Esiintymisvinkkejä for dummies (like me)

browns

 

Aina, kun tekisi mieli sanoa, että “en minä mitään mikkiä tarvitse, koska olenhan sentään majurin / kenraalin / postinjakajan poika heh-hen” – älä. Ilmastointilaite hurisee, kokolattiamatto imee loput, eikä äänenkäyttö periydy, joten ota vain se mikki. Nolompaa on, että et ota mikkiä, kailotat HYVÄÄ HUOMENTA MINUNKIN PUOLESTANI, ja loput tunnin esityksestä tulee mikkihiiriäänellä samalla, kun kaikki selaavat puhelintaan.

Ainiin, äläkä koskaan sano “hyvää huomenta / hyvää iltapäivää / tervetuloa tähän tilaisuuteen minunkin puolestani“.

Tai että “Onpa mukava nähdä täällä näin paljon väkeä tähän aikaan / heti aamusta / lounaan jälkeen / ennen korismatsia / vaikka ulkona sataa / vaikka ulkona paistaa / vaikka ulkona on pilvistä / vaikka ulkona on poutaa.”

Jengi on kuullut nämä leimit lainit niin monta kertaa ennenkin, että haluaa ne kuullessaan vain kaivautua sen äänet imeneen kokolattiamaton sisään. Kyllä he ovat siellä tilaisuudessa, usko pois. Riippumatta säästä tai mistään muusta. Koska ne, jotka eivät ole siellä, eivät ole siellä.

Siispä älä keskity siihen, näkyykö jännittyneen sydämen pamppailu vaatteiden läpi. Ei se näy. Porukka, joka on raahautunut sinne vallitsevasta kellonajasta tai ulkoilmasta riippumatta, yleensä haluaa sinun onnistuvan. (Ainakin jos sinulla on mikki!) Joten hymyile ja tee juttusi. Seisot siinä syystä, joten sinulla on tälle tilaisuudelle jotakin annettavaa.

Ja jos esiintyminen jännittää, tunge kaikkiin tilaisuuksiin, joissa voi esiintyä. Päin vaan. Viittaa aina isoissa seminaareissa ja kysy jotain, vaikka odottaisitkin kauhunpyörtymyksensekaisin tuntein sitä luoksesi lipuvaa mikkiä, josta oma ääni kuulostaa omituiselta. (Oma ääni kuulostaa muuten aina omituiselta. Vain omassa päässäsi luulet sen kuulostavan jotenkin siedettävältä.)

Niin, sitä on taas tullut istuttua tilaisuuksissa. Ja pidettyä sellaisia. Lausuttua leimejä laineja ja hikoiltua, kun mikki on osunut kohdalle. Käytyä yhdessä esiintymiskoulutuksessakin.

Tänään on kumminkin sunnuntai, jolloin ei tarvitse esiintyä kenellekään. Sain tyttöjä vieraaksi eilen. Vaikka bileet on aina kivat, ihana on myös sen jälkeinen päivä, kun koti on puhdas ja jääkaappi herkkujen jämiä täynnä, ah! Eikä mitään tekemistä. Sitäkin muuten tarvitaan, olen alkanut ottaa sen vakavasti. Aivoille tylsyyttä, jotta syntyy luovuutta. Siispä tänään musiikkia, lehtiä, kirjoja, kuvauksia, unia <3

 

browns-10

browns-2

browns-4

browns-9

browns-5

browns-8

browns-6

browns-7

H&M coat
Samsoe & Samsoe knit
Cos skirt
Givenchy bag
Tony Bianco shoes

6 comments so far.

6 responses to “Esiintymisvinkkejä for dummies (like me)”

  1. emmi says:

    Viittaaminen ja kysyminen on yllättävän vaikeaa. Kai se on jostain koulusta ja opinnoista jäänyt tyhmät kyselee pelko. Oon ajatellut ottaa itselleni haasteeksi uskaltaa esittää kysymyksiä ja kommentteja julkisesti. Luulisi, että aivot pystyisivät sen verran multitaskaamaan että muistiinpanojen ohessa voisi kirjoittaa myös tukisanoin kysymyksen tai huomion. Huomasin eräässä tapahtumassa, kuinka paljon kysymykset antoi lisää itse tilaisuuteen ja automaattisesti kysyjien luo teki mieli mennä kahvitauolla, koska olivat osoittautuneet mielenkiintoisenoloisiksi ihan vaan suunsa avaamalla. Okei, päinvastaisen vaikutuksenkin voi varmasti tehdä jaarittelemalla ohi aiheen… Mutta mikkiä ja rohkeampaa elämää kohden.
    Ja hei, asu on ihanan lämpöinen ja silti skarppi!

    • Eveliina says:

      Siis todella, niin onkin! Kammoan itse noita tilanteita, kädet hikoaa, sydän hakkaa ja pelkään laukovani just niitä typeryyksiä. Siksi teenkin sitä jatkuvasti, että se pelko lievenisi. Ja kyllä se tekeekin niin! Täsmälleen tuo on keinoni: kirjoittaa kysymys ylös. Usein se jo riittää, eikä muistiinpanoja tarvitsekaan vilkuilla kysyessään, koska muistaa sen jo paremmin, kun se on paperilla 🙂 ja kiitos kovasti! Vanhoja juttuja kaikki, mutta oon ollut niin iloinen viime aikoina siitä, että ne on tullut tehtyä hyviä hankintoja:)

  2. Johanna says:

    Tämä on niin totta! Ei se mikki pure, kyllä se kandee vaan kiltisti ottaa. Kysyin kerran yhdeltä nuorelta proffalta, miten aina uskallat kysyä kysymyksiä semmoissa jne. tapahtumissa. Siis aina. Hän antoi vinkiksi, että suosittelee aina viittaamaan HETI, kun tulee se ”olisiko yleisöllä kysymyksiä”, koska muuten joku entinen ministeri/maailmanjärjestön johtaja/kaiken asiantuntija kysyy ja sitten kaikki itsestään selvät kysymykset on jo kysytty ja homma vaikeutuu huomattavasti. Plus he saattavat kysyä sen sinun kysymyksesi, joka ei ollutkaan tyhmä!!!

    • Eveliina says:

      Siis eikö! Niin totta. Ja just noin, tuo että heti kannattaa kysyä, kun mielessä on jotain. Ja oikeasti, ellet sinä kysy, joku muu kysyy aivan varmasti sen sinun kysmyksesi, joka ei siis todellakaan ollutkaan yhtään tyhmä 🙂 Nimenomaan!

  3. Malla says:

    Ihana toi sun paita. Ja tulee ihan oma maanantaiesiintyminen mieleen. 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN