Minä, 34

2

 

Täytin tällä viikolla 34. Ajan kuluminen ja iän kertyminen ei ole minulle mitenkään helppoa. Se on pelottavaa, ahdistavaa, kuolemaa. Fyysisesti iän huomaaminen joskus harmittaa, mutta vain pintapuolisesti. Itse ajan kulumisen ahdistus tulee jostakin syvemmistä, tummista tunteista, jotka ovat olleet minussa aina. En siis koe sinänsä olevani missään ikäkriisissä, tai sitten olen ollut sellaisessa koko elämäni.

Kuljen eteenpäin selkä menosuuntaan päin. Kurottelen menneeseen, muistoihin, jotka muuttuvat kultaisiksi saman tien, kun ne jäävät taakse. Mitä kauemmas, sen kalliimmiksi. Lapsuuteen en uskalla katsoa ollenkaan. Romahtaisin siihen, kuinka onnellinen se olikaan, kuinka nuoria vanhempani olivatkaan, kuinka isovanhempani olivat lähellä. En ymmärrä, miksi en voi olla muistoista yksinomaan iloinen, miksi ne tuntuvat vain menetyksiltä. Saimme joitakin jouluja sitten lahjaksi lapsuutemme vuosien videokameratallenteita dvd:ksi muutettuna. En ole kyennyt katsomaan niitä kertaakaan.

En varsinaisesti pelkää kuolemaa, se on edelleen absurdi ajatus. Pelkään maapallon tuhoutumista, pelkään synkkää huomista ihmiskunnalle. Silti en ole valmis kohtaamaan sitä vaikkapa omissa teoissani joka päivä. Suljen siltä silmiäni, katson toiseen suuntaan, koska ahdistus on liian suuri.

Pelkään läheisten menetystä, jota ajan kuluminen tuo koko ajan lähemmäs.

Pelkään sitä, että mikään ei oikeastaan olekaan hallinnassani, mutta en uskalla päästää irti.

Vaikka itse synttäripäivääni kuuluu aina yksinomaan iloisia tilanteita, samoihin viikkoihin ajoittuu kaihoisa joulu ja pelottava uusi vuosi, jotka yhdessä syntymäpäivän viisarien loksahduksen kanssa tuovat näihin päiviin näitä poissaolevia ajatuksia.

Kolmaskymmenesneljäs vuoteni ei ollut pelkästään helppo, mutta se(kin) oli onnellinen.

 

 

34-101-side

34-2-side

34-9-side

34-12-side

34-14-side

34-15-side

 

Kiitollisuus

Olen niin kiitollinen ihan kaikesta. Perhe, avioliitto, rakkaus, menestys ja hyvä elintaso ovat tässä. Olen saavuttanut elämässäni kaiken, mitä olen halunnut. En tiedä, miksi olen ansainnut tämän kaiken. En tiedä, mitä se tekee maailmalle, en tiedä, miksi joku toinen ei ole saanut tätä kaikkea.

 

Rakkaus

Rakkauden määrä elämässäni on rajaton. En tiedä sitäkään, miksi olen sen ansainnut. Meidän suhde on kuluneina aikoina kohdannut vaikeuksia. Useampia täysin erilaisia, mutta samanaikaisesti kuin rypälepommi. Toisen suuren alhon näiden viidentoista vuoden aikana. Kun tämän vuoden huipulta katsoo alas laaksoon, näkyy kirkkaasti eräs hämmästyttävä asia. Asiat, joiden olisi pitänyt pirstoa meidät kappaleiksi ja lennättää palaset tuhannen suuntiin, ei tehneet niin. Kivijalka pysyi koskemattomana, vaikka taloa päältä mureni. Koen niin, että tahdolla on siinä vain pieni merkitys. Kivijalkaa ei pidetä maassa pelkällä tahdonvoimalla. Olen aina kokenut, tuntenut, että se jokin vain on. Se vain on. Ja se on jotain, mikä minulle, meille tähän elämään on annettu. Sitä pitää vaalia ja sitä pitää tahtoa, tietenkin. Mutta sekunninkaan verran näissä myrskyissä en ole epäillyt, etteikö tässä, meidän välissämme, meissä, olisi korkein tie ja totuus, joka kumppanuudessa voi olla. En ole varma, olisimmeko ymmärtäneet nähdä sitä ilman näitä aikoja.

Olen äärimmäisen läheinen myös perheeni kanssa. Ilman heitä en olisi mitään. Oman tien löytäminen on ollut aina kannustettua, mutta suuri läheisyys laittoi etsimään omaa minuuttani ainakin yhden kaksikymppisvuosikymmenen. Kolmekymppisenä tavoitin sen, nyt se on tässä. Tiedän kuka olen ja mitä olen, omana erillisenä itsenäni.

 

Menestys

Olen saanut opiskella äärimmäisen mielekkäitä asioita, ollut onnekas, jollakin tavalla lahjakaskin kai. Teen parhaillaan työtä kykyjeni äärirajoilla. Kun rajoja koettelee, ne laajenevat. Se on äärimmäisen palkitsevaa, himoittavaa, koukuttavaa. Kuluneen vuoden aikana myös työssäni ja työpaikallani on tapahtunut asioita, pieniäkin, jotka ovat saaneet katsomaan ja ajattelemaan reunojani. Olen saanut paljon kiitosta ja arvostustakin, mikä on joskus häkellyttävää. Tämän työn liepeillä liikkuu jatkuvasti ihmisiä, joiden osaamisen ja kyvykkyyden rajat ovat universumin päässä omistani, mutta heidän kanssaan saan tehdä työtä ja oppia. Se on ollut mieletön matka.

Olen ollut nykyisessä työssäni yli neljä vuotta. En ole aktiivisesti etsinyt muuta, koska olen ollut tyytyväinen. Tässä ajassa ajatellaan, että eteenpäin pitäisi jo mennä, ja kyllä se mietityttää. Näinä vuosina olen kuitenkin kohdannut muutaman tienristeyksen, joiden kautta olen nähnyt mitä minussa voi vielä olla. En tiedä mitä seuraavaksi tulee, enkä huolehdi siitä parhaillaan lainkaan. Tiedän, että jotakin tulee, kun kello niin lyö. Tunne on uusi. Tähän työhön saakka olen lukiosta saakka murehtinut seuraavaa työpaikkaa, urapolkuani ja tulevia askeleita. Sitä, kelpaanko mihinkään. Nyt en. Tunne on huikea vapaus.

Unelmia on toteutunut tänä vuonna useita. Sivupolku, intohimoharrastus, riskinotto on tuonut meille kodin, jonka piti olla realistinen vasta noin viiden vuoden sisällä. Saavutettiin myös unelma mökistä vuosia, ehkä vuosikymmeniä ennen kuin koskaan uskoimmekaan. Alan nähdä, että joskus, jossain vaiheessa, jos elämä niin menee, sen polun päässä voi olla lisääkin elämän sisältöä toimeentulon muodossa.

 

Terveys

Fyysinen ikä näkyy ja tuntuu. Myös se, että tänä vuonna on ollut paljon vähemmän aikaa itselleni ja omalle hyvinvoinnilleni. Kun en pysty keskittymään, syön todella helposti epäterveellisesti. Yhdistän liikkumisen ja syömisen, ja jos toiselle ei ole aikaa, toinenkaan ei suju. Se näkyy kiloissa, kasvoissa, voinnissa. Lihaksissa, nivelissä. Se tuntuu pahalta. Sanoin viime vuoden syntymäpäivänäni, että ensi vuonna alan pitää itsestäni huolta. Tuli lisää remontteja, lisää huolia, ja tämäkin vuosi kului omaa oloa sivuuttaessa. Nyt teen saman lupauksen ja aion myös pitää sen. Haluan jaksaa taas, haluan voida hyvin. Haluan myös peiliin sitä iloa ja ylpeyttä, jota tiedän siellä joskus näkyneen.

Toisaalta ikä on tuonut jopa järisyttävän konkreettisesti tietoisuutta siitä, että muiden mielipiteiden arvo romahtaa jatkuvasti. Piittaan jatkuvasti vähemmän ja harvemmissa tilaisuuksissa siitä, miltä ihoni näyttää, missä kohdin on selluliittia, kuinka paksut käsivarteni ovatkaan. Sekin on asia, jonka tietyllä tavalla vanhenemisessa on vain saanut ottaa kiitollisena vastaan. Lähtötilanne on nimittäin ollut vaikea: en todellakaan ole ennen hyväksynyt itseäni tuosta noin vaan, enkä toisaalta ole aktiivisesti yrittänyt tilannetta muuttaakaan. Silti näin on käynyt. Joitakin asioita elämään vain tulee, vaikkei niitä pyytäisikään. Aina ei tarvitse taistella ja tavoitella.

 

Onni

Onnellisuus on tila, jossa ei tarvitse kantaa aktiivista huolta jostakin perustavaa laatua olevasta asiasta. Onnellisuus on myös ajatus, vaikka ympärillä olisikin kaaosta. Vaikka vuosi on ollut äärimmäisen raskas, oikeastaan vuosi-pari, voin silti sanoa olleeni onnellinen. Tämä ei ole retrospektiivistä viisautta, sillä tiedän ajatelleeni myös niissä alhoissa näin. Muistan sen hyvin. Sen kummallisen ristiriidan: tapahtumat, huoli, pelko ja ahdistus ovat vyöryneet päälle, mutta sen alla on ollut rauhallista. Siellä sielun minuudessa kai. Sitäkin on ikä tuonut. Siitä olen onnellinen.

 

34-20-side

34-24-side

34-25-side

34-28-side

34-31-side

34-34-side

34-36-side

34-39-side

34-46-side

34-41-side

34-47-side

34-49-side

34-52-side

34-53-side

34-55-side

34-57-side

34-62-side

34-65-side

34-69-side

34-70-side

34-72-side

34-73-side

34-76-side

34-78-side

34-80-side

34-85-side

34-87-side

34-92-side

34-93-side

34-96-side

34-103-side

 

Kolmaskymmenesneljäs vuoteni joinakin kuvina.

40 comments so far.

40 responses to “Minä, 34”

  1. Emmi says:

    Hei Eveliina,
    Kiitos tästä postauksesta, luin sen iho välillä kananlihalla ja kyynel silmäkulmassa. Itse olen sinua muutamia vuosia nuorempi ja ehkä tekstisi kosketti minua sen takia, että tunnistin siitä vahvasti itseäni. En vain itse osaisi sanoittaa ydintuntemuksiani ja ajatuksiani noin upealla tavalla. Sinä todella osaat kirjoittaa!

    Postauksesi antoi minulle voimaa viime aikojen pohtimiseeni siitä, miten jokaisen pitää voida elää omanlaistaan elämää. Työuran suhteen toivon, että voisin kokea vastaavaa vapautta joidenkin vuosien päästä.

    Yhtä ajatuksenvirtaa tämä kommentti, mutta harvoin olen lukenut minuun yhtä paljon vaikuttanutta blogipostausta! Ihanaa joulunaikaa!

    • Eveliina says:

      Voi Emmi kiitos <3 Tosi upeaa kuulla, vau...! Kaikkea hyvää sinulle, tosi huikeaa, että tekstini vaikutti ja löysit samoja ajatuksia <3 Samoin, ihanaa joulun aikaa!

  2. Ihana teksti Eve! Pystyn samaistumaan moniin fiiliksiin, valitettavasti myös ahdistuksen tunteisiin. Usein huomaan ajattelevani, että elämässä on kaikki niin hyvin, että kohta on pakko tapahtua jotain pahaa. Synkätkin tunteet kuuluu elämään, mutta niiden ei kuulu hallita elämää, muista se! Eli jos liikaa ahdistaa, niin apua saa aina <3

    Ihanat kuvat ja oli hauska bongata itsenikin muutamista! Kiitos näistä hetkistä ja vielä kerran onnea <3

    • Eveliina says:

      Kiitos Emmi <3 Mä olen aina ajatellut noin, ja vieläkin ajattelen. Sitä kyllä vähensi se, että pahoja asioita tosiaan tapahtui, eikä taivas pudonnutkaan. Päinvastoin. Olet oikeassa <3 Niinpä, muuten, oletkin monessa! <3 🙂 Kiitos itsellesi, olen niin iloinen, että olen tutustunut teihin! <3

  3. Lillis says:

    Kirjoitat niin kauniisti. Sun tavassa kirjoittaa on jotain runnollista ja rauhallista. Olet muutenkin kaunis <3 Onnea!

  4. Päivi says:

    Kiitos taas niin pohdiskelevista ja omaa elämääsi valottavista kirjoituksistasi! Osaat todella mietiskellä asioita ja tuot itsestäsi jotain kovin herkkää meille näissä kirjoituksissasi! Onnea sinulle vielä ja kaikkea hyvää elämääsi vuosiksi eteenpäin ja erittäin mukavaa ja nautinnollista joulunaikaa sinulle ja läheisillesi!!

    • Eveliina says:

      Suuri suuri kiitos upeista sanoistasi – vau miten hyvä mieli tästä tuli! Toivotan sinulle lämpimästi samaa <3 <3

  5. Maria says:

    Valtavan kaunis teksti – puit niin paljon omiakin epämääräisiä ajatuksia ja ahdistuksia sanoiksi. Ja noita kuvia katsellessa, olet niin mielettömän kaunis! Onnea!

    • Eveliina says:

      Vau kiitos tosi tosi paljon <3 Miten ihana kuulla - etenkin kun näistä kaikki kuvat ei todellakaan ole niitä kauneimpia...! Kiitos <3 🙂 Tulipa hyvä mieli!

  6. Noora says:

    Näistä kuvista välittyi niin paljon tunnetta. Onnea, iloa, uuden jännitystä ja sitä suruakin. Paljon tärkeitä ihmisiä ja hetkiä. Ihan pala kurkussa näitä katsoin.

    Paljon onnea sinulle!

    • Eveliina says:

      Oi, niinkö…! Niin varmasti… Vain muutamia murusia vuodesta, sittenkin aika paljon.. Kiitos tosi paljon <3 <3

  7. Johanna says:

    ❤️

  8. MD says:

    Ensinnäkin, hurjan paljon onnea! <3 <3

    Ja toisekseen, ihana teksti taas, pisti ajattelemaan. Kiitos. Ja hei, mahtava kuvagalleria – mitä muistoja ja hetkiä mahtuu jo noihin kuviin!

    Vaikka viime vuodessasi (ja vuosissasi) on ollut ihanien asioiden ja hetkien lisäksi niitä vähemmän ihaniakin asioita, joihin tekstissä viittasit, niin tuli niin hyvä mieli siitä, että olet kuitenkin kaiken keskellä ollut onnellinen.<3 Ja tuo itsensä löytäminen (vielä kaiken myllerryksen keskellä tai ehkä juuri siitä johtuen) on omanlaisensa onni – eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys vielä tuossa iässä (tai ylipäätään).

    Meillä on ollut mullistava vuosi, joka on väkisinkin muokannut myös itseä ihmisenä. Nyt ehkä vähän mietityttää, että millainen sitä oikeasti lopulta onkaan, ja löytyykö varmasti tasapaino uuden ja vanhan välillä. Ja jaan niin tuon ahdistuksesi siitä, mihin tämä maailma on menossa ja siitä, miten sitä ei kuitenkaan huomioi tarpeeksi omassa arjessaan. Onneksi tuo ahdistus taitaa poistua vaan sillä, että vähitellen askel kerrallaan tekee niitä pieniä muutoksia ja parempia valintoja…

    • Eveliina says:

      Kiitos tosi paljon 🙂 Oikeastaan tätä kirjoittaessani se konkretisoitui: se onnellisuus on koko ajan ollut mukana, läpi vaikeidenkin aikojen. Se on aika huikeaa. Kaikkea lämmintä ja hyvää teidän joulun aikaanne, ja mullistuksiin…! Varmasti kaikki menee hyvin <3

  9. Anna says:

    Upea, aito teksti sinulta. Voi miten paljon samaa tavoitankaan, tuon tietyn itsensä hyväksynnän juuri tässä iässä, vaikka olenkin sua neljä vuotta vanhempi. Ja sen haikeuden joka kulkee aina mukana kaikessa, eikä siitä pääse eroon vaikka haluaisikin. Menettämisen ja kuolemankin pelon. Toisaalta sen hyväksynnän ettei mikään ole kontrollissa. Joskus tuntuu että vähän vähemmän pohtivalla mielellä olisi helpompi taivaltaa. Mutta ehkä se on lahja kuitenkin. Onnea Eveliina<3

    • Eveliina says:

      Minä en ole vielä hyväksynyt sitä, että kaikki ei ole kontrollissa. Siksi asiat tuntuvatkin välillä niin suurilta – liian suurilta… Olen samaa mieltä, olisiko kevyempää edetä vähän kevyemmällä pohtimisella…! Varmasti. Suuren suuri kiitos onnitteluistasi ja sanoistasi <3

  10. Lora says:

    Sydämelliset onnittelut!

    Täällä mennään samoissa lukemissa ja täytyy todeta, että fiiliksissäkin. Tekstisi oli niin kaunis, pystyn siihen samaistumaan.

    Sinulla on ollut ainakin blogista ja Instasta seurattuna ihan huikea vuosi takana ja kuten muut tuossa aiemmin sanoivat olet todella kaunis. Onnellisuus se sieltä kumpuaa syävltä sisältä ja hehkuu 🙂

    • Eveliina says:

      Suuri kiitos! <3 🙂 Kiitos tosi paljon myös sanoistasi <3 Miten ihana, ihana kuulla. Vuosi on todellakin sisältänyt tosi monenlaisia asioita...!

  11. ÄnTee says:

    Viimeisin listaamistasi asioista oli se, mihin kuvissa kiinnitin heti huomiota. Onni tai ennemminkin onnellinen. Tuossa ei varmasti ole kaikkia kuvia vuoden varrelta, mutta useita tilanteita ja hetkiä kuitenkin. Kuvista ja sinusta heijastuu selkeästi onnellisuus. Ehkä siihen kiinnittää huomiota sellainen pieni kateuden pisto sydämessä, kun ei itse taida tietää, mitä se onni on, mutta enemmänkin sen vuoksi, että kuvista heijastuu juuri se pohjimmainen hyvä vire, joka kantaa läpi niiden tyrskyjenkin. Monella tuntuu olevan tuota alussa mainitsemaasi maailmantuskaa ja menetyksen pelkoa. Niiden ei vain saisi antaa vaikuttaa omaan elämään liikaa, asiat kun eivät kuitenkaan murehtimalla parane. Keskity siis mieluummin tuohon onneen, se antaa varmasti enemmän. 🙂

    • Eveliina says:

      Onpa suuresti sanottu, vau…! Ajattelisin, että olet oikeassa – siltä minusta tuntuukin. Ja tosi tosi kurja kuulla, että sinun olisi voisi olla parempikin. Tosi paljon kaikkea hyvää lähetän sinne! <3 Olet ihan oikeassa myös lopun sanoissasi <3 Oikein hyvää joulun aikaa sulle ja läheisillesi.

  12. Mee says:

    Tämä oli koskettavin ja pysäyttävin blogiteksti, jonka olen lukenut kuluvana vuonna. Kiitos <3

  13. Sandra says:

    Olipa koskettava teksti. Kirjoitat niin kauniisti vaikeistakin asioista❤️. Itse läpikäyn myös samoja ajatuksia erityisesti juuri tuosta läheisten menettämisen pelosta. Lapsen saamisen myötä se pelko kasvoi vielä entisestään, mutta ei saa antaa sille otetta vaan täytyy keskittyä nauttimaan tästä hetkestä❤️.

    Paljon onnea ja iloa uuteen ikävuoteesi! Toivottavasti se sisältää enemmän onnea ja iloa tuottavia asioita kuin edeltävä vuosi.

  14. Laura says:

    Blogikirjoitusten aatelia ovat tällaiset hyvin henkilökohtaiset, pohdiskelevat tekstit ja paljon puhuvat kuvat. Kiitos rohkeudestasi <3

  15. Milka says:

    Onneksi Olkoon Eve! Todella hienoja ajatuksia, niin rehellisiä. Huikeaa seurata matkaasi kohti unelmiasi. Mietteesi siitä missä maailma makaa on myös mielenkiintoinen, sillä se on niin totta. Mutta haluan myös sanoa, että me pystymme tekemään sen! Asiat lähtevät liikkeelle kun niitä miettii. Ehkä juuri tänä vuonna niille ajatuksille ei ollut tilaa? Ehkä ensi vuonna?

    Hyvää joulun aikaa sulle 🙂

  16. Anna says:

    Ihana elämänmakuinen kuvakooste ja teksti! Onnea!

  17. M says:

    Kaunis teksti. Ajankulun tuska on osa elämää. Vanhat ihmisethän kovasti sen tiedostavat: sanoen, että odotappas kun tulet tähän ikään niin vuodet kuluvat hetkessä. Voi, kun ajan saisi pysähtymään positiivisella tavalla. Useinhan se pysähtyy meillä suurissa kriiseissä. Itseäni on hieman helpottanut se, että ajan kuluessa oma lapsi on kasvanut siinä samalla, ja usein olen miettinyt, että ajankulun on siinä lapsen kasvun yhteydessä hyväksynyt paremmin ja helpommin. Eli jos ei olisi ollut lasta, niin mihin esim. viimeiset kymmenen vuotta olisi kulunut? Mitä siitä olisi jäänyt käteen? Tämä ajatus on ehkä vähän helpottanut aika-ajatteluani. Toisaalta siinäkin ajan vauhti on yhtälailla tuonut tuskaa: miksi lapsen pitää kasvaa niin nopeaan, ja on vain hetki – silmänräpäys, kun hän on jo omillaan. Aika, aikansa kutakin- kenties aika on vain erilaisia hetkiä ja ajanjaksoja elämässämme. Ja vain muutos on pysyvää. Nyt vasta ymmärrän vanhan mummini sanonnan, kun hän totesi, että nuorena kannattaa mennä ja nauttia elämästä. Se oli vain yksi hetki sekin- oma nuoruus. Tosin, olen mummiani vähän korjannut asiassa, että kyllähän sitä vanhempanakin voi vähän nauttia:)
    Kliseistä, mutta totta: Carpe diem, sillä kohta olemme matojen ruokaa. Mutta ehkä meillä ajan hetkiin tarttumalla, pysähtymällä, on hitusen mahdollista saada ajan kulku hieman hidastumaan. Suorittamalla ja tekemällä vähemmän. Vaatimalla, varsinkin näin naispuolisina, vähemmän itseltämme. Ja sallivuudella olla irti ulkoapäin tulevista vaatimuksista, jossa meidän pitäisi olla jotakin, ja jossakin.
    Varsinkin näin joulunalla, tulee taas ajankulun ajatus siitä, että tuntuu kuin elämä olisi yhtä jouluvalojen laittoa, vasta keväällä otin ne pihan pensaista pois ja taas jo heti laitoin ne takaisin. Näin se elämä menee 😉

    Hyvää, ja ajan pysähdyttävää Joulua sinulle ja perheellesi❤️

    • Eveliina says:

      Suuri kiitos pitkästä kommentistasi ja hyvistä ajatuksistasi! <3 monta ajattelemisen aihetta.. samoin, oikein ihanaa joulun aikaa!

  18. Niina says:

    Vau, pysäyttävä teksti ja pystyn samaistumaan moneen kohtaan. Blogisi on niin ihana ja aito. Kiitos, kun jaat tekstejäsi. Ja paljon onnea <3

  19. Anonymous says:

    Hei. Mielenkiintoinen ja harvinaisen henkilökohtainen postaus nykyisessä blogimaailmassa! Mietin tuota kirjoittamaasi Menestys-kappaletta. Onko sinulle elämässä menestyminen sama asia kuin tietynlainen työpaikka tai kotiosoite tietyllä postinumeroalueella? Itselle vieras ajatus, että määrittelisin omassa elämässäni menestymisen sen kaltaisilla asioilla. Ja terveys on itselle niin paljon muuta kuin ulkonäkö, iho, selluliitti, liikakilot. Nekin tuntuvat itsestä vain ulkokultaisilta asioilta, terveys ja hyvinvointi on jotain ihan muuta.

    • Eveliina says:

      Kirjoitin tekstin ajatuksenvirtana omasta olostani omissa nahoissani juuri tämän täyteen tulleen vuosilukuni ympärillä. Menestyksestä: itse asiassa sait pohtimaan tätä. Menestys -sanan määrittelee varmasti jokainen itse, eikä yhtä määritelmää ole. Minulle se merkitsee sitä, että on saavuttanut asioita, joita on tavoitellut. Sellaisia, joihin on itse pystynyt vaikuttamaan. Tavoitellut asiat ovat tottakai erilaisia eri ihmisille. Minä olen tavoitellut tällaisia asioita, jotka totta tosiaan ovat esimerkiksi minulle merkityksellinen työpaikka ja tällainen koti. En niiden statusarvon vuoksi, vaan siksi, että niissä on minulle elämänlaatuani ja onnellisuuttani lisääviä asioita. Arvelen sinun tarkoittaneen, että menestyksellä “pitäisi” määritellä jotain ei-materialistisempia asioita…? Mitä ne voisivat olla? Olisi oikeasti mielenkiintoista pohtia tätä! Arvelen, että vastaisit asioita, jotka liittäisin vaikkapa tässä esiintyneiden “rakkaus” ja onni” -otsikoiden alle. Yksinkertaisesti sanan “menestys” kategorisoin kuitenkin eri tavalla. Se on tavoiteltava asia, kuten ovat ne tärkeämmätkin: rakkaus ja onni. Toisaalta se on esimerkiksi onnen osa-alue. Terveydestä: siinä olet oikeassa, otsikointi ontuu. Parempi otsikko olisi ehkä hyvinvointi. Se vointi ja olo, jonka kropassani juuri tässä joulukuussa tunnen verrattuna edellisiin, verrattuna toivottavasti parempaan tulevaan.

  20. M says:

    Olen samaa mieltä kanssasi Eveliina. Jokainen kuljemme polkumme tässä pienessä hetkessämme, kukin omine tavoitteineen ja ajatuksineen. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa elää tai ajatella elämäänsä. Kukin tyylillään. Mutta toivottavasti jokainen mahdollisimman onnellisena.

  21. Marja says:

    Voi vitsit miten hieno postaus ja ihania kuvia sinusta – kuvissakin näkyy onnellinen nainen ღ Oikein meni minullakin kylmiä väreitä tuota lukiessani… sulla on kyllä uskomaton taito pukea tunteesi ja ajatuksesi hienosti sanoiksi! Olen itse sinua reilut kymmenen vuotta vanhempi ja taidan olla paaaaaljon keskeneräisempi kuin sinä, monessakin asiassa – niin onnellisuuden kuin monen muunkin asian suhteen.

    Ps. heitin sulle juuri jouluisen haasteen, tartu jos ennätät. Ihanaa joulun odotusta sinne kauniiseen kotiinne ღ

    • Eveliina says:

      Voi ihana Marja, kiitos niin kovasti <3 Voi, kaikki me ollaan keskeneräisiä...! Kiitos suuresti sanoistasi <3 Ja hei ihana haaste, ehdottomasti tartun! 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN