaan harrastustamme samanlaisella ylpeydellä kuin mitä muuta tahansa harrastusta! 😉

    • Eveliina says:

      Hei sehän on maailman parasta! 🙂 Hauskaa kuulla tosiaan, että muillakin 🙂 Todellakin jatketaan <3

  2. Merja says:

    Hei, täällä kateellinen Tampereelta. Kyllä Helsinki on sitten ihana, merenrantoja ja vanhoja taloja.
    Meillä on kyllä järvet, mutta muutamat vanhat talot ovat ihan keskustassa, eikä niitäkään osata oikein arvostaa. Ainakaan juuri kukaan ei haluaisi muuttaa niihin. Järven rannoille rakennetaan hirveät määrät pieniä koppeja sisältäviä jättiläistaloja, ei koteja.
    Mutta onneksi saa haaveilla ja junalla pääsen nopeasti päivän mittaiselle unelmointimatkalle Helsinkiin. Lampsin pitkin Kalliota, Punavuorta, Eiraa ja Töölöä, käväisen Kaartinkaupungin osassa ja suuntaan aina välillä kupposelle merenrantaan. Saatan jopa suoda itselleni hotelliyön kaupungissa, jonka noteeraan Euroopan mittapuussa todella korkealle.

    • Eveliina says:

      Ollaan monta kertaa mietitty, että Helsinki tosiaan ei häpeä eurooppalaisille vanhoille kaupungeille yhtään – vanha Helsinki tosiaan on upea! 🙂 kaikkialla tosin jotain omalaatuista ja ihanaa, kaikissa kaupungeissa 🙂 jatketaan me kaikki haaveilua <3 🙂

  3. Tiina says:

    Kerran kuussa tulee ehkä selattua myynti-ilmoituksia kuin myös vuokra-ilmoituksia ihan jo varoiltakin kun eihän sitä voi tietää jos joku ihana koti ilmaantuisi jostain. Toki hintoja/asuntojen kokoa/kuntoa tulee myös katseltua ja vertailtua että tietää vähän edes missä mennään, on sitten joskus jotain pohjatietoa kun se oman asunnon osto tulee ajankohtaiseksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN