Totuus puuhastelusta

keittio

 

Kuulen tosi usein, että

vitsi että te viitsittekin

mä en ikinä kestäisi koko ajan tehdä jotain

miten ihmeessä te jaksatte koko ajan tehdä jotain remppaa

te olette selkeästi tommoisia puuhastelijoita

koko ajan oltava joku projekti meneillään

Melkein aina naurattaa ja ihmetyttää, koska en tunnista tuosta itseäni ollenkaan. Meinasin sanoa, etten tunnista meitä, mutta ehkä Mr:llä on kyllä mua enemmän taipumusta haluta tehdä käsillään jatkuvasti jotain. Ei kuitenkaan normaalisti mitään näin suuria rakennusprojekteja kuin tällä hetkellä. Yleensä sille on riittänyt mökillä jonkun puun kaataminen, auton peseminen ja veneen korjaaminen. Mutta on se niin innoissaan kyllä nyt näistä isoistakin projekteista.

Silti en näkisi meitä, tai ainakaan siis itseäni, ollenkaan minään puuhastelijana. Ihan kaikkein mieluiten vapaalla laiskottelen, luen kirjaa, käyn lenkillä ja leffassa, lekottelen kallioilla, terasseilla ja sängyssä, katselen maisemia ja olen vain. Vaikka kaikenlainen remppaaminen ja sisustaminen, valintojen tekeminen ja tämä kaikki on ihanaa, en minä tee sitä sen itsensä vuoksi. En ainakaan ollenkaan lähtökohtaisesti.

Lopputulosten takia me tämä kaikki tehdään.

 

keittio-6

keittio-3

keittio-2

keittio-4

keittio-5

 

Meidän suurimpia yhteisiä unelmia on aina olleet koti, mökki ja matkustaminen. Arvostetaan omaa kotia ja omia tiloja tosi paljon, ja ollaan aina oltu valmiita panostamaan niihin ehkä keskimääräistä enemmän. Jotta mahdollisimman ihanat sellaiset voi saada, niiden eteen pitää tehdä hirveästi töitä. Me halutaan niitä lopputuloksia niin paljon, että ollaan valittu tehdä niihin vaadittava työ. Ja se työ me tehdään itse, kun se kerran osataan, ja koska se on vielä tosi kivaakin.

Itse tekeminen säästää jo kodissa ja mökissä kymmeniä tuhansia euroja, mikä on kyllä suurin syy sille. En edes osaa ajatella millaista luksusta (ja tuhlausta!) olisi, jos joku tulisi tekemään jonkin asian, joka me osataan ja voidaan tehdä itsekin. (Varmaan kyllä aivan ihanaa.) Osittain sen ansiosta me kuitenkin toivottavasti saadaan se paras koti ja ihanin mökki, kun ollaan valmiita tinkimään omasta vapaa-ajastamme parin vuoden ajan. Ne valmiit lopputulokset on jatkuvasti päätavoite, vuoren huipulla odottava aarre, jota kohti mennään. Vaikka matka itsessäänkin on useimmiten onni, ei me kiivetä kiipeämisen vuoksi.

Eikä siis puuhastella puuhastelemisen vuoksi.

Koska on tämä – ainakin juuri tämä tilanne nyt – tosi tosi raskastakin. Tavoite on saada uusi koti muuttokuntoon (remontit + siivous), vanha koti myyntikuntoon (remontit + siivous) ja vieläpä nykyinen pikkukoti pakettiin (pakkaus + muutto + siivous) kaikki parin viikon sisällä. Mökkiä ei päästetä edes ajatuksiin juuri nyt. Korkeintaan palkintona. Että kun loma alkaa, tämä kaikki Helsingissä on aikalailla takana, ja mökin rakentamisen jatkaminen sen jälkeen autuasta lepoa. (En olisi uskonut.) Ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan. Kovin tarkkaan ei edes pysty suunnittelemaan kaikkea, mutta uskon kyllä, että kaikki järjestyy. On ennenkin järjestynyt <3

ps. onneksi tilanne ei uudessa kodissakaan (enää) ole tämä! Laatikot on purettu ja kaapit paikallaan!

2 comments so far.

2 responses to “Totuus puuhastelusta”

  1. Päivi says:

    Kirjoitit niin asiaa. Jos jotain osaa tehdä, niin miten hienoa on lopputulosta ihailla ja ajatella että on sen itse tehnyt! Ollaan miehen kanssa rakennettu omakotitalo, rempattu rivaria ja yksi vapaa-ajanasunto ja nyt rempataan toista. Se suunnitteleminen ja tekeminen palkitaan lopussa ja säästyneillä työkustannuksulla voi valita vähän laadukkaampia materaaleja kun itse työstä ei tarvii maksaa. On ilo seurata teidän projekteja ja valintoja, niistä jää aina jotain ajatuksia itsellekin. Tsemppiä viimeisiin rutistuksiin !

    • Eveliina says:

      Ihan totta 🙂 Ihana kuulla! Vau tehän ootte saaneet hurjasti aikaan!! Meillä ei ole vielä valmista mikään 😀 Paitsi yksiö…

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN