Parasta tällä viikolla

tuomiokirkko-8

 

Ajattelin kokeilla viime postauksen voimaa tähänkin: kiinnittää huomiota vain positiivisiin asioihin. Olen nimittäin ollut tällä viikolla tosi huonolla mielellä. Kaikki on ketuttanut, ja olen pahasti epäillyt tulevani hulluksi. Voimat on tuntuneet olevan ihan vähissä, vaikka mitään syytä ei ole. Olen herännyt pahalla päällä, mennyt nukkumaan pahalla päällä, ja siinä välissä saanut hoidettua työt kyllä niin, että kukaan ei kärsi. Kotona kylläkin. Ei tarvita kuin yksi yksinäinen ratikkamatka töiden välissä, kun jo taas on alkanut jokin surettaa. Ja nimenomaan vetämään mieltä matalalle, ei sinänsä kiukuttamaan. Tarkkailen tilannetta vähän pelokkaana siltä varalta, että tämä jakso on vain vienyt liikaa voimia, jotka ei normaalielämällä palaudu.

Normaalielämä sekin on tällä hetkellä sellaista, että saatiin esimerkiksi sovittua yhden parhaan ystäväni kanssa näkeminen kolmen ja puolen viikon päähän siitä, kun alettiin oikein tosissaan etsiä sille aikaa. Samaa mietin, kun lähdettiin nyt viikonlopuksi mökille. Joudutaan aina pyytämään jommankumman vanhempia hakemaan meidät juna- tai bussiasemalta Salosta, jotta voidaan hakea auto, jolla jatkaa matkaa mökille. Liian usein istutaan jo bussissa matkalla Helsingistä Saloon, kun vasta tajutaan pyytää: voisitteko tulla tunnin päästä hakemaan? Aina ne voi <3

Mutta siitä havahduin ajattelemaan, että meidän arjessa tuollaista tilannetta ei voisi koskaan olla. Minkään viikon mikään päiväni ei ole sellainen, että meille voisi soittaa että hei, tekisitkö tunnin päästä jotakin, jota et ole kalenteroinut kuukautta ennen? En voi. Joka päivä on jotain, aamusta iltaan, kunnes on kiire nukkumaan. Ei okei.

Toivon kuitenkin, että tämän viikon huono mieli on ollut jotakin normaalia. Viikonloppu on tuntunut huomattavasti kevyemmältä, ja viikkokin oikeasti sisälsi kerrassaan hyviä asioita.

 

tuomiokirkko-10-side

 

Flunssa on hellittänyt

Viikon takainen flunssa meni käytännössä ohi sillä yhdellä kamalalla päivällä. Alan oikeasti uskoa sinkkiin, jota niin monet suosittelee. Liityn joukkoon: sinkin vetäminen kaksin käsin flunssan alkaessa ja kestäessä oikeasti lyhentää sen kestoa. Olen silti joutunut ottamaan pakkia treenien suhteen, joka on kyllä harmittanut aivan mielettömästi. Mutta ei mennä nyt siihen.

 

tuomiokirkko-12

 

Naisverkoston ilta

Vuosi sitten kirjoitin, kuinka olin saanut nuorilta naisministereiltämme kutsun naisverkoston aamiaiselle, ja miten innostava aamu olikaan. Nämä ministerit eri puolueista olivat saaneet ajatuksen kutsua naisia kaikilta aloilta yksinkertaisesti verkostoitumaan ja inspiroitumaan toistensa tarinoista. Näitä Smolnassa järjestettyjä aamiaisia oli tietääkseni viisi tai kuusi, ja nyt kaikki niillä olleet kutsuttiin vaalikauden päättäjäisiksi, ystävänpäivän kunniaksi ja jälleen kerran verkoistoitumistarkoituksessa Säätytalolle.

Huh jälleen kerran, mikä tilaisuus. Kaikki oli alunperin kutsuttu tietyllä tavalla työnsä ja taustansa vuoksi. Silti nuo tilaisuudet onnistuivat olemaan rooleista riisuvia. Tilaisuuteen ei tarvinnut mennä asiantuntijana, ei osaajana, ei piinapenkkiin, ei osoittamaan, ei puolustamaan, ei mitään muuta kuin kysymään hei, kuka sinä olet? Ja kuulemaan vastaukseksi mahtavia tarinoita puolustusvoimista, kirkosta, nuorten työllistämisestä, oopperasta, työmarkkinoista, pakolaisnaisten tilanteesta, tai mistä ikinä vierustoveri olikaan. Samassa omakin tarina jotenkin liikahti tylsiltä uriltaan, kun joku muu sen sanoi: vau, oletpa tehnyt hienoja juttuja.

Ihailen näitä kahta nuorta ministeriämme niin työssään kuin siviilissäkin huikean paljon, ja jo yksin heidän kanssaan keskustelu tuo aina valoa. Kun ympärillä vielä oli nämä kymmenet muut naiset, suoraan sieluun mennyt musiikkiesitys ja tasavallan presidentin puoliso rouva Haukio – kaikki yksinä meistä, naisista yhdessä tässä elämässä ja tässä yhteiskunnassa, omalla tavallaan rakentamassa, olo oli kipristävän kiitollinen.

 

tuomiokirkko-18

 

Bohemian Rhapsody

Taisteltiin kumpikin ystävänpäivänä tiemme ulos töistä jo viideltä, ja paettiin leffaan. Viimeiseen asti oli epävarmaa, pystytäänkö tekemään se, mutta livistettiin kuitenkin. Ja mikä sykettä nostattava, upea elokuva olikaan kyseessä. The Queen -yhtyeen ja Freddie Mercuryn tarinan kertova Bohemian Rhapsody. Tiedättehän jo minut: kaikki on joko MIELETÖNTÄ tai HIRVEÄÄ. Tämä oli mieletöntä. Täydellistä, tekisi mieli sanoa.

A Star Is Born oli huikea elokuva sekin, jos nyt pitää näitä hypetettyjä asettaa vieretysten, mutta Bohemian Rhapsodyssa oli jotakin vielä vahvempaa. En ole koskaan seurannut musiikkia millään tavalla, enkä tiedä artisteista tai kappaleista yhtikäs mitään. Olen tiennyt, että Mr. on nuorempana seurannut paljonkin, mutta olipa jotenkin ihanaa ystävänpäivänä, 15 vuoden jälkeen huomata toisesta jotakin todella uutta. Miten hän luetteli Queenistä ja Mercurystä vaikka mitä, kertoi miten mikäkin biisi oli syntynyt ja mikä oli kuulostanut parhaalta itse rakennetuissa kajareissa ja bassoissa teininä. Teatteri oli täynnä, mutta viistosti edessämme istunut isokokoinen, vanhempi mies kiinnitti huomioni. Hän itki, kun mieskumppaninsa kotiin tuoneen Mercuryn isä viimein halasi poikaansa.

 

tuomiokirkko-15

 

Suits

Kaipaan koko ajan kirjaa tai sarjaa, johon jäädä koukkuun. Toisiin maailmoihin sukeltaminen niiden kautta nollaa oloa typerryttävän hyvin. Kirjana meneillään on Sapiens, joka on ihan ookoo, mutta sarjaa ei ole ollut maisemissa tosi pitkään aikaan. Kipeänä ollessa oli pakko juntata itsensä sohvalle koko päiväksi, ja halusin viimein löytää jotain oikeasti hyvää. Jostain syystä dissaan usein todella suosittuja sarjoja, mutta se nyt on ihan typerää. Ei ne ole syyttä suosittuja. Menen kaikissa muissakin asioissa ihan nöyrästi lauman mukana, joten ketä oikein yritän huijata. Näpyttelin siis Netflixistä Suitsin, ja olin jo pilotissa aivan myyty. Lämmin peitto, ruokaa ja Suits on olleet iltojeni pelastus.

 

tuomiokirkko-5

 

Viikonlopun ilmat mökillä

Tulin tänne taas vastentahtoisesti. Olisin halunnut jäädä kotiin, kuten aina. Minua tuskastuttaa mökiltä puuttuva raha, sen hidas eteneminen ja tämä matkanteko, toisten nurkissa vapaapäivien viettäminen. Tiedättehän, marisen näistä samoista nykyään aina. Yritän kuitenkin purra hammasta, ja löytää täältä jotakin hyvää. Ja onhan täällä, tietysti. Nämä ilmat nyt ensinnäkin. Kaunis meri, hiljaisuus. Meidän kaunis kaunis oma paikka, joka tulee lilliputtiaskeleen näinäkin päivinä valmiimmaksi. Se, että saatiin edistettyä vaikeita sisäpintavalintoja edes ihan hiukan. Bagar Bengtin käsittämättömän hyvät laskiaispullat! (En tosin olisi saanyt syödä sellaista, koska paremmat elämäntavat, ja koska treenit on jääneet parilta viikolta sairastelun vuoksi. Ei voi mitään.) Ja päästiin tänne kunnon autolla, kun appivanhemmat lainasivat heidän meiltä vuosia sitten ostamaansa kivaa autoa. Ei tarvinnut liukastella kuormurilla.

 

tuomiokirkko-21

 

Ihana viikko siis, oikeastaan. Tiedänhän minä sen. Mieleni ei vain aina suostu sitä sillä hetkellä näkemään, eikä siitä pääse pakottamalla eroon.

 

tuomiokirkko-22-side

tuomiokirkko-17

tuomiokirkko-2

Repeat knit
Uniqlo jacket
Tiger of Sweden coat
Angelo Bervicato shoes (Zio)
Givenchy bag
Filippa K scarf
Cos beanie

 

18 comments so far.

18 responses to “Parasta tällä viikolla”

  1. Riitta says:

    Hei kuule, oletko katsonut tanskalaista Vallan linnake -sarjaa? Itse olen ihan koukussa! Löytyy Areenasta, Kertoo naispääministeristä, politiikasta ja hänen perheestään. Suosittelen!
    Terveisin
    Riitta

  2. Karoliina says:

    Pakko sanoa, että välillä sun tekstejä tekee pahaa lukea. Juuri työ kiire ja pakko tehdä kaikkee ilman sitä omaa rauhoittumisaikaa tekee pahaa. Haluatko oikeasti elää tuolla tavalla joka päivä?

    Ja tämä ei tarkoita ettenkö tykkäisi blogistasi! Olen vain huolissani, että kuinka kauan pystyt jatkamaan tota tahtia.

    Toivottavasti elämäsi rauhoittuisi ja pystyisit relaamaan!

  3. Helena says:

    Ajattelin tulla kommentoimaan samaa kuin Karoliina. Olet(te) saaneet hurjan paljon aikaan viime vuosina, ja uskon, että edes kaikki aikaansaannos ja meneillään oleva asia ei ole päätynyt blogiin asti. Asioita on ihana saada valmiiksi, mutta onko se se tapa, miten haluaa elää? Että viimeiset vuodet on mennyt oman jaksamisen äärirajoilla eikä perusarjesta pysty nauttimaan väsymyksen takia?

    Tunnistan samoja asioita itsessäni, sen takia tekstisi herättelikin. Myös meillä on takana viimeisen 2-3 v aikana sekä mun ja miehen opiskelu ja kokopäivätyö-kombo, yksi täysremontti ja yksi uuden asunnon ostoprosessi(tähän ei onneksi tarvinnut tehdä mitään remontteja). Lisäksi vielä pari menetystä lähipiirissä. Nyt alan itse huomaamaan, että oma lautanen on liian täysi ja olen ollut pitkään äärirajoilla. Väsymyksestä ei pääse yli ja mieli on matalalla, en halua nähdä kavereitakaan koska se tuntuu niin kuormittavalta. Ei ole mistä antaa joustovaraa, ja tähän haluan itse nyt muutosta.

    Toivon, että elämäänne löytyy tasapaino ja kyky sanoa ei ja rauhoittua (jos vaan itse tätä haluatte, koska omasta ajattelustahan kaikki lähtee).. Niin helppoa ajautua siihen kuplaan, että koko ajan on kiire eikä pysty, eikä tarvitse pysähtyä.
    Tarkoitus oli siis lähinnä ilmaista huoleni. Hyvää kevättä ja kiitos, että kaiken tämän keskellä olet jaksanut tuottaa niin huikeaa sisältöä tänne blogiinkin. <3

    • Eveliina says:

      Kiitos Helena tästä kommentista. Olet(te) oikeassa, ja tiedostan sen tosi hyvin itsekin. Siksi näitä ääneen pohdinkin… Ongelma on siinä, että en / emme tee mitään epämieluisaa. Kaikki asiat, joita paletissa on, on sinne kovasti kaivattuja ja haluttuja, itse hankittuja. Jokainen niistä antaa jotain niin paljon. Luopuminen on siis tosi vaikeaa. Mutta tätä täytyy tosissaan seurata.

      Kiitos kovasti, samaa toivon sinulle <3 Ihana kuulla, että pidät blogista! 🙂

    • Helena says:

      Ymmärrän, että luopuminen on vaikeaa jos tekeminen on oikeasti kivaa ja siitä tykkää. Tekstistäsi kuitenkin paistaa se, että se kiva tekeminenkin kuormittaa, minkä takia kommentin kirjoitinkin. Jokainen meistä kestää erisuuren määrän menoa ja kaipaa rauhaa ja yksinoloa, niinhän se on.
      Kaikkea hyvää kevääseen!

    • Eveliina says:

      Olet ihan oikeassa…! Kiitos, samoin sinulle 🙂

  4. Hanna says:

    Mustakin on tullut jotenkin huomaamatta se tyyppi, joka ei voi tehdä enää mitään spontaania vaan kaikki ystävät pitää kalenteroida sinne kolmen viikon päähän.

    Ja sit kun se treffipäivä koittaa, tekisi mieli mennä suoraan kotiin, eikä energia riitä ystävän kuuntelemiseen, vaikka just siitä loppujen lopuksi sais energiaa. Ainakin kesällä, talvella kaikki tuntuu niin paljon raskaammalta.

    Naisverkostotilaisuus kuulosti siistiltä ja superia, että semmoinen verkosto on! Toivottavasti itsekin pääsee tuollaiseen joskus 🙂

    • Eveliina says:

      Ah, niinpä!! Juuri minun ajatuksiani! Ehkä meidän pitää vaan myöntää se, ja yrittää antaa olla silloin, kun ei jaksa. Luopua edes jostain. Mutta se on niin, niin vaikeaa! Tosi paljon tsemppiä meille <3 Verkoston tapaamiset oli tosiaan aivan huippuja! 🙂

  5. Anni says:

    Moikka!

    Oli pakko kommentoida pitkästä aikaa. Jäin pohtimaan tuota, kun kerrot, että teille ei voisi soittaa “tuletteko hakemaan tunnin päästä” … Itse olen aika itsekäs ajan suhteen, joka jää työpäivän jälkeen käytettäväksi tai viikonlopuista puhumattakaan..Pidän ajasta omien ajatusten kanssa ja tarvitsen omaa aikaa ulkoilla, lukea blogeja, klikkailla instassa, googlettaa kauniita laukkuja ja joskus käydä kuntosalilla ja vain ajatella asioita jne siis omaa aikaa. 🙂

    Onko sinulla joka arkipäivälle jotain töiden jälkeen jotain kuukaudeksi eteenpäin? Huh, kuulostaa hurjalta! Vaikka asiat olisikin kivoja, mutta nyt jarrua nainen! 😉

    Olet edelleen huikea esikuva ja blogiasi on mukava lukea! Lisäksi Instagram-tilisi on aina, niin inspiroiva kuvien kauneudella ja esteettisyydellä. 🙂

    Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle! <3

    -Anni

    • Eveliina says:

      Moikka Anni! Olet ihan oikeassa. Minäkin tarvitsen tuollaista aikaa paljon, onneksi sitä edes jonkin verran on. Ei nyt ehkä kuukaudeksi eteenpäin joka ilta, mutta ei kovin paljon puutukaan… Eikä ne kaikki toki ole “pakollisia” tai jollakin lailla epämieluisia – päinvastoin! Sehän se ongelma onkin – en halua luopua kirjakerhon tapaamisesta, treeneistä, tai muusta työpäivän päälle sovitusta, vaikka se kuormittaisikin. Kiitos tosi kovasti tästä, ihanaa kevättä sinullekin! 🙂

  6. M says:

    Hei!
    Ymmärrän tuon tavan elää. Se jää jollain tapaa päälle ajatuksesta, että käy koulut, mene lukioon, sieltä yliopistoon, tee gradu ja valmistu, saa työpaikka saa vakityöpaikka, etene uralla, osta asunto ja auto mene naimisiin jne. jne. Eli suorita elämää ja tee kaikki aina hyvin voimia säästelemättä. Tavoitteellisuus on niin iskostunut meihin, että sitten kun olet ns. perillä, emme osaa nauttia saavutuksista vaan olemassaoloamme edelleen määrittää elämän suorittaminen ja taas uudet loputtomat tavoitteet. Emme osaa vain olla ja haalimme ympärille lisää täytettä uusien tavoitteiden muodossa. Oravanpyörä! Onneksi siitä voi jokainen hypätä pois. Tai vaihtoehtoisesti ainakin voi hiljentää tahtia. Mitä tapahtuisi jos noin tekisi? Vastaus: ei yhtään mitään:) Saattais vain ehkä olla hiukan onnellisempi.
    Aurinkoisia päiviä!

  7. MD says:

    Meillä on aina olleet arki-illat töiden jälkeen pääosin menoista vapaita. Osin varmaan koirienkin vuoksi, kun niiden luokse on pitänyt kiirehtiä vähintään jomman kumman. Mutta osin myös siksi, että usein työt ovat kuitenkin venyneet sen verran, että eipä niihin arki-iltoihin olisi juurikaan mitään menoja enää mahtunut, etenkin nuo karvakaverit huomioiden. Vaikka viikolla ei ole kauheasti ehtinyt nähdä kavereita ja viikonlopuille onkin ollut ihana sitten sopia ohjelmaa, niin silti olen huomannut, että kaipaan kovasti myös niitä vapaita viikonloppuja, kun ei ole mitään sovittua/kellonaikaan sidottua menoa. Nyt olen äitiyslomalla ja arki on erilaista, vaikkakin yllättävän kiireistä kuitenkin, etenkin kun miehen työreissut vielä välillä hieman ”sotkevat” arkea. Vaikka olen super onnellinen ja kiitollinen siitä, että on menoja ja pääsee näkemään ihmisiä pelkän kotona istumisen sijaan, niin ehdottomasti tarvitsen (ja samoin tuo naperokin varmasti) myös niitä kotipäiviä.

    Olen monesti ihmetellyt, että miten toiset jaksavat tehdä niin paljon vielä työpäivien jälkeen. Tässä tullaan siihen, että olemme niin kovin erilaisia, ja toisille se on sitä normaalia arkea ja toiset voimaantuvat ja palautuvat paremmin silloin, kun töiden vastapainoksi on mukavia menoja. Siinä, missä toista ihmistä kova tahti hengästyttää, niin toiset nimenomaan tarvitsevat sitä aktiivista tekemistä voidaakseen vapaasti hengittää. Varmasti kuulut enemmän tähän jälkimmäiseen kastiin, vaikka nautit myös siitä rauhallisesta kotoilusta. Niinpä ymmärrän, että menojen karsiminen ei ole niin yksinkertainen ratkaisu kuin miltä se saattaa vaikuttaa. Ehkä kuitenkin on hyvä tiedostaa, että meillä on erilaisia kausia ja joskus on aktiivisimmankin mimmin painettava jarrua, jotta jaksaminen ei lopu kesken. Olet aiemmin sivumennen viitannut huoliin, joita teillä on viime vuonna ollut, ja varmasti sekin osaltaan on vaikuttanut asiaan. Samaan aikaan kun huolet ovat vieneet voimia, ovat ne kivat tekemiset ja asiat olleet hyvää vastapainoa ja tukeneet omalla tavallaan jaksamista. Nyt, kun ymmärtääkseni huolet onneksi alkavat olla takana päin, niin voi ehkä olla aikakin varastaa niitä vapaita hetkiä yksi tuolta ja toinen täältä ja hengähtää hieman. Ehkä on parempi luopua jostain menoista hetkeksi, vaikka ihan yksittäisiä kertoja, jotta ei tulisi tilannetta, että joutuu luopumaan jostain pidemmäksi aikaa voimien loppuessa. Pienellä karsimisella voi olla iso merkitys eikä silloin kuitenkaan tarvitse liikaa luopua siitä, millainen ihminen on.

    Kovasti tsemppiä sinne! Nyt kun asia on jo sinulla kovasti pohdinnassa, niin ihan varmasti se tämän hetken oikea tasapaino vielä löytyy! <3

    • Eveliina says:

      Oi kiitos paljon tästä pitkästä kommentistasi ja ajatusten jakamisesta! Se on juuri näin, tarvitsemme erilaisia asioita… Olet oikeassa monessa muussakin kohdassa. Suuri kiitos sulle, ja tosiaan näin mäkin olen ajatellut: ainakin tässä olen hoksannut miettiä asiaa. Paremmin jo 🙂

  8. H says:

    Lueskelin tekstejäsi. Aina yhtä ihana blogi.
    Mutta alan ihmisenä suosittelen, että otapa yhteyttä työterveyteesi. Jos olet koko ajan väsynyt, niin olisko syytä tarkistaa muutamat labratkin esim.rautavarastot ja kilpparit sekä b12-vitamiini? Väsymyksen tunteesta voi keskustella myös ammattilaisten kanssa. Työterveyspsykologilla voi olla näkökulmia asioihin. Välillä ulkopuolisen tahon näkökulmista voi olla apua oman elämän jäsentämiseen.
    Näkisin, että et vaan voi jatkaa noin. Vaikka aikaa ja voimia vievät asiat olisivat kivoja, niin niitä voi olla liikaa kerralla. Niitä voi elämässä jakaa pidemmällekin aikajanalle.
    Jos olisin läheisesi, olisin huolissaan 😉 Pidä huolta itsestäsi.

    • Eveliina says:

      Kiitos Hilla paljon kommentistasi. Olen miettinyt tätä paljon, ja aion näin tehdäkin. Kiitos <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN