Vierivä kivi voi uupua

pleats-3

 

Jos vielä pari viikkoa sitten masistelin, että syksyn alku on ollut jotenkin tahmaista, tilanne on tyystin muuttunut. Eli palannut normaaleihin uomiinsa mun kohdalla. Rakastan syksyä, senhän tiedättekin. Se on huomattavan paljon suurempi käännekohta uudelle kuin vaikka vuodenvaihde. Arvelin viimeksi, että rutiinit varmaan paikkaa kesän haikeuden, ja niin on tehnyt.

Nyt vaan näyttää siltä, että tuli ikävä jotakin tekemistä! Ja se ei ole hyvä juttu se. Olin niin uupunut viime syksystä tähän kesään, että kaipasin itkunsekaisin oloin melkein joka ilta vain tavallista arkea. Että voisi tulla töistä ja mennä liikkumaan tai kotiin, ja viettää viikonloppua. Edes levätä mökkiä rakentaessa, pliis! Ei mitään ylimääräistä! Tässä vuoden aikana on remontoitu kaksi asuntoa kokonaan, kolmatta vähän, viety läpi yksi putkiremontti, koettu kriisejä, muutettu kaksi kertaa, suoritettu ylioppilastutkinto ranskan kielessä, ja kahlattu superhektinen kevät töissä. Nyt alkaisi olla kaikki asiat jälleen balanssissa. Voisi laskeutua siihen tavalliseen arkeen.

Ja nyt minä haluaisin opiskella taloustiedettä.

Ja maalaustaidetta.

 

pleats-20

pleats-6

pleats-19

pleats-15

 

Alkoi ärsyttämään, kun ymmärrän ihan liian vähän talouden monimutkaisuuksia ja yritystoiminnan lainalaisuuksia, vaikka työni törmäilee kumpaankin vahvasti koko ajan. Olen koko elämäni liihotellut aivan onnellisena humanistina ja inhonnut kaikenlaista loogiseen päättelykykyyn liittyvää. Mutta ai että sieppaa, kun ei tajua!

Kuuluisia viimeisiä sanoja. Siitä se ranskankin opiskelu kaksi vuotta sitten alkoi.

Kurkin ihan vain vähän Helsingin avoimen yliopiston kursseja. Huomasin, että olivat laittaneet sinne taloustieteen peruskursseja jotenkin tosi hyviin kellonaikoihin. Ehtii hyvin töiden jälkeen, mutta maanantain saunavuorolle vielä kotiinkin. Ilmoittautuminenkin tehty helpoksi. Hintakin minimaalinen. Luentopaikka lähellä työpaikkaa, kotia ja salia. Onko mun nyt siis kumminkin pakko luopua tänä(kin) syksynä kahdesta vapaaillasta viikossa?

Kyseessä ei kumminkaan olisi mikään edes niin kunnianhimoinen hanke, kuin se ranska oli. Perusopinnoista pari kurssia vain.. Ja nekin voisi jättää kesken, ellen saisikaan sieltä sitä oppia, jota kaipaan..

Haluaisin myös opiskella kuvataiteita. Akryylivärimaalausta. Öljyvärimaalausta! Hitto, edes tietää mikä ero niillä on! Saada värejä käsiin ja alkaa iskeä niitä johonkin kankaalle. Tiedän jo, mitä värejäkin!

Ne kurssit on nyt syksylle tainneet jo alkaa, ja ovat vähän tyyriimmänpuoleisia, joten sen aika ei ole ehkä ihan vielä. Kodin laittaminen purkaa luovuuspommiani toistaiseksi ihan hyvin. Kohta on kuitenkin pakko päästä maalaamaan. Ehkä keväällä sitten? Kun ne taloustieteen kaksi ekaa kurssia olisi loppuneet?

Pitäisi kyllä nyt vetäistä jäitä hattuun ja unohtaa kumpikin haihattelu edes täksi syksyksi. Sitä vaan ei malttaisi pysyä paikallaan. Joka puolella on kaikkea kivaa. Vieriväkin kivi voi kumminkin uupua. Sitä pitäisi pyrkiä välttämään. Mutta missä raja?

 

pleats-10

pleats-23

pleats-14

pleats-16

pleats-13

Zara jacket
Esprit knit
H&M skirt
Tony Bianco shoes
Prada sunnies
Gucci bag

16 comments so far.

16 responses to “Vierivä kivi voi uupua”

  1. JohannaN says:

    Ihanaa, että olet kirjoitellut eikä taukoa ainakaan toistaiseksi tullut. Tauon paikka on kyllä sallittu, kun siltä tuntuu.
    Mielestäni on ihana lukea ihan tavallisten ihmisten blogeja. Ihmisten, jotka käyvät arkisin töissä ja kohtaavat vastoinkäymisiä silloin tällöin. Ja, että he jakavat ne rehellisesti blogissaan. Siitä tykkään! Eihän kenenkään elämä voi aina olla ruusuilla tanssimista.
    Minusta on upeaa, että olet päivittänyt blogia useasti päivätyön ohella. Jopa useammin kuin bloggaajat joille blogi on ainoa työ. Pidän siitä, että olet “jalat maassa”- tyyppi, kaiken suhteen.
    Liian harvoin tulee kommentoitua ja ymmärrän, että se tuntuu välillä turhauttavalta. Niin minustakin, jos minulla olisi blogi.
    Tsemppiä jatkoon! Minä ainakin luen jokaisen postaukse, vaikka harvoin kommentoinkin.

    • Eveliina says:

      Kiitos tosi paljon kommentistasi, kiva tietää! 🙂 että ei-ammattilaistenkin blogeille oikeasti on näin paljon kysyntää! 🙂 IHANA kuulla, että tykkäät ja olet mukana <3

  2. Meri says:

    Moi!

    Tiedän tunteen! Mutta toisaalta, jos todella kiinnostaa ja innostaa, niin kyllähän sen opiskelun jaksaa! Mutta luulen, ettei sulle tekisi sellainen vähän vapaampi syksy ilman pakkoja…

    Mutta syksy on kiva ja se että kirjoittelet! Luin maataloustiedettä, eikä maalaus !

    Mukavaa tiistaita!

    • Eveliina says:

      Niin se on! Ja niin todellakin tekisi.. olen juuri nyt odottamassa ensimmäisen luennon alkua, katsotaan, onko tämä sitä mitä ajattelin…! Mutta ihana, kun tätä voi tehdä näin ”huvikseen”. Pakko kun ei ole 🙂 samoin sulle!

  3. Tuija says:

    Moi! Ihania kuvia kivan tekstin lisäksi. Kuvissa näkyy nyt aiempaa enemmän luonnetta, tunnetta ja rentoa heittäytymistä!

  4. Laura says:

    Tiedän niin ton tunteen. Omista yliopisto-opinnoista on jo lähes kymmenen vuotta ja työelämän kova tahti perhe-elämän lisäksi olisi kyllä ihan riittävästi. Mutta mutta niin vaan löysin itseni viime syksynä Aallosta avoimesta luennoilta. Huomasin töissä, että olisi kiva tietää kaupallisen puolen asioista lisää vaikka olenkin töissä ihan päinvastaisella alalla terveydenhuollossa. Ja tiedätkö mitä, kurssit olivat ihan mielettömän antoisia ja mielenkiintoisia. Luennoilla käynti ei tuntunut pakkopullalta ja tenttiinkin luki mielellään, Ehkä tollaisesta tunteesta tietää, että ei ollut liikaa vaikka moni varoittelikin miten ehdin ja jaksan.
    Tsemppiä syksyyn! Kyllä niitä kursseja löytyy keväälläkin jos päädyt rauhoittamaan tämän syksyn ja menet ilman tiukkaa aikataulua itseäsi kuunnellen.

    • Eveliina says:

      Hei hienoa kuulla! Koska arvaa, missä olen juuri nyt – yliopistolla odottamassa ensimmäisen luennon alkua! 😀 Täytyy nyt katsoa, onko tämä yhtään sitä, mitä ajattelin. Ellei, ei ole pakko jatkaa 🙂

  5. En ehtinyt kommentoida edellisiin postauksiin, mutta ajattelin tulla sanomaan mitä moni muukin on kirjoittanut, että sun blogi on ehdottomasti yksi lemppareistani! Kuvasi on hienoja, kuvauksesi arjesta todella ihania (arjen realiteetteine kaikkineen) ja kirjoitustyylisi on yksi blogimaailman parhaimmistoa. Tuntuu ehkä että kommentointi on vähentynyt blogeista koska moni selaa niitä puhelimella (kuten minä) ja silloin mielestäni kommentointi on vähän aikaavievää! Täällä kuitenkin luetaan innokkaana juttujasi!

    Ja haha, tunnistan niin tän postauksen syndrooman – olisin halunnut tänä syksynä ilmoittautua niin tanssi-kuin maalauskurssille mutta sitten päädyinkin siihen että ehkä ihan hyvä ottaa välillä vähän rauhallisemmin!

    • Eveliina says:

      Vau, miten mahtavaa kuulla! <3 KIITOS ihan tuhannesti! 🙂 sait hymyn korviin 🙂 ihan huikeaa, että ajattelet blogistani näin <3 vau! Täällä odotellaan taloustieteen ensimmäistä kurssia, apua!

  6. Niina says:

    Odotan innolla ensimmäisiä fiiliksiäsi luennosta! Itse kun olen kaupallista alaa opiskellut ja silti tuntuu, että kansiksen (taloustiede ja kansantaloustiede lienevät ihan sama asia) luennot menivät pahasti yli ymmärryksen. Mutta jos siltä tuntuu niin otat sitten vain aikalisän! Toivotaan kuitenkin, että innostut aiheesta enemmän kuin minä aikanaan 🙂

    • Eveliina says:

      Ensimmäinen kerta oli vain teknisiä asioita kurssista, mutta ehkä mä nyt katson, mistä on kyse 😀 en osaa siis yhtään vielä sanoa : O raportoin! 😀

  7. Riitta says:

    Hei Eveliina! Kaupallisen koulutuksen saaneena neuvoisin, että mene ehdottomasti taloustieteen kurssille. Paitsi että kurssit on mielenkiintoisia (suorastaan imet oppia päähäsi :)) niin huomaat myöhemmin miten palkitsevaa on kun tajuat mistä yritys- ja kansantaloustieteilijät puhuvat. Talousasiat ovat kytköksissä vähän kaikkeen, niin omassa kuin työelämässäkin. Perusasiat ensin haltuun ja sitten syvennät sitä mikä eniten kiinnostaa. Osaamisen laajentaminen ei mene koskaan hukkaan ja kun älyllistä kapasiteettiakin on vaikka muille jakaa niin siitä vaan!

    • Eveliina says:

      Moikka! Kiitos paljon ajatuksistasi 🙂 Kyllä mua hirveästi kiinnostaa ja houkuttaa…! Mutta on myös pakko miettiä, jaksanko oikeasti tänä syksynä. Voi olla, että ryhdyn tähän, mutta armollisemmin – luen ja opin, mutta teen vain matkaa, enkä tähtää mihinkään maaliin. Katsotaan! 🙂 Juuri tuohon kyllä tähtäisin, että uusia maailmoja aukeaa ymmärryksessäni 🙂

  8. Ihan superihana asu Eve! Toi hame sopii sulle niin mainiosti 🙂

    Ja huh! Nostan kyllä hattua sulle harrastusinnosta. Itse kaipaisin sitä samaa. Varsinkin viime keväään ja nyt alkusyksyn aikana oon ollut niin poikki, että kaipaisin lisää jotain kivaa, joka innostaisi ja veisi kotoa pois tuulettumaan 🙂 Mää katselin kanssa käsityökursseja kansalaisopistosta, mutta hitsi vie ne oli kalliita, joten siinä se päätös sitten tuli 😀

    • Eveliina says:

      Voi ihana kuulla 🙂 Mä niin rakastan tätä hametta! Se käy kaiken kanssa. Seuraavaksi tulee ihan erilainen asu sen kanssa 😉
      Tuntuu, että kaikkialla on niin mielenkiintoisia juttuja, että tekisi mieli ryhtyä kaikkeen…! Kuitenkin pitää oikeasti miettiä, mitä sitä jaksaa. Voisin ihan hyvin kuvitella sut muuten käsityökurssilla! Varmaan huippua! Ne taidekurssitkin oli tosiaan aika kalliita nyt tähän hetkeen :/

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN