Kuusi vuoden parasta kirjaa

kirjat-2

 

Ihana sunnuntai <3 Vielä päivä näitä vapaita, jotka on tulleet niin tarpeeseen. Juteltiin juuri eilen siitä, miten kaikki vapaat nykyään kuluu vain aktiiviseen palautumiseen. Eikä oikein riitäkään. Eilen illalla lähdin jälleen päänsäryssä kesken illan kotiin Emmin luota. Tämä ei ole se normaali olotilani, jossa haluan olla. En juurikaan välitä uudenvuodenlupauksista, mutta pahoinvoivalla matkalla kotiin päätin (jälleen), että ensi vuonna arjen täytyy palautua normaaliksi. Normaaliksi vain. Sellaiseksi, josta ei kaipaa koko ajan taukoa. Kyse ei ole yksin työtaakasta, myös suhtautumisestani siihen.

Yksi asia, joka on tuottanut pelkkää iloa ja varmuudella myös lievittänyt stressiä viimeisen reilun vuoden aikana on kirjakerhomme. Se on roihauttanut rakkaan lukemisharrastukseni taas henkiin. Lapsesta saakka olen tykännyt lukea, mutta vasta tämä iloinen porukkamme on saanut tarttumaan kirjoihin sovittujen välilläkin. Olen palannut olotilaan, jossa himoitsen kirjoja, intoilen uusista löydöistä ja löydän itseni vähän väliä siitä itse asiassa epämiellyttävästä tunteesta, kun taivaita järisyttänyt kirja on päättynyt, ja pitäisi jatkaa elämää. Vaikka olotila on oikeastaan kauhea, se on myös addiktoiva.

Olen myös ensimmäistä kertaa selvästi laajentanut lukemistoani ihan itsestään. En pitänyt ennen lainkaan vaikkapa omaelämäkerroista tai mistään itsetutkiskeluoppaista. En edelleenkään sanoisi, että kyseiset genret ovat niitä, joihin ensimmäisenä tarttuisin, mutta yksittäiset kirjat on olleet kiinnostavia. Pian huomasin, että yli puolet lukemistani kirjoista tänä vuonna on olleet jonkinlaisia tositarinoita kirjoittajan omasta elämästä tai keveämpiä tai syvempiä neuvoja ja ohjeita elämään.

Tämän vuoden parhaiksi kirjoiksi tunnistan selvästi kuusi kirjaa, joista näissä kuvissa on neljä. Ostan lähes aina kirjat omikseni, joten parhaat myös kiertävät ahkeraan ystävillä lainassa. Kaksi näistä kuudesta on siis parhaillaan sellaisella kiertomatkalla.

Joukosta löytyy myös vuoden paras kirja, jota tällä hetkellä kutsuisin myös parhaaksi lukemakseni kirjaksi koskaan. Olette varmasti huomanneet, että pidän superlatiiveista ja innostun helposti. Kaikki on aina maailman mielettömintä, järjettömän upeaa ja uskomatonta (tai päinvastoin ;)). Aina sanotaan, ettei mikään voi olla täydellistä, koska aina on parantamisen varaa.

No hölynpölyä.

Mitä maailmassa olisi, ellei montaakin asiaa, hetkeä, tunnetta tai kokemusta saisi nimetä täydelliseksi? Ne ovat kuitenkin ainutlaatuista, eivätkä siksi verrannollisia keskenään. Jos yksi hetki on täydellinen, myös jokin toinen voi olla. Täydellinen juuri sellaisenaan, upein ja loistavin. En siis kiellä superlatiivejani, vaan iloitsen innostuksesta. Tässä siis vuoden ja maailman ja elämäni paras kirja. Toistaiseksi.

 

Tara Westover:
Opintiellä

 

kirjat-3

 

Tositarina idaholaisesta syvästi mormoniuskovaisen perheen tyttärestä, joka ei ollut koskaan käynyt lääkärissä, koulussa tai muutoinkaan osallistunut yhteiskunnan valtavirran elämään ennen kuin oikeastaan täytti 17. Silloin hän menee ensimmäistä kertaa kouluun. Jo kymmenen vuoden kuluttua tästä hän valmistuu tohtoriksi Cambridgen yliopistosta. Kirjaa on mainostettu (jopa sen kannessa) tarinaksi koulutuksen voimasta. Sitäkin se on, mutta vielä paljon syvemmin se liikauttaa sielua jokaisen ihmisen erillisyydestä, ja silti käsittämättömän voimallisista siteistä omiin juuriinsa, joita järjellinen taisto ei koskaan voita.

Kirjassa oli syviä sanomia ehkä juuri itsellenikin, mutta se on kirjoitettu universaalin briljantisti. Tarina on ikkuna ikäiseni naisen elämään, lapsuuteen ja olemassaoloon. Siinä on heiveröisiä, mutta yllättävän tuttuja säikeitä. Kirja on ja ei ole kertomus mormoniuskosta, se on ja ei ole kertomus opiskelun avartavuudesta. Kaikkein eniten se on tarina ihmismielestä, sen selittämättömästä minuudesta, jolle ei ole alkuperää, jolle ei löydy selitystä, joka meissä kaikissa vain on. Löydös rauhoitti: voin olla sellainen kuin olen, koska minua on vain yksi. Selitystä ei tarvitse etsiä, muiksi ihmisiksi ei tarvitse muokkautua.

 

Maaret Kallio: 
Lujasti lempeä

 

kirjat-4

 

Maaret Kallion Lujasti lempeä vaikuttaa kaikin puolin juuri sellaiselta kirjalta, jota vastustelisin. Jälleen kuitenkin päädyin tämän pariin samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin tämäntyylisten kirjojen tänä vuonna. Yksittäistapaus kiinnosti. Olen lukenut Maaret Kallion kolumneja, joista on välittynyt jotakin liikauttavaa lähes joka kerta. Keväällä kaipasin lohtua, ja Maaret tuntui sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisin silloin halunnut jutella. Ostin siis hänen kirjansa kokeeksi mukaan Thaimaahan.

Kirja muokkasi kevättäni, ajatuksiani pidemmällekin. Siitä jäi käytännön rauhaa hetkiin, jolloin jokin synkkyys tavoittaa.  Kirjoituksissani ja puheissani sorrun noloon paatokseen ja ällöttävään dramatiikkaan tuon tuostakin, mutta silti en tykkää lukea sellaista itse. Pelkäsin tämän kirjan olevan sitä täynnä. Ei ollut. Se vain puhui. Kertoi ja jutteli elämästä, ihmisestä, suoraan ja helposti. Sain kuin sainkin siis jutella Maaretin kanssa tämän kirjan sivuilla, ja olen siitä todella iloinen. Kerroinkin siitä jo vähän Thaimaassa täällä.

Yksi parhaista kirjoistani koskaan. Ensimmäinen kirja, jonka halusin lukea heti uudelleen saatuani sen loppuun. En ole tehnyt sitä vielä, mutta taatusti niin tapahtuu.

 

Maria Veitola: 
Veitola

 

kirjat-5

 

Veitolan kirja teki paljon samaa kuin kaksi edellistä. Tarinoita ja katkelmia hänen omasta elämästään, jotka voi niin helposti nähdä omassaankin. Kirjan rakenne on huikea, oikeastaan se on kolumnikokoelma. Se on kuitenkin paljon muutakin. Kokoaminen on tehty niin taitavasti, että sitä on vaikea oikeastaan selittää. Lukukokemus on kuitenkin jollain tavalla lennokas lyhyiden kappaleiden myötä. Kirjan paksuus hämää. Välillä sivuilla on vain muutamia sanoja, jotka kuitenkin jysähtävät kuin pommi. Itkin ja nauroin ja itkin ja nauroin jo ensimmäisillä kymmenillä sivuilla. Pääsin sanomaan asian kerran myös hänelle itselleen, se oli erityisen mukavaa.

 

Ulla Rask: 
Urapukeutujan opas

 

kirjat-6

 

Ystäväni Ullan kirja on kategoriassaan erilainen kuin edelliset. Se ei kerro syvällisiä totuuksia elämästä, mutta takoo muutoin sellaisia oivalluksia pöytään, että lamput syttyvät väkisinkin. Ulla on luonut yksinkertaisen metodin naisten työpukeutumiseen. Sitä noudattamalla arjesta poistuu epämääräistä kuraa, jonka ei koskaan ole pitänyt sinne kuuluakaan. Aikaa turhan äärellä: mitä pukisin tänä aamuna? Kysymys kuulostaa naurettavalta, mutta on todellinen. Se on kuitenkin vain yksi osa kirjaa. Urapukeutujan opas kertoo myös siitä, miksi pukeutuminen on tärkeää. Miten se voi vaikuttaa omaan ajatusmaailmaasi, ja miten se varmuudella vaikuttaa muiden kokemuksiin sinusta, halusitpa tai et. Ihminen toimii siten: arvottaa asioita näköaistillaan. Sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ottaa siitä kaikki irti.

Kirjassa on välillä aika kovaakin kieltä, ja yksinkertaistettuja sanontoja. Ne toimivat, auttavat karsimaan turhaa liirumlaarumia. Kirja on todella tiivis ja nopealukuinen. Metodi ei ole vaikea, mutta vaatii pienen ajatustyön. Kirjoitan kirjasta ja oman metodini toteuttamisesta vielä myöhemmin lisää. Viime vuonna jo kirjoittelinkin (mm. täällä, täällätäällä), mutta tuntuu siltä, että haluan tehdä työn uudelleen, nyt kun kirja on viimein ilmestynyt. Urapukeutujalla on myös oma blogi ja instatili. Loistava joululahjavinkki muuten.

 

kirjat

 

Kaksi muuta vuoden parasta kirjaa, jotka eivät kuvissa näy, ovat:

 

Laura Manninen: 
Kaikki anteeksi

Jälleen ikäiseni naisen kertomus oman elämänsä todellisesta katkelmasta. Siitä, miten ihminen voi ajautua hetki hetkeltä, päivä päivältä tilanteeseen, jota vastaan olisi ennen ehdottomasti ollut. Tässä tapauksessa kyse on väkivaltaisesta parisuhteesta, mutta asian voi samaistaa moneen muuhunkin tilanteeseen. Kirja on kertomus polusta siihen, miten mustavalkoiset periaatteet joustaa ja ehdottomuus hämärtyy. Miten jokainen meistä voi olla samassa tilanteessa jollain tavalla ja joskus. Miten omaa tuomitsevuuttaan kannattaa itse asiassa joka kerta miettiä kahdesti. Jälleen nopealukuinen, loistavaa kieltä, pauloissaan pitävä. Kahden viimeisen ominaisuuden tulee minulle upeissa kirjoissa olla olemassa aina.

 

Anthony Doerr: 
Kaikki se valo, jota emme näe

Vihdoin yksi romaani! Siis sepitteellinen tarina, joita lukemistoni ennen tätä vuotta oli sataprosenttisesti. Doerrin kertomus kahden lapsen yhteen kietoutuvista elämistä sodan aikaan on koskettava, monisyinen ja vaikuttava. Sijoittuu aikaan, joka on niin monesta lukemastani ja opinnoistani hyvin tuttu, mutta uudella tavalla. Kuvailee kiihkottomasti ja ilman sitä paatosta, mutta kauniisti valintoja, jotka eivät ole omia, tilanteita, joihin ihminen ajautuu, ja haurasta kauneutta.

 

Nyt pöydälläni odottavat Kari Häkämiehen Vallanjano, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen, Risto Rytin elämäkerta, Marja Kihlströmin uusin ja muutama muu mietityttää. Myös jouluksi olen toivonut montaa kirjaa. Tara Westoverin jättämä kokemus ei kuitenkaan ole vielä poistunut kropastani, joten aivan vielä en voi aloittaa uutta kirjaa. Tästä olotilasta on aina nautittava ja sitä on kunnioitettava hetken aikaa.

5 comments so far.

5 responses to “Kuusi vuoden parasta kirjaa”

  1. Hanna says:

    Hei mahtavia vinkkejä, kiitos! Moni meni listalle. Oon aiemminkin tykännyt sun lukusuosituksista, koska meillä menee kirjamaku hyvin yhteen. Mäkin tykkään kovasti lukea esim. historiallisia romaaneja Suomen historiasta, ja oon saanut sulta paljon vinkkejä niihin 🙂 Mutta mun täytyy kyllä sanoa, että toi Maaret Kallio ei mulla toiminut, vaikka muuten henkilöstä kovasti pidänkin. Ja hei, tosi kovasti odotan että kirjoitat lisää työvaaterintamasta ja Urapukeutujan metodista sun vaatekaapissa! Aiemmat postaukset aiheesta on ollut tosi hyviä 🙂

    • Eveliina says:

      Oi kiva kuulla! 🙂 Joo aina on eriävyyksiäkin, useinkin ihmettelen mistä joku paasaa, kun en itse ole ymmärtänyt asian päälle yhtään 😀 Joo kivaa, ehdottomasti tulossa 🙂

  2. K says:

    Ihanaa kun teit jutun kirjoista. Välillä kun ei saa millään aikaiseksi lukea niin tästä sai hyvän piristeen ja pari kirjaa meneekin hankintaan, kiitos

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN