Mökki valmiiksi tänä vuonna?

mokillaloppiaisena-6

 

Tultiin täksi viikonlopuksi katsomaan, veikö Aapeli koko torpan. Ei, mutta laiturista puolet. No, annettiin olla. Tehtiin sen sijaan väliseiniä. Muuten täällä kuluisi jokainen viikonloppu laituria korjatessa. Joka talviviikon jäljiltä se on jollain tavalla palasina kuitenkin.

Rakensivat sen sijaan väliseiniä. Niitä ei kyllä näy näissä kuvissa vielä, koska niiden aihiot nousivat tämän jälkeen noin kahdessa tunnissa. Nämä on niitä parhaita tilanteita rakentamisessa: kuukausia, jopa vuosi on junnattu samannäköisissä vaiheissa, joissa mitään uutta ei päälle päin näy. Sitten yhtäkkiä, jotain nousee. Ja muuttaa koko näyn sisällä. Niin kiehtovaa, niin palkitsevaa.

Minä villoitin sen verran kuin villaa riitti. Minusta se on kivaa hommaa, mutta nuo rakentajat inhoaa. Lasipölyä silmät suut täynnä joo, mutta palapelin rakentamisessa on jotain kauhean meditatiivista.

 

mokillaloppiaisena-3

mokillaloppiaisena

mokillaloppiaisena-8

mokillaloppiaisena-2

 

Uudenvuodensaunassa juteltiin tehdä mökki tänä vuonna valmiiksi. Valmis tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että siellä voi majoittua joka kerta, kun tänne tulee. Siis oikeastaan aika valmista: keittiö, kylpyhuone ja vesi ovat silloin pakollisia. Terassi tai mikään viimeistely ei kuulu vielä siihen. Suuri haave on viettää tämän vuoden joulu täällä, molempien perheiden kanssa. Jos se ei tapahdu, sitten se ei tapahdu. Se on erona viime vuoden projekteihin. Mikään ei riipu siitä, tuleeko mökki valmiiksi vai ei. Eikä ainakaan siitä, milloin.

Kuitenkin ajatus siis on tänä vuonna kääntää katse tänne. Helsingissä ei (toivottavasti) tule olemaan tänä vuonna mitään ylimääräistä – vain valmis, ihana koti, normaalit työt ja harrastukset. Siellä mikään extra ei enää vie energiaa. Siispä viikonloput ja vapaat vietettäisiin pääosin jälleen täällä. Kaikki muu olisi poikkeusta. Aina välillä ainakin minun pitää myös katsoa viikonloppuja ja vapaita myös hengähtää.

Ollaan juteltu tästä paljon: tänne tulo tässä rakennusvaiheessa on tyystin eri asia Mr:lle kuin minulle. Hän rakastaa rakentamista. Kun bussi sunnuntai-iltana saapuu Kamppiin, polttelee jo päästä takaisin. Suunnittelee rautakauppalistaa, seuraavia vaiheita ja soittelee isänsä kanssa koko viikon, sitten sinkoaa ihan viivana takaisin johonkin kulkupeliin, joka vie saaristoon. Rakentaminen on hänelle rentoutumista. Ei hän oikein mistään näistä rempoista ole huolta kantanut, mutta tämä varsinkin on ihan eri sfääreissä. Pilvissä, suorastaan. Miettii, miten ollenkaan onnistuu rentoutumaan sitten, kun tämä on valmis. Minun puolestani saa rakennella lopulle tontille huvikseen sitten mitä haluaa 🙂

Minulle taas rakentaminen ei ole luontaista rentoutumista, eh. Kyllä minä siitäkin pidän, etenkin täällä meidän omissa projekteissa. Mutta kaipaan lepoakin. Sitäkin täällä on, varsinkin kahdestaan, mutta kuukausia, vuosia jatkuva jokaviikonloppuinen työnteko ei ole minulle tapa palautua. Olen myös kärsimätön ja lyhytpinnainen. Vaikka tiedänkin, että deadlinea ei ole, välillä minua tuskastuttaa ja raivostuttaa nähdä se, miten hitaasti omin käsin viikonloppuisin tehty talo voi nousta. Tehdään matkat parhaillaan bussi-juna-kuorma-auto-yhdistelmällä, joka vie aikaa ja hermoja sekin. Talvipäivät pimenee pikaisesti. Aikaa rakentamiselle on kahdeksisen tuntia lauantaina, muutama tunti sunnuntaina. Siihen nähden useamman tunnin matkanteko kahdella välineellä per suunta on tuskainen yhtälö. Tuloksen ja vaivan suhde on olematon. Arvaatte varmaan: Mr:ä se ei juurikaan vaivaa.

Tiedän, että tilanne on väliaikainen. Matkanteko tulee tuntumaan lomalta taas, kun mökki on valmis, ja tullaan tänne vain sitä varten, miksi se on rakennettu: rentoutumaan. Tiedän sen siitä, että yli kymmenen vuoden ajan ennen kuin ostettiin läheltä tämä oma mökkitontti, lomailtiin jo täällä appivanhempien mökillä. Mökille tulo oli aina ihanaa, ja jo matka lepoa.

 

mokillaloppiaisena-5

mokillaloppiaisena-10

mokillaloppiaisena-11

 

Toisaalta tämä kaikki on ollut räjähtelevälle ja sinkoilevalle itselleni tärkeä koulu kärsivällisyydestä. Mr. sanoo usein, ettei voi uskoa, miten en ole kertaakaan marissut siitä, miksei talo ole jo valmis. Tai tänne uppoavasta järkyttävästä rahanmenosta, joka on ylimääräistä kaikille pakollisille elämismenoille. En olekaan – tämä on koko elämämme suurin unelma. Siksi taistelenkin usein tämän itsekkyyteni kanssa. Miksi tämä tuntuu minusta välillä niin raskaalta, miksi en nauti rakentamisesta, miksi en ole iloisin mielin valmis tekemään kaikkea sitä, mitä tämä vaatii. Kaikkea sitä, mitä tuo loputtoman ahkera ja kunnianhimoinen mies hymy kasvoillaan vuodesta toiseen tekee. Jos ja kun tämä kerran on suurin unelmamme, pitäisihän minun haluta olla täällä koko ajan, piittaamatta mistään. Pitäisihän minun olla alituiseen valittamatta ja kyetä katsomaan hetkellisen epämukavuuden yli. Tämän asian suhteen teen töitä, ja pyrin kasvattamaan itseäni tänä vuonna.

Tiedän silti senkin, että eri asiat tuovat eri ihmisille hyvinvointia. Erilaisille mielenlaaduille mielekkyyttä ja tasapainoa rakentavat erilaiset asiat. Hitto, me ihmiset yksinkertaisesti pidämme erilaisista asioista. 

Näiden asioiden välille yritän rakentaa parempaa siltaa tänä vuonna. Ei ole vain “mutta”, on myös “ja”, kuten lempikirjoittajani Eeva Kolu kirjoittaa tässä upeassa tekstissään. Pointti on siinä, että tunteiden ja kokemusten on sallittua olla olemassa yhtä aikaa. Tämä on joskus vähän raskasta. Ja yhtä aikaa ihanaa.

Tämä oli superhyvä viikonloppu täällä. Tällä ne kalliot odottivat, talo rauhassa. Mieli on levollisin mielin kiinnitetty tähän tämän vuoden tavoitteeseen.

 

mokillaloppiaisena-9

 

10 comments so far.

10 responses to “Mökki valmiiksi tänä vuonna?”

  1. M says:

    Hei!
    Tuossa rakennusvaiheessa ei ole kovastikkaan niitä ”naisten” kevyempiä hommia, vain rakennussiivousta ym. pientä työtä. Rakennuksen valmistumista ei juurikaan omalla työpanoksella voi edistää tai nopeuttaa. Tarkoitan, että sirkkeli, saha ja naulapyssyt ovat enemmän niille, jotka niitä osaavat käyttää. (Siitä kenties tulee se flow niille, jotka niillä jotain saavat aikaiseksikin;) Loppuvaiheessa on sitten enemmän helpompia juttuja. Älä huoli. Ajattele, että mies rakentaa talon ja nainen tekee kodin❤️.
    Tsemppiä mökkiprojektillenne! Hienolta näyttää!

  2. Päivi says:

    Meillä kahden mökin remppaaminen meni niin tässä parin vuoden aikana, että minä suunnittelin ja sisustin ja mies teki kaiken ja minä olin avustajana! Mun mies on kanssa varsin haka remontissa ja rakentamisessa, tehtiin aikanaan omakotitalokin melkein vain omin voimin! Se on suuri hyöty ja apu, kun mies osaa tehdä töitä käsillään! Me ollaan aika hyvä tiimi näissä remppa- ja rakentamispuuhissa, aina meillä on jotain meneillään! Nautin itsekin siitä kun näen ekaks silmissäni mitä vanhasta vois rempata ja sitten se alkaa valmistua sellaiseksi! Ymmärrän kyllä sun mietteet ja ristiriitaiset tunteet rakentamisen ja aikataulun suhteen, mutta ajattele tosiaan kuinka lyhyt aika vuosi on!!,Tsemppiä ja terkkuja sun rakentajamiehelle!

    • Eveliina says:

      Onhan tämä tosiaan upeaa, kun toinen pystyy ja haluaa tehdä tällaista. Ei meillä muuten tätä mahdollisuutta olisikaan. En toisaalta usko, että oltaisiin haluttu mökkiä näin kovasti tai ollenkaan, ellei sitä olisi saanut otse tehdä. Kiitos paljon, kerron 🙂

  3. Johanna says:

    Ihanasti ja koskettavasti kirjoitettu, jälleen kerran. Kun vain muistaisi arjessa ja aherruksessa kuunnella itseään ja sitä mitä kulloinkin, missäkin hetkessä tarvitsee. Piittaamatta siitä mitä läheiset ympärillä tarvitsevat. Toki muidenkin tunteita ja olotiloja, tarpeita tulee kuunnella ja kompromisseja on välttämätöntä tehdä, mutta ei jatkuvasti itseään uuvuttaen. Samaa opettelen minäkin. Ihanaa ja lempeää uutta vuotta!

    • Eveliina says:

      Voi kiitos suuresti <3 Niinpä, sitä tasapainoa tosiaan tänä vuonna etsin. Sitä samaa sinulle 🙂

  4. Ea says:

    Voisin kuvitella että ehkä ymmärrät valtavan rahanmenon ja paikassa todellisuudessa vietettävän ajan suuren ristiriidan. Siksi meillä ei ole eikä ikinä tule mökkiä, niin valtavasti järvenrantamöksää kuin haluaisinkin! Vuokrataan joinain kesinä kuukaudeksi, mutta elämä on kaupungissa niin täyttä matkoineen ym. eikä rahaa kahmaloittain ylimääräistä, etten pystyisi perustelemaan 2/3 vuodesta parhaimmillaankin tyhjänä seisovaa kallisarvoista haavetta. Ja vuokraushässäkkä poissaoloaikoina..ei kiitos luonteelleni.Mutta nämähän ovat näitä valintoja ja luopumisia.
    Postauksesi ovat niin hienoja, hyvää kieltä, pitkiä tekstejä, mielenkiintoisia aiheita ja huiman kauniita kuvia, mikä helmilöytö ja juuri joulunpyhinä, kuin lahjaksi itselle kauniin rusetin kera!

    • Eveliina says:

      Ymmärrän hyvin! Valintoja ja luopumisia juurikin. Voi kiitos tosi kovasti, onpa kiva kun löysit tänne! 🙂

  5. 101Dalmatialaista says:

    Heippa,

    hienoltahan siellä näyttää! Mietin tuossa lukiessa, että vaikka olisi miten kivoista asioista kyse (ja yleensä ne on nimenomaan kaikkia kivoimpia, mille on vaikea sanoa ei ja määrä kasvaa), niin jos niitä tai muuta kuormitusta elämässä on yksinkertaisesti liikaa, ei se nauttiminenkaan vain onnistu. Levon ja rentoilun määrän pitäisi aina olla vakio, mutta helpommin sanottu kuin tehty 🙂

    Koin jonkinlaisen pienen valaistumisen viime vuonna, kun ekaa kertaa päätin käyttää yhden vapaapäivän vain sisällä sängyssä kirjaa lukien, ja niin tein 😀 Tuli ihan hassu olo, että voiko näin tehdä, ja toisaalta siksi, että niin pieni juttu ja juhlallisesti se piti päättää että sen saattoi toteuttaa 😀 Mutta oli kyllä hyvä idea!

    • Eveliina says:

      Moikka! Kiitos tosi kovasti kommentistasi! Olet ihan oikeassa, juuri samoja asioita mietin. Vau mikä hieno tavoite tuo lukupäivä! Ja että toteutitkin sen, olen hieman kade! 🙂 Silti tosiaan, hassua, miten tuon tyyppisen asian tosiaan joutuu ponnistellen “oikeuttamaan”…! Tiedän hyvin, mitä tarkoitat!

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN