Makuuhuoneen uusi, täydellinen matto

yhteistyössä Finarte

Tiedättehän, miten älyttömän vaikeaa mulle on ollut ymmärtää matoista mitään. Oikeanlaisten mattojen etsiminen ja löytäminen on ollut miltei mahdotonta. Vanhassa kodissa ei pitkään aikaan tarvinnutkaan: jostain syystä ne 56 neliötä ei mitenkään olisi kyenneet ottamaan vastaan yhtä mattoa enempää. Se vanha musta talja alkoi kuitenkin heittää henkeään niin, että pari viimeistä vuotta tuskanhiki maton etsinnän edessä alkoi nousta.

Vasta Töölöön päätöksiä kypsyi, ja hankin viimein tämän maton Sera Helsingiltä. Paimentolaistyyliset matot ei jättäneet rauhaan, ja tilasin vielä tänne uuteen kotiin Marokosta pienen, värikkään vintage -maton. Sitten aloinkin olla jo ihan liekeissä. Olen käyttänyt viimeisten noin kahden vuoden aikana mattojen, valaisinten ja samettirahien etsintään niin tuhottomasti tunteja, että sen oli pakkokin alkaa tuottaa tulosta! Pinterest, lehdet, blogit, netti, kaupat on kaikki kierretty, ja sitä oikeaa mattojen fiilistä haettu. Ei siis tullut mitenkään luonnostaan se, mitä haluan ja mikä tuntuu hyvältä. Mutta nyt joku solmu on auennut, ja tunne löytynyt.

Jostain syystä tämä asunto nielee mattoja ihan tuhottomasti. Oli aivan selvää, että makuuhuone tarvitsee suuren maton. Sellaisen luksusmaton, josta olen aina etäisesti haaveillut. En ole käsittänyt, että sellainen meille sopisi, ja fiilis sellaisesta on ollut aina ennemminkin jotenkin liian ylellinen. On tuntunut myös pöhköltä ostaa sängyn alle niin iso matto, että se yltäisi reunojen yli – siitähän jää aina puolet näkymättömiin sängyn alle. Sitten heivasin sen ajatuksen. Jääköön puolet sängyn alle, koska puolet ei jää. Vain jälkimmäisellä on merkitystä.

Tämä asunto on myös jollain lailla sanonut, että ei ole olemassa mitään “liian ylellistä”.  Tämä talo ja asunto päinvastoin vaatii kaikkea sellaista. Niinpä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi kirkastui silkkisen samettisen tuntuinen ja näköinen, ohutnukkainen matto. Sellaisia kyllä on. Tencel ja viskoosi osoittautuivat parhaiksi vaihtoehdoiksi. Elloksella oli monta hyvää, joita mietin puolisen vuotta. Pyörittelin ja googlailin, ja monesti jo olin tilaamassa. Surkea toimitusvaihtoehto (50 euroa, jonka menetät, jos palautat) sai kuitenkin stopin aikaan.

Muutoin unelmien mattojen hinnat alkoi olla nelinumeroisia, mikä asia sai kyllä kylmäämään. Lisäksi kaipasin matolle tarinaa, juuria. Varsinkin, kun osoittautui, ettei asiasta selviä ilman aika isoa investointia, halusin tiedon, mistä matto tulee, miten se on syntynyt. Sama asia oli tärkeä myös kahdessa edellisessä mattohankinnassa.

Vuosi sitten törmäsin ensimmäisen kerran Finarteen Habitaressa. Tyrmäännyin messuilla oudonrumasta, vihreästä Suovilla -matosta. (Sittemmin siihen – tietenkin – rakastuin.) Brändi jäi mieleen erikoisen läheisen ja kotoisan tuntuisella messuosastollaan. Sittemmin löysin nimen vähän väliä sisustuslehdistä ja blogeista, ja tänä vuonna tiesin jo suunnistaa Finarten osastolle Habitaressa. En kuitenkaan makuuhuoneen mattoa etsimään, luulin. Käsitykseni heidän matoistaan oli mökkimäisempi, rustiikkisempi, villaisempi, puuvillaisempi. Nyt etsin ylellistä silkkimäistä tuntua.

En ollut uskoa silmiäni, kun sellaisiin uutuuksiin Finarten osastolla nyt kompuroin. Kirjaimellisesti. Taisin kompastua vaaleanpunaiseen kahdeksankulmaiseen Suraya -mattoon osaston kulmalla ennen kuin huomasin myös harmaita värejä. Ensin ajattelin, että onpa upeita, mutta en minä voi valita kolmiväristä mattoa makuuhuoneeseen. Kunnes tulin kotiin ja kekkasin, että why the hell not. Hain kokeiluun sekä punasävyisen, että harmaasävyisen maton, ja kumpikin oli mahtava. Meillä oli käynyt jo muitakin mattoja kokeilusta, mutta tästä kuului kliks. Jes jes jes, tämä on se fiilis, minkä kaikkia hankintoja tehdessä toivoo kokevansa – mikä täytyy kokea.

Ja matolla oli tarina. Suomalainen perheyritys jo riittäisi. Suomalainen, vastuullinen, pitkän linjan perheyritys, joka työllistää myös maailmalla, luo matolle ne juuret, joista haaveilin. Iloitsin myös hirveästi siitä, että toimitusjohtajana toimii ikäiseni nuori nainen. Olen jotenkin pöhkön ylpeä tällaisista asioista: että minun sukupolveni, ikäkaverini, Suomen nuoret naiset voi kannatella tässä yhteiskunnassa jo tällaisia asioita. Ihan kuin vaikka Marimekon Tiina Alahuhta-Kaskoa, Finarten Larissa Immosta tai Hakolan Annaleena Hämäläistä yhtään tuntisin (en), heissä voi tuntea jotain sellaista siskoutta, joiden tielle haluaa asettaa sileitä kiviä, loivaa nousua ja hurrata mutkissa. Että vau, go for it! En halua kuulostaa helppoheikiltä, mutta totta se on: Finarten hinnat on myös todella kilpailukykyiset, ja toimitusaika käytännössä olematon. Mattoja on varastossa, eikä odottaa tarvitse.

Siispä niin monilta osin tämä matto tuntuu käsittämättömän hyvältä. Se tuo sitä jotain, mikä tämän koko kodin tarkoitus on meidän elämässä olla. Tietysti ensisijaisesti siksi, että onhan se nyt ihan jäätävän kaunis.

Matto:
Finarte Suraya harmaa, 200 x 300 cm