Ei ilman merta

mokilla-10

 

Kun ajettiin mökille perjantaina, ja ensimmäiset merenpalaset tuli saarilla näkyviin, oli pakko ihmetellä taas, miten meri täällä onkin niin eri. Tätä merta ei ole muualla. Ei samanlaista. Niistä mökkinaapurin dronekuvista se taas niin konkreettisesti näkyi, mikä on tiedettykin: täällä ollaan jo aika kaukana. Ei missään ulkosaaristossa, mutta paljasjalkaiselle mannerihmiselle jo niin pitkällä, että luonto muuttuu. Tunnelma muuttuu. Täällä meren olo on iso, Helsingissä jotenkin pieni. Joskin Helsingissäkin rakastan etenkin Eiran ja Kaivopuiston edestä aukenevaa näkymää, kun saaria ei ole. Aina sitä kuitenkin tietää, vähintään kohta tulee Tallinna.

Ei Itämeri niin suuri ole, että sekoittaisi valtameren tunnelmaan vaikka Yhdysvaltojen rannoilla, mutta täällä sitä on enemmän. Tästä on jo väylä aavalle paljon lähempänä kuin Helsingistä. Tästä kulkee rahtialukset, joista ei tiedä minne ne menee. Helsingin edustalla kulkevat vain turistilautat, joiden matkustajatkin suunnilleen tuntee tai voi arvata. Eikä siinä mitään, siinäkään. Täällä siinäkin on vain jotain jännittävämpää. Laivat on aina uusia, ja niiden sisältö ja määränpäät vain arvailtavissa. Itse asiassa on olemassa sellainen nettisivusto, mistä nuo tiedot näkee – jos sattuu näkemään laivan nimen. Jyrinän kuulee yölläkin, tasaisen jyminän jo kaukaa. Sitten saarten välistä – onneksi hyvän matkan päästä – näkyy piippuja, valoja, keula.

En ole koskaan Suomessa asunut sisämaassa. En silti ole varsinaisesti ajatellut merestä sen kummempaa. Itse asiassa lapsena kesät vietettiin aina järvien äärellä, ja sekin oli ihanaa. Huomaan kumminkin, että en haluaisi elää ilman merta lähellä koko ajan. Ajattelin tätä viimeksi tällä viikolla, kun tulin Töölön -kotiin, joka on ihan meren rannassa. Että tuo, tuo sitten on yksi onnekkaimmista asioista elämässäni – saan viettää arjessani lähes jokaisen hetken meren ääressä. Täällä se on kuitenkin kaikkein paras.

 

mokilla-17

mokilla-12

mokilla

mokilla-16

mokilla-9

mokilla-18

mokilla-5-side

mokilla-8

mokilla-13

mokilla-4

mokilla-15

mokilla-11

 

Heräsin äsken täältä taas siihen sunnuntaiahdistukseen, kun täältä täytyy lähteä. Sitä ei muuten ole ollenkaan enää kotona, sitä sunnuntaiahdistusta. Että äh, pakko mennä töihin ja vapaat on loppu. Tykkään työstäni ja arjestani, ja jos olen ollut kotona viikonlopun, menen arkeen taas mielelläni. Tämä on kumminkin semmoinen kupla, että pois lähteminen on ihan kamalan vaikeaa!

Tiedossa on ihan tavallinen viikko, onneksi. Normityöt, ei mitään erityisen suurta, muttei vielä kesäksi hiljennyttäkään. Pitäisi käydä hakemassa maalimalleja uuteen kotiin, ja odotetaan sinne jälleen lattian tekijää aloittamaan jo pohjatöiden jälkeistä lattian paikkaamista. Puretun keittiön kohdalle kun pitää laittaa samanlainen parketti kuin muualla. Tuota lipastoa täällä taas mittalen, tulisiko se keittiön viereiselle käytävälle uuteen kotiin? Siihen tarvitaan joku täsmälleen tuollainen kaluste. Joko tämä tai sitten joku muu antiikkinen, Bukowskilla on ollut upeita. Tämä jäisi sitten tänne, ja aikanaan meidän mökkiin.

Sitten pitäisi alkaa hommiin nykyisten kotien eteenpäin laittamisen kanssa. Ollaan kallistumassa siihen, että Töölö jää vuokralle. Kamppi tulee myyntiin heti, kun putkiremontti ja sen jälkeisen viilaukset valmistuvat. Luovutuspäivä on jo alle kolmen viikon päästä! Ilmoittelen taatusti täälläkin sitten niistä!

Mutta nyt olen tainnut käyttää lorvailuhetkeni loppuun, ja pakko alkaa pakkaushommiin!

 

mokilla-2

mokilla-7

mokilla-19

2 comments so far.

2 responses to “Ei ilman merta”

  1. Johanna H says:

    Merissä on tosiaankin eroja. Itse asun nykyään Perämeren rannikolla, jonkin aikaa asusteltiin myös Helsingissä. Täällä pohjoisemmassa meri on jotenkin “pieni”, rannatkin ovat kovin erilaiset minun mielestäni. Ei sellaista avaruutta ollenkaan, vaikka vastarantaa ei näkyisikään. Oma kokemukseni juuri tuosta Helsingin Kaivopuiston rannasta kallioineen oli se mahtava aava ja avaruus 🙂 Aina olen myös meren rannalla saanut asua, enkä osaisi muuta ajatellakaan.

    Mökkimme on järven rannalla, ja itse olen vasta näin aikuisena enemmän “järviintynyt”. Puolensa on kyllä molemmissa. Onneksi meillä Suomessa on näitä vaihtoehtoja 🙂

    • Eveliina says:

      Niin todella on! Joka tapauksessa vesi, mikä vain, on ympärillä niin ihana <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN