Kaksi uutta antiikkikalustetta kotona

featured

 

Eka työviikko purkissa ja purkki historiassa, eikä helpota yhtään! Vai onkohan se vain normitahmea maanantai, en osaa sanoa. Viikonloppu oli kyllä huippu! Ystävä vauvoineen ja veli tyttöineen kävi kylässä, ja sunnuntain vietin kokonaan yksikseni pitkällä lenkillä ja vaatekaappeja järjestellen, mattoja, valaisimia ja kirjahyllyä suunnitellen. Sisustan edelleen aivan maanisesti. En juurikaan pysty ajattelemaan mitään muuta.

Kuten sanottua, sekin sujuu ällistyttävän tahmeasti. Mutta mitä nahkeammin ratkaisuja tuntuu löytyvän, sitä vimmaisemmin suunnitelmia ja hankintoja teen. Onneksi antiikki ei petä koskaan. Kaksi elintärkeää kalustehankintaa on onneksi sentään osuneet todella nappiin.

Juttelinkin jo moneen kertaan, että meidän vanha ruokapöytä ei olisi mahtunut tänne millään. Se meni säilöön seuraavia käyttötarkoituksia varten. Pyöreä pöytä on ollut haaveissani niin kauan kuin muistan. Halusin sen olevan antiikkia, mutta tyylisuuntia pyörittelin paljonkin. Kustavilainen musta, nelijalkainen tamminen…?

En arvannut edes ajatella jugendia, kunnes tämä tuli Fiskarsissa vastaan. Kun vieläpä kuulin, että tämä kyseinen pöytä on tämän meidän asuintalon rakennuttaneen Suomen historian merkkihenkikön lapsuudenkodista, en voinut uskoa todeksi. Onneksi myyjä kertoi tämän ennen kuin kerroin, että se on tulossa tällaiseen taloon, haha! Mitään todisteita kun antiikin alkuperästä harvemmin on. Usein se kuitenkin kuulemma “löytää kotiin”. Näin se on nähtävä.

Vaatekaappi taas on ranskalaista tai belgialaista alkuperää, meille tullut Lahden antiikkitukusta. Vitsit mikä paikka muuten! Hirmuinen halli nimenomaan tukkumäärin antiikkia, erityisesti kalusteita. Yksittäisten kalusteiden etsiminen tositarkoituksella yleensä aina niin pienistä antiikkikaupoista ympäri kaupunkeja voi viedä vuosia. Mikä taivas siis astella yhteen paikkaan, jossa on iso määrä vaikka mitä. Ja kohtuuhintaankin. Bonuksena hauskat, superavuliaat omistajaveljekset huippupalvelullaan. Kaappi kulkeutui rempsein ottein kotiin asti, eikä hymy muuten hyytynyt pojilla kertaakaan. Me ainakin ajellaan Lahteen antiikkiostoksille uudelleenkin!

Nyt on jugend-perhe kasassa, lisää ei tarvita. Tuolit on pappani huutokaupasta huutamat, mun lapsuudenkodissakin ruokapöydän tuoleina vuosia ja vuosia palvelleet. Meillä ne on nyt olleet muutaman vuoden, eikä ole lähdössä mihinkään. Rakastan niitä! Nyt ne sitoo pöydän ja kaapin täydellisesti yhteen.

 

antiikkikalusteet-6

antiikkikalusteet-8

antiikkikalusteet-2

antiikkikalusteet-7

antiikkikalusteet

antiikkikalusteet-4

antiikkikalusteet-9

antiikkikalusteet-11

antiikkikalusteet-10

antiikkikalusteet-12

 

Makuuhuoneen tekstiilihankinnatkin on edenneet hiukan. Nämä Marimekon tyynyt iski niin, etten tainnut edes nukkua ennen kuin kävin hakemassa ne kotiin. Matto on nyt päätetty, se tilaukseen. Päiväpeittokin alkaa löytymään. Jokin pom pom -pallollinen puuvillainen, torkkupeiton näköinen on mielessä.

Sängynpäätyä ei taida sittenkään tulla. Ei se nyt sopisikaan, kun vaatekaappi on noin lähellä sänkyä. Asiat hahmottuu vasta, kun niitä yksitellen oikeasti näkee edessään. Hyvä niin! Vaikka tämä viekin järjen välillä, on se myös niin ihanaa. Ihan parasta on se, kun tila itse kertoo, mitä se tarvitsee. Tämä kämppä ainakin laittaa hanttiin kaikelle sellaiselle, joista olen aina haaveillut, ja joita olin ajatellut tänne hankkia! Isot, rakenteelliset asiat se nielaisi mukisematta. Keittiö, lattia ja seinät – täsmälleen sellaiset, jotka olen pitkään halunnut. Mutta mitään sisustustavaraa se ei suostu ottamaan vastaan kerralla! Minä tuon vaaleita värejä, se käskee viininpunaista, tummanvihreää, yönsinistä, minä tuon mustaa metallia ja se vaatii tammea, puuta ja lämpöä! Tai ehkä se on vain tämä syksy, joka sellaisia kaipaa? Olkoon miten on, tästä on tulossa aika erilainen kuin alunperin ajattelin. Mutta joka askeleella ihanampi.

0 comments so far.

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN