Sunnuntai-illan Ruskat ja kiitokset

ruska-11

 

En olisi koskaan arvannut, että edellinen postaus herättäisi näin VALTAVAN määrän niin upeita kommentteja. En oikein edes tiedä miten päin olisin…! Punastuttaa, ihmetyttää ja hämmästyttääkin. Ja tuntuu niin, niin hyvältä <3 Olen herännyt sen jälkeen joka aamu vain ällistyäkseni uudelleen, päivän mittaan löytänyt blogin wordpressistä harvinaisia punaisia palloja, jotka kertoo jätetyistä kommenteista, ja joka IKISESTÄ olen saanut lukea jotain aivan mieletöntä.

En kirjoittanut postausta kommenttivyöry mielessäni, vaan erittelyksi itselleni siitä, mitä olen tästä jo pitkään miettinyt. Se auttoi. Mutta niin autoitte tekin, voi pojat vielä paljon enemmän. Epämääräinen pelko siitä, että amatööriblogeille ei ole enää tilausta, on hälventynyt huomattavasti. Myöskään en osannut ollenkaan aavistaa, että kuvien laatu ja kaikki sellainen visuaalinen olisi oikeasti teidän mielestä täällä niin hyvää, kuin niin moni sanoi.

Erityisen paljon lämmitti se, että täältä sanoitte saavanne sellaiseen tavalliseen arkeen vertaistukea. Että tänne voi tulla sellaisena kuin on <3 Olen niin, niin iloinen, otettu ja onnellinen ihan jokaisesta sanasta, jonka kommenttiboksiin olette jättäneet.

Kiitos, tuhannesti kiitos.

Halaisin jokaista, jos voisin!

Paitsi häkellyttäviin kommentteihin, myös kaikkialta pulppuavaan inspiraatioon olen saanut nyt herätä aamuisin. Into blogata nousi moninkertaiseksi, joten en tee nyt ratkaisuja vielä yhtään mistään. Jos jotain jossain vaiheessa teen, on se tauko sen ajankäytön uudelleen pohtimiseksi. Kaikkia muita syitä haivensitte kyllä taivaan tuuliin 🙂

 

ruska

ruska-6

ruska-3

ruska-10

 

Ollaan nyt tänä syksynä panostettu tavalliseen arkeen jotenkin ekstrapaljon. Tehty siitä ihanaa melkein joka ilta (silloin kuin ei olla huudettu naamat punaisina jotain väsymysstressiä ja kirjahyllyn valmistumisprosessia) ja yritetty keksiä kaikenlaista pientä yhteistä. Nämä kuvat on viime sunnuntailta, kun Mr. oli pyytänyt että voitaisiinko tehdä lättyjä. Ihana, tietenkin voitiin <3 Ei tehdä niitä oikeastaan koskaan, ei ainakaan kotona. Mökillä ehkä joskus. Letuista tulee niin semmoinen lapsuuden kotiolo mieleen, molemmille varmaankin.

Olin aiemmin viikolla nähnyt jossain kai Stella Harasekin jonkun instakuvan tai muun, jossa oli Arabian vanhoja Ruska -astioita. Tiesin äidillä ja isällä lojuvan ison Ruska-astiaston, joka on ollut meillä kotona käytössä koko mun lapsuuden. Olin luvannut myydä ne jossain, mutta homma oli jäänyt. Yhtäkkiä ne tekikin mun päässäni comebackin, näyttäen niin kauniilta. Sainkin korillisen Ruskaa salamannopeana toimituksena Helsinkiin, olivat varmaan onnellisia kun saivat lojuneen roinan pois nurkistaan 😀

Lättyjä niistä oikeista lapsuuden Ruska-astioista, teetä ja appiukon tekemää omenahilloa. Niin ihana hetki.

Tänä sunnuntaina heräsin kurkkukipuun ja flunssaiseen oloon, joka on vain pahentunut päivän mittaan. Hiljalleen ladoin kuitenkin kirjoja siihen uuteen hyllyyn, toivoen, ettei ensi viikko mene ihan pilalle. On mummini hautajaiset viikonloppuna pohjoisessa, edessä raskas viikonvaihde. Onneksi työviikko näyttää aika normaalilta. Jos olo ei helpota, saattaisi olla mahdollisuus vaikka yhdelle päivälle etää, ettei tarvitsisi nousta sängystä lainkaan. Huomenna kuitenkin yritän. Onnellista viikkoa sullekin – ihana, kun olet siellä mun kanssa. Pitkästä aikaa oikeasti nimittäin tuntuu, että olet <3

 

ruska-7

ruska-13

ruska upright

ruska-8

ruska-5

ruska-4

ruska upright-2

ruska-2

33 comments so far.

33 responses to “Sunnuntai-illan Ruskat ja kiitokset”

  1. Päivi says:

    Huomenta ja tsemppiä uuteen viikkoon! Flunssaa liikkeellä aika tavalla ja itsekin kurkku karheana. Kuumaa juomaa, iltaisin työpäivien jälkeen lepoa. Ruskat sopii hämärään syyskuun iltaan ja antiikkipöydälle tosi hyvin, muistoja tulee mieleen….
    Voimia myös tulevaan viikonloppuun,osanottoni!

    • Eveliina says:

      Kiitos paljon <3 Joo nyt on kyllä pakko yrittää levätä oikeasti...! Ruskat on kyllä yhtäkkiä taas niin kivoja 🙂

  2. Kirsi says:

    En kommentoinut edelliseen postaukseen ,vaikka mieli olisi tehnyt,sillä huomasin nopeasti ,että olisin toistanut muiden kommentoijien mielipiteitä. Sinun blogia luen aina. Ja aina olen pitänyt blogiasi hyvin tehtynä,kirjoitat viihdyttävästi,mutta myös vaikeista asioista niin että täällä ruudun toisella puolella on ollut helppo samaistua tunnetilaan.Kuviesi laadussa en ole huomannut mitään:minusta kuvasi ovat aina olleet aivan priimaa.
    Luen tällä hetkellä vain kolmea blogia,jotka ovat harrastelijabloggaajien. Koska se vertaistuki.❤️. Sinun on blogi on ensimäinen ,jonka joka aamu tarkistan,onko tullut uutta postausta.Jos on ,teen aamupalan valmiiksi ja alan nauttimaan.
    Toivon,ettet ikinä lopeta,haluan mummonakin lukea sinun virtaviivaisia kirjoituksia,ihania kuvauksia ja rehellistä pohdintaa elämästä.
    Olen laiska kommentoija,koska muka kiire,mutta lupaan parantaa tapani.
    -kirsi-

    • Eveliina says:

      Kiitos Kirsi paljon! Sinähän olet kommentoinut useinkin, muistan hyvin 🙂 Ihana kuulla, että tykkäät kuvistakin! Ja viihdyt täällä muutenkin <3 Voi vitsi miten hienoa, että oikein odotat postauksiani 🙂 Ihanaa!

  3. Johanna says:

    Ihanaa arkeen panostamista! Opettelen sitä itsekin ja mm. sen takia tykkään juttujasi lukea, inspiraatiota ja vertaistukea. Kommentoin edelliseenkin postaukseen mutta en tainnut sanoa, että ei ne ammattimaiset blogit kyllä kiinnosta. Moni mukava on pudonnut matkasta siinä vaiheessa kun kuvioon on tullut ammattivalokuvaajan ottamat kuvat (asuista, jotka ei ole omaa tyyliä tai joihin ei ole varaa) ja kuvia on kilometritolkulla mutta tekstiä ei nimeksikään, joten tää sun on just hyvä. Voimia tulevaan viikonloppuun.

    • Eveliina says:

      Se on kyllä parasta! Ihana kuulla, että tykkäät tällaisista jutuista täällä 🙂 Ja on kyllä saanut miettimään todella, nämä kommenttinne: että ehkä tällaisille pikkublogeille onkin tilausta! Ihanaa 🙂 Kiitos kovasti

  4. Hanna says:

    Ihanaa, lettuja! Olin viikonloppuna käymässä vanhempien luona, ja äiti paistoi silloin niitä, mutta pakko tehdä ehkä uusiksi itsekin! Ja hei, ihan mahtavaa että olette kehitelleet arkeen kaikkia kivaa. Mielellään kuulisin tästä aiheesta lisää, miten olette enemmän päässeet nauttimaan illoista

    Vielä muuten inspirointiin liittyen, sun pohdinnat työvaatteista ja univormuista on auttanut myös mua löytämään omani. Erityisesti sileät neuleet, suorat housut, rouheat nilkkurit tai ballerinat ja simppelit korut on mulla ollut todella toimiva, valinta tänäänkin!

    • Eveliina says:

      No niinpä! Letut on parhaita! Enkä koskaan jotenkin muista sitä 😀 Arkijutut on kyllä parhaita, pitääkin miettiä, jos niistä muistaisi jotakin kirjoittaa! Onpa tosi kiva kuulla! Just nuo mitä mainitset on ihan parhaita peruselementtejä 🙂 Sen mun kaverin työpukeutumisen kirja muuten julkaistaan kuukauden päästä! 🙂

  5. Annamari says:

    Ihanaa että olette panostaneet arkeen, se on itselläkin tavoitteena 🙂 pitää pistää näitä hyviä vinkkejä talteen, kun miettii mitä kivaa arkipäiville voisi keksiä! Pikaista paranemista, lepoa, C-vitamiinia ja sinkkiä.

    • Eveliina says:

      Se on tehnyt kyllä hyvää! Ei ulotu joka illan ehtimiseen, mutta pienikin panostus tuntuu <3 pitääkin miettiä, jos saisi joskus jotain vinkkejä tännekin.. paras on kyllä se, että laittaa koneet pois ja keskittyy johonkin mihin vain yhdessä! Justiinsa tässä ratikassa sinkkipurkki apteekista mukanani..! 🙂 kiitos!

  6. Kapteenska says:

    Ekana komppaan Johannaa, jos valokuvat alkaa menemään liian ammattimaisiksi vieden tilan tekstisisällöltä, niin ei hyvä. Mä vaihdan kanavaa. Se, että kuva muka kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa on täysin tuulesta temmattu. Kuvakirjat on lapsille, jotka eivät vielä osaa lukea.

    Ja noi Ruskat ja letut. Lautasen pinnasta lähtee munkin lapsuuteen kuuluva ääni, kun veitsellä leikkaa lettua 🙂

    • Eveliina says:

      Hei tosi kiva kuulla! Mulle kuvatkin merkitsee paljon niin omassa kuin muiden blogeissa, mutta ymmärrän mitä tarkoitat 🙂 ja ihana, jos täällä tykkäät teksteistä <3 Aah niinpä! Ruskat ja letut <3

  7. Anna says:

    Tsemppiä flunssaan, itsekin sen juuri tuossa sairastin. Aina yhtä ikävä ylläri herätä alkaneeseen kurkkukipuun.
    Ja ihanaa lettuja, koko kesän on ollut tarkoitus pitää lettukestit. Ensi viikonloppuna sen kyllä teen 🙂

    • Eveliina says:

      Kiitos, äh no niin on 🙁 olen nykyään paljon useammin kipeänä kuin ennen, pitää oikeasti alkaa miettiä mistä se johtuu. Joo lettuja, ehdottomasti! Mäkin haluan taas uudelleen 😀

  8. Sandra says:

    Osanottoni mummisi poismenon johdosta ja tsemppiä raskaaseen viikonloppuun! <3

    Ihana tunnelma noissa kuvissa,.. ja heti alkoi tehdä mieli lettuja :D. Hämyisät syysillat on kyllä niin parasta <3.

  9. Anna says:

    Aivan kamalat astiat. Eli alan himoita tuollaisia joskus about 8 kk: n päästä

    Tsemppiä flunssan hoitoon, tarvitset voimia tulevana viikonloppuna. Muista siis levätä tarpeeksi!

  10. Kristiina says:

    Ensinnäkin osanotto mummisi poisnukkumisen johdosta. Hautajaiset on rankkoja jo sellaisenaan, kurja jos vielä flunssa yrittää päästä matkaseuralaiseksi vielä siihen päälle. Mutta nyt on hurjasti flunssaa liikkeellä, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Itse vähän odottelen josko selviän kuin koira veräjästä vai kutsuuko jossain välissä sairaspeti itseänkin. Monta vuotta oon välttänyt flunssat mutta nyt on potilaita ympärillä niin kotona kuin töissäkin. Jaiks!

    Ja sitten toi Ruska! Voi vitsi mitä lapsuuden muistoja! Meillä myös tuo oli kotona käytössä ja välissä ko. astiasarja oli omalla inhokkilistalla. Mutta sun kuvissa kyllä näyttää niin hyviltä! Ihanan nostalginen fiilis tuli, palasin kuvissa itsekin omaan lapsuuteeni ja sunnuntai-iltoihin kun saunan jälkeen syötiin lettuja/vohveleita/jotain muuta hyvää just noilta Ruska-astioilta. Ja sitten katsottiin koko perhe mm. Tyttökultia telkkarista (jooo oon ikäloppu kun moista sarjaa oon katsellut, tulikohan joskus 80-luvulla telkasta…). Puhumattakaan toki letuista, jotka tarjolla kuvissa… slurps! (mistä saa hommattua lettuja asap akuuttiin lettunälkään… toimittaako joku Wolt tms. moisia herkkuja…)

    Vielä muuten edelliseen postaukseesi liittyen. Kuten todettua jo kommentissani siihen, kirjoituksesi saavat harmaat pikku aivosoluni liikkeelle. Niin tälläkin kertaa. Eli jäin pohtimaan blogeja ja siihen liittyvää vuorovaikutusta. Ja ajatus jäi kytemään, että mitäs jos yrittäisin silloin tällöin kommentoida ja kertoa sulle mitä ajatuksia kirjoituksistasi tai kuvistasi heräsi. Tai vain huikata, että täällä ollaan ja nautin blogisi lukemisesta. Tällä tavoin blogien seuraaminen voisi saada ihan uuden ulottuvuuden ja avata itselleni uusia näköaloja blogimaailmaan. Olla mukana vuorovaikuttamassa, jos ei muuta. Kommenttiboksissa siis “tavataan” jatkossakin! 🙂

    • Eveliina says:

      Kiitos paljon <3 Sitä se on...
      Toivottavasti tämä flunssa ei tästä nyt iske kauheammaksi, kummallinen olo kyllä on :/
      Ruskat tosiaan oli monta monta vuotta omissa silmissä ihan kauhea. Tai lapsena sitä ei ajatellut, sitten niistä ei ajatellut yhtään mitään, söi vain, ja sitten ne alkoi näyttää huonoilta. Kunnes ne on nyt, kuten moni muukin 70- ja 80-lukulaisen näköinen asia, taas yhtäkkiä ihmeen freesejä! 🙂 Mulla tämä kävi ihan salamana 😀 Haha, en taas muistanutkaan, miten helppoja letut onkin tehdä!
      Ihana kyllä on, jos täällä herää vuorovaikutusta! Tosi kiva, jos tavataan useamminkin 😀

  11. Tuula says:

    Ihana postaus <3 ja osanottoni. Edelliseen postaukseen myös täydennän kommenttiani, että minusta kuvasi ovat laadukkaita. Ja itselleni käynyt kanssa niin kuin monelle muullekin: liian ammattimaiseksi mennyt blogi on jäänyt pois lukulistalta. Tsemppiä ja voimia!

    • Eveliina says:

      Kiitos kovasti <3 Tosi kiva kuulla, että kuvat on sun mielestä hyviä 🙂 Nämä kommentit on kyllä avanneet silmiäni sen suhteen, että tosi moni kyllä vielä tykkää ei-ammattimaisistakin blogeista. Jopa mieluummin! Yllättävää, ja ihanaa!

  12. 101Dalmatialaista says:

    Pikaista paranemista ja paljon voimia hautajaispäivään! <3

    Varsinaisesti halusin kuitenkin mainita sen, että tässä postauksessa oli ilo huomata jotain sellaista samaa vapautta ja arjen kauneutta, mitä teksteissäsi aina parhaimmillaan on (: Mukavaa että päätit jatkaa, minunkin aamurutiini ollut pitkään vilkaista ennen töiden lähtöä josko olisi uutta luettavaa 🙂

  13. Miia says:

    Sinun blogisi lisäksi toinen suosikkini on Lindsay’s diaries. Minun on vaikeampi samaistua ammattiblogeihin, vaikka olen saanut niistäkin inspiraatiota. Koitan myös aktivoitua kommentoinnissa. Olen yrittänyt välttää sitä, jotta se ei tuntuisi liian päällekäyvältä, että sama ihminen koko ajan kommentoi. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

    • Eveliina says:

      Moikka Miia, kiitos hei paljon tästä kommentista! Ymmärrän itse asiassa tosi hyvinkin, joskus mullakin samanlainen olo, kun käyn kommentoimassa lempiblogejani 😀 Varsinkin sellaisia, joiden kirjoittajia en tunne – tutuille kommentoinkin häpeilemättä varmaan joka kerta 😀 Oi ja joo, Linda on ihana tyyppi 🙂

  14. Meiju says:

    Minunkin pakko kommentoida, koska ruskat Minun mummini kuoli, kun olin 6-vuotias ja siinä yhteydessä sitten käytiin kotonakin vanhemman siskoni toimesta keskustelua, että mitä kukakin perii sitten joskus. Hän valikoi jotain kultareunakuppeja ja minä tietysti ruskat ❤️ valintani on aika lailla vuosien varrella huvittanut, ei ole tajuttu, että olinkin ehkä vain fiksu.
    Ei niitä ole tarvinnut onneksi vielä jaella, mutta ruskat on kyllä pistetty eteenpäin. Ihanaa, että teillä oli tallessa ja tämän postauksen myötä sain mieleeni ihania lapsuusmuistoja … Äidin keittämä kuuma kaakao ruskan mukista

    Ja vaikken mitään juuri koskaan kommentoi, niin käyn ihan säännöllisesti kurkkimassa huikeita asuntoprojektejanne, ihanaa tulevaa mökkiänne ja tyylikkäitä asujasi. Joskus nautin myös reissupostauksista, vaikken samaistukaan niihin, koska emme reissaa

    Blogisi on täydellinen sekoitus arjen glamouria, ihania kuvia ja sujuvaa tekstiä! Nautin siitä, kun et mainosta koko ajan jotain ja voin luottaa siihen, että jos kehut jotain tuotetta tai merkkiä, niin teet sen omasta halustasi ja aidosti.

    Onnea uuteen kotiin, elämän vaikeisiinkin hetkiin ja tunnelmallista syksyä!

    • Eveliina says:

      Hei ihana, kun kommentoit! Olipa hauska muisto 😀 Ruskat on tosiaankin tehnyt jonkin come backin! 🙂 Meillä on ollut ne käytössä vielä hyvinkin pitkään, eikä varastossa kovinkaan kauaa ennen tätä! Ihana kuulla, mistä täällä tykkäät <3 Ja ihana, kun olet mukana 🙂 Ja näin todellakin on, kaikki on ihan aidosti omaa suositustani ja mielipidettäni 🙂 Kiitos tosi kovasti <3

  15. Ihanaa arkista tunnelmaa. Arki on niin paljon ihanampaa, jos siitä voi tehdä vähän erityisempää. Mää olin kattanut eilen olkkarin lattialle piknikin, kun Joni tuli työmatkalta 🙂 Lettukestit täytyy ottaa ehdottomasti itsekin listalle! 🙂

    Ja hei, niin samaistun sun viime postausten ajatuksiin. Blogimaailma on niin kummallinen nykyään ja mulla ainakin on pyörinyt paljon päässä se, mikä oman blogin paikka siinä kummallisessa universumissa on. Olen tullut siihen tulokseen, että ei kai oikein mikään, mutta voi se silti olla kiva harrastus.

    Mää tein hiljan päätöksen, että alan kirjoittaa enemmän vähän syvällisemmistä asioista. Jotenkin se pelkkä pinnallinen hömppä – vaikka ihanaa ja tarpeellista on sekin – ei antanut mulle enää oman tuottamisen suhteen mitään. Joten katsotaan miltä tuntuu! Nyt ainakin tosi hyvältä 🙂 videoitakin haluaisin hirveästi tehdää ja höpöttää näistä kevyistä ja raskaista asioista silläkin alustalla.

    Eli siis suosittelen kyllä lämpimästi sitä, että kirjoita marinoistakin ihan rohkeasti. Komppaan tuota ihanaa kommenttivyöryä siinä, että sun tekstit on todellakin blogien aatelia juuri marinoineen kaikkineen. Niin elämänmakuista, ihanaa oikeaa elämää! Ymmärrän hyvin, että olet tyyppi joka haluaa tehdä hyvää jälkeä, mutta mun mielestä sun blogi ei kaipaa mitään suurta uutta panostusta toimiakseen 🙂 Se on ihana just tällä tyylillä! Mutta kuten sanottua, niin ymmärrän hyvin, ettei se itselle välttämättä tunnu siltä.

    • Eveliina says:

      Oi ihanaa, olkkaripiknik 🙂 Sä oot kyllä supervaimo <3 Hei mä huomasinkin! Kannustan tosiaankin, askelia vaan siihen suuntaan, mikä oikeasti hyvältä tuntuu. Mä oikeastaan sain noista kommenteista sitä vahvuutta, että tämä blogi on oikeastaan aika hyvä näin. Siinä mielessä, että mun ei ainakaan tarvitse lokeroida sitä mihinkään tiettyyn muottiin tai mihinkään sisältöön, mitä en haluakaan tehdä! Haluan kirjoitella kaikenlaisista aiheista, ja se onkin ihan ok. Ihanaa! Kuitenkin vahvuutta myös siihen, että voin kirjoittaa myös niistä syvemmistä laajemmista aiheista, joista usein haluaisin kirjoittaa enemmän. Joten kiitos <3 <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN