Ikävä Yhdysvaltoihin (saa helpotusta)

theusa-42

 

Kävi köpelösti, kun avasin meidän neljän vuoden (!) takaisen USA-roadtripin kuvakansion, etsien sieltä jotain kehystettävää kotiin. Ikävä sinne nousi äkkiarvaamatta kyyneliksi, kohta jo täytenä vollotuksena koko illaksi. En osaa osoittaa sitä asiaa, miksi Yhdysvallat on minusta aina tuntunut jopa kiinnostavimmalta paikalta maailmassa. Ennen ensimmäistäkään reissuani sinne, en haaveillut mistään maailmankolkasta samalla tavalla.

Samoin oli muuten Helsingin laita. Niin nuoresta kuin muistan, himoitsin muuttoa Helsinkiin. Pitkän Turku-ikävän kautta olen löytänyt olleeni oikeassa: täällä on koti. Täällä voin hyvin ja nautin kaupungista joka päivä.

Niin kävi Yhdysvalloissakin. Oletukseni ihastuksesta oli oikeassa, ja tykästyin ihan hirveästi. Vaikka pelkäsin vaihtokevättä kuollakseni, olisin mieluummin kuollut kuin jättänyt sen reissun tekemättä. Kaikkien parkuessa (minä eniten) hyvästejä kauheana mustana tammikuun loskailtana, sanoin vanhemmilleni, että mikään ei olisi saanut minua jättämään tätä kokemusta väliin. Kävi tänä keväänä mitä tahansa.

 

theusa-43

San Francisco

theusa-44

theusa-4

theusa-3

theusa-12

theusa-5

theusa-10

theusa-7

theusa-11

theusa-6

theusa-9

San Francisco

 

Koska ensimmäinen reissu oli puolen vuoden mittainen, syveni ihastus maahan tietysti luultavasti elinikäiseksi. Eikä kyse ole pelkästään ihastuksesta, vaan yhtä paljon mielenkiinnosta niitä nurjempia ja erilaisiakin asioita kohtaan. Vaihtoaikana opiskelin Yhdysvaltojen historiaa ja politiikkaa, enkä osaa ihan vieläkään sanoa, onko maailmassa mitään kiinnostavampaa. Tein kandini ja graduni Suomeen palattuani George W. Bushin Irakin -sodan syistä, ja haaveilin pitkään jatkavani sillä tiellä.

Läheltä tärppäsi, kun pääsin hyvään jatkohaastatteluun Yhdysvaltain Helsingin -suurlähetystön protokollaosastolle kivan kuuloiseen työpaikkaan. No, sitä en saanut, ja olenkin ajautunut työelämässäni nyt suunnilleen niin kauas aiheesta kuin pääsee – Suomen sote-palveluihin esimerkiksi 😀 No joo, kyllä se Amerikan vakuutusmalli nytkin työssäni vilahtelee, mutta äärimmäisen etäisesti 🙂

Jatkuvasti haluaisin skarpata Yhdysvaltojen politiikan seuraamisessa vapaa-ajalla. Aika ja energia on kuitenkin suuntautunut viime vuosina niin paljon muihin asiohin, että ikävä kohdistuu enimmäkseen maahan sinänsä – sinne matkustamiseen. Vaihtokevään jälkeen tehtiin ensimmäinen road trip Jenkeissä, kun tuolloin Pekingissä asunut Mr. lensi Chicagoon, ja ajoimme yliopistokaupungistani Keskilännestä itärannikolle Virginiaan, Washington D.C:hen ja jatkettiin junalla New Yorkiin. Sieltä lensin takaisin Suomeen ja hän Pekingiin.

Seuraavan kerran sain valita maapallolta paikan, johon haluaisin valmistujaislahjakseni matkustaa, ja valitsin Floridan. Miami tuntui bucket -list -paikalta, ja sitä tietysti olikin. Hurrikaani Sandy iski tuolloin Miamiin, ja ajettiin sen reunamaita karkuun Key Westiin, ja jatkettiin vielä toiseksi viikoksi lomaa Aruballe. Vaihtokeväänäni Barack Obama oli juuri valittu presidentiksi, Miamissa seurasimme vaaleja hänen uudelleen valinnastaan.

 

theusa-17

theusa-14

Highway One

theusa-16

theusa-15

theusa-18

 

Vaikka tuo reissu oli huisi, tajunnan räjäytti vasta se The roadtrip, jonka kuvia tosiaan selailin viime viikolla. Siitäkin on jo neljä vuotta…! Elokuussa 2014 vietettiin kolme viikkoa ja 10 000 kilometriä suunnilleen reitillä Chicago-San Francisco-Las Vegas-Dallas-Memphis-Chicago. Kirjoitin matkalta tuolloin reaaliaikaisesti lähes joka ilta blogipostauksen. Moni siitä tykkäsikin, mutta kaikkein ihaninta tuota päiväkirjaa on nyt lukea itse. Matka oli niin mieletön, etten tiedä mistä aloittaa, jos nyt pitäisi tiivistää. Postaukset löytyvät vielä täältä travels / USA -tagien alta.

Parasta oli ajaminen. Parasta oli nähdä kokonaisia maailmoja Yhdysvaltojen sisällä. Köyhää, kuivaa, aavikkoa, vankiloita, pieniä kyliä, 600 kilometriä heinäpaaleja, 34 kilometriä ennen seuraavaa mutkaa tiessä, kaunis Kalifornia, kuuluisat kaupungit, San Franciscon kirjavat ja ihme kyllä luotaantyöntävät kukkulat, upeista upein Tyynenmeren jyrkänteistä rantaa etelään vierivä Highway One, Las Vegas, johon mitkään sanat ei riitä, Grand Canyonista puhumattakaan, tulikuuma ja naurettavan suuri ja tyhjä Texas, Kennedyn murhapaikka, yllättävän liikuttava Memphis, mun vaihtokaupunkini Urbana-Champaign, Chicago jälleen, ja ne tuhannet, tuhannet asiat, joita auton ikkunoista noiden kilometrien aikana näkyi.

En pysty purkamaan sitä muiksi sanoiksi kuin tällaiseksi: parasta. Yksi elämämme hienoimmista kokemuksista.

 

theusa-19

Mojave desert

theusa-20

theusa-21

theusa-22

theusa-24

theusa-23

Hilton Elara Las Vegas

theusa-25

theusa-26

theusa-45

theusa-27

Hoover Dam

theusa-28

theusa-29

Grand Canyon

theusa-30

 

Ollaan niin monesti sanottu, että tehdään tämä uudelleen. Mennään taas ja ajetaan vaan, jooko! Kumpikin innostuu, mutta tosielämä ei ole kohdannut. Lomapäivät on vuodessa rajalliset, ja niiden jakautumiselle on nyt näiden neljän vuoden aikana roadtripin jälkeen ollut tietty rytmi. Ostettiin mökkitontit, jotka on pakottaneet meidät viettämään viikkoja saarilla. Vapaaehtoisesti, tietysti, mutta kolmea viikkoa kesällä ei ole enää irronnut Yhdysvaltoihin.

Kesälomalla ollaan tehty yksi ulkomaanmatka. Näinä neljänä kesänä se on ollut kolmesti Italia ja yhdesti Australia. Italiassa mentiin naimisiin, ja se on toinen maailmankolkka, joka on vienyt meidän sydämen tyystin. Ollaan haluttu viettää siellä perheen kanssa aikaa seuraavina kesinä. Australia taas oli once-in-a-lifetime -mahdollisuus vanhempieni kanssa äitini sukulaisten ansiosta.

Joka kevät ollaan vietetty noin viikko lomaa myös. Meidän päivätöiden tahti on kiihtynyt näiden neljän vuoden aikana niin paljon, että keväisin ollaan suunnattu johonkin lämpimään, jossa ei tarvitse eväänsä rantatuolista liikauttaa.

Nyt tuli pakko päästä Jenkkeihin. Otetaan tämä lyhyt kevätloma nyt viimein tämän unelman uudelleenelämistä varten. Rentoilua lämmössä voi tulla ikävä, koska mitään varsinaista relaamista roadtrippailu ei ole, mutta ei voi mitään. Kaivataan nyt sen tuomaa inspiraatiota, vaihtuvia maisemia, elämyksiä ja kokemuksia, joita ei rannalla makoillessa edes saa.

Siispä jälleen karttapallo eteen. Vaihtoehtoja oli kaksi: uusi kolkka Yhdysvalloista, tai parhaat palat viime roadtripiltä.

Kokonaan uusia suuntia maassa on enää aika vähän, varsinkin, jos Alaskan ja Havaijin sulkee pois. Alueita jäi oikeastaan kaksi: syvä etelä, Deep South, Louisiana, Mississippi, Alabama… Tai koillinen: New Yorkin osavaltion pohjoisosat, Vermont, Maine ja Kanadan raja, pohjoisemmat Atlantin rannat.

 

theusa-31

Dallas Stockyards

theusa-33

Graceland, Memphis

theusa-50

theusa-32

theusa-47

theusa-46

Nevada, Navajo lands

theusa-49

Memphis Motorway

 

Jos viime reissulta taas pitäisi valita yksi alue uudelleen, se olisi Kalifornia ja Las Vegas. Kaarrettiin viimeksi San Franciscosta Vegasiin päin jo ennen Los Angelesia, joten sekin jäi näkemättä.

Kutka uusiin paikkoihin matkustamiseen ei ota lähteäkseen, mutta sunnuntai-illan mahdottoman pähkäilyn jälkeen vedettiin suurinpiirtein pitkää tikkua siitä, valitaanko uusi paikka vai tuttu suunta.

Päädyttiin kombinaatioon ja valittiin tuttu suunta, mutta lisätään siihen uusia paikkoja. Siispä varattiin pääsiäisen ympärille lennot Los Angelesiin ja vietetään kymmenen päivää Kaliforniassa ja Las Vegasissa! Vain Vegas on tuttu, mutta se jäi viime kerralta paikaksi, johon vannottiin tulevamme uudelleen. Finnairin 95-vuotissynttäritarjoukset avitti päätöksessä, kun löytyi todella sopivat suorat lennot Losiin. Samoin se, että Mr. löysi juuri noille päiville pitkään haaveilemiaan moottoriurheilutapahtumia tuolta suunnalta.

Katsellaan siis Losin juttuja luultavasti ensin, jatketaan rantaa pitkin San Diegoon ja sieltä sisämaahan Lake Havasun kautta Las Vegasiin. Luultavasti varataan majoitusta ekaksi yöksi Losiin ja muutamiksi päiviksi Vegasiin, mutta muuten fiiliksen mukaan edellisenä iltana, kuten viimeksikin.

Seuraavalle kerralle jää sitten se toinen vaihtoehto, oikeasti tosi kiinnostava koillinen, Boston, Niagaran putoukset, mahdollisesti Kanadan rajakaupungit, Portland ja Nova Scotia.

Sanomattakin selvää – olen mielettömän innoissani!

 

theusa

Chicago

theusa-48

Dallas

theusa-41

Reno

theusa-40

Bonneville Salt Flats

theusa-36

theusa-34

St. Louis

theusa-35

Vaihtoyliopistoni University of Illinois, Urbana-Champaign campus

theusa-39

12 comments so far.

12 responses to “Ikävä Yhdysvaltoihin (saa helpotusta)”

  1. Siis tästä reissusta EI voi olla neljää vuotta! Ihan oikeasti! Ah, näitä kuvia! Niin kauniita. Ihanaa, että pääsette keväällä taas reissuun <3

    • Eveliina says:

      Älä muuta sano! Ihan älytöntä, miten nopeasti aika on mennyt…! Ja sen kyllä huomaa naamastakin, kun näitä kuvia katsoo, oivoih…! Olen tästä niin iloinen, kiitollinen ja onnessani, että uudelleen jotain näin ihanaa on koittamassa <3

  2. Maria says:

    Oih! San Diegossa kannattaa ehdottomasti ajaa Coronado-islandille upean sillan yli ja mennä katsomaan Piukat paikat -elokuvan kuvauspaikkoja saarella.

    • Eveliina says:

      Oi suuri kiitos vinkistä! Se on ihan uusi paikka meille, joten laitan ehdottomasti tämän muistiin 🙂

  3. Miia says:

    Jenkit! Parasta! Haaveilen koko ajan.

  4. M says:

    Asuimme vähän aikaa Losissa ja palasimme viime vuonna Suomeen. Olin juuri tulossa sanomaan samaa kuin joku jo aiemmin ehdottikin, eli kun auto on oltava alla, niin San Diegossa ja La Jollassa poikkeamista. Ja kun autoilusta pidätte, niin San Diegosta takaisin Losiin ajellessa kannattaa ajaa sitä vanhaa 1-tietä, se on paljon hitaampi kuin iso motari mutta niin paljon tunnelmallisempi surffi-pikkukaupunkeineen ja merenrantoineen.

    Ja Losin pohjoispuolella tietysti Malibu, ei ehkä se “kylä” itsessään, mutta sen liepeillä on upeita näköalapaikkoja, kuten Point Dume. Ja koska shoppailu on kivaa, mutta siihen ei halua käyttää liian isoa osaa lomastaan, suosittelen outlet-paikaksi Oxnardin outletia (joka EI ole Citadel Outlet), ja sitten ihan turistina pikku kierrosta Beverly Hillsin Rodeo Drivella. Ja jos haluaa ei-outlet-mutta-ostoskeskus-shoppailua, kannattaa valita Del Amo Mall Torrancessa, siellä on kaikki. Lisäksi aika kivaa ja ei-niin-liikenteen-täyttämää shoppailua voi harrastaa Santa Monican Thrid Promenadella. Ja pieniä ja erikoisempia putiikkeja voi käydä bongaamassa (ja myös hyviä brunssipaikkoja) Venicen Abbott Kinneyllä.

    Sitten “paikallisvinkkinä” Santa Monicassa on luksushotelli Loewe, jonka “takapihalla” merenpuolella on viehättävä terassi. Sinne mennään hotellin pääovesta, koko aulan läpi, ja siellä terassilla voi istua ja katsella merelle. Siellä on pöytäryhmien luona pienet fire-pitit, ja pöytään voi tilata pikku snackeja ja juomia. Ja ei tarvitse olla hotellin vieras voidakseen mennä terassille.

    Odotan että omat lapset kasvavat vähän ja päästään palaamaan Losiin näyttämään heille missä he ovat asuneet. Itsekin koen USAn jotenkin todella kiehtovana maana, vaikka toki ymmärrän että siihen liittyy paljon kyseenalaisuuksia aina ihmisten kohtelusta ympäristöön. Mutta niissä on sitä jotain. Ja toisekseen, Yhdysvallat on niin suuri maa, että ei sitä oikein edes voi käsitellä yhtenä maana.

    Ihanaa kevätreissua!

    • Eveliina says:

      Oi kiitos tuhannesti näistä vinkeistä!! <3 <3 AINA ihan parasta kuulla tällaisia ihan suoria vinkkejä joltakulta, joka oikeasti tuntee paikat! Ihan eri, kuin lukea jostain oppaasta 🙂 KIITOS! Ajetaan tosiaan vain etelään Losista San Diegoon, sieltä lähdetään Vegasiin päin. Mutta pienemmät tiet nimenomaan kiinnostelee!

      Vau miten huikeaa, että olette saaneet asua siellä. Tuollaiset kokemukset on jotain niin arvokasta, ettei niitä pysty millään tavalla korvaamaan. Ja juuri Yhdysvalloissa, Los Angelesissa vieläpä, oi että! 🙂 Ihan samaa mieltä tuosta, että yhtenä maana ei pysty oikein hahmottamaankaan. Erot on ihan eri sfääreissä, kuin meidän eurooppalaisten maiden rajojen sisäpuolella.

  5. Maaria says:

    Oi, kuulostaa ihanalta! Viime vuonna käytiin New Yorkissa ja siitä lähtien on mieli tehnyt takaisin, vielä jonain päivänä uudestaan. 🙂

    • Eveliina says:

      Sinne jää koukkuun! 🙂 New York on ollut haaveena tosi pitkään! Sen yhden kerran, kun olen siellä jotain 10 vuotta sitten käynyt, jäi vain kolmen päivän pituiseksi. Ollaan suunniteltu perheen kanssa sitä joulun tienoille, toivottavasti jo ensi vuonna! 🙂

  6. kirsi says:

    Puolet sydämestäni on aina Amerikassa,sillä kun on siellä muutaman vuoden asunut ja saanut elää oikeaa “Amerikan unelmaa”,niin ei sitä noin vain voi unohtaa. Käymme kerran vuodessa yhä,välillä jopa kaksikertaa vuodessa,sillä jotenkin se ikävä sinne on aina. Vaikka en haluaisi enää siellä asua,sillä kyllähän Suomi monessa mielessä on parempi paikka.Mutta se Amerikan lumous ei haihdu koskaan.
    Menemme nyt jouluksi Floridaan ja helmikuussa Kaliforniaan,joten Amerikkaa luvassa.
    Ainoa paikka,mikä minua ei ole vakuuttanut Amerikassa on juurikin hyvin monien hehkuttama New York..Se kaupunki on liian meluisa,liian likainen ja liian aivan kaikkea,joten sinne en enää halua. Olen miettinyt johtuiko pettymys siitä,että ensimmäisellä kerralla minulla oli niin suuret odotukset,että petyin. Toisella kerralla olin hieman kipeä ja kolmannella Nykin reisulla minut ryöstettiin eli paikkaan liittyy ei mieluisia muistoja.
    Minusta Amerikassa pitää liikkua omalla autolla,silloin oikeasti kokee Amerikan meininkiä.

    -kirsi-

    • Eveliina says:

      Oi vau, niinpä! Ihanaa, että olette saaneet asua siellä! Sinne tosiaan on ikävä aina. Hyvin sanottu, Suomessa on kaikkein parasta asua, mutta haaveilen kyllä tosissani vielä jostakin pätkästä asua myös siellä <3 Ah, mitä reissuja teillä tulossa! 🙂 New Yorkissa olen käynyt vain kerran lyhyellä reissulla, mutta se tosiaan on aika eri juttu kuin muu Amerikka. Se on oikeastaan ihan oma kohteensa kokonaan. Ja joo, autolla ehdottomasti!! Me ollaan niin autoilijoita matkoilla aina, että varsinkin Amerikassa se on must. Siellä se on helpointa maailmassa 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN