Mitä kuuluu?

rapussa-3

 

Kiitos hyvää. Kliseinen vastaus, mutta onneksi vastaus on jo pidemmän aikaa ollut juuri tämä. Eikä esimerkiksi “kakkaa kuuluu”, jonka eräs ystävän pikkupoika kerran minulle tokaisi kysyttyäni samaa. Vaihdoin kuluneella viikolla yhden vanhan rakkaan ystäväni kanssa viestejä (edellisistä oli kulunut ehkä vuosi!), ja huomasin taas miten vähän Facebook tai muu some oikeasti toisen olosta ja elämästä kertoo. Muutamaan pitkään viestiin mahtui molemmilta menneen vuoden suuria ja pieniä, hyviä ja kipeitä asioita, joista kumpikaan ei ollut ollut tietoinen. Niin harmi. Muutamat kuulumiset siis tähän. Ystäville, teille, itselleni, kenelle vain. Kuva tästä huhtikuun alun hetkestäni 2019.

 

Hyvinvointi?

Niinkuin tiedätte, viime vuosien vastoinkäymiset ja erityisen uuvuttavat vaiheet on takana päin, ja olen superiloinen voidessani sanoa, että voin hyvin. Vuoden vaihteessa tein todella tietoisen päätöksen viimeistellä suosta nousun sotavoiton sillä, että hoidan rutiinit ja fyysiset asiat kuntoon. Aloitin vuodenvaihteessa PT:n kanssa treenaamisen ja itse asiassa etenkin keskustelemisen. Keskityn parhaillaan ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti siihen, että hyvät elämäntavat ovat uusi loppuelämän normaali. En koe osaavani antaa tästä aiheesta muille paljonkaan neuvoja, enkä tunne varsinaista missiota tämän asian jakamiseen, joten olenkin tehnyt sen aika pitkälti itsekseni. Se on ollut ihanaa.

Olen luullut tietäväni, mitä kuuluu tehdä ja miten toimia, kun haluaa ryhdistää elämäntapansa. Aika moni päähän pinttynyt asia on kyllä ollut sittenkin vinksallaan. Aikaisempina ryhtiliikekausina olen ruoskinut itseäni aivan liikaa. Treenannut verenmaku suussa ja syönyt liian vähän. Ollut ehdoton ja asettanut aikarajan. Vaikkapa painonpudotus on itse asiassa ihan helppoa. Tarvitaan kuitenkin paljon toistoa, toistoa ja toistoa henkisellä puolella pysyvän muutoksen aikaansaamiseen.

Aikaisemmat “kuurini” on kestäneet maksimissaan tämän kolme kuukautta, joka on nyt paketissa. Tällä kertaa ajattelen oikeasti niin, että tämä on vasta alussa. Eikä sen pidä loppua koskaan. Muutos on huikea. En silti koe edes muuttaneeni paljon mitään. Syön normaaleja asioita, liikun normaalilla tavalla (joskin uudet jipot PT:n kanssa virkistää), ja nukun normaalisti. Se tässä onkin. Tämä on normaalia. Ei temppu, kuuri tai jippo.

Tietenkin vähän väliä taistelen, eikä tämä ole helppoa koko ajan. Suurinta henkistä köydenvetoa käyn joka päivä itseni kanssa sen suhteen, että tämä ei ole painonpudotusprojekti. Olen myös kärsimätön. Saan joka päivä ja viikko muistuttaa itseäni tuosta, mitä edellä sanoin: painonpudotus on helppoa. Kokonaisvaltainen muutos ei ole. Haluat jälkimmäisen, et vain ensimmäistä. 

 

rapussa-7

rapussa-5

 

Parisuhde, ihmissuhteet?

Meillä menee tasaisen onnellisen hyvin. Hitonmoiset aallot olikin, mutta ei tullut mieleenkään hypätä veneestä. Päinvastoin. Pitää mennä yhdessä syvemmälle kannen alle pakoon, ettei tyrskyt vie. Se me onneksi tehtiin. Monta verhoa aukeni silmien edestä vaikeina aikoina, näkemään myös tuskallisia asioita. En kuitenkaan ottaisi niitä verhoja takaisin, koska tämä on ollut äärettömän tarpeellista. Puhdistavaa.

Mr. on uudessa työssään joutunut paiskimaan tunteja aikalailla, ja arki-illat venyy töiden ja treenien vuoksi yleensä sinne kahdeksaan. Nukkumaan taas pyritään puoli kymmenen maissa, joten arkena ei juurikaan nähdä. Läsnäoloa on kuitenkin onneksi monenlaista. Vapaahetket on myös viime aikoina saatu pyhittää kahdestaan mökillä, ja tulevaa lomaa odotetaan ihan mielettömästi.

Ystäviä ja perhettä tulee niinikään nähtyä aika vähän. Olen kuitenkin aika hyvin hyväksynyt sen, että elämä nyt on tämmöistä. Läheisimmät kyllä tietää ja pysyy, painivat vielä pahempien ruuhkavuosien kanssa siellä monet itsekin. Suunnitellaan vapuksi tupareita, jonne toivottavasti saadaan mahdollisimman moni ystävä, jota ei olla nähty pitkään aikaan.

Huomenna lauantaina mennään myös vanhempieni, veljeni ja meidän puolisoiden kanssa Turkuun teatteriin ja syömään. Tätäkin manööveriä on suunniteltu puolitoista vuotta, vaikka kyseessä on vain meidän perhe! Kyseessä on oikein ihmissuhteiden superpäivä, sillä ennen teatteriin menoa mennään todella pitkästä aikaa yhden ihan läheisimmän ystäväni luona käymään, ja viettämään vähän etukäteen meidän kummipojan synttäreitä. Me ollaan reissussa oikeana juhlapäivänä.

 

rapussa-11

rapussa-10

 

Työ?

Töissä menee parhaillaan todella hyvin. Syksy tosiaan oli niin hektistä, että aloin voida vähän huonosti. Vuodenvaihteen pysäytys koski siis kokonaisvaltaista hyvinvointia, työtäkin. Jo vuosi sitten kirjoitin siitä, että 75% riittää. Mutta koska suorittajan suunnanmuutokset on vaikeita, tämäkin on ollut ja tulee vielä olemaan pitkä tie. Olen kuitenkin tänä vuonna saanut asian kulmasta oikeasti otetta, joka ei ole lipsunut. Olen muuttanut kaikessa hiljaisuudessa omaa asennettani ja toimintatapojani mailan puristamisen suhteen, ja se on auttanut. Pidän rajoistani kiinni ja raivaan tilaa vapaa-ajalle. Se on ollut kaikkein tärkein oppi. Eikä ole kuulemma edes näkynyt töissä. Toisaalta tietenkään ei, koska teen työni edelleen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Käännös ja priorisointi on tapahtunut vain omassa päässäni.

Vaalivuosi tuo työhöni omanlaistaan pöhinää, mutta jotenkin me ollaan oltu siihen nyt hyvin valmistautuneita. Ei ole paniikkitunnelma lainkaan, ja kaikki jotenkin rullaa. Käytiin myös läpi tiimin sisällä pienimuotoinen johdettu prosessi parempaan työhyvinvointiin, ja voi pojat se teki hyvää. Sote-uudistuksen kaatuminen vaikutti työhöni jossain määrin paljon, ja hetken aikaa oli aika tyrmistynyt olo. Edelleen olen ensimmäistä kertaa elämässäni tosi pettynyt päätöksentekoon Suomessa, mutta alan myös ymmärtää metsää puilta.

 

rapussa-2

rapussa-12

 

Mikä on parasta just nyt?

Valo! Kevät! Hyvä fiilis!
Se, että lähdetään KYMMENEN päivän kuluttua Kaliforniaan ja Arizonaan!
Se, että jaksoin siivota kotona jo viikolla.
Se, että meillä voi nykyään katsoa telkkaria sängystä, koska siirrettiin tarvikkeet sinne. Olohuone odottaa uutta telkkaria, sillä uuden tv-tason myötä vanha vietiin mökille.
Proteiinipuddingit. Suklaa-kookoksen makuiset, pahassa koukussa.
Suits! Aah, aina vaan. Kunpa se ei koskaan loppuisi.
Perjantai!
Bloggaaminen! Haluaisin kuvata paljon enemmän asuja taas, ja puhelimessani on iso albumi kuvia, joita olen nappaissut jossain hississä tai eteisessä muistutuksena siitä, että kyseisen asun voisi kuvata joskus blogiin. “Joskus” on kuitenkin näemmä varsin venyvä käsite.
Hyvät kyykky- ja maastavetopainot.

 

rapussa-4-side

 

Mikä ärsyttää?

Nyt onkin poikkeuksellista kyllä meneillään sen sortin ärsyyntyminen, etten ole hetkeen ollut tällaisessa tunnetilassa. Olen niin raivoissani, että sydän hakkaa, naama punoittaa, ja tekee mieli huutaa kovimmilla desibeleillä, mitä kurkusta lähtee. Nimittäin meidän taloyhtiö ei nyt salli meille minkäänlaista meidän oman takapihan ehostamista. Meidän pihalla on pari hassua, sammaloitunutta ja maahan painunutta laattaa, ja loput pihasta on multaista maata, jossa ei kasva mitään, ja epätasaista epämääräistä sammalta. Meille on koko vuoden annettu ymmärtää, että tottakai pihan laatoittaminen onnistuu. Olisimme siis tehneet ja maksaneet tämän tietysti itse. Toimme viime viikonloppuna mökiltä jo auton, kottikärryt, lapioita, kangasta, rautakangen, vatupasseja ja mitä kaikkea. Taloyhtiö on kuitenkin äärimmäisen, siis  ä ä r i m m ä i s e n  vanhanaikainen, tapoihinsa uurtunut ja vastahankainen KAIKKIEN muutosten kanssa. Etenkin eräs hallituksen jäsen. Näinollen hallitus päätyi maanantaina siihen, että mitään ei saakaan tehdä.

Eilen konklaavi kävi meidän pihalla kahden isännöitsijän (en vieläkään tiedä, mihin heitä nyt tässä tarvittiin) kanssa. En ole varmaan koskaan ollut noin epämiellyttävässä tilanteessa. Yritän työkseni taivutella vastahankaisia ihmisiä oman ajatukseni taakse, mutta tuossa tilanteessa menin ihan lukkoon. Olin niin tyrmistynyt siitä näytelmästä, etten tiennyt mitä sanoa. Nielin raivoa, itkua ja huutamisen halua parhaani mukaan tilanteessa, jonka en ole koskaan kuvitellut olevan mahdollinen. Esimerkiksi minun IKÄNI kyseenalaistettiin sen suhteen, onko minulla kykyä ymmärtää se, että ei mitään laattoja tarvita pihakalusteiden alle, vaan ruokapöydän voi ihan hyvin laittaa sen mullan ja sammalpaakkujen päälle. Koska HÄNKIN tekee mökillään niin, eikä ole KOSKAAN tullut mieleenkään mikään PIHAN KIVEÄMINEN. Kyllä, olen siis liian nuori ymmärtämään sitä, että kalusteet pysyvät paremmin kovalla maalla kuin kuravellissä.

Suurin syy vastahankaisuudelle on kuitenkin se, että ylimmistä kerroksista näkyisi sitten ikävästi meidän piha erilaisena kuin muut. Voin kyllä ymmärtää yhteneväisyyden tarpeen, mutta tässä tapauksessa muutos olisi ehdottomasti parempaan. Kellariasuntojen pihat on kaikki samassa karseassa kunnossa. Siksi, että omistajat ei käytännössä ole asuneet niissä vuosikymmeniin! Jos edes yhden siistisi, tulos olisi varmasti parempi. Lisäksi näiden kellariasuntojen pihat on kaikki todella kapeita, ja yläkerrosten ikkunoista saisi tosissaan roikkua, että päätyisi näitä pihoja edes näkemään.

Saatiin kuulla myös sellainen perustelu meidän tyrmäämiselle, että EMME ME MISSÄÄN NIMESSÄ SALLI mitään pihakalusteita tänne pihoille, koska MISSÄ te niitä oikein SÄILYTTÄISITTE talven! Ööh, mitä?

Tilanne on siis nyt se, että nämä sikarikkaat papparaiset, jotka itse omistaa ne heitteillä olevat muut pihat JA katsovat niitä yläkerran satojen neliöiden lukaaleistaan, eivät anna meidän käyttää meidän omaa pikkiriikkistä pihaamme ollenkaan. Piha kun on käytännössä käyttökelvoton mullan ja sammaleen vuoksi.

Mulla ei mene juuri koskaan yöunet tai ruokahalu. Oikeasti muistan sellaista tapahtuneen ehkä kaksi tai kolme kertaa elämässäni. Nyt niin kävi. En syönyt torstaina mitään, en saanut unta, ja sitten ja heräsin yöllä yhdeltä raivooni. Valvoin viiteen, ja kirjoitin hallitukselle vielä kerran kirjettä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin todella ylpeä. En huutanut, enkä raivonnut, vaan kutsuin ne pirulaiset vielä meille teelle päivän päätteeksi. Vähän helpotti sentään se, että peittosin papat Helsingin historian tuntemuksessa. Ystävällisesti, tietenkin.

Kohta kyllä päättyy pinna. Sota ei ole ohi, gubbet.

 

rappu

 

Mitä odotan?

Lomaa, voi lomaa! Ihan hirveästi lomaa! Varattiin viimein Vegasista hotelli, ja vielä on muutamalle yölle hotelli matkan varrelta varaamatta. Voi olla, että jätetäänkin se niin. Odotan niin kovasti lentokoneeseen astumista, matkaa, maahan saapumista, sen ilman hengittämistä, ihania lomavaatteitani, huoletonta päämäärätöntä ajamista, Vegasia, ruokaa, yhdessä oloa tietenkin kaikkein eniten.

Ja kesääkin olen alkanut jo odottaa. Ihanaa kesää ja kesälomaa.

Vapputupareita.

Tätä sunnuntaiaamua kotona.

 

rapussa-15

14 comments so far.

14 responses to “Mitä kuuluu?”

  1. Päivi says:

    Onpa kertakaikkisen kalkkiintunut ja hämmästyttävän ajattelematon hallitus teidän talossa! Kai olet yrittänyt esittää jotain suunnitelmaa paperilla heille, että pysyvät näkemään mitä tekisitte. Uskoisin että osaisitte tehdä talon henkeen sopivan suunnitelman ja se voisi innostaa muitakin laittamaan pihaansa kuntoon! Itsekin uusia asuntoja myyvänö varoitttelen kyllä esim. riviraloyhtiöissä, ettei mitään 50 neliön terassia saa tehdä ilman kysymättä lupaa taloyhtiöltä, mutta…. Te osaatte tehdä talon henkeen sopivan takapihan laatoituksen, uskon ihan varmaan. Vielä kun ne vanhat uskois sen ja anttais teidän parantaa pihan ulkoasua. Siitä esimerkistä muutkin voisivat innostua! Ymmärrän ton sun ärsyyntymisen, mutta selvisit jo voittajana siltä osin, että et mitenkään provosoitunut ja antanut takaisin, Tsemppiä taistoon, älkää luovuttako eli samoin kuin ette luovuttaneet tuon asunnonkaan suhteen silloin….

    • Eveliina says:

      Argh, älä! Ollaan joo, jo ensimmäisten ehdotusten mukana oli kuvat suunnitelmistamme, mutta ei… Meillä on nyt kompromissi tässä toivottavasti viriämässä. Ja tuohan se harmittaakin, kun me (ainakin omasta mielestämme…!) halutaan nimenomaan kunnioittaa taloa, ja päinvastoin pitää siitä huolta eikä pilata sitä. Siksi harmittaakin, että yhtenäisyys on aina parempi, vaikka se sitten olisi yhtenäisen ränsistynyt… 🙁 Kiitos tosi paljon tsempeistä!

  2. Hanna says:

    No joo, aika erikoinen toi talonyhtiö kyllä! Ärsyttävää.. Ja hei, täällä ootetaan asukuvia kovasti! Mua ei yhtään haittaisi, vaikka ois ihan vaan niitä puhelinräpsyjä, vaikka toki ymmärrän että itse haluat harkitumpia kuvia 🙂

    • Eveliina says:

      Ah, niinpä! Ja oi jee, kivaa! Tältä viikonlopulta onkin jo kahdet plakkarissa ja lomalta suunnittelen ottavani kuvia joka päivä! 🙂 Joten tulossa on! 🙂

  3. Noora says:

    Kiitos taas ihanasta tekstistä ja kuvista. Olet aina niin tyylikäs. Ja toivottavasti voitatte guppet ja saatte laitettua pihan kuntoon.

    • Eveliina says:

      Kiitos Noora hirmu paljon! <3 Ihana kuulla 🙂 No äläpä, sitä mekin toivotaan.

  4. Janica says:

    Ärsyttäviä noi taloyhtiön tyypit! Mua ärsyttää erityisesti siksi, että olen itse käynyt nyt talvella omaa pientä taistelua meidän isännöitsijää ja taloyhtiön hallitusta vastaan… ärsyttäviä setiä sielläkin… murrr! Ja siis vaikka esim työelämässä en ikinä koe olevani alakynnessä / huonommassa asemassa siksi, että olen nainen, niin tässä omassa jutussa tuli kyllä sellainen olo… että ihan mitä tahansa sanon niin minut torpataan (koska olen nainen? Suht nuori?). En kyllä mikää rakennusten / taloyhtiöiden asioiden expertti olekkaan, mutta yleisellä järjelläkin voin sanoa, että ei noiden setienkään perustelut ja argumentit kovin järkeviä olleet. Ja samaa olen huomannut aiemminkin isännöitsijän kanssa. Raivostuttaa täälläkin niin paljon että… no nyt olen koittanut unohtaa asian.

    Toivottavasti te saatte asianne läpi! Koska todellakin teidän kuuluisi saada fiksata teidän piha. Tai sitten sanot, että taloyhtiön budjetista kustannetaan kaikkien pihojen kunnostus, koska ei ole soveliasta että arvokkaan talon annetaan rapistua! Tsemppiä!

    • Eveliina says:

      Äh älä muuta sano >:/ Voi ei säkin! Tätä on kyllä liikkeellä, kaikissa taloyhtiöissä aina ja kaikkialla. Sillä mä lohduttaudun. Aina on jotain. Mulla oli samanlainen fiilis. No, täällä kyllä kaikkea uutta tunnutaan vastustettavan. Ja just näin, helppo on löytää lait, paperit ja säännöt, ja kaikki muu perustelu on ihan kenen tahansa järjellä kerrottavissa! Yhtiön säännöt tosiaan ei anna meille varsinaista hallintaoikeutta (joka oikeuttaisi muokkaamaan pihaa ns. omin luvin), jolloin kääntöpuoli on juuri tuo: taloyhtiön pitäisi sitten maksaa kaikkien pihojen kunnostus! Ongelma vaan on juuri se, että muut eivät juuri käytä pihojaan, joten kiinnostusta fiksaamiseen ei ole kellään muulla paitsi meillä… Kiitos tsempeistä, sitä todellakin tarvitaan! Ja tsemppiä myös sulle!! Älä luovuta!

  5. Outi says:

    Voi ei mitä porukkaa. Yhtiöjärjestyksessä ilmeisesti sanotaan, että pihat ei ole huoneistojen hallinnassa tai jotain muuta rajoittavaa? Jos mitään kiinteitä muutoksia ei saa tehdä, niin ostakaa kosteudenkestävä matto polypropeenia tms. Sitä ei voi tulkita rakenteelliseksi pysyväksi muutokseksi. Esim. Vekellä on kivoja. Tai voisihan sitä noiden vanhojen kiusaksi laittaa jonkun oikein värikkään, kuten Ikean Sommar-raitamaton. Siihen päälle sitten pieni pöytä ja tuolit, jotka voi tarvittaessa nostaa sisään ettei ole ”pelkkiä ulkokalusteita”. Tsemppiä!

    • Eveliina says:

      Joo yhtiöjärjestyksessä ei sanota siitä mitään, jolloin tilanne on yhtiön hallinnassa, eikä meillä virallista sananvaltaa. No hei joku sanoikin, että pistäkää piha täyteen puutarhatonttuja, oishan sielläkin ruoho alla 😀 mutta jotakin tässä nyt kehitellään..! 🙂

  6. Anonymous says:

    Voi mikä harmi! Tsemppiä, jospa asia vielä kuitenkin etenee.
    Vaikka olet superihana, suloinen ja kaikkea, ja tykkään hulluna blogistasi, pieni ilkimys olkapäälläni kuiskii että jotenkin olen saanut käsityksen sinun ajavan työssäsi juuri tuon kansanosan asioita joiden talossa ja parissa nyt asut? Joten..sitä saa mitä tilaa. 😉 <3

    • Eveliina says:

      No vähän paremmalta näyttää tänään, kiitos kovasti! 🙂 Heh, mutta en kyllä aja huonoja käytöstapoja ja epäoikeudenmukaisuutta työssäni tai missään muuallakaan…!

    • Eveliina says:

      Ja ps. ei saa jäädä sellaista kuvaa, että allekirjoittaisin myöskään tätä viittaustasi tiettyyn “kansanosaan”. Koska en. En ole koskaan kertonut suoraan työstäni, joten ymmärrän paljon jäävän arvailujen varaan. Mutta ei kannata.

  7. Eveliina says:

    Anonyymi laittoi kommentin viitaten erääseen henkilöön, jolla olisi yhteyksiä meidän taloyhtiöön. En nyt julkaise tuota kommenttia, enkä voi anonyymille privaatistikaan vastata, joten vastauksena tässä, että en tunnista keneen siinä viitattiin. Eikä sen nyt niin väliä, kiitos apuvinkeistä, kyllä tämä tästä on selkiintymässä 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN