Ihan tavallinen mökkiviikonloppu

mokki-13

 

Näitä toisiinsa sotkeutuvia viikonloppuja, vuosia, talvia ja kesiä ei voi erottaa. Ne on loputtomia, niitä on lukemattomia, jotain hidasta ja suurta päämääränään. Muistoja väsyneestä olosta työviikon jäljiltä, tuntien ja tuntien matkanteosta laskevaan pimeyteen, kun katuvalot kaikkoaa, ihmiset, talot ja autot ympäriltä vähenee. Radio autossa, tiet mustia, pelloilla peuroja, tai sitten kirkas kesäilta vielä. Eläimiä pitää pelätä, tai jäätä. Puolet vuodesta molempia. Perillä kylmä, mutta valmis anoppilan mökki, meidän petivaatteet paikalleen, takkaan tuli, Voice of Finland sattuu tulemaan telkkarista. Ihana, kun saadaan olla täällä, mutta ärsyttää vaihtaa petivaatteiden paikkaa, ei malta odottaa sitä, kun täällä on aina meidän oma ovi, meidän oma sänky, kaikki omaa. Nukahdus sohvalle, keskellä yötä siitä vasta nukkumaan, vaatteita päälle, ei ole vielä lämmin. Kuorma lavalta pitää purkaa vasta aamulla.

Taas liian pitkä lauantaiaamu, päivä olisi valjennut jo pari tuntia sitten, mutta vieläkin makoillaan sängyssä. Koska vapaapäivä, kai mökki voi sen aikaa odottaa, vaikka tänne tultiinkin, väsyttää vähän, mutta ihan kohta pitää mennä, koska ei sittenkään, turhaan tultu. On tavoite. Vene joko helpomman (kesä) tai vaikeamman (talvi) kautta vesille, saareen. Joutsenia, paljon joutsenia. Lyhyet minuutit, kun veneen moottori käy ja saari lähestyy, ei voi välttää sykerryttävää iloa ja onnea – miten käsittämätön paikka, miten me ollaan pystytty tähän. Eikä ylpeyttä – miten upea rakennus mäen päällä jo on. Me ollaan tehty se. Kunpa siellä olisi kaikki hyvin.

Tiedetään tehtävämme, kun vene tulee laituriin, ei tarvitse asioista keskustella. Iloitaan ja ihastellaan rannassa mitä milloinkin, jälkiä, jäätä, laiturista irronnutta lautaa, onko naapureita, onko peuroja, käärmeitä, jotakin muuta? Tie on jo, ei valmis, mutta polkua parempi. Kallio sitten, koska portaita ei vielä ole. Lumella raskas, märällä liukas, kuumalla jäkälä hauras, jyrkkä jyrkkä, mutta lyhyt nousu. Talo näyttää tästä pieneltä, tarkoitus onkin. Sisäänkäynti kovia kokeneen männyn piilossa, vasta sisällä ikkunat aukeavat merelle. Ja taivas, mikä yllätys! Taivas tuntuu näkyvän ikkunoista kokonaan.

Hän tietää jo, mistä aloittaa, ottaa jonkin asian käteensä, toisenkin, alkaa tekemään. Jotakin, kaksin käsin, koko ajan, edistyy. Käsin vain, se on niin uskomatonta. Ruokaa, vene taas, kaakao, mehu, tee höyryää termarissa, pullaa, vaikka ei saisi, leipää, sitten takaisin. Kesäiltoina niin myöhään kuin mieli tekee, tyynellä veneellä takaisin, talvisin kellon mukaan. Pimeää silloin monta tuntia, saunaan sisälle, kesällä rantaan. Hiljaista, uskomattoman hiljaista.

Sunnuntaina on jo lähdön olo, vain lauantai on ollut rauhallinen, yksi päivä tästä viikosta. Yksi vain. Kaikki muut ihmiset viettää vapaapäiviään vapaalla. Onko tämä sen arvoista, milloin se on sen arvoista? Vielä hetkeksi saareen, ärsyttää siivota, ärsyttää tietää viettää koko kaunis päivä autossa, miten tällainen sotku onkaan syntynyt reilussa päivässä. Vaatteet paikoilleen, laukkuun, kaappiin, petivaatteet pois, puita pitää hakea, milloin menee lossi, onko kaikki ruuat mukana. Pitää juoda vielä melkein litra maitoa, säilyykö tuo ensi viikkoon, mikä siinä on päiväys. Rullaverhot alas, kompostipurkki kompostiin. Sohva paikoilleen takan viereltä, lämmöt alas, onko kaikki ovet kiinni. Roskapussi syliin, milloin se ensimmäinen lossi menee.

Mitä saatiin aikaiseksi, saatiinko mitään. Väsyttää. Seitsemäntoista minuuttia seuraavaan lossiin, viisi tai kuusi tuntia kotiin. Auto, Korppoo, lossi, Nauvo, lossi, Parainen, saaristotie, moottoritie, Salo, bussi, Helsinki, ratikka, koti. Siellä ollaan vasta pimeällä, siitä suoraan työviikkoon. Neljän ja puolen päivän päästä tullaan takaisin.

 

mokki-16

mokki-10

mokki

mokki-11

mokki-17

mokki-14

mokki-8

mokki-4

mokki-6

mokki-19

mokki-7

mokki-21

mokki-9

pulla

mokki-15

mokki-20

12 comments so far.

12 responses to “Ihan tavallinen mökkiviikonloppu”

  1. Sade says:

    Ollaan rakennettu itselle kaksi taloa ja remontoitu lattiasta kattoon yksi kesämökki. Tiedän niin tämän tunteen. Puit sen upeasti sanoiksi.

  2. Päivi says:

    Kyllä mäkin muistan ton alituisen kiireen, syyllisyyden jos ei menty maalle remppaa tekemään vaan jäätiin omaan kotiin jotain muuta tekemään! Koittakaa jaksaa ja keväällä alkaa helpottaa kohta koska valo koko ajan lisääntyy ja kesä koittaa! Tsemppiä teille ja ole sinä apukäsinä ammattitaitoiselle miehellesi ja pian pääset toteuttamaan sisustushaaveitasi. Muistan että sulla on jo huonekaluja ja astioitakin vaikka miten paljon ja hyvät suunnitelmat kalustusta varten. Tsemppiä teille ja kevättä 0dotellen!

  3. Jii says:

    Hei, en ollutkaan tajunnut, että teillä on mökille noin pitkä matka! Ootte kyllä melko sinnikäitä, kun jaksatte viikonloppuisin tuon ruljanssin. Ei siis mikään ihme, jos (kun) väsyttää. Mutta upea paikka ja aivan upea näyttää mökistä tulevan! Kyllä siellä sitten kelpaa 🙂

    • Eveliina says:

      Joo niin on, matka sinne ottaa paljon aikaa lossien ja hitaiden teiden vuoksi, vaikka kilometrejä onkin vain noin 240. Huh, kiitos tosi paljon! 🙂 Niin meistäkin!

  4. Meriina says:

    Tuttu tunne vuosien takaa, kun rakensimme omakotitaloa. Ex-mieheni halusi kaiken mahdollisen tehdä itse ja minä autoin kaikessa. Komppaan edellistä kirjoittajaa ja kannustan sinua olemaan apukäsinä. Hitaan etenemisen valittaminen vie valtavasti energiaa yhteisestä projektista. Tekstisi jätti minut pohtimaan, oletko loppujen lopuksi mökki-ihmisiä ollenkaan. Tsemppiä saareen!

  5. Anonymous says:

    Pidän kovasti blogistasi, kirjoitat niin kauniisti ja samaistuttavasti ja kuvat tukevat hienosti tekstien tunnelmaa. Olet taitava! Ja tuo teidän mökki on silkkaa unelmaa ja minun silmissäni siitä tekee vielä erityisen hienon se, että olette sen itse kaiken muun aherruksen keskellä tehneet. Seuraan mielenkiinnolla mökin valmistumista ja laitan aina miehenikin lukemaan mökkiaiheiset postaukset, koska jonain päivänä mekin vielä toteutamme oman saaristomökkiunelmamme. Teidän projektista saa valtavasti inspiraatiota ja uskoa sen haaveen toteuttamiseen.

    Että kiitos näistä tarinoista ja aurinkoa ja valoa päiviinne!

    • Eveliina says:

      Voi suuri kiitos kauniista sanoistasi! <3 Miten ihana kuulla. Unelmaa se on meidänkin mielestämme, eikä oikein todeksi voi uskoa vieläkään...! Ihana, että ollaan tuotu inspistä teillekin isoon haaveeseen 🙂 Kiitos samoin!

  6. Kapteenska says:

    Alkoi ihan Myrskyluodon Maija soimaan korvissa, kun luin tekstiäsi. Hyvin kirjoitit lukijasi tunnelmaan mukaan.. kylmä mökki, takkaan tuli, loikoillaan vielä hetki lämpimässä, vaikka pitäisi jo mennä.. …mitä saatiin aikaiseksi, saatiinko mitään. Tykkään sun verbaliikasta. Ja kyllä se mökkikin ennen pitkää valmistuu 🙂

Leave a Reply to Päivi Cancel reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN